Maailmanympärimatkalla halusimme toteuttaa matkahaaveita, joihin ei ”tavallisilla” matkoilla riitä aika tai ne on muuten hankala toteuttaa lyhyiden lomien puitteissa. Auton vuokraaminen ja pitkän automatkan tekeminen Australiassa oli yksi tällainen haave.
Aloimme haaveilla auton vuokraamisesta ja sen myötä pidemmästä autoreissusta Australiassa tosissamme, kun olimme Koh Phanganilla. Kyseessä ei suinkaan ollut haave ensimmäisestä automatkasta, sillä niitä meillä on jo takana monta Euroopassa. Yhden matkan olemme tähän mennessä tehneet Euroopassa asuntoautolla, muut reissut henkilöauton ja teltan turvin. Minuun automatkakuume tarttui jo lapsena enkä ole päässyt taudista sen koommin eroon – ei sillä, että olisi tarvettakaan.
Hiacella Australian itärannikon halki
Päätimme Australiaan päästyämme muuttaa automatkahaaveen todeksi ja valikoimme kiireesti Motorhome Republic -nimisen puljun sivustolta sopivan menopelin ja laitoimme vuokrauspyynnön eteenpäin.
Halusimme auton, joka toimisi myös yöpaikkana, joten valitsimme toiveautomme pakettiautotyyppisten vaihtoehtojen halvimmasta päästä. Odottelimme tulisilla hiilillä, miten varauspyyntömme kanssa kävisi. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti (paitsi että autovuokraamolla oli autoa hakiessa hirveä jono ja hommassa kesti lopulta pari tuntia) ja pian meillä oli vuokrauspaperit kädessä ja asuntoautoksi muutettu Toyota Hiace alla. Voi sitä ilon määrää!
Elämää nähnyt Hiacemme on sikäli oikein luksusmalli, että siinä on jääkaappi, kahden levyn kaasuhella, mikro ja tiskiallas. Jokailtaisena puhteena kasataan peti takapenkin sohvista, pöydästä ja ylimääräisestä levystä, joka on ajon aikana varastoituna kuljettajan istuimen takana.
Autossa tuli vuokrauksen mukana kaikki tarvittava: lakanat, tyynyt, peitto, pyyhkeet ja ruuanlaitto- ja ruokailuvälineet. Kätevää! Ainoa lisätarvike, jonka olemme joutuneet ostamaan, oli pöytätuuletin. Yrittäkääpä itse nukkua autossa tropiikin kosteassa kuumuudessa, niin ymmärrätte yskän.
Autolla Cairnsistä kohti etelää
Aloitimme Australian-autoturneemme trooppisesta Cairnsistä, missä ehdimme ennen autoreissun alkua seikkailla jokusen päivän.
Australiassa on vasemmanpuoleinen liikenne, mutta sen suhteen Hemmolla ei ole ollut mainittavia ongelmia edes alkumatkasta, vaikka tämä on urhealle kuljettajalleni ensimmäinen kerta vasuriliikenteessä. Lisäsimme minut auton toiseksi kuljettajaksi varausta tehdessämme, mutta en ole tätä kirjoittaessani vielä ajanut metriäkään – ja autoilua Australiassa on takana jo kolmisen viikkoa. Ei ole huvittanut asettua korkean, pienessäkin tuulenvireessä tutisevan isohkon auton rattiin, kun Hemmolta ajaminen sujuu kuin leikki.
Alkumatkasta tosin ajelimme muutamissa liikenneympyröissä pyyhkijät päällä, koska vilkku on australialaisissa autoissa pyyhkijänviiksen paikalla ja sama toisinpäin, mutta se ei varmaankaan ole kovin vakava liikennerikkomus.
Karautimme auton saatuamme Bruce Highwaylle (A1) kohti etelää. Ajattelimme alun perin tekevämme Cairnsistä ensin pienen koukkauksen pohjoiseen kehuttuihin Port Douglasiin ja Cape Tribulationiin, mutta luovuimme lopulta tästä ajatuksesta. Meillä oli muutenkin tiedossa keskimäärin 180 kilometriä ajoa päivittäin, mikäli aioimme selvitä suunnitellusta reitistä sovitussa ajassa, joten tuo ylimääräinen keikka sai jäädä toiseen kertaan.
Itärannikon pohjoisosat ovat tunnettua sokeriruokoviljelmien aluetta, kuten huomasimme heti ensimmäisistä kilometreistä lähtien pelto toisensa jälkeen. Vähän väliä valtatie kulki sokeriruokosadon kuljetuksia varten rakennettujen pienten tasoristeysten yli. Sokeriruokoviljelmien lisäksi näimme matkan ensimmäiset kengurut – laminoituina tien pintaan. Ensimmäisen päivän kuolleiden kengurujen saldo oli viisi yksilöä.
Kilometreittäin hiekkarantaa reitin varrella
Pysähdyimme pitämään tauon Mission Beachillä, joka sijaitsee noin 140 kilometriä Cairnsistä etelään. Kävelimme autiolla rannalla, jota reunustavat komeat palmut. Jalkojen alla narskui vaalea hiekka. Tuli lomafiilis!
Mission Beachin rantaa ei turhaan kehuta upeaksi. Mietimme, että niin jättimäisen suurta ja hienoa hiekkarantaa emme ole nähneet sitten Via Baltican -autoreissun vuonna 2012, vaikka välissä on tullut matkailtua vaikka millaisilla paratiisirannoilla. Söimme Mission Beachilla välipalaa autossa rannan tuntumassa ennen matkan jatkamista.
Vaikka kello juoksi hurjaa vauhtia eteenpäin, meidän oli pysähdyttävä myös näköalapaikalla Hinchinbrook Islandin kansallispuiston kohdalla ihastelemaan näkymiä. Komeat evästysmaisemat valtatien varrella! Kansallispuistoja tuntuu Australiassa olevan joka kulmalla, mutta tässä vaiheessa matkaa emme sitä vielä tienneet.
Ensimmäinen yö ilmaisella leiripaikalla
Liian pitkän etapin tai liian pitkäksi venähtäneen autovuokraamossa jumittamisen vuoksi saavuimme aiottua myöhemmin ensimmäiseen päämääräämme. Ajelimme tropiikin sysimustassa yössä keskellä Rollingstonen metsää ja etsimme Wikicamps-sovelluksesta löytämäämme ilmaista Bushy Parker Park -leirintäaluetta.
Alueella piti sovelluksen tietojen mukaan olla suihkut ja vessat, mutta ei sieltä mitään suihkuja löytynyt. Tämä oli jonkinlainen pettymys, sillä olimme olleet hikisiä jo aamupäivästä lähtien käveltyämme muutaman kilometrin paahtavassa helteessä hotellilta autovuokraamolle.
Lämpötila ei laskenut yöllä juurikaan sen vilpoisemmaksi kuin päivällä, joten oli aivan tautisen kuuma ja kieriskelimme yön hikisinä sängyssä. Seuraavana päivänä lisättiinkin sitten se aiemmin mainitsemani tuuletin ostoslistalle… Kaiken kaikkiaan leirintäalue oli kuitenkin ihan mukiinmenevä paikka, olihan se sentään ilmainen. Päätimme joka tapauksessa yrittää jatkossa ehtiä valoisaan aikaan perille ja varmistaa leiripaikan puitteet paremmin.
Reitti Cairnsistä Rollingstoneen kartalla
Ajoimme vuokra-autolla Australian itärannikon halki Cairnsistä Melbourneen. Tämän postauksen kohteet ja reitti näkyvät alla olevalla kartalla.
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Paljonko maksoi tuollaisen kaaran vuokra, mille ajalle? Ihan vaan mielenkiinnosta, ite kun ostettiin auto niin kiva vähän vertailla 🙂 Ja juu, noi autossa nukutut trooppiset yöt on kyllä hyvässä muistissa, kaikkein hikisin yö vietettiin itse juurikin Cape Tribulationissa 🙂
Vuokrapäiviä oli 24 ja hintaa autolla oli 2280 AUD eli noin 1500 euroa. Se tekee reilut 60 euroa päivässä. Tuo summa ei sisällä ottamaamme vakuutusta. Vakuutuksia on niin paljon erilaisia ja eri hintaisia, että niiden avulla saa halutessaan hilattua hintaa roimasti lisää ylöspäin. 🙂 Alkaen-hinnat lienevät vakuutuksissa tuolle ajalle jotakin muutamaa satasta (AUD), me maksettiin enemmän paremmasta turvasta ja pienemmästä omavastuusta. Pidemmällä matkalla, kuten teillä, auton ostaminen on varmasti hyvä idea ja tulee varmaankin halvemmaksi. Meillä ei ollut aikaa eikä intoa alkaa osto- ja myyntihommiin varsinkaan sillä aikataululla, jolla päätettiin ylipäätään toteuttaa automatka Ausseissa. 🙂
Ja tosiaan, ei ole varmasti koskaan ollut yhtä hikistä yötä kuin tuo ensimmäinen autossa viettämämme. Taatusti teidän yönne Cape Tribulationissa on ollut samaa sarjaa. Niillä seuduilla tarkenee! 🙂