Kokemuksia auton vuokraamisesta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa

Alkuperäinen suunnitelmamme oli vuokrata auto koko sille ajalle, jonka olemme Uudessa-Seelannissa. Saavuimme maahan juuri ennen vuoden vaihtumista, ja kesämatkailusesonki on Uudessa-Seelannissa kiivaimmillaan juuri noihin aikoihin. Huomasimme autotarjouksista, että vuokraamot käyttävät luonnollisesti hyväkseen suurta kysyntää ja nostavat hinnat pilviin. Nopeasti tajusimme, että meidän budjettimme ei taipuisi auton vuokraamiseen koko ajalle, joten rukkasimme suunnitelman realistiseksi. Päätimme jättää auton vuokraamisen vasta eteläsaarelle, jolloin joulun ja uuden vuoden aiheuttama pahin kysyntä olisi jo taittunut ja saisimme auton edes hitusen halvemmalla päivähinnalla.

Uudessa-Seelannissa kärrymme näytti tältä:

20150126_112515-mAustraliassa vuokra-automme puolestaan oli tällainen:

20141202_180302-m

Tässä yhteydessä on mainittava yksi ärsyttävä piirre joillakin vuokraussivustoilla. Vuokrasimme Australiassa auton Motorhome Republic -sivuston kautta, mutta siellä emme vielä huomanneet kuviota, kun meillä ei ollut vertailukohtaa. Kyseisellä sivustolla tulee täyttää haluttu vuokrausajankohta ja joitakin muita tietoja, minkä jälkeen ruudulle lävähtää erilaisia autovaihtoehtoja. Asiakas valitsee niistä hyvässä uskossa itselleen sopivan ja täyttää sen jälkeen kattavan litanian tietojaan lomakkeelle varauksen tekemiseksi.

Ainut vain, että asiakkaan valitsema vaihtoehto ei todellakaan ole saatavilla. Kun asiakas on lähettänyt varauspyynnön, vuokraussivustolta tulee nopeasti vastaus, että kyseinen auto ei nyt kuitenkaan ole vapaana – mutta auto Z, Y ja X olisivat käytettävissä haluttuna ajankohtana (tai suunnilleen haluttuna ajankohtana). Luonnollisesti tarjotut autot eivät ole ainakaan halvempia kuin asiakkaan alun perin toivoma auto.

Toisin sanoen: asiakas tekee ison työn täyttämällä kaikki tietonsa firman kattavalle nettilomakkeelle siinä uskossa, että hänen klikkaamansa vaihtoehto on saatavilla – ja tekee näin aivan turhaan. Vuokrafirman puolelta olisi reilumpaa laittaa nettiin lomake, johon täytetään haluttu ajankohta ja ruksitaan halutut vuokra-auton ominaisuudet. Luottokortti- ja ajokorttitietoja ja kaiken maailman vakuutus- ynnä muuta sälää ehtisi hyvin selvitellä myöhemminkin.

Uudessa-Seelannissa yritimme varata autoa mainitulta sivustolta, koska kuten sanottu, yhden kokemuksen perusteella emme ymmärtäneet humpan juonta ja vuokraus oli kuitenkin mennyt Ausseissa hyvin. Tajusimme pelin hengen saatuamme vastauksena tarjouksia aivan törkeän hintaisista autovaihtoehdoista ja kokeiltuamme toista vastaavaa sivustoa samalla lopputuloksella. Sama edullinen auto oli tyrkyllä monessa paikassa muka vapaana, mutta todellisuudessa se ei ollut koskaan saatavilla. Osassa saamistamme tarjouksista oli vielä eri päivämäärätkin kuin meidän toivomamme, joten voisi kuvitella, että edes jotakin toivomuksia läheltä liippaavaa olisi löytynyt. Mainitsemani sivusto toimii vain autojen välittäjänä, eli firmalla ei ole omaa laivastoa.

