Ensikosketus Uuden-Seelannin Eteläsaareen

Artikkelikuva - Lauttamatka Wellingtonista Pictoniin, Uusi-Seelanti

Matkasimme Uuden-Seelannin Pohjoissaarella sijaitsevasta pääkaupunki Wellingtonista lautalla Eteläsaarelle Pictoniin. Sieltä matkamme jatkui vielä bussilla Christchurchiin, missä meitä odotti vuokra-auto. Uuden-Seelannin Eteläsaaren kierros oli alkamassa!

Matkalla Aucklandista Taupoon istuimme bussissa heti kuljettajan takana, ja saimme matkan aikana kuulla yhtä ja toista mielenkiintoista asiaa Uudesta-Seelannista. Kuljettajan ja muutamien muiden ihmisten kanssa juteltuamme ymmärsimme, että uusiseelantilaiset todella arvostavat maataan, pitävät sitä kauniina ja puhtaana haluavat sen pysyvänkin sellaisena. 

Myös meille alkoi Taupossa ja sen jälkeen matkalla Wellingtoniin hiljalleen valjeta, mitä kaikkea kaunista maasta löytyykään. Ja nyt en tarkoita kauniilla sitä tien varressa näkemäämme liftaavaa valkopartaista ukkoa, joka Hemmon mielestä oli ihan varmasti Gandalf. Ensimmäiset lumihuiput näimme horisontissa Tauposta lähtiessämme.

Bluebridgen lautalla Uuden-Seelannin Eteläsaarelle

Wellingtonissa Uuden-Seelannin luonto ei tule kovin lähelle, ja kaupunki toimiikin monille vain kauttakulkupaikkana Eteläsaarelle. Wellingtonista lähtevät Cookinsalmen ylittävät lautat. Salmen yli operoi Wellingtonista Pictoniin ja toisinpäin tällä hetkellä kaksi eri lauttayhtiötä, Bluebridge ja Interislander. Olimme varanneet jokunen päivä etukäteen verkon kautta liput Bluebridgen lauttaan (59 NZD eli noin 39 euroa / lätty).

Lauttayhtiöiden välillä hinnassa ei ollut juurikaan eroa, mutta Interislanderin lautan aamulähtö oli loppuunmyyty. Interislander olisi ollut sikäli parempi vaihtoehto, että yhtiö takaa asiakkailleen liput seuraavaan mahdolliseen Nakedbusin autoon, mikäli lautta ei ole ajoissa satamassa ja asiakas myöhästyy siitä autosta, johon on ostanut liput. Sää tuntui olevan koko ajan epävakaa ja tuuli navakka, joten tämä vakuus olisi voinut tulla tarpeeseen.

Lähtöaamuna tuuli ei onneksi ollut niin kova, että se olisi aiheuttanut lauttaliikenteeseen peruutuksia tai myöhästymisiä. Lauttamme oli myös aikataulun mukaisesti perillä Pictonissa.

Santa Regina -lautta
Satamanäkymä
Jenni lautan kannella
Wellingtonia lautalta nähtynä

Lauttamatka Cookinsalmen yli sujui leppoisasti. Lautta lähti kahdeksalta aamulla ja usva leijaili matalalla Wellingtonin yllä, kun ylitimme hostellilta tien satamalaiturille. Surffailimme terminaalin nopeassa ja ilmaisessa verkossa odotellessamme pääsyä lauttaan. Sinne sai kantaa mukanaan vain yhden laukun per matkustaja. Niinpä meillä oli lautalla riesanamme vain päiväreput, kun olimme antaneet lähtöselvityksessä rinkkamme henkilökunnan huomaan.

Lautalle päästyämme ostimme heti alkuun aamukahvit. Katselimme niitä hörppien kannella, kun lautta lähti lipumaan kohti Pictonia. Matka kesti kolme ja puoli tuntia, joten ehdin ikkunasta tiirailun lomassa muun muassa kirjoitella blogitekstejä.

Loppumatkasta lautta mutkitteli lukuisten vehreiden nyppylöiden välistä, vesi oli upean turkoosia ja aamun pilviverhoon oli ilmestynyt sinisiä aukkoja. Kaunis maisema sai suurimman osan väestä irrottamaan katseensa tabletistaan tai läppäristään ja ryntäämään kannelle. Luimme etukäteen, että lauttamatka olisi auringonpaisteessa upea kokemus, mutta hieno se oli vähän synkemmälläkin säällä.

Turkoosia merta ja vihreää manteretta
Lautan keulaa ja merimaisemaa
20150107_103218-m

Nakedbusilla Pictonista Christchurchiin

Pictonista jatkoimme tutuksi tulleella Nakedbusilla Christchurchiin. Odotusaikaa lauttamatkan päättymisen ja bussin lähtemisen väliin jäi reilu tunti, minkä vietimme notkuen terminaalin edustalla Pictonin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Bussissa varasimme taas maisemapaikat heti kuljettajan takaa.

Ensimmäisellä etapilla Kaikouraan sää muuttui taas pilviseksi ja sumuiseksi. Alkumatkasta näimme viinitiloja, mutta sen jälkeen muistikuvat ovat hämärät, sillä matkustaminen meni lyhyiden yöunien takia molemmilla pilkkimiseksi. Ennen Kaikouraa olimme kuitenkin hereillä, kun kuljettaja jutteli mikrofoniin kaikenlaista muun muassa Uuden-Seelannin luonnosta. Hylkeitä osasimme kytätä rannan kivikosta hänen ansiostaan, ja näimmekin niitä rannan kivillä sankoin joukoin – mahtavaa!

Tie mutkitteli lähellä vesirajaa, ja vaikka oli vähän ankea sää, maisemat olivat mielettömät. Mietimme, että Australiassa kurvailemamme Great Ocean Road saattaa jäädä kakkoseksi, kunhan saamme auton alle Uudessa-Seelannissa.

Karavaanari bussin edessä
Vihertävänruskeaa kukkulamaisemaa tien varrella

Sympaattisessa Kaikourassa pidetyn lounastauon jälkeen bussin reitti kulki rannikolta sisämaan laidunmaiden ja viiniviljelmien luokse. Lampaiden laskeminen tyssäsi heti alkuunsa, sillä niitä on yksinkertaisesti liikaa. Eikä mikään ihme, että melkein kaikki rinteet näyttävät olevan täynnä valkoisia pallukoita, sillä niin ne todella ovatkin: Uudessa-Seelannissa asuu noin 30 miljoonaa lammasta. Ihmisasukkaita maassa on vain noin 4,5 miljoonaa.

Maisemat vaihtelevat matkalla Pictonista Christchurchiin vehreästä ja kivisestä rannikosta viiniviljelmiin, lammaslaitumiin ja kuivaan pusikkoon, joka toi meille mieleen Espanjan Välimeren puoleisen rannikon tutut maisemat. Yhdistävä tekijä kaikille erilaisille maisemille on se, että joka paikassa on mäkistä. Samoin se, että suorat tienpätkät ovat Uudessa-Seelannissa harvassa.

Bussimatka antoi meille esimakua siitä, miten vaihtelevissa ja kertakaikkisen upeissa maisemissa (auto)matkailija saa Uudessa-Seelannissa seikkailla. Aloimme odottaa entistä innokkaammin vuokra-auton noutoa Christchurchista.


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

2 vastausta artikkeliin “Ensikosketus Uuden-Seelannin Eteläsaareen”

  1. Kiitos ihan mielettömistä kuvista Australiasta, nyt onkin sitten ihan hirvee polte päästä näkemään itsekin niitä 🙂 Ja miekin tahon nähä Gandalfin! Tosi kivaa juttua sulta tulee, odotan jos vesi kielellä miten matkanne jatkuu Uudessa-Seelannissa. Turvallista matkaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *