Saksan Garmisch-Partenkirchenissä sijaitseva Partnachklamm-kanjonireitti on erinomainen valinta, jos haussa on hieman erikoisempi päiväpatikointikohde. Partnachklamm tarjoaa vähän kaikkea: sysipimeää luolaa, kurkistusaukkoja rotkoon, vaatteet ja tavarat kastelevaa vesisuihkua, pystysuorien seinämien välissä kulkevaa kapeaa kävelypolkua sekä rotkon pohjalla mahtavan turkoosina vaahtoavaa vettä. Aivan mieletön paikka!
Partnachklamm sijaitsee Saksan Baijerissa, mutta meillä on huone majatalossa heti rajan takana Itävallassa söpössä Ehrwaldin kylässä. Hurautamme sieltä aamulla parinkymmenen minuutin matkan Saksan puolelle ja pysäköimme auton Partnachklammin rotkoreitin alkupään tuntumaan hiihtostadionin parkkipaikalle. Urheilua seuraaville tutut, suuret hyppyrimäet kohoavat vieressä, kun suuntaamme varjoisan joen vartta rotkoreitin suuaukolle. Se on suojattu jykevillä porteilla, joista pääsee läpi lipunmyyntipisteestä ostetulla piletillä.
Partnachklamm tarjoaa pimeitä luolia ja vesisuihkuja
Heti alkumatkasta rotkoreitti sukeltaa pimeään ja kapeaan tunneliin. Vastaavia tunnelipätkiä on Partnachklammin reitillä useita, ja osa niistä on sen verran pitkiä, että valoa ei juuri ole. Synkimmissä kohdissa kaivamme kännykät esiin ja napsautamme taskulamput päälle valaisemaan tietä.
Partnachklammin reitillä ei tarvitse pitää kypärää, kuten esimerkiksi Itävallassa Kitzlochklammilla, mutta ei kypärän käyttö välttämättä kovin liioiteltua olisi. Luolat ja muut kallioon koverretut osuudet ovat nimittäin monin paikoin niin matalia, että jopa kaltaisellani 160-senttisellä tapilla on vaarana osua pää kattoon monta kertaa. Varovaisuus on siis Partnachklammilla paikallaan.
Luolaosuuksilla on paikoin verkotettuja aukkoja, joista tulee valoa ja joista pystyy kurkistelemaan rotkoon. Hienoimmat maisemat aukeavat kuitenkin aina silloin, kun reitti kulkee kanjonin reunaa myöten, ja onneksi tätä osuutta on kaikkein eniten.
Kävelemiseen varattu tila on kapea, joten ohittelu on vähän hankalaa. Onneksi muutkin haluavat ottaa kuvia, joten emme varsinaisesti tuki kenenkään tietä, vaikka pysähtelemme tämän tästä laulattamaan kameroita.
Kameroiden ja elektroniikan kanssa kannattaa tosin Partnachklammille mennessä huomioida, että reitillä voi olla märkää! Vettä tulee rotkon seinämiä pitkin alas välillä ihan reilusti, vaikka on täysin kirkas päivä ja syyskuu, eli sateesta tai mistään sulamisvesistä ei siis ole kyse. Emme kastu läpimäriksi, mutta vedelle arin elektroniikka on pakko laittaa suojaan kuivapussiin.
Oltavat ovat pitkän matkaa erittäin kosteat, mutta alas valuva vesi tekee reitistä myös aivan erityisen kokemuksen. Lisäksi kapeaan rotkoon ylhäältä kajastava aurinko luo veden kanssa paikoin todella hienoja efektejä. Mikä paikka!
Kävelyreitin lisäksi myös itse Partnachklammin rotko on todella kapea. Paikoin vastakkainen pystysuora seinämä on vain muutaman metrin päässä. Se tekee reitistä erikoisen tuntuisen ja myös aika hämärän.
Partnachklammilla kävelyreitti ei kulje erityisen korkealla, mutta siinä on silti joka kohdassa kaide tai verkko. Rotkoon veden äärelle ei siis ole asiaa hengailemaan, paitsi reitin lopussa varsinaisen kanjoniosuuden jälkeen. Rappusia ei reitillä sinänsä ole, mutta osa tunneleista kulkee ylämäkeen.
Paluu metsäreittiä pitkin
Meillä vierähtää varsinaisessa rotkossa noin tunti, kun mukaan lasketaan parinkymmenen minuutin kävely parkkipaikalta rotkon suulle. Kanjonin lopussa mietimme, onko porteista pakko mennä ulos, sillä emme ole ottaneet kovin tarkkaan selvää asioista ennen rotkolle tuloa.
Päädymme ajattelemaan, että kaipa porteista pääsee takaisin sisään, jos paluumatka on tarkoitus kulkea samaa reittiä. Partnachklamm on tosi kapea eikä meitä vastaan ole tullut kuin pari ihmistä, joten oletamme, että paluu tapahtuu toista kautta. Parista hassusta vastaantulijasta kun ei voi päätellä oikein mitään, sillä aina joku haraa vastakarvaan tällaisilla reiteillä, vaikka se olisikin kiellettyä.
Jälkikäteen selvittelen asiaa ja löydän pari lähdettä, joissa sanotaan paluun olevan mahdollinen rotkoa pitkin myös toiseen suuntaan. Paikan päällä ollessamme emme kuitenkaan pääse porteista enää takaisin rotkoon, joten ihmettelemme hetken tolpan nokassa olevia kylttejä ja etsimme sopivalta vaikuttavaa paluureittiä. Muutkin paikalla olevat joen varressa notkuvat ihmiset vaikuttavat vähän eksyneiltä, joten emme ala kyselemään heiltä neuvoja.
Valitsemme summamutikassa reitin, joka nousee metsän läpi ylös niityille ja muuttuu lopulta tavalliseksi kävelytieksi ennen kuin kaartaa hiihtostadionin kulmille. Tämän paluureittivalinnan vuoksi meillä menee Partnachklammin päiväpatikointireissulla kokonaisuudessaan kolmisen tuntia. Emme tosin pidä kiirettä, sillä meillä ei ole mikään hinku pois Baijerin maisemista. Partnachklamm on kolmen viikon Saksa-Itävalta-Italia-turneemme viimeinen patikointi, joten pyrimme ottamaan siitä kaiken irti.
Olen viime kuukausina hehkuttanut lukuisia syyskuisen automatkamme kohteita. Kävelimme tuolla reissulla monta rotkoreittiä, jotka olivat kaikki hienoja, mutta Partnachklamm oli niistä varmaankin kaikkein huikein. Se oli kaikista kävelemistämme reiteistä kostein, hämärin ja kapein – ja sellaisena erottui joukosta.
Kallistakaan tämä hupi ei ollut, sillä pääsylippu rotkoon maksaa 6 euroa per henki ilman alennuksia (hotellista saamamme guest cardin kanssa lippu oli euron vähemmän). Aukioloajat ja ajantasaiset hinnat kannattaa tarkistaa rotkon omilta verkkosivuilta.
Onko Partnachklamm sinulle tuttu?
Patikoimme Partnachklammin rotkossa osana kolmen viikon automatkaamme Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.
Lue myös nämä patikointijutut Euroopasta:
- Patikointia Baijerissa: Almbachklammin kanjonireitti
- Patikointia Baijerin ja Tirolin rajalla: Leutaschklamm
- Ranska: Gorges du Fier veti jalat spagetiksi
- Wimbachklamm: patikointia rotkossa Saksassa
- Patikointia Itävallassa: Lammerklammin rotko
- Italia: Sentiero degli Dei eli patikointia Jumalten polulla
- Patikointia Kitzlochklammin kanjonissa Itävallan Alpeilla
- Espanja: Huima Caminito del Rey
- Patikoiden vuorelta alas Itävallan Söldenissä
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Vuonna 2020 kävimme Partnachklammissa, tykkäsimme paikasta itsekin. Todella hienoja kuvia olette reitin varrelta ottanut. Teillä näyttää myös erinomaiset säät sattuneet, me saimme takaksin stadionille kulkiessamme niskaamme kunnollisen kaatosateen.
Kiitos kuvakehuista. 🙂 Jep, meillä oli tosi hyvä mäihä sään suhteen lähes koko reissun ajan (kolmen viikon aikana ainoastaan Italian Trentossa satoi vettä aivan sairaasti). Partnachklammilla vettä tuli niskaan jonkin verran, vaikka sää olikin ihan täydellinen. Jännä ja hieno paikka!