Christchurchiin saapuessamme katselimme bussin ikkunoista ympärillemme ja mietimme, että kyllä voikin kaupunki olla romuna. Christchurchissa oli vuosina 2010–2011 voimakkaita, yli viiden magnitudin maanjäristyksiä 25 kappaletta ja lisäksi tuhansia lievempiä järistyksiä. Ne laittoivat lähes koko kaupungin uuteen uskoon.
Maa on järissyt Christchurchissa 4. syyskuuta 2010 jälkeen yhteensä huimat 13 466 kertaa, ja esimerkiksi 25.1.2015 maa oli jo aamuyhdeksään mennessä järissyt kolmesti. Järistykset eivät siis ole vieläkään loppuneet, mutta tätä kirjoittaessani ne ovat viime aikoina olleet pieniä ja tuskin ihmisaistein havaittavissa.
Suurissa 2010–2011 järistyksissä vaurioituneita rakennuksia on raivattu ja purettu pois ja paremmin selvinneitä taloja korjattu kuntoon. Vaikka työtä on tehty paljon, kaupungissa näkee, että tekemistä on yhä myös paljon jäljellä. Linja-automme kuljettaja ilmaisi kotikaupunkinsa tilanteen seuraavasti: ”Christchurchin keskusta ei ollut muutenkaan järin iso, joten kun sieltä tempaistiin pois 3000 rakennusta, niin eipä ole paljoa jäljellä siitäkään vähästä.” Hän oli oikeassa. Rakennusten lisäksi järistysten tuhot näkyvät teissä: suuria paikkauksia on siellä täällä.
Ensimmäisen maailman ongelma: netti ei taaskaan toimi
Hostelli YMCA Christchurch sijaitsee keskustassa lähellä pysäkkiä, johon bussimme saapui, joten pääsimme hostellille näppärästi. Meillä oli oma huone jaetulla kylppärillä, mikä oli jälleen onnistunut valinta. Hostelli oli täyteen buukattu ja meininki sen mukaista. Keittiöön ei meinannut mahtua sisään tungoksen takia ja sieltä lähtiessä korvat soivat metelin takia. Omaan huoneeseemme hässäkkä ei kuitenkaan ulottunut, joten meillä oli hyvät oltavat.
Netti maksoi hostellilla viisi taalaa sadalta gigalta (voimassa vain 24 tuntia), mikä myöhemmin on osoittautunut tyypilliseksi diiliksi uusiseelantilaisissa majapaikoissa. Ainut vain, että järjestään iltaa kohti majapaikkojen verkot ruuhkautuvat eikä netillä tee käytännössä mitään, sillä yksikään tavu ei liiku mihinkään suuntaan.
Oma Visitor SIM onkin ollut hyödyllinen monet kerrat, kun hermot ovat palaneet majapaikkojen yhteyksiin, jotka epäilemättä ovat kärkisijoilla maailman hitaimmat nettiyhteydet -kisassa. Tässä, jos jossain, Uudella-Seelannilla olisi rutkasti parantamisen varaa. Jos asiakas laitetaan maksamaan nettiyhteydestä, sen olisi parempi myös toimia edes jotenkin muulloinkin kuin keskipäivällä – mutta kun ei.
Konttiostari Re:Start on hauska nähtävyys
Kiertelimme Christchurchiin järistysten myötä rakennetussa konttiostoskeskuksessa nimeltään Re:Start. Tavallinen ostari otti kyytiä maaperän tutinasta ja se jouduttiin raivaamaan maan tasalle, joten kaupankäyntiä varten pystytettiin uusi, satamakonteista rakennettu ostari vuoden 2011 lopussa.
Konttiostari on omalaatuisuutensa vuoksi näkemisen arvoinen, ja sen putiikeista myös löytyy kaikenlaista kivaa hypisteltävää ja ehkä ostettavaakin. Itse hankin matkamuistoksi (ja matkalla käytettäväksi) kivan ja edullisen keittiöpyyhkeen.
Ostarilla on myös ruokakontteja. Me maistoimme ainaiseen kebabhimoon kreikkalaisen Dimitris Greek Food -kojun souvlakeja, jotka ansaitsevat suosituksen. Makuelämyksen lisäksi taattua on hirveä sotku, sillä kyseisen kojun souvlakeja on yksinkertaisesti mahdoton syödä ilman, että safkaa leviää joka paikkaan.
Kiertoajelulla parkkipaikkojen luvatussa kaupungissa
Purettujen rakennusten vuoksi kaupungissa riittää parkkipaikkoja suurempienkin yleisöryntäysten varalta. Kävimme turistiajelulla Christchurch Tramilla, jonka mielestämme suolaisen hinnan (noin 10 euroa / lätty) pulittamisen oikeutimme sillä, että ulkona oli kylmä. Oli siis mukavampi katsella maisemia lämpimästä ratikasta käsin.
Kuljettaja kertoili kaupungista hauskasti ja mainitsi muun muassa nuo parkkipaikat. ”Ohitimme juuri parkkipaikan ja kohta näette oikealla parkkipaikan. Ja vasemmalla, sielläkin on parkkipaikka. Kohta saavumme taas yhden parkkipaikan kohdalle. Meillä täällä Christchurchissa näitä nähtävyyksiä riittää.”
Hyppäsimme ratikasta New Regent Streetillä, joka on söpö, pastellinväristen talojen katu täynnä kahviloita. Kävimme cappuccinoilla kivassa pikkupaikassa ja nousimme takaisin ratikkaan, joka vei meidät hostellimme kulmalle. Ratikkakierroksen jälkeen kävelimme hieman kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta epävakainen ja viileä sää ajoi meidät hostellihuoneemme lämpöön.
Vuokra-auto alle ja postikorttimaisemien bongailuun
Etukäteen meillä ei ollut edes hinkua käydä maanjäristysten runtelemassa Christchurchissa. Kaupunki oli kuitenkin vuokra-auton noutopaikaksi meille järkevin vaihtoehto, joten siksi päädyimme sinne vierailulle ja varasimme saman tien kaksi yötä. Yksikin olisi riittänyt, mutta tulipahan käytyä.
Olimme varanneet vuokra-auton kolmeksi viikoksi, ja sakkailimme lähtöpäivänä busseilla lentokentän kupeeseen sitä noutamaan. Asiat sujuivat Lucky Rentalsin toimistossa huomattavasti nopeammin kuin Australiassa Apollo-vuokraamossa, ja pääsimme matkaan nopeasti. Toyota Estiman mittarissa oli vajaat 400 000 ajokilometriä, kun otimme suunnaksi Dark Sky Reserveen kuuluvan Lake Tekapon. Ajomatka todellisissa postikorttimaisemissa alkoi.
Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.
Lue myös:
Tähtien alla Tekapo-järvellä
Pysähdys Wellingtonissa
Milford Sound Highway