Päiväretki Porvooseen

Olen miettinyt monta kertaa, mihin voisin muuttaa asumaan, jos minun pitäisi jostain syystä muuttaa Suomen sisällä pois Helsingistä. Kyse on ihan vain ajatusleikistä, sillä olen asunut Helsingissä yli 15 vuotta ja viihdyn erinomaisesti, joten todellisuudessa minulla ei ole aikomuksena muuttaa yhtään minnekään. Tässä ajatusleikissä yhdeksi vaihtoehdoksi on noussut viehättävä Porvoo, jossa kävimme Hemmon kanssa eilen päiväretkellä. Jatka lukemista “Päiväretki Porvooseen”

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Oliiviöljyostoksilla Kroatian Istriassa

Istrian niemimaalla Kroatiassa tuntuu, että oliiviöljytiloja tai ainakin öljykauppiaita on joka nurkalla. Seudulla autoillessa tien varressa on tämän tästä kojuja, joista voi ostaa paikallisen oliiviöljyn lisäksi esimerkiksi paikallista viiniä ja juustoja. Lisäksi öljyä saa tietysti kylien lukemattomista pikkuisista puodeista ja itse tuottajatiloilta.

20160926-Istrialainen-oliivioljy-DSC_0603

Me maistoimme istrialaista oliiviöljyä kalan kanssa Pulassa, ja se oli niin törkeän hyvää, että sitä oli aivan pakko hankkia pari pulloa myös kotiin. Niinpä kun siirsimme leirimme Pulasta Porečiin, kävimme matkalla maistelemassa öljyä useammassa paikassa. Vastoin suosituksia – öljyä ei kuulemma kannattaisi säilyttää kovin pitkään – ostimme Suomeen tuotavaksi lopulta useamman pullon, mutta eiköhän ne kaikella todennäköisyydellä saada melko nopeasti tuhottua.

20160926-Istrialainen-oliivioljy-DSC_0607

Parit maistiaiset huitaisimme huuleen tien varressa olevista kojuista, mutta suoraan sanottuna iso osa näistä paikoista vaikutti silkoilta turistimagneeteilta. Erityisesti niissä paikoissa, joissa erilaisia kojuja oli useampi vierekkäin, tuotteita tyrkytettiin välillä jopa aggressiivisesti. Kun sen sijaan poikkesimme tieltä viittojen johdattamina varsinaisille tiloille, oli meininki rauhallisempaa ja asiallisempaa.

20160926-Istrialainen-oliivioljy-DSC_0599

20160926-Istrialainen-oliivioljy-DSC_0613

20160926-Istrialainen-oliivioljy-DSC_0610

Erityisen hyvin vierailemistamme tiloista jäi mieleen Pulasta hieman pohjoiseen sijaitsevassa Vodnjanin kylässä oleva Oio Vivon tila, jossa saimme erittäin ystävällistä palvelua paikalla olleelta herrasmieheltä. Öljyt olivat todella herkullisia, ja mies kertoili pitkät pätkät oliiviöljyistä ja tilasta – ja tarjosipa myös mahdollisuutta kerätä tilalta mukaan laventelinkukkia, mutta tähän emme tarttuneet. Oliiviöljyn lisäksi laventelimatkamuistot ovat Kroatiassa suosittuja.

Tunnustan, että minulle ei ollut etukäteen päivänselvää, millaista oliiviöljyjen maistelu on ja miten maistelu hoidetaan. Siltä varalta, että siellä ruudun takana joku muukin pohtii asiaa: öljyä todella maistellaan ihan juomalla. Öljytilkat tarjoillaan esimerkiksi snapsilaseissa. Ajatus öljyn juomisesta voi tuntua etukäteen hassulta, mutta kyllä vain tässäkin maisteluhommassa huomaa hyvin nopeasti, että öljyissä on todella suuria eroja. Osaavat maistattajat tietävät kertoa öljyjen eroista ja siitä, mihin tarkoitukseen mikäkin öljy soveltuu parhaiten.

Disclaimerina sanottakoon, että en ole mikään oliiviöljyasiantuntija, mutta mitä nyt asiaa googlailin, niin ei kroatialaisella oliiviöljyllä ainakaan huonosti vaikuta menevän. Istria esimerkiksi valittiin maailman parhaaksi oliiviöljyalueeksi vuonna 2016 sen roikuttua listauksen kakkossijalla useita vuosia. Jos käyt Kroatiassa, maista itse – suosittelen lämpimästi!

Roudaatteko te muut matkoilta kotiin paikallisia herkkuja?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Löytöjä ja puistohengailua

Vapunpäivänä kiirehdimme aamutoimien kanssa, jotta varmasti ehtisimme hotellilla suihkuun ennen kuin vesi olisi poikki. Käytävälle oli nimittäin edellisenä päivänä lätkäisty lappu, jonka mukaan vettä ei olisi vapunpäivänä saatavilla moneen tuntiin. Aiemmin poikki olivat olleet sähköt. Eksoottista, vähän kuin olisimme olleet taas Etelä-Amerikassa.

Koska shoppailumme tulokset olivat tähän asti olleet aika säälittäviä New Yorkissa, ja aiemmin koko matkalla emme olleet ostaneet oikeastaan mitään, päätimme tehdä vielä yhden yrityksen kauppojen valikoimiin. Emme tietenkään lähteneet kaupoille ihan vain shoppailun ilosta (koska se on meille molemmille tuntematon käsite – shoppailu on yleensä ihan vain silkkaa tuskaa), vaan kyllä meillä oli muutama juttu etsinnässä. Menimme metrolla 66th Streetille ja siellä Century 21 -tavarataloon. Uskomatonta kyllä, löysin sieltä hyvällä hinnalla juuri sellaisilla ominaisuuksilla varustetut aurinkolasit, joita olin etsinyt noin kaksi vuotta. Melkein hypin tasajalkaa ilosta, sillä lasit tulivat todella tarpeeseen ja olivat yksi niistä etsinnässä olleista tuotteista.

Pyöräilijöitä Central Parkissa

Kävimme lounaalla TGI Fridaysissä, jossa hampurilaiset olivat kuivat ja ylihinnoitellut. Päätimme, että siihen ketjuun ei tarvitse enää mennä. Illalla haimme hotellin läheltä Westside Marketista syötävää huoneeseen. Tuossa marketissa on todella iso ja hyvä juustotiski ja paljon valmiita salaatti- ynnä muita annoksia, jotka ovat käteviä matkailijan kannalta, kun ruuanlaittomahdollisuuksia ei ole. Olimme matkalla katsoneet televisiota ainoastaan Rarotongalla, mutta tuona iltana katsoimme hotellihuoneessa Cold Casen jaksoja kunnon maratonin verran samalla kun tuhosimme kaikki ostamamme herkut. Aika kotoisaa!

Kevät Central Parkissa Kevät Central Parkissa Kevät Central Parkissa Kevät Central Parkissa

Seuraavana päivänä haimme samaisesta Westside Marketista lounassalaatit mukaan ja lähdimme piknikille Central Parkiin, missä otin tämän postauksen kuvat. Söimme lounaat lammen rannalla puiston pohjoispäädyssä. Lammen rannalla oli onkijoita, mutta kalastaa sai vain catch and release -meiningillä. Kävimme puiston koilliskulmassa sijaitsevan Duke Ellingtonin patsaan luona. Oli jälleen todella kaunis päivä ja t-paitakeli. Puistossa kasvit näyttivät yhtäkkiä olevan täysin kesämoodissa, kun vielä New Yorkiin saapuessamme lehdet olivat vielä nupullaan.

Jatkoimme takaisin etelään Liisa Ihmemaassa -patsaalle (engl. Alice in Wonderland), mutta patsasta ei meinannut edes nähdä turistimassojen alta. Kävelimme myös Balto-koirapatsaan ohi. Paluumatkalla saimme idean sushista ja menimme jälleen Asia Kaniin, jossa olimme käyneet vappuaattona.

Kevät Central Parkissa Balto-koirapatsas

Shoppailumme jatkui seuraavana päivänä Times Squarella, jonka lähettyviltä löysimme Luggage Source -nimisen kaupan. Sen valikoimista löytyi vihdoin ja viimein etsimämme reppu. Oli nimittäin pakko hankkia yksi laukku lisää, jotta saisimme kaikki tavaramme mahtumaan paluulennolle. Mehän jouduimme hankkimaan New Yorkiin saavuttuamme aika paljon vaatteita ihan vain lämpötilan takia, jotta emme olisi jäätyneet pystyyn. Kävimme myös Downtownissa Cortland Streetin Century 21:ssä, mistä löysimme molemmille kellot ja minä ostin myös rannekorun. Ilmeisesti piti edes vähän kompensoida kahdeksan kuukautta kestänyttä shoppailulakkoa, sillä tuo rannekoru oli näistä ostoksista se ylimääräinen hankinta, jota ei ollut kiikarissa etukäteen.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail