Cookinsaaret: snorklausta, mopoilua ja syömistä Rarotongalla

Artikkelikuva - Ranta, Rarotonga, Cookinsaaret

Pari päivää Rarotongalla oleskeltuamme oli panimokeikan vuoro. Halusimme käydä Rarotongan ilmeisesti ainoassa panimossa jo ihan sen takia, että Matutu-panimon pale ale on niin kivasti nimetty. Kirjaimellisesti, sillä oluen nimi on Kiva.

Pyysimme bussikuskia jättämään meidät kyydistä panimon kohdalla ja menimme haahuilemaan omakotitalon näköisen panimon pihamaalle. Sisällä ostimme nuorelta kaverilta Kivat ja jäimme juomaan niitä panimon edustalle. Töissä ollut nainen tiesi, mitä kiva tarkoittaa suomeksi. Sen oli kertonut hänelle joku suomalainen suurlähetystön edustaja. Ostimme panimolta mukaan sixpackin Mai-nimistä lageria, joka oli meistä parempaa kuin pale ale.

Kylänraitti, Rarotonga, Cookinsaaret

Kiva pale ale, Rarotonga, Cookinsaaret

Kävelimme panimolta Fruits of Rarotongan kohdalle katselemaan, miltä siellä näytti snorklaamisen kannalta. Edellisen päivän aurinkoyliannostuksen takia pyrimme vähän välttelemään aurinkoa, joten emme menneet ensimmäisellä visiitillä lainkaan veteen.

Ranta, Rarotonga, Cookinsaaret

Bussilla kulkeminen Rarotongalla osoittautui epätoivoiseksi ja välimatkat veivät kävellen turhan kauan aikaa, joten vuokrasimme Avisilta skootterin kolmeksi päiväksi (39 NZD eli noin 26 euroa). Ensi töiksemme kävimme ajamassa saaren ympäri (noin 32 kilometriä) ja etsimme samalla ruokapaikkaa. Loistavat fish & chipsit löytyivät Sea Salt Takeaway -ravintolasta pääkaupunki Avaruasta, ja samasta paikasta sai myös todella meheviä juustohampurilaisia.

Ranta, Rarotonga, Cookinsaaret

Hemmo mopoilemassa, Rarotonga, Cookinsaaret

Snorklausta Rarotongalla

Skootterilla pääsimme liikkumaan kätevästi ja pääsimme vihdoin snorklaamaankin. Kävimme katselemassa veden alle Fruits of Rarotongassa viikon aikana useaan otteeseen, ja testasimme myös Murilla ja Queen’s Representativen tietämillä snorklaamista. Fruits oli näistä ehdottomasti paras paikka. Sain vinkin Fruits of Rarotongasta Laura let’s go -blogista – kiitos ja kumarrus! Hemmo kuvasi snorkailuamme actionkameralla, ja pätkin kuvatuista videoista kasaan pienen koosteen. Videolta näkyy, että koralli Rarotongalla ei ole mitenkään erityisen värikästä.

Rarotongan tunnetuin laguuni, kaunis Muri, on matalaakin matalampi ja kahlattavaa on paljon ennen kuin veteen voi heittäytyä edes kellumaan snorklausvermeissä. Murilla oli ensin kokeilemassamme snorklauspaikassa meren pohjassa niin paljon merimakkaroita, että emme meinanneet mahtua kävelemään niiden seassa syvemmille vesille. Hesaria (15.6.2013) vapaasti lainaten: ”Merimakkarat ovat meritähtien sukuisia aivottomia lihapötköjä, joita elää merissä eri puolilla maailmaa. Hätääntyessään ne ulostavat sisäelimensä mereen. Sisuskalut kasvavat takaisin noin kuukaudessa.” Että sellainen elukka!

Toisessa kohtaa laguunia emme viihtyneet pitkään, sillä vedessä ei yksinkertaisesti ollut mitään nähtävää Fruits of Rarotongaan verrattuna. Muri ei siis saa ainakaan meiltä hyviä pisteitä snorklauspaikkatilastossa.

Snorklaaminen Rarolla ei muutenkaan vedä vertoja Thaimaan upeille mestoille, mutta on siinä kuitenkin hetkensä. Vesi on kirkasta ja lämmintä, ja vedessä näkee paljon erilaisia kaloja. Parasta kuitenkin on se, että korallia on aivan rannassa, joten snorklaamaan pääsee suoraan rantahiekalta. Thaimaassa snorklauspaikat tuntuvat usein olevan venematkan päässä, mikä tekee hommasta vähän työläämpää.

