Autoilureittimme Uuden-Seelannin Kaikourasta Hanmer Springsiin kulki Alpine Pacific Trianglea pitkin. Mutkainen tie kaarteli karujen, Espanjasta tutun näköisten mäkien välissä. Välillä matkalla näkyi harmaista kivistä koostuvia vuoristopurojen uomia, joista vesi oli lähes kaikonnut. Alkumatkasta sumu ja pilvet roikkuivat horisontissa vuorten edessä niin, että vuorista näkyi vain huippu. Se näytti hassulta. Eivätkö pilvet yleensä kerry nimenomaan huipulle peittäen sen näkyvistä? Päivän edetessä pilvet hälvenivät ja aurinko paistoi kirkkaasti.
Ennen kuumista lähteistään tunnettua Hanmer Springsiä pysähdyimme upealle levikkeelle keittämään kahvit. Levikkeeltä näki alhaalla virtaavalle joelle ja kapealle ja korkealle sillalle, jonka ylitimme juuri ennen levikkeelle tuloa. Joimme kahvit katsellen joella kiitävää jet-venettä.
Meidän oli tarkoitus viipyä Hanmer Springsissä vain yksi yö ja jatkaa sitten Arthur’s Passiin vuoristoon. Kyseinen vuoristoreitti on ollut Uuden-Seelannin haavelistallamme jo vuosia. Olimme perillä Hanmer Springsissä jo puolenpäivän aikaan, joten suunnitellusti meillä oli hyvin aikaa kylpylävierailuun. Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus lähteä ajelemaan Arthur’s Passia kohti aikaisin aamulla.
Arthur’s Pass jäi haaveeksi
Suunnitelmat tuppaavat kuitenkin leviämään käsiin, kun luonto päättää näyttää voimansa. Hanmer Springsin leirintäalueelle saavuttuamme juttelimme naapuripaikan äijän kanssa. Tämä kanssamatkailijamme kertoi, että Arthur’s Passin tietämillä riehuivat parhaillaan massiiviset metsäpalot, ja tie sinne oli ilmeisesti suljettu. Emme tienneet tilanteesta mitään, sillä emme olleet vilkaisseetkaan televisiota aikoihin ja kirkuvia lööppiotsikoita ei leirintäalueilla ole yleensä näkyvissä. Äijä kehotti varmistamaan respasta ajantasaisen tilanteen ennen kuin lähtisimme ajamaan Arthur’s Passiin.
Lähdimme Hanmer Springsin kuumista lähteistä koostuvaan kylpylään uutisten jäljiltä mietteliäinä. Kylpylässä ajatuksemme keskittyivät kuitenkin lämpimissä altaissa lillumiseen ja jätimme matkasuunnitelman pohtimisen illemmaksi.
Hanmer Springsin kuumat lähteet ovat houkutelleet kävijöitä jo 125 vuoden ajan. Nykyään kylän keskellä sijaitsevassa kylpylässä on 15 ulkoilma-allasta, joissa lämpötila vaihtelee 28 ja 42 asteen välillä. Altaista kolme on rikkialtaita, joissa haiskahtaa sen mukaiselta. Saimme huomata, että ihokin löyhkää ei-niin-mairittelevalta vielä pitkään rikkialtaissa lillumisen jälkeen.
Paikalta löytyy myös mineraalivesialtaita, porealtaita, kivialtaita ja virtaavan veden allas. Lapsille löytyy lisäksi vesiliukumäki. Kylpylän sisäänpääsy maksoi 22 taalaa (noin 13,70 euroa), mikä oli mielestämme hyvinkin kohtuullinen hinta vierailusta laajassa ja hyvin hoidetussa kylpylässä.
Illalla katsoimme uutisia leirintäalueen tv-tilassa. Arthur’s Passin metsäpaloa ei ollut saatu hallintaan ja autoja oli päästetty solan läpi vain saattueena. Uutisten mukaan palon sammutus kestäisi vielä pitkään. Meillä ei ollut matkapäiviä Uudessa-Seelannissa enää montaa jäljellä emmekä voineet ottaa riskiä länsirannikolle juuttumisesta, jos pääsisimmekin ajamaan sinne, mutta emme enää takaisin itärannikolle. Päätimme jättää stressaamiset väliin ja pelata varman päälle. Arthur’s Pass jäi näin meidän osaltamme seuraavaan kertaan.
Vötkyilyä ja Uuden-Seelannin viimeinen ajopätkä Christchurchiin
Olimme varanneet alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti vain yhden yön Top 10 Hanmer Springs -leirintäalueelta. Se oli hyvä, sillä alue oli aivan ylihinnoiteltu kuppaisuuteensa nähden. Vaihdoimme seuraaviksi kahdeksi yöksi leirintäaluetta ja siirryimme Pines Holiday Parkiin.
Ilmeisesti matkasuunnitelman muuttuminen Arthur’s Passin kariutumisen myötä vähemmän kiehtovaksi sai meidät hyytymään, koska emme jaksaneet tehdä Hanmer Springsissä oikein mitään. Olimme jo käyneet kylpylässä emmekä jaksaneet mennä sinne lillumaan toista kertaa, joten kulutimme aikaa kylällä kahvilassa sekä kirjastossa netissä surffaillen. Kylän kävelyreitit jätimme väliin.
Ajoimme Hanmer Springsistä Christchurchiin saman päivän aamuna, kun meidän oli määrä palauttaa vuokra-automme. Olimme perillä ajoissa, joten Hemmo kävi ostarilla leikkauttamassa hiuksensa ja pyörimme Christchurchin keskustassa autolla.
Iltapäivällä suuntasimme lentokentän lähelle palauttamaan auton ja saimme vuokraamosta edullisesti kyydin Sudima-lentokenttähotellille, josta olimme varanneet huoneen. Olimme jo aika kypsiä vuokra-automme haisevaan sänkyyn, joten oli aikakin päästä nukkumaan kunnolliseen ja hyväntuoksuiseen petiin. Yöunet jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä jouduimme nousemaan aamuyöllä ylös ehtiäksemme lennollemme Cookinsaarille. Hotellin huonehintaan kuulunut shuttle heitti meidät lentokentälle ja matkamme Tyynenmeren keskelle alkoi.
Lue myös:
- Kokemuksia auton vuokraamisesta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa
- Autolla Uudessa-Seelannissa: sateiselta jäätiköltä aurinkoiselle Nelsonin alueelle
- Queenstownista Wanakan ja Fox Glacierille
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: