Onko sinulla hakusessa näppärä päiväretki Wienistä? Ota juna Bratislavaan, Slovakian kompaktiin pääkaupunkiin. Matka kestää vain reilun tunnin, eikä lipun hintakaan päätä huimaa. Menopaluu kahdelta hengeltä kustansi kesäkuussa 32 euroa.
Tunnissa perille toisenlaisiin maisemiin
Lyhyt paikallisjuna puksutti aikaisin aamulla läpi maaseudun hiljaisuuden. Hemmo bongasi junan ikkunasta kauriin. Rajan ylitystä ei huomannut mistään – liputkin olimme ostaneet Wienissä yksinkertaisesti päärautatieaseman automaatista.
Perillä kyllä huomasi, että pramea Wien oli jäänyt taakse ja olimme pajahtaneet vähän toisenlaiseen ympäristöön. Juna-aseman vessoista huolehtiva täti oli kuin tuulahdus Neuvostoliitosta (tosin en siellä koskaan käynyt, joten tämä on puhtaasti mielikuviin perustuva luonnehdinta).
Ensivaikutelma Bratislavasta oli hiukan rähjäinen, eivätkä sitä parantaneet heikkokuntoiset tiet ja kerrostalot, joita näimme kävellessämme junalta vanhaankaupunkiin. Näin jälkikäteen ajatellen taksi olisi ollut paljon kätevämpi, mutta kun matkaa näytti etukäteen tarkasteltuna olevan vain kaksi kilometriä, valikoituivat omat jalat kulkuneuvoksi – jälleen kerran. Ylitimme Tonavan valtavaa, kolkkoa siltaa pitkin. Tarkoitan niin sanottua UFO-siltaa, joka on muuten maailman seitsemän suurimman riippusillan joukossa ja jostain syystä yksi Bratislavan nähtävyyksistä. Kävelytasolta käsin sillan mahtavuus ei ihan auennut.
Sillan jälkeen maisema muuttui kauniimmaksi. Vanhankaupungin laidalla oli markkinat, joiden keskelle päädyimme ihmettelemään myyntikojujen antia. Ruokapuolella kaupan oli muun muassa samanlaisia makeita tötteröpaistoksia, jotka jo aiemmin samaisella reissulla tuoksuivat niin hyviltä Prahassa.
Bratislavan vanhakaupunki on helposti lähestyttävä
Hyvin nopeasti huomasimme, että Bratislavan vanhakaupunki on äkkiä kierretty – mikä oli tässä tapauksessa ihan hyvä, koska olimme tosiaan vain päiväretkellä. Ihmiset puhuivat hyvin englantia ravintoloissa, kahviloissa ja liikkeissä. Kadut oli ladottu siististi tasaisista kivistä, ja rakennukset olivat nätisti laitettuja, kuten vanhankaupungin tyyliin tapaa kuulua missä tahansa. Turistiryhmiä, eritoten amerikkalaisia, paarusti ohitsemme tämän tästä. Pohdimme, että Bratislava vaikutti viihtyisältä. Mietimme, että siellä voisi viihtyä muutaman päivän turistimatkalla, mutta pidemmäksi aikaa tekemistä voisi olla jo vaikeampi keksiä.
Ruuasta viihtyminen ei yhden päivän otoksen perusteella tosin ainakaan jäisi kiinni. Ihana paikallinen savujuustosalaatti ja perunalettu lihakastikkeella katosivat lounaalla lautasilta kiitettävään tahtiin, eikä paikallinen olutkaan huonoa ollut. Kahviloita näytti riittävän, ja yksi oikein kiva niistä oli Mondieu-niminen paikka, jossa nautiskelimme cappuccinot ja paikan omaa vadelma-sitruuna-rosmariinimehua. Hiostavassa säässä mehu oli enemmän kuin herkkua.
Nähtävyydet
On Bratislavassa tietysti ihan nähtävyyksiäkin, ja toki vanhakaupunki jo itsessään on sellainen. Vanhankaupungin kaduilla on suosittua kuvata Čumil-patsasta. Nimen voi kääntää katselijaksi tai tarkkailijaksi. Patsas on vähän kuin Bratislavan maskotti. Čumil kurkistelee viemärinkannen alta Laurinská– ja Panská-katujen kulmassa.
Jos humoristinen patsas ei ihan riitä nähtävyysosastosta, vanhastakaupungista löytyvät myös muun muassa Pyhän Martinuksen katedraali, Pyhän Elisabetin kirkko, joka tunnetaan jugendtyylistään ja sinisestä väristään, sekä Habsburgien hallitsijasuvun muotokuvia ja kristallikruunuja esittelevä Priimaksen palatsi, joka toimii myös pormestarin työpaikkana. Suosituimpia turistipyydyksiä on Bratislavan linna, josta avautuvat hienot näkymät niin kaupunkiin kuin Tonavalle – ja myös kauemmas joen toiselle puolelle, jossa pönöttävät jäykät rivistöt kolhoosimaisia kerrostaloja.
Päivässä ehti kierrellä Bratislavaa ihan mukavasti ja nauttia myös ruuasta ja kahviloista. Illaksi palasimme takaisin Wieniin väsähtäneinä päivän taapertamisesta.
