Päiväretki Wienistä Bratislavaan

Onko sinulla hakusessa näppärä päiväretki Wienistä? Ota juna Bratislavaan, Slovakian kompaktiin pääkaupunkiin. Matka kestää vain reilun tunnin, eikä lipun hintakaan päätä huimaa. Menopaluu kahdelta hengeltä kustansi kesäkuussa 32 euroa.

Tunnissa perille toisenlaisiin maisemiin

Lyhyt paikallisjuna puksutti aikaisin aamulla läpi maaseudun hiljaisuuden. Hemmo bongasi junan ikkunasta kauriin. Rajan ylitystä ei huomannut mistään – liputkin olimme ostaneet Wienissä yksinkertaisesti päärautatieaseman automaatista.

Perillä kyllä huomasi, että pramea Wien oli jäänyt taakse ja olimme pajahtaneet vähän toisenlaiseen ympäristöön. Juna-aseman vessoista huolehtiva täti oli kuin tuulahdus Neuvostoliitosta (tosin en siellä koskaan käynyt, joten tämä on puhtaasti mielikuviin perustuva luonnehdinta).

20160911-Unelmatrippi-Bratislava-DSC_0401

Ensivaikutelma Bratislavasta oli hiukan rähjäinen, eivätkä sitä parantaneet heikkokuntoiset tiet ja kerrostalot, joita näimme kävellessämme junalta vanhaankaupunkiin. Näin jälkikäteen ajatellen taksi olisi ollut paljon kätevämpi, mutta kun matkaa näytti etukäteen tarkasteltuna olevan vain kaksi kilometriä, valikoituivat omat jalat kulkuneuvoksi – jälleen kerran. Ylitimme Tonavan valtavaa, kolkkoa siltaa pitkin. Tarkoitan niin sanottua UFO-siltaa, joka on muuten maailman seitsemän suurimman riippusillan joukossa ja jostain syystä yksi Bratislavan nähtävyyksistä. Kävelytasolta käsin sillan mahtavuus ei ihan auennut.

20160911-Unelmatrippi-Bratislava-DSC_0408

Sillan jälkeen maisema muuttui kauniimmaksi. Vanhankaupungin laidalla oli markkinat, joiden keskelle päädyimme ihmettelemään myyntikojujen antia. Ruokapuolella kaupan oli muun muassa samanlaisia makeita tötteröpaistoksia, jotka jo aiemmin samaisella reissulla tuoksuivat niin hyviltä Prahassa.

Bratislavan vanhakaupunki on helposti lähestyttävä

Hyvin nopeasti huomasimme, että Bratislavan vanhakaupunki on äkkiä kierretty – mikä oli tässä tapauksessa ihan hyvä, koska olimme tosiaan vain päiväretkellä. Ihmiset puhuivat hyvin englantia ravintoloissa, kahviloissa ja liikkeissä. Kadut oli ladottu siististi tasaisista kivistä, ja rakennukset olivat nätisti laitettuja, kuten vanhankaupungin tyyliin tapaa kuulua missä tahansa. Turistiryhmiä, eritoten amerikkalaisia, paarusti ohitsemme tämän tästä. Pohdimme, että Bratislava vaikutti viihtyisältä. Mietimme, että siellä voisi viihtyä muutaman päivän turistimatkalla, mutta pidemmäksi aikaa tekemistä voisi olla jo vaikeampi keksiä.

20160911-Unelmatrippi-Bratislava-DSC_0419

20160911-Unelmatrippi-Bratislava-DSC_0440

20160911-Unelmatrippi-Bratislava-DSC_0447

Ruuasta viihtyminen ei yhden päivän otoksen perusteella tosin ainakaan jäisi kiinni. Ihana paikallinen savujuustosalaatti ja perunalettu lihakastikkeella katosivat lounaalla lautasilta kiitettävään tahtiin, eikä paikallinen olutkaan huonoa ollut. Kahviloita näytti riittävän, ja yksi oikein kiva niistä oli Mondieu-niminen paikka, jossa nautiskelimme cappuccinot ja paikan omaa vadelma-sitruuna-rosmariinimehua. Hiostavassa säässä mehu oli enemmän kuin herkkua.

Nähtävyydet

On Bratislavassa tietysti ihan nähtävyyksiäkin, ja toki vanhakaupunki jo itsessään on sellainen. Vanhankaupungin kaduilla on suosittua kuvata Čumil-patsasta. Nimen voi kääntää katselijaksi tai tarkkailijaksi. Patsas on vähän kuin Bratislavan maskotti. Čumil kurkistelee viemärinkannen alta Laurinská– ja Panská-katujen kulmassa.

20160911-Unelmatrippi-Bratislava-DSC_0412

Jos humoristinen patsas ei ihan riitä nähtävyysosastosta, vanhastakaupungista löytyvät myös muun muassa Pyhän Martinuksen katedraali, Pyhän Elisabetin kirkko, joka tunnetaan jugendtyylistään ja sinisestä väristään, sekä Habsburgien hallitsijasuvun muotokuvia ja kristallikruunuja esittelevä Priimaksen palatsi, joka toimii myös pormestarin työpaikkana. Suosituimpia turistipyydyksiä on Bratislavan linna, josta avautuvat hienot näkymät niin kaupunkiin kuin Tonavalle – ja myös kauemmas joen toiselle puolelle, jossa pönöttävät jäykät rivistöt kolhoosimaisia kerrostaloja.

20160911-Unelmatrippi-Bratislava-DSC_0460

20160911-Unelmatrippi-Bratislava-DSC_0449

Päivässä ehti kierrellä Bratislavaa ihan mukavasti ja nauttia myös ruuasta ja kahviloista. Illaksi palasimme takaisin Wieniin väsähtäneinä päivän taapertamisesta.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Limasta Machu Picchun juurelle

Lensimme Perun pääkaupunkiin Limaan Buenos Airesista. Olimme perillä myöhään illalla ja meitä odotti lentokentällä Friends Hostelin kanssa sopimamme lentokenttäkyyti. Kaahaavan taksinkuljettaja Erneston taksi ei tainnut olla mikään virallinen taksi, mutta perille se vei. Hostellin omistaja Mary vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä ja olimme heti tyytyväisiä, että olimme sattuneet valitsemaan juuri tämän hostellin. Huoneessamme ei ollut ilmastointia, mutta ei ollut kovin kuuma, joten se ei haitannut. Emme saaneet huoneen ikkunaa ensimmäisenä yönä kunnolla kiinni, joten kaivoin korvatulpat käyttöön, jotta ulkoa tulevat äänet eivät häiritsisi unta.

Matkalla Cuscosta Ollantaytamboon

Meillä oli vain yksi päivä aikaa Limassa ennen reissua Machu Picchuun. Sakkailimme Liman kummallisella bussisysteemillä Jockey Plazan moderniin ja jättimäiseen ostoskeskukseen, jossa kävimme muun muassa Hard Rock Cafessa. Limassa on vain muutama ”oikea” bussilinja, joiden bussit on numeroitu ja jotka kulkevat määrättyä reittiä ja pysähtyvät määrätyillä paikoilla. Muuten kyydit hoituvat pikkubusseilla (colectivo), joita pyörittävät monet eri firmat.

Pikkubussipysäkin tunnistaa tien varressa seisoskelevista bussin odottajista – kylttejä ei ole. Kyytiin hypätessä kannattaa olla itse kartalla siitä, minkä isojen teiden risteystä lähelle olisi tarkoitus päästä ja varmistaa tuo risteys bussin sisäänheittäjältä. Hän roikkuu bussin ovensuussa ja huutelee äänekkäästi bussin määränpäitä kadun varrella seisoskeleville potentiaalisille asiakkaille. Kyytiin ja kyydistä pois pitää hypätä vikkelästi, sillä kuljettaja ei turhia odottele – muuten häneltä voivat mennä seuraavan pysäkin asiakkaat sivu suun kilpailevan firman auton ehtiessä aiemmin paikalle.

Toinen yö Limassa meni aivan plörinäksi, sillä muu hostellin väki vietti jokseenkin äänekkäästi iltaa ikkunamme alapuolella. Bileiden loputtua emme saaneet edelleenkään unta, koska huoneessamme oli jostain syystä todella kuuma. Kun naapurihuoneen asukkaat saapuivat baarista hostellille pitämään mekkalaa, luovuimme nukkumisyrityksistä ja suuntasimme suihkun kautta lentokentälle. Edessä oli kuudelta aamulla lähtevä lento Cuscoon ja matka sieltä eteenpäin Machu Picchun kupeeseen Aguas Calientesin kylään.

Ollantaytambon juna-asemalla

Lento lähti melkein tunnin myöhässä, mutta onneksi olimme jättäneet aikatauluumme pelivaraa, joten myöhästyminen ei haitannut. Lentokentällä ostimme turistitoimistosta taksi ja pikkubussi -yhteislipun Ollantaytamboon parin tunnin matkan päähän Cuscosta. Korkeuden takia olimme hengästyneitä ja päässä huippasi, ja olemattomien yöunien takia tietenkin väsytti. Ollantaytambossa kävimme huokailemassa oloamme kahvilassa ja syömässä ravintolassa ennen kuin junamme lähti puoli neljän aikaan.

Olimme ostaneet menomatkalle liput Perurailin Vistadome-junaan, eli junavaihtoehdoista laadultaan keskimmäiseen (noin 56 euroa / naama). Lipun hintaan kuului pientä purtavaa junassa. Tarjoiluna oli korvapuustintapainen kierukka, toinen juustoversio sekä juomaa. Otimme Inca Kolaa, joka on ehkä vähän banaanilimsan makuista, mutta jollain kierolla tavalla hyvää.

Perurailin Vistadome-junassa

Maisemat matkalla Ollantaytambosta Aguas Calientesiin ovat hienot. Junaraiteet seuraavat vuolaana virtaavaa jokea, joka toi meille mieleen Uudessa-Seelannissa näkemämme harmaat jäätikköjoet. Vuoret ovat matkalla vihreitä, vaikka reitti kulkee kilometrien korkeudessa. Vehreys johtuu päiväntasaajan läheisyydestä. Perurailin junassa soi paikallinen, perinteinen intiaanimusiikki, joka vie mukavasti tunnelmaan. Fiilistelimme musiikin tahdissa tulevaa Machu Picchuun pääsemistämme.

Aguas Calientes, Peru Aguas Calientes, Peru

Olimme perillä Aguas Calientesissa viiden aikaan iltapäivällä. Kävelimme basaarialueen läpi Intillaqta-hostellille jalkapallokentän viereen. Selvisi, että hostelli oli remontissa ja huoneemme olisikin toisessa Intillaqtassa. Mietimme jo, että minkähän huijauksen kohteeksi olemme nyt joutuneet, mutta olemassa oli tosiaan toinen Intillaqta-niminen paikka muutaman talon päässä. Siellä huonekalut olivat siistit ja uudet, kylpyhuone uusi ja moderni. Talon rakentaminen oli vielä kesken: kolmannessa kerroksessa, jossa huoneemme oli, oli vielä näkyvillä vasta pystytettyä punatiilistä talon seinää. Vaikka talo oli vasta rakennettu, se oli aivan homeessa. Huoneemme kulmassa oli jäätävän kokoinen homeirvistys katossa ja seinässä. Kylppärin katossa oli myös hometta. Näitä irvistäviä yksityiskohtia lukuun ottamatta huone oli hyvä. Suihku oli kerrankin kunnollinen (kunnolliset suihkut ovat olleet tällä matkalla äärimmäisen harvassa) ja lämmintä vettä tuli.

Iltaa kohti alkoi olla todella viileää ja kaikkialla kylässä leijaileva kosteus ei ainakaan auttanut asiaa. Huoneeseen saapuessamme mietimme, että on hostellilta pientä liioittelua laittaa sänkyyn kaksi vilttiä JA paksu päiväpeitto, mutta ymmärsimme pian, että ne tulisivat varmasti tarpeeseen.

Valvotun yön jäljiltä hyydyimme nukkumaan aikaisin alkuillasta. Seuraavana aamuna oli jälleen tiedossa aikainen nousu, sillä olimme lähdössä kapuamaan Machu Picchu Montañalle.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Junalla ja lautalla Bangkokista Koh Taolle

Halusimme käydä Thaimaassa Siaminlahdella olevilla saarilla, sillä olemme aiemmilla matkoilla olleet aina Andamaanienmeren puolella. Päätimme matkata Bangkokista Koh Taolle junalla ja lautalla. Bangkokin rautatieasema sijaitsee Hua Lamphong -metroasemalla, joten painuimme sinne ostamaan lippuja junaan.

20141108_185948-m

Jatka lukemista “Junalla ja lautalla Bangkokista Koh Taolle”

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail