Matkablogi
Kirpeä vuoristoilma viileni auringonlaskussa nopeasti, kun etsimme patikkapolulla Curevacin näköalapaikkaa. Olimme saapuneet Montenegroon vasta pari tuntia aiemmin, mutta päätimme vielä iltapuhteena käydä ihailemassa auringonlaskua Taran kanjonin yllä. Upeita näköaloja oli katsomassa vain pari muuta ihmistä. Ihana hiljaisuus ympäröi meidät, ja illan värjäämä maisema oli taianomainen joka suuntaan. Jatka lukemista “Durmitorin kansallispuiston maisemia”
Meillä on Hemmon kanssa tapana päättää automatkoilla tarkka reitti lyhyellä varoitusajalla, tyypillisesti edellisenä iltana ennen siirtymistä paikasta toiseen tai korkeintaan pari päivää etukäteen. Reittivaihtoehtoja miettiessä ja googlaillessa silmiin osuu usein kaikenlaisia nähtävyyksiä, joista ei välttämättä itse ole ennen reissua kuullutkaan. Meillä on näitä mestoja usein muistissa iso valikoima, jotta on varaa valita sen mukaan, mitä reittiä lopulta ajamme. Nähtävyydet voivat olla isoja tai pieniä, ja koosta riippumatta ne osoittautuvat joskus tosi hienoiksi, joskus taas ne ovat syystäkin melko tuntemattomia.
Balkanin-matkaa varten olimme lueskelleet etukäteen muutamaa opaskirjaa ja bonganneet jostakin niistä Šargan 8 -nimisen junareitin, joka kulkee Serbiassa Mokra Goran kylästä Šargan Vitasin asemalle. Opaskirja tiesi kertoa myös toisesta nähtävyydestä, Taran kanjonista ja sen ylittävästä massiivisesta Taran sillasta Montenegrossa. Kanjoni on muuten Euroopan syvin – aina oppii uutta! Nämä molemmat nähtävyydet olivat matkan varrella, kun siirryimme Serbian Bajina Baštasta Montenegron puolelle Žabljakiin, eikä tuolla matkalla niin kamalasti mitään muuta kiinnostavalta vaikuttavaa ollutkaan. Arvaatte varmaan, että kävimme tsekkaamassa nuo kohteet. Jatka lukemista “Serbiasta Montenegroon: historiallinen juna ja Euroopan syvin kanjoni”
Vaikuttavan Sarajevon jälkeen Balkan-automatkamme jatkui suunnitelman mukaisesti Serbian puolelle. Uusi maa, uudet kujeet! Maisema ei tietysti kovin äkkiä erilaiseksi vaihtunut, sillä maan pinnanmuodot eivät juuri valtioiden rajoista välitä. Mutkainen tie puhkoi korkealla tiheää kuusimetsää, alempana se kulki peltojen ja lehtimetsän keskellä. Mieleeni jäi tavalliseen tapaan kaikenlaisia yksityiskohtia, kuten se, miten tien varrella oli todella paljon keskeneräisiä taloja, joista – kuten useista muutoin täysin valmiistakin taloista – puuttui parvekekaiteet. Voimme vain arvuutella, miksi tällainen vaarallinen villitys on Balkanilla vallalla. Jatka lukemista “Merkintöjä matkan varrelta: Bajina Bašta, Serbia”
