Matka Uuden-Seelannin Nelsonista Kaikouraan rannikkoa myöten kulkevalla tiellä oli meille tuttu, sillä olimme kulkeneet samaa reittiä vain muutamaa viikkoa aiemmin Eteläsaarelle saavuttuamme. Silloin matkasimme bussin kyydissä Pictonista Christchurchiin. Osasimme siis odottaa, missä kohtaa rantakivikoilla mahdollisesti olisi hylkeitä ja pysähtyä oikeassa paikassa niitä bongailemaan.
Sää oli tällä kertaa parempi kuin bussimatkalla, joten maisemakin näytti vähän erilaiselta. Ja hylkeitä bongattiin, kuten toivoimmekin!
Kaikourassa majoituimme kalliiseen Alpine-Pacific Holiday Parkiin, koska toisen samoilla tienoilla sijaitsevan leirintäalueen arvostelut kuulostivat niin kamalilta. Maksoimme mieluummin enemmän kuin menimme sinne.
Keittiötiloissa törmäsimme suomalaisiin, ja kuten aikanaan Wellingtonissa, myös täällä suomalaisia oli siunaantunut paikalle kerralle enemmänkin. Meidän lisäksemme samalla leirintäalueella majoittui kaksi muuta suomalaista pariskuntaa, joista toisella oli mukanaan pieni lapsi.
Kaikouran hyljeyhdyskunta lekottelee keskustan liepeillä
Kaikoura on tunnettu hyljeyhdyskunnasta, joka pitää majaa aivan keskustan lähettyvillä. Kävimme tietenkin katsomassa hylkeitä myös siellä, vaikka olimmekin nähneet noita harmaita pötkylöitä jo matkalla Kaikouraan.
Ympärillä pyörivät ihmiset eivät juuri näyttäneet kiinnostavan hylkeitä, jotka makailivat kaikessa rauhassa kivikolla. Pääsimmekin ihailemaan niitä hyvin läheltä. Rantakivikolla kävellessämme tajusimme nopeasti, että askeleitaan kannattaa siellä suorastaan varoa. Hylkeitä nimittäin rellotti siellä sun täällä. Kivien lisäksi niitä näkyi myös pusikoissa ja hiekalla. Missään muualla emme ole päässeet niin lähelle luonnonvaraisia hylkeitä kuin Kaikourassa.
Eläinhetkien lisäksi nautimme Kaikourassa maisemahetkistä, kun kävimme Kaikoura Viewpointilla ihailemassa horisonttia. Rannikko kaartui nätisti ja meri oli turkoosiakin turkoosimpi. Pieni usva kuorrutti maisemaa.
Oleskeluumme kaupungissa kuului myös matkamuistomyymälässä piipahtaminen, herkkujen kokkailu ja datailu.
Hylkeiden ja hienojen maisemien lisäksi oli vähän negatiivistakin vibaa. Jälleen kerran meinasivat hermot palaa oikein urakalla ennen reissua hankkimaani Asus T100TA -koneeseen, joka päätti tällä kertaa kieltäytyä sammumasta. Koneessa on ollut jatkuvia ongelmia koko matkan ajan, ja toivonkin vain, että rakkine kestää edes kotiin asti jotenkin käyttökuntoisena. Halvalla ei saa hyvää -sanonta tuntuu pitävän paikkansa ainakin elektroniikan suhteen. (Myöhemmin kone onneksi alkoi toimia käyttöjärjestelmän päivityksen jälkeen, hurraa!) Mutta avautuminen sikseen – Kaikourasta matkamme jatkui kuumista lähteistään tunnettuun Hanmer Springsiin.
Lue myös:
- Kokemuksia auton vuokraamisesta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa
- Cookinsaaret: ”island timeen” sopeutumista Tyynenmeren keskellä
- Sateiselta jäätiköltä aurinkoiselle Nelsonin alueelle
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Oih, Kaikoura ja ihanat hylkeet! <3 Ihana ilma sattui teille sinne, kun me oltiin niin tuuli ja satoi ja oli vähän jopa kylmä 🙂
Joo, onneksi ei satanut! Tuulta kyllä oli, eikä hirmuisen lämminkään, mutta ihana auringonpaiste. Ja ihanat hylkeet. 😊
Ihanat mötkylät! Ihan samat tyypit teillä siellä, joskin keli taisi olla vieläkin lämpimämpi kun meillä! 🙂
Niinpä, hylkeet ovat suloisia! 🙂 Joo, sää oli lämmin – tosin muistaakseni öisin oli tuolloinkin kylmä, vaikka oli kesä.