Rarotongalla meri on snorklaamiseen sopivan tyyni, sillä aallot rikkoutuvat kaukana rannasta ja vain muutamassa kohdassa on vaarallista uida. Kalat ovat Rarolla mitä ilmeisimmin tottuneet niitä syöttäviin ihmisiin, sillä jos rantaveteen menee seisoskelemaan, kalat alkavat heti parveilla ympärillä. Leipäpalan murentelu saa kalat aivan sekaisin (Hemmo testasi!). Snorklaajasta ne eivät juuri kiinnostu.

Club Raro Resortin uima-allas, Rarotonga, Cookinsaaret

Club Raro Resortin allasalue, Rarotonga, Cookinsaaret

Rarotongan ruokapaikkoja

Sea Saltin ja Salsa cafén lisäksi testasimme saarella paria muutakin ravintolaa. Intialaisen Ravizin kämäinen ulkonäkö hämäsi, sillä ruoka oli siellä paitsi edullista, myös hyvää. Vietimme tietysti aikaa myös hotellilla. Siellä kun ei ollut kovinkaan ankeat oltavat, mikä ehkä välittyy yllä olevista kuvista.

Romanttinen illallinen onnistui Trader’s Jacksissä, jossa saimme pöydän merinäköalalla. Hemmo maistoi siellä paikallista tunnettua herkkua ika mataa. Raakaa kalaa, limeä ja kookosta sisältävä ruokalaji ei ihan vakuuttanut, vaikka se alas menikin.

Minun kalasalaattiannokseni oli sen verran ankea tuotos, että en voi kehua sitä. Ravintolassa pyörineen kissan mielestä se kuitenkin oli mitä ilmeisimmin taivaallista herkkua, sillä kissa tuli ensin pyörimään jalkoihimme ja sen jälkeen se hyppäsi samalle tuolille kanssani. Siitä se lopulta loikkasi pöydälle. Olin jo syönyt annokseni, joten se ei haitannut, vaan saimme hyvät naurut kalanjämiä etsivästä kissasta.

Rarotongalla on helppo liikkua skootterilla

Skootterilla tuli rällättyä saaren ympäri muutaman kerran ihan vain huvikseen, sillä saarella ei ole hirveästi tekemistä uimisen, syömisen ja auringossa makaamisen lisäksi. Mietimme, että saari on varmasti eksoottinen sellaiselle matkaajalle, joka ei ole aiemmin käynyt trooppisilla saarilla missään päin maailmaa. Meistä siellä näyttää ja tuoksuu samalta kuin samojen leveysasteiden paikoissa aina. Palmut huojuvat tuulessa, vehreät kukkulat näkyvät horisontissa. Paikallisten pihamaillaan käryttämistä roskakasoista nouseva savu pöllähtelee nenään tämän tästä. Koiria ja kanoja juoksentelee joka paikassa vapaina. Paikalliset ajavat skoottereilla ilman kypärää ja autojen lavoilla on aivan normaalia matkustaa.

Ympäristö vaikutti siis hyvinkin tutulta Aasian trooppisten paikkojen jälkeen. Huomattavimmat erot olivat hintataso (korkeampi kuin Uudessa-Seelannissa), kielitaito (lähes kaikki puhuvat Rarotongalla erinomaista englantia, onhan se toinen saaren virallisista kielistä rarotongan kielen ohella) ja paikallisten painoindeksi (Cookinsaarten asukkaat kuuluvat maailman lihavimpiin, joten laihat tai edes normaalipainoisen tietämillä olevat ihmiset ovat Rarotongalla harvassa).

Niin, ja tietysti niin kallis internet, että sitä ei raaski käyttää. Saarella kannattaa niin netin kuin muidenkin asioiden suhteen ottaa käyttöön ei se ole niin justiinsa -asenne, sopeutua siihen kuuluisaan island timeen. Bussi tulee, jos tulee, eikä asioilla ole niin hätä.