Näennäisesti sivuston kautta voi vertailla monen eri firman hintoja, mutta meille jäi käsitys, että asiakasta vedätetään. Aloimme nimittäin epäillä, ettei voi oikeasti olla niin, että yhtään toivomamme hintaluokan autoa ei muka ole missään Motorhome Republicin käyttämissä yhtiöissä vapaana edes suunnilleen niille päiville, joita toivoimme. Niinpä otimme Uudessa-Seelannissa yhteyttä suoraan yhteen niistä firmoista, joiden autoja Motorhome Republilc välittää. Kappas vain: saimme meille sopivan auton siedettävään hintaan ja täsmälleen niille päiville, joita toivoimmekin. Pointtina tässä avautumisessani oli, että jos käyttää autovaihtoehtojen kartoittamiseen vastaavaa kokoomasivustoa kuin me ja saa vastauksena kalliita vaihtoehtoja ja eioota, kannattaa kysellä vielä suoraan autot omistavilta firmoilta. Luonnollisesti jos tietää jo valmiiksi, miltä firmoilta haluaa tarjoukset, ei varmaankaan kannata edes katsella välittäjäsivustojen tarjontaa.

Australiassa vuokra-automme oli high-top-mallinen Toyota Hiace. Toisin sanoen pakettiauton normaalin katon tilalle oli muutettu korotettu lasikuitukatto, jolloin auton sisällä mahtui seisomaan. Autoon oli asennettu jääkaappi, kaksilevyinen keittotaso, laatikostoja ja kaappeja sekä tiskiallas. Vesi täytettiin tiskialtaaseen kuten matkailuautoihin yleensä: auton ulkopuolelta sitä varten tehdyn aukon kautta. Jääkaapista valitimme vuokrafirmaan, sillä kaappi toimi miten sattuu. Muutamina päivinä se piti tavarat kylminä, mutta tavallisesti ei. Pahimmillaan jääkaapissa oli ihan yhtä lämmin kuin muuallakin autossa. Saimme valituksen ansiosta pientä hyvitystä vuokrauksen päivähintaan. Auto tuli täysin varusteltuna: oli lakanat, peitto, pyyhkeet, ruuanlaittovälineet ja astiat. Auto oli elämää nähnyt, mutta kuitenkin toimiva.

20141201_120200-m 20141201_120223-m

Uudessa-Seelannissa meillä oli niin sanotun tavallisen auton korkuinen (siis ei korotettua kattoa) Toyota Estima. Valinta oli tietoinen, sillä korkea auto otti tuulta ikävästi ja matkailuautotyyppiset vaihtoehdot olivat todella hinnoissaan sillä aikavälillä, jolle auton tarvitsimme. Autossa ei ollut jääkaappia vain ainoastaan perinteinen kylmäkalleilla viilennettävä kylmälaukku. Lisäksi varustukseen kuului yksi keittolevy ja vesiallas. Lähinnä käsien pesuun tarkoitetun altaan vesisäiliö aiheutti meissä hyvät naurut: säiliönä toimi samanlainen juomavesitörppö, joita ihmiset ostavat Suomessakin mökeilleen. Astian yläosaan oli tehty tökerö reikä luultavasti puukolla, ja tuohon reikään sitten tökätty putki, jota pitkin vesi nousi hanaan. Todellinen tee se itse -versio siis koko systeemi.

Muutenkin auton sisäosat olivat selvästi jonkun handymanin tuotantoa: esimerkiksi penkkien pehmusteiden takana oli vielä normaalit kyseiseen automalliin kuuluvat ovikotelot tallella. Auto oli siis muutettu tavallisesta kuuden matkustajan autosta retkikäyttöön sopivaksi, ja tuo muutos oli tehty aikalailla vasemmalla kädellä. Ulkopuolelta muutos firmalta toiselle ei myöskään ollut kovin hyvin toteutettu, sillä valkoisen maalin alta pilkistäneet räikeänvihreät ja kirkkaanvioletit kohdat paljastivat auton olleen aiemmin imagoltaan nuorekkaan Jucy-vuokrafirman listoilla.

DSC_0764-m

Kaikesta huolimatta elimme autossa kolme viikkoa ja ihan hyvin se sujui, vaikka auto oli kaikin tavoin aika romu. Lommoja ja ruhjeita oli siellä täällä, ilmastointi toimi vaihtelevasti, automaattivaihteisto ei oikein soveltunut muualle kuin tasaiseen maastoon (tosi hyvä ominaisuus vuoristoteillä…), autosta nousi pahanhajuista käryä vähänkin suuremman mäen jälkeen, kuljettajan ovi ei mennyt kiinni muuten kuin täysillä paiskoen ja pelkääjän puolella oven lukitus ei toiminut keskuslukituksen kautta. Lisämausteena oli vielä auton takaosassa leijaillut todella epäilyttävä haju, jonka alkuperää emme oikeastaan edes halua tietää. Kaikkea pientä kivaa siis. Pelkäsimme monta kertaa, että auto leviää käsiin kesken matkan, mutta kuin ihmeen kaupalla se kesti kuin kestikin matkamme loppuun asti. Todellinen Lucky Rentals, kuten vuokrafirman nimi kertoikin.

Kaikista mainituista asioista huolimatta olemme (etenkin näin jälkikäteen) enemmän kuin tyytyväisiä automatkoihimme molemmissa maissa. Australiassa auton vuokrauksen päivähinnaksi tuli vakuutuksineen kaikkineen noin 89 euroa, Uudessa-Seelannissa puolestaan noin 58 euroa. Luksusautoihin meillä ei olisi ollut varaa, joten onneksi autojen kanssa kävi tuuri eikä mikään hajonnut. Meitä ei myöskään huijattu kummankaan auton vuokrauksen yhteydessä esimerkiksi väittämällä, että olisimme tehneet autoon lommoja, vaikka huijauksia varmaan joskus tapahtuu. Voimme naureskella autokokemuksillemme jälkikäteen iloisina ja muistella ennemminkin niitä kaikkia hienoja elämyksiä, joiden ääreen auton vuokraamisen ansiosta pääsimme.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Joulu Melbournessa

Jouluaattona oli aika antaa vuokra-auto seuraavien matkalaisten käyttöön. Ajelimme leirintäalueelta keskustaan Pensione Hotel Melbourneen, josta olimme varanneet huoneen. Jätimme laukut ystävällisen hotellivirkailijan huomaan siksi aikaa, kun lähdimme lentokentän lähettyville palauttamaan autoa. Autovuokraamossa kaikki sujui sutjakasti ja pääsimme pian lähtemään pois. Kikkailimme itsemme takaisin keskustaan julkisilla kulkuvälineillä ja saimme samalla selville, miten pääsisimme seuraavana päivänä julkisilla lentokentälle. Olimme varanneet joulupäiväksi lentoliput Sydneyyn menevään koneeseen.

Sokkona varaamamme Pensione Hotel Melbourne osoittautui passeliksi muutenkin kuin vain edullisen tarjoushintansa vuoksi. Modernisti sisustettu hotelli sijaitsee Southern Cross -asemaa lähes vastapäätä, joten lentokentälle lähteminen ei olisi voinut juuri helpompaa olla. Huoneemme oli pieni (näinkin varauspaperissa sisäänkirjautumisen yhteydessä maininnan shoebox!), muttei niin pieni, ettemmekö olisi mahtuneet sinne vallan mainiosti. Kylpyhuone kyllä oli niin mini, että muistimme elävästi alkumatkan japanilaiset kylppärit. Tällä kertaa sentään ovi mahtui kiinni kylppärissä asioinnin ajaksi. Olennaisinta oli, että sänky oli kunnollinen ja lakanat ihanan puhtaat ja valkoiset. Ihminen voi tulla aika iloiseksi hyvään sänkyyn rojahtamisesta! Etenkin, jos on juuri nukkunut melkein kuukauden autossa sängyssä, joka ei ollut ihan kauhean kiva.

Aattona täytyi toki käydä syömässä jouluillallinen, joten suuntasimme Mad Mex -nimiseen meksikolaiseen, jonka olimme huomanneet hotellille tullessamme. Street tacot maissioluella huuhdeltuina sopivat meidän mielestämme jouluun oikein mainiosti. Kävimme samalla pyörimässä lähikaduilla ja totesimme, että ihmiset vaikuttivat olevan biletuulella. Baareissa olisi saattanut olla hyvä meno, mutta vetäydyimme kuitenkin hotellille loppuillaksi matkajärjestelyjen ja muun datailun pariin.

Joulupäivänä jätimme laukut hotellille säilöön ja lähdimme tutkimaan vielä muutamaksi tunniksi Melbournen keskustaa. Kävelimme Hosier Lanelle, joka on tunnettu graffiteistaan. Talot oli maalattu niin ylös asti, että hommaan on tarvittu kunnon apuvälineet. Näimme muutaman maalarin työn ääressä. Katutaiteen jälkeen ajattelimme käydä tutustumassa Australian Centre for the Moving Imagen (ACMI) näyttelyihin, mutta museo oli valitettavasti kiinni. Pihalla oli joka tapauksessa ihmisiä viettämässä aikaa ja siellä pyöri screenillä jotakin katsottavaakin, joten jäimme sinne istuskelemaan. Huomasimme pihalla notkuessamme, että elokuvakeskuksella on ilmainen wifi, joka toimii hyvin – tämä vinkkinä muille Melbournen-kävijöille.

 

 

 

 

 

Iltapäivän puolella valuimme hotellin kautta lentokentälle. Melbournen kenttä saa meiltä moitteita maksullisista matkatavarakärryistä, vaikka itse emme kärryjä tarvinneetkaan. Maksuttomia kärryjä oli saatavilla jossain päin kenttää, mutta ei joka paikassa. Matkatavaroiden kantaminen voi olla monenlaisista syistä joillekin matkustajille hankalaa tai jopa mahdotonta, joten tuntuu tökeröltä, että kenttä perii kärryjen käytöstä maksun. Muuten kaikki sujui kentällä mallikkaasti ja tällä kertaa muistimme jopa täyttää vesipullon juoma-automaatista ennen koneen nousua. Yleensä meiltä unohtuu koko vesipullo, tai jos pullo on mukana, niin sen täyttäminen jää kentällä hoitamatta ja joudumme ostamaan koneesta kallista pullovettä.

Lentomme lähti puoli kuuden aikaan illalla ja oli perillä paikallista aikaa seitsemältä. Melbournessa nauttimamme hyvä sää vaihtui sateeksi, kun laskeuduimme Sydneyyn. Australian-päivät sen kuin vähenivät.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Melbournessa kiertelyä

Australian-automatkamme tuli päätepisteeseensä Melbournessa. Majoituimme siellä vielä ensimmäiset kolme yötä leirintäalueella kunnes palautimme auton ja siirryimme viimeiseksi yöksi hotelliin keskustaan. Leirintäalueeksi valitsimme Big4 Melbourne Holiday Parkin Coburnissa. Coburnista on hyvät ratikka- ja bussiyhteydet kaupunkiin, joten meidän ei tarvinnut huolehtia parkkipaikasta ja -maksuista, kun saatoimme jättää auton päivän ajaksi leirintäalueelle.

Melbourneen saapuminen alkoi pienellä säätämisellä. Olimme jo maksaneet leirintäalueen respassa kahdesta yöstä kun tajusin, että todellisuudessa tarvitsemme kolme yötä. Onneksi tilaa löytyi. Seuraavaksi lähdimme kauppaan ruokaostoksille ja ostimme lisäksi viiniä. Vain viiniä, kas olennaisimmat juomat näemmä ensin. Palattuamme leiripaikalle havaitsimme, että meillä ei ollut mitään muuta juotavaa kuin yksi vajaa colapullo ja ne viinit. Siitä sitten takaisin kauppaan! Illemmalla oli vuorossa pyykkisavottaa ja Uuden-Seelannin matkajärjestelyjen kanssa puuhastelua. Yritimme saada autoa Uutta-Seelantia varten, mutta kaikki tarjouspyynnöt olivat aivan järjettömän hintaisia.

 

Seuraavana päivänä hilasimme itsemme ratikalle ja kiertelemään Melbournea. Melbournen julkisissa kulkuvälineissä matkustetaan Myki-kortilla, johon ladataan rahaa. Maksu veloitetaan kuljetun matkan pituuden mukaan, eli kortti pitää muistaa leimata sekä bussin sisään että sieltä ulos mennessä. Menimme ensi töiksemme Victoria State Libraryyn katsomaan ilmaista Nikon-Walkley Press Photography -näyttelyä, joka ei ollut ihan niin vaikuttava kuin toivoin, mutta kuitenkin mielenkiintoinen. Kiersimme samalla jonkin verran museon muitakin osia ja katsastimme Bohemian Melbourne -näyttelyn. Oli mukavaa piipahtaa vaihteeksi museossa.

 

Mukavaa oli myös syödä vaihteeksi ravintolassa, kun menimme lounaalle portugalilaistyyppisiin ruokiin erikoistuneeseen Nando’siin. Ketjuravintolan ruoka oli hyvää. Lounaan jälkeen liityimme muiden turistien seuraan astumalla Melbournen ydinkeskustaa kiertävään ilmaiseen City Circle -museoratikkaan. Hyppäsimme pois Etihad Stadiumin kohdalla ja kävelimme siitä Harbour Town Shopping Centreen. Kiertelimme hetken aikaa ostarilla löytämättä mitään jääkaappimagneettia tarpeellisempaa. Magneettejahan jokainen ihminen tarvitsee sen sata kappaletta, kaikki eri maista. Vai miten se menikään.

 

 

Illemmalla piti taas tehdä vähän matkajärjestelyjä. Etsimme hotellia viimeistä Melbournen-yötämme varten. Sopiva hotelli löytyikin näppärästi: avasin Hotels.comin sivuston ja katsoin ensimmäistä ruudulle lävähtänyttä tarjousta. Hotelli näytti äkkiseltään erinomaiselta ja arvostelujen keskiarvo samoin. Emme edes lukeneet arvosteluja tai katsoneet tavalliseen tapaan Tripadvisorista mielipiteitä vaan buukkasin hotellin ihan suoraan. Energia ei vain riittänyt sen tarkempaan syyniin yhden yön takia. Sitten vain jäimme odottamaan, millaiseksi hotelli paljastuisi. Hotellin varaamisen lisäksi selvittelimme jälleen Uuden-Seelannin autovarausasioita.

 

 

 

Seuraavana päivänä kiertelimme kaupunkia Melbourne Visitor Shuttlen kyydissä. Päivälippu bussiin maksoi vain 5 taalaa eli noin 3,5 euroa. Jäimme ensimmäiseksi pois Queen Victoria Marketilla, jossa pyörimme myyntikojujen seassa puolisen tuntia. Väkeä oli todella vähän, vaikka kuljettaja oli arvellut markkinapäivän olevan vilkas – olihan jouluaatto jo seuraavana päivänä.

Hyppäsimme takaisin bussiin ja jatkoimme matkaa pysäkille Etihad Stadium and Victoria Harbour. Kävimme satamassa lounaalla Black Cod -nimisessä paikassa, joka vaikutti muodikkaan ulkonäkönsä vuoksi kalliimmalta kuin todellisuudessa oli. Herkullisen lounaan jälkeen yritimme mennä automuseo Fox Classic Car Collectioniin, mutta se olikin kiinni. Jatkoimme bussimatkaa toiselle puolelle jokea pysäkille Southbank and Yarra River. Alkoi sataa vettä, joten menimme South Bankin ostarille kahville. Katselimme kaupungin menoa South Bank Promenadella. Yhden joen ylittävän sillan alle oli hauskasti sijoitettu baari, joka oli ilmeisen suosittu paikka. Kiva idea!

 

 

 

Olin lukenut jo aikaa sitten pingviinimatkalaisten blogista juttua Fitzroyn kaupunginosasta ja pistänyt paikan korvan taakse, sillä seutu kuulosti meidän mieleiseltämme. Olimme pohtineet edellisenä päivänä keskustaan Fitzroyn läpi ratikalla mennessämme, että Fitzroy muistutti paljon Berliinin Kreuzbergiä, jossa olemme viihtyneet Berliinin-reissuillamme lukemattomia päiviä. Shuttlebussikierroksen päätettyämme suuntasimme siis Fitzroyhin.

Kaupunginosa on Kreuzbergin tapaan hieman rähjäinen seinämaalauksineen, ja kuten Kreuzberg, Fitzroy on samalla hyvin eläväinen. Ravintoloita, putiikkeja ja baareja on paljon. Katselimme muutaman vaateputiikin tarjontaa, kävimme uimapukukaupassa ihmettelemässä mielettömän suurta valikoimaa ja katselimme maalauksia rakennusten seinillä ja kadulla olleita hauskoja mosaiikkipenkkejä. Lopulta suuntasimme meksikolaisen ruuan äärelle Hecho en México -ravintolaan, jonka nacho- ja tacoannokset maistuivat aidolta meksikolaiselta ruualta. Hecho en México saa meiltä ison suosituksen niin ruuan kuin hauskan sisustuksenkin ansiosta! Jos menemme joskus Melbourneen uudestaan, Fitzroy on ehdottomasti vierailukohteena myös silloin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail