Oli kyse mistä tahansa reissusta, me Hemmon kanssa yleensä kävelemme paljon. Kaupunkilomilla askeleita kertyy kuin itsestään, mutta matkoilla tulee usein lähdettyä myös kävelemään luontoon erilaisille patikointireiteille tai luontonähtävyyksille. Tämän vuoden kesälomalla meillä oli jo etukäteen suunnitteilla monta hienoa patikointireittiä. Ensimmäinen niistä oli kaunis Almbachklammin kanjonireitti Saksan Baijerissa.
Oli syyskuu, ja aamu valkeni vuoristossa raikkaana ja aurinkoisena. Majoituimme Berchtesgadenin kansallispuiston liepeillä Schönau am Königsseen kaupungissa. Sieltä on Almbachin kanjonille matkaa noin kymmenen kilometriä. Kun aamiaisen jälkeen karautimme patikointireitin pysäköintialueelle, se näytti yllättävän täydeltä, mutta saimme onneksi auton vielä mahtumaan parkkiin.
Siltoja, tunneli ja solisevaa vettä
Patikointireitille päästyämme olin suorastaan lumoutunut ensimmäisistä metreistä lähtien. Täysin kirkas, turkoosiin taittava ja ihanasti soliseva virtaava vesi vain näytti ja kuulosti niin upealta. Vaikka täysi parkkipaikka enteili muuta, reitillä ei ollut alkuvaiheessa paljoa ihmisiä, joten saimme nauttia hienoista maisemista rauhassa.
Almbachklammin reitti poukkoili jatkuvasti joenuoman molemmin puolin siltoja pitkin. Välillä mentiin matalammalla, välillä aika korkealla. Kiinnitin huomiota siihen, että reitillä ei ollut kaikissa korkeissakaan kohdissa kaiteita. Minusta reitti ei kuitenkaan ollut millään muotoa pelottava, ja myös lapsiperheet näyttivät pärjäävän hyvin. Myöskään reitin sillat eivät tuntuneet hurjilta, vaikka en erityisesti rakastakaan korkeita paikkoja.
Lukuisten siltojen ja rappusten lisäksi Almbachklammin reitillä on yksi tunneli. Sen suulla on kyltti, joka kertoo tunnelin olevan vain 166 senttiä korkea. Pituudeltaan tunneli on kuitenkin hyvin lyhyt, joten siinäkään ei ollut mitään kuumottavaa. Kännykän taskulamppua ei tarvittu.
Almbachklammin varsinaisiin nähtävyyksiin kuuluu yli 100 metriä korkea, kolmiportainen Sulzerin vesiputous, jonka luokse pääsee helposti. Jotkut uskalikot kiipeilivät kalliota pitkin ylemmäs putoukselle, mutta me kävimme vain sen juurella. Kokeilin putouksen vettä – kylmää oli.
Ruuhkaa reitillä
Alkumatkasta reitillä ei ollut kovin paljon porukkaa, mutta väkimäärä kasvoi ajan mittaan. Muutamassa kohdassa olikin sitten jo aika ahdasta ohitella, sillä kuten tällaisilla kanjonireiteillä yleensä, myös Almbachklammin reitillä kävelypolut ovat paikoin hyvin kapeita. Enimmäkseen saimme kuitenkin kävellä melko rauhassa.
Almbachklammin kanjonin ympärillä on useampi patikointi- tai vaellusreitti, jotka voi yhdistää kanjonin kävelemiseen. Niistä löytyy lisätietoa Berchtesgadenin sivuilta. Me kävelimme Almbachklammin kanjonireittiä sillalle numero 17 saakka, ja sitten käännyimme ympäri aikeenamme palata autolle yhtä pidemmistä silmukan muodostavista reiteistä.
Pienen pätkän juurakkoista ja pusikkoista rinnettä ylöspäin aherrettuamme homman mielekkyys alkoi kuitenkin vähän epäilyttää. Päätimme, että itse kanjonissa on paljon kauniimpaa, joten palasimme takaisin sinne ja kävelimme samaa viehättävää reittiä myös toiseen suuntaan. Päätös ei jäänyt harmittamaan, vaikka silmukkareittikin olisi voinut osoittautua hienoksi.
Almbachklammin reitillä veden äärelle joen rantaan pääsee parista kohtaa menemään helposti. Mietimmekin, että voisimme pitää rannassa pienen lepotauon. Harmillisesti menomatkalla jätimme eräässä kauniissa kohdassa tilaisuuden käyttämättä, ja takaisin tullessa tuo paikka olikin jo täynnä väkeä. Piknik joen rannassa ei ollut sittenkään kovin uniikki idea.
Meillä kului Almbachklammin kanjonireitillä kokonaisuudessaan noin 2,5 tuntia. Aikaa meni kävelemisen lisäksi valokuvaamiseen, joten reitti on varmasti käveltävissä huomattavasti nopeamminkin.
Parkkipaikalle palatessamme totesimme, että Baijerin patikointireiteillä kannattaa todellakin olla ajoissa liikkeellä, jos tarvitsee pysäköintipaikan. Tullessa saimme vielä auton parkkiin, mutta pois lähtiessämme parkkipaikka ja sen ympäristö olivat viimeistä lokosta myöten aivan täynnä. En ihmettele Almbachklammin suosiota, sillä reitti on todella kaunis!
Tein muuten Schönau am Königsseen seudun patikointireiteistä myös videon, jossa on Almbachklammin lisäksi kolme muuta hienoa päiväpatikointiin sopivaa reittiä Saksan ja Itävallan puolella.
Patikoimme Almbachin kanjonireitillä osana kolmen viikon autoreissuamme Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.
Lue myös:
- Huima Caminito del Rey
- Gorges du Fier veti jalat spagetiksi
- Virtaavan veden äärellä Bledissä: Vintgarin sola
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Kivalta kuulostava reitti ja kuvienkin perusteella oikein kaunis. Alpeilla muuten ei omankaan kokemukseni perusteella patikointireiteillä useinkaan ole kaiteita. Kapeimmissa ja haastavimmissa kohdissa voi sitten olla jotain pidikkeitä tueksi. Pahimmillaan on ollut varsin hurjia kohtia.
Joo, olen ihan samaa mieltä siitä, että ns. tavallisilla reiteillä Alpeilla ei yleensä ole kaiteita vaan esim. seinämään kiinnitettyä vaijeria, jos on yhtään mitään. Tällaisilla rotkoreiteillä reitti on monesti kallion seinään viritetty kävelysilta, ja noissa kohdissa on käytännössä aina jonkinlaiset kaiteet. Myös normaalin polun varrella on kanjoneissa oman kokemukseni mukaan usein jonkinlainen kaide, jos pudotusta on metritolkulla. Mutta en tällä reitillä kaiteita niissä avoimissa kohdissa kaipaillut, koska ne eivät olleet omasta mielestäni mitenkään pahoja. Ne kun olivat tavanomaista polkua, joka oli kyllä melko kapea, mutta ei sentään mikään vain 30 senttiä leveä kallionkieleke. 🙂 Eli vaikka pudotusta jonkin verran olikin, reitti ei tuntunut mitenkään vaaralliselta, koska polku oli sen verran leveä. Jollekin toiselle kaiteen puuttuminen voi toki tuoda ikävän fiiliksen. Minusta tämä Almbachklammin reitti oli kuitenkin kaikkiaan hyvin leppoisa!