Viides kuukausi reissua takana

Vietimme maailmanympärimatkan viidennen kuukauden lähes kokonaan Uudessa-Seelannissa. Kuun viimeisenä tai toiseksi viimeisenä päivänä – miten nyt asian haluaa laskea, kun ylitimme kansainvälisen päivämäärärajan ja voitimme itsellemme yhden päivän uudestaan elettäväksi – lensimme Christchurchista Cookinsaarten Rarotongalle.

Upeaa luontoa Uudessa-Seelannissa

Uudessa-Seelannissa näimme sademetsää, Fox Glacierin ja muita jäätiköitä, lumihuippuisia vuoria, kuivia mäennyppylöitä, kirkkaana virtaavia jokia muun muassa upealla Milford Soundin maisematiellä, lukuisia vesiputouksia ja käsittämättömän värisiä vuoristojärviä, kuten Lake Pukakin. Palelimme jäätävässä tuulessa Milford Soundin risteilyllä, kyllästyimme sateeseen Franz Josefin jäätiköllä ja nautimme polttavasta auringonpaisteesta Nelsonin seudulla.

Näimme kirkkaina öinä taivaalla sellaisen tähtiloisteen Tekapo-järvellä, että emme tienneet moista olevankaan paljain silmin nähtävissä.

Pulahdimme luonnon muodostamaan kuumaan lähteeseen Huka Fallseilla ja uimme kylpylöiden mineraalialtaissa Hanmer Springsissä. Testasimme suppaamista Kaiteriterissä. Näimme tuhansia lampaita (tai ruohonleikkureita, kuten ne nimesimme), aika paljon hylkeitä etenkin Kaikourassa, muutamia merileijonia ja monenlaisia lintuja.

Löimme myös lukkoon kotiinpaluupäivän tältä kahdeksan kuukauden mittaiselta maailmanympärimatkalta.

Lähes kuukausi autoilua Uudessa-Seelannissa

Uuden-Seelannin kierroksemme alkoi Aucklandista, josta teimme vuoden ensimmäisenä päivänä päiväretken kauniille Waiheken saarelle. Aucklandista matkasimme bussilla Taupoon, jossa näimme upeita vesiputouksia ja uimme kuumassa lähteessä. Bussimatkailu jatkui Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin. Siellä yövyimme huippuhyvässä hostellissa ja hyppäsimme Cookinsalmen ylittävään lauttaan, joka vei meidät Eteläsaarelle.

Eteläsaarella matkasimme bussilla vain kerran: lauttasatama Pictonista Christchurchiin. Maanjäristysten runtelemassa Christchurchissa mietimme, että Suomen maantieteellisessä sijainnissa on jotain hyvääkin. Meillä kun ei tapahdu sellaisia maanjäristyksiä, jotka aiheuttaisivat vastaavaa sekasortoa, surua ja murhetta kuin Christchurchissa.

Christchurchista aloitimme yli 3000 kilometrin mittaisen Eteläsaaren vuokra-autokierroksemme. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajaminen oli Hemmolle jo hyvinkin tuttua Australian 5000 kilometrin jälkeen, joten siinä ei ollut ongelmia. Tämän jälkeen saattaa olla suurempi haaste totuttautua takaisin oikeanpuoleiseen systeemiin.

Uudessa-Seelannissa nukuimme siis kahden viikon tauon jälkeen taas autossa, mutta tällä kertaa edes alkumatkasta autossa ei ollut öisin kuuma (toisin kuin Australian tropiikissa oli). Jo ensimmäisen yön jälkeen oli lähdettävä vaateostoksille.

Öiden kylmyydestä huolimatta päivisin saattoi olla todella lämmin tai suorastaan kuuma, jos vain aurinko paistoi täydellä teholla. Kaikista maassa kohtaamistamme sateisista, kylmistä ja pilvisistä päivistä huolimatta rusketus tarttui myös Uudessa-Seelannissa.

Olen kehunut Uuden-Seelannin maisemia varmasti kyllästymiseen asti, mutta nuo maisemat todella ansaitsevat kaikki ylistyssanat. On vaikea kuvitella, että missään muussa maassa kuin Uudessa-Seelannissa matkailija voisi nähdä niin monimuotoista ja upeaa luontoa ja kokea niin paljon olosuhteiden vaihtelua matkustamatta kovinkaan pitkiä välimatkoja. Jos et usko, mene itse katsomaan! Näimme Eteläsaaren automatkallamme niin upeita paikkoja, että emme taatusti unohda niitä koskaan.

Kiersimme Eteläsaarta hyvinkin kattavasti Christchurchista aivan maan eteläkärkeen Invercargilliin, länsirannikon Milford Soundiin, sisämaan upeaan Queenstowniin, aurinkoisessa pohjoiskolkassa sijaitsevaan Nelsonin alueeseen ja itärannikon Kaikouraan. Queenstownin jälkeisistä seikkailuista voit lukea seuraavista postauksista.

Viides maailmanympärimatkan kuukausi lukuina

Entä mitä muuta viidenteen reissukuukauteen kuului? Tässä joitakin lukuja:

• 3300 kilometriä autolla ajoa
• 1 lentomatka
• 3 bussimatkaa
• 1 lauttamatka
• 1 ostettu merinovillaneule
• 1 päätepisteeseensä tullut t-paita
• 21 leirintäalueilla autossa nukuttua yötä
• 1 sairastettu flunssa
• 1000+ pelloilta bongattua valkoista pallukkaa, joita lampaiksikin kutsutaan
• päiväbudjetti keskimäärin 79,10 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, majoitukset ja liikkumiset sekä auton vuokran ja vakuutukset, mutta ei lentoja Uudesta-Seelannista Cookinsaarille)

Säiden suhteen viides kuukausi ei ollut niinkään paras mahdollinen, vaikka uusiseelantilaiset tiesivätkin kertoa, että kesä oli maassa paras sitten vuoden miekka ja kivi. (Keskusteluista muistuivat muuten mieleen Suomesta tutut päiväilyt niistä ja näistä lämpö-, kylmyys-, kuivuus-, sade- tai mistä tahansa ennätyksistä.) Kesä taitaa olla Suomen tapaan Uudessa-Seelannissa hyvä, jos nyt ei ihan koko kesää sada kaatamalla ja välillä on sentään yli 16 astetta lämmintä.

Olimme aivan liian kaukana shortsivyöhykkeeltä, joten ei ainoastaan satanut vaan välillä oli myös todella kylmä. Harkittu hairahdus pitkien housujen pariin kuitenkin korjattiin kuukauden viimeisinä päivinä, kun lensimme Cookinsaarille Rarotongan valkoisten rantojen ja linnunmaitovesien ääreen Tyynenmeren keskelle. Siellä tunsimme olevamme emme ainoastaan kaukana kotoa, vaan kaukana kaikesta.

---

Lue myös muut maailmanympärimatkan kuukausikatsaukset:

• Kahdeksas eli viimeinen kuukausi reissua takana
• Seitsemäs kuukausi reissua takana
• Puoli vuotta reissua takana
• Neljäs kuukausi reissua takana
• Kolmas kuukausi reissua takana
• Toinen kuukausi reissua takana
• Kuukausi reissua takana