Eksotiikkaa tai ei, ainakin viikko Rarotongalla oli rentouttava. Ennen Rarolle menoa olimme ajaneet autolla paikasta toiseen kaksi kuukautta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Siksi emme Cookinsaarilla edes harkinneet saarihyppelyä. Yhdellä nähtävyyksistä köyhällä pikkuisella saarella pysyttely reilun viikon ajan oli hyvä päätös ajoittain hektiselle paikasta toiseen siirtymiselle. Toisaalta viikko oli myös melkeinpä maksimiaika saarella, sillä viikon jälkeen oli jo aikamoinen ikävä sivistyksen pariin eli nettiin. Rarotongalta lähtiessämme olimme rentoutuneita ja täynnä virtaa Los Angelesissa kiertelyä varten.

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Cookinsaaret: ”island timeen” sopeutumista Tyynenmeren keskellä
Los Angeles – kohde, jonne meidän ei pitänyt mennä
Tähtien havinaa Los Angelesissa

4 vastausta artikkeliin “Cookinsaaret: snorklausta, mopoilua ja syömistä Rarotongalla”

  1. Ika mata oli ihanaa, mutta ehkä toi Traders Jacksin versio ei sitten ollut sitä parasta?
    Rarotongalla kaksi viikkoa alkaisi olla aika maksimi, jos yhtään tykkää tehdä muuta kuin maata auringossa. Mutta saarihyppelyillä saisi kyllä aikaa kulumaan kuukausikaupalla! Mun mielestä parasta tuolla oli just se, että ei ollut telkkaria, ei nettiä, ei mitään, joten oli ns. pakko relata ja sehän tuntui aluksi tosi vaikealta, mutta kun menoon pääsi kiinni, niin ois voinut unohtaa netin pidemmäksikin aikaa!

    Kivaa oli myös se, että kaikkien hotellien uima-altaan (ja siten myös häppärit) oli yleisesti käytössä, joten sai käydä kurkistelemassa myös muiden pihoihin 😀

    1. Saarihyppely olisi noin ”normaalitilanteessa” eli ns. tavallisella lomamatkalla varmasti kivaa Cookinsaarilla (ja ylipäätään Tyynenmeren saarilla). Nyt ei oikein houkuttanut rahan ja sen itse hyppelyn takia. 🙂 Oli kiva olla samassa paikassa viikko parin kuukauden automatkailun jälkeen.

      Samoin tavallisella lomalla tuo netin puuttuminen ei olisi mikään keissi, vaikka se ehkä sen pari päivää vähän rassaisikin ennen kuin siihen tottuisi. Nyt oli matkajärjestelyjä ja kaikkea muuta nettiä vaativaa suorastaan jonossa odottamassa hoitajaansa, joten rassasi ehkä vähän normaalia enemmän. Meillä oli kyllä toimiva telkkari huoneessa ja siinä näkyi jopa CNN, joten uutisia pääsimme onneksi katsomaan. Ja jokaisena iltana elokuvan tai parikin. 🙂 Telkkaria ei ollut tullut katsottuakaan kuin kerran koko matkalla ennen Raroa!

      Ei ollut Trader’sin ika mata mikään kummoinen makuelämys, ei. Noista uima-altaista tiesimme, mutta lopulta ei tullut käytyä kuin omalla altaalla. Kaiketi siinä oli ihan tarpeeksi hyvä olla, joten ei tullut siirryttyä kokeilemaan muita altaita. 🙂

  2. Nyt mua ehkä vähän lohduttaa että näyttää siltä että ollaan päätymässä Fijille Raron ja Tongan sijan. Kalliimpi kuin Uusi-Seelanti!? Voihan jösses! Ja jos korallitkaan eivät ole kummoiset… meistä ne ei olleet sitä enää Thaimaassakaan, Indonesia sen sijan yllätti mukavasti.

    1. Jep, hintavaa oli! Mutta ei kai Fijilläkään kovin halpaa ole..?

      Thaimaassa on niin paljon snorklauspaikkoja, että korallien näyttävyys riippuu ihan siitä, minne sattuu molskahtamaan. Me ollaan nähty siellä niin upeita koralleja, ettei mitään rajaa. Rarolla ei ollut mitään sinne päinkään, mutta oli se snorklaaminen silti hauskaa, kuten aina. Indonesiassa en ole käynyt, mutta sekin kyllä kiinnostaisi muun muassa lämpimien snorklausvesien ansiosta. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *