Vietimme matkan viidennen kuukauden lähes kokonaan Uudessa-Seelannissa. Kuun viimeisenä tai toiseksi viimeisenä päivänä – miten nyt asian haluaa laskea, kun ylitimme kansainvälisen päivämäärärajan ja voitimme itsellemme yhden päivän uudestaan elettäväksi – lensimme Christchurchista Cookinsaarten Rarotongalle.
Uudessa-Seelannissa näimme sademetsää, jäätiköitä, lumihuippuisia vuoria, kuivia mäennyppylöitä, kirkkaana virtaavia jokia, vesiputouksia ja käsittämättömän värisiä vuoristojärviä. Palelimme jäätävässä tuulessa, kyllästyimme sateeseen ja nautimme polttavasta auringonpaisteesta.
Näimme kirkkaina öinä taivaalla sellaisen tähtiloisteen, että emme tienneet moista olevankaan paljain silmin nähtävissä.
Pulahdimme luonnon muodostamaan kuumaan lähteeseen ja uimme kylpylöiden mineraalialtaissa. Testasimme suppaamista. Näimme tuhansia lampaita (tai ruohonleikkureita, kuten ne nimesimme), aika paljon hylkeitä, muutamia merileijonia ja monenlaisia lintuja.
Löimme lukkoon kotiinpaluupäivän.
Lähes kuukausi autoilua Uudessa-Seelannissa
Uuden-Seelannin kierroksemme alkoi Aucklandista, josta teimme vuoden ensimmäisenä päivänä päiväretken kauniille Waiheken saarelle. Aucklandista matkasimme bussilla Taupoon, jossa näimme upeita vesiputouksia ja uimme kuumassa lähteessä. Bussimatkailu jatkui Wellingtoniin. Siellä yövyimme huippuhyvässä hostellissa ja hyppäsimme Cookinsalmen ylittävään lauttaan.
Eteläsaarella matkasimme bussilla vain kerran: lauttasatama Pictonista Christchurchiin. Maanjäristysten runtelemassa Christchurchissa mietimme, että Suomen maantieteellisessä sijainnissa on jotain hyvääkin. Meillä kun ei tapahdu sellaisia maanjäristyksiä, jotka aiheuttaisivat vastaavaa sekasortoa, surua ja murhetta kuin Christchurchissa.
Christchurchista aloitimme yli 3000 kilometrin mittaisen Eteläsaaren vuokra-autokierroksemme. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajaminen oli Hemmolle jo hyvinkin tuttua Australian 5000 kilometrin jälkeen, joten siinä ei ollut ongelmia. Nyt taitaakin olla suurempi haaste totuttautua takaisin oikeanpuoleiseen systeemiin. Kahden viikon tauon jälkeen nukuimme taas autossa, mutta tällä kertaa edes alkumatkasta autossa ei ollut öisin kuuma. Jo ensimmäisen yön jälkeen oli lähdettävä vaateostoksille.
Öiden kylmyydestä huolimatta päivisin saattoi olla todella lämmin tai suorastaan kuuma, jos vain aurinko paistoi täydellä teholla. Kaikista maassa kohtaamistamme sateisista, kylmistä ja pilvisistä päivistä huolimatta rusketus tarttui myös Uudessa-Seelannissa.
Olen kehunut Uuden-Seelannin maisemia varmasti kyllästymiseen asti, mutta nuo maisemat todella ansaitsevat kaikki ylistyssanat. On vaikea kuvitella, että missään muussa maassa kuin Uudessa-Seelannissa matkailija voisi nähdä niin monimuotoista ja upeaa luontoa ja kokea niin paljon olosuhteiden vaihtelua matkustamatta kovinkaan pitkiä välimatkoja. Jos et usko, mene itse katsomaan! Näimme Eteläsaaren automatkallamme niin upeita paikkoja, että emme taatusti unohda niitä koskaan.
Kiersimme Eteläsaarta hyvinkin kattavasti Christchurchista aivan maan eteläkärkeen Invercargilliin, länsirannikon Milford Soundiin, sisämaan upeaan Queenstowniin, aurinkoisessa pohjoiskolkassa sijaitsevaan Nelsonin alueeseen ja itärannikon Kaikouraan. Paneudutaan Queenstownin jälkeisiin seikkailuihimme seuraavissa postauksissa.
Entä mitä muuta viidenteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:
- 3300 kilometriä autolla ajoa
- 1 lentomatka
- 3 bussimatkaa
- 1 lauttamatka
- 1 ostettu merinovillaneule
- 1 päätepisteeseensä tullut t-paita
- 21 leirintäalueilla autossa nukuttua yötä
- 1 sairastettu flunssa
- 1000+ pelloilta bongattua valkoista pallukkaa, joita lampaiksikin kutsutaan
- päiväbudjetti keskimäärin 79,10 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset sekä auton vuokran ja vakuutukset, mutta ei lentoja Uudesta-Seelannista Cookinsaarille)
Säiden suhteen viides kuukausi ei ollut niinkään paras mahdollinen, vaikka uusiseelantilaiset tiesivätkin kertoa, että kesä oli maassa paras sitten vuoden miekka ja kivi. (Keskusteluista muistuivat muuten mieleen Suomesta tutut päiväilyt niistä ja näistä lämpö-, kylmyys-, kuivuus-, sade- tai mistä tahansa ennätyksistä.) Kesä taitaa olla Suomen tapaan Uudessa-Seelannissa hyvä, jos nyt ei ihan koko kesää sada kaatamalla ja välillä on sentään yli 16 astetta lämmintä.
Olimme aivan liian kaukana shortsivyöhykkeeltä, joten ei ainoastaan satanut vaan välillä oli myös todella kylmä. Harkittu hairahdus pitkien housujen pariin kuitenkin korjattiin kuukauden viimeisinä päivinä, kun lensimme Rarotongan valkoisten rantojen ja linnunmaitovesien ääreen Tyynenmeren keskelle. Siellä tunsimme olevamme emme ainoastaan kaukana kotoa, vaan kaukana kaikesta.
Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.
Lue myös muut maailmanympärimatkan kuukausikatsaukset:
Kahdeksas eli viimeinen kuukausi reissua takana
Seitsemäs kuukausi reissua takana
Puoli vuotta reissua takana
Neljäs kuukausi reissua takana
Kolmas kuukausi reissua takana
Toinen kuukausi reissua takana
Kuukausi reissua takana