Matka Uuden-Seelannin Nelsonista Kaikouraan rannikkoa myöten kulkevalla tiellä oli meille tuttu, sillä olimme kulkeneet samaa reittiä vain muutamaa viikkoa aiemmin Eteläsaarelle saavuttuamme. Silloin matkasimme bussin kyydissä Pictonista Christchurchiin. Osasimme siis odottaa, missä kohtaa rantakivikoilla mahdollisesti olisi hylkeitä ja pysähtyä oikeassa paikassa niitä bongailemaan. Sää oli tällä kertaa parempi kuin bussimatkalla, joten maisemakin näytti vähän erilaiselta.
Kaikourassa majoituimme kalliiseen Alpine-Pacific Holiday Parkiin, koska toisen samoilla tienoilla sijaitsevan leirintäalueen arvostelut kuulostivat niin kamalilta, että maksoimme mieluummin enemmän kuin menimme sinne. Keittiötiloissa törmäsimme suomalaisiin, ja kuten aikanaan Wellingtonissa, myös täällä suomalaisia oli siunaantunut paikalle kerralle enemmänkin. Meidän lisäksemme samalla leirintäalueella majoittui kaksi muuta suomalaista pariskuntaa, joista toisella oli mukanaan pieni lapsi.
Hyljeyhdyskunta lekottelee keskustan liepeillä
Kaikoura on tunnettu hyljeyhdyskunnasta, joka pitää majaa aivan keskustan lähettyvillä. Kävimme tietenkin katsomassa hylkeitä myös siellä, vaikka olimmekin nähneet noita harmaita pötkylöitä jo matkalla Kaikouraan.
Ympärillä pyörivät ihmiset eivät juuri näyttäneet kiinnostavan hylkeitä, jotka makailivat kaikessa rauhassa kivikolla. Pääsimmekin ihailemaan niitä hyvin läheltä. Rantakivikolla kävellessämme tajusimme nopeasti, että askeleitaan kannattaa siellä suorastaan varoa. Hylkeitä nimittäin rellotti siellä sun täällä. Kivien lisäksi niitä näkyi myös pusikoissa ja hiekalla. Missään muualla emme ole päässeet niin lähelle luonnonvaraisia hylkeitä kuin Kaikourassa.
Eläinhetkien lisäksi nautimme Kaikourassa maisemahetkistä, kun kävimme Kaikoura Viewpointilla ihailemassa horisonttia.
Oleskeluumme kaupungissa kuului myös matkamuistomyymälässä piipahtaminen, herkkujen kokkailu ja datailu. Jälleen kerran meinasivat hermot palaa oikein urakalla ennen reissua hankkimaani Asus T100TA -koneeseen, joka päätti tällä kertaa kieltäytyä sammumasta. Koneessa on ollut jatkuvia ongelmia koko matkan ajan, ja toivonkin vain, että rakkine kestää edes kotiin asti jotenkin käyttökuntoisena. Halvalla ei saa hyvää -sanonta tuntuu pitävän paikkansa ainakin elektroniikan suhteen. (EDIT: Matkalta Suomeen paluun jälkeen selvisi, että koneen ongelmat johtuivat mitä ilmeisimmin käyttöjärjestelmästä eivätkä itse koneesta. Win10:n käyttöönoton jälkeen kone on toiminut todella hyvin, hurraa!) Mutta avautuminen sikseen – Kaikourasta matkamme jatkui kuumista lähteistään tunnettuun Hanmer Springsiin.
Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.
Lue myös:
Kokemuksia auton vuokraamisesta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa
Cookinsaaret: ”island timeen” sopeutumista Tyynenmeren keskellä
Sateiselta jäätiköltä aurinkoiselle Nelsonin alueelle
Oih, Kaikoura ja ihanat hylkeet! <3 Ihana ilma sattui teille sinne, kun me oltiin niin tuuli ja satoi ja oli vähän jopa kylmä 🙂
Joo, onneksi ei satanut! Tuulta kyllä oli, eikä hirmuisen lämminkään, mutta ihana auringonpaiste. Ja ihanat hylkeet. 😊
Ihanat mötkylät! Ihan samat tyypit teillä siellä, joskin keli taisi olla vieläkin lämpimämpi kun meillä! 🙂
Niinpä, hylkeet ovat suloisia! 🙂 Joo, sää oli lämmin – tosin muistaakseni öisin oli tuolloinkin kylmä, vaikka oli kesä.