Lammerklammin rotkon patikointireitti Itävallassa kulkee korkealla ja on kapea. Puiset sillat ja kaiteet eivät ole uusinta mallia, mutta kuitenkin suht jykeviä. Rotkon pohjalla kuohuu turkoosinvihreä vesi ja ympärillä kohoavat korkeat kallionseinämät. Rotkoreitin kohokohtia ovat rotkon korkealta ylittävä ritiläsilta ja toisessa päässä sijaitseva osuus, joka vie kävijän syvälle kallionseinämien väliin. Mikä paikka!
Karautamme auton parkkiin Lammerklammin rotkon sisäänkäynnin edustalle jonkin matkaa Gollingin kaupungista. On syyskuinen torstai, ja olemme paikalla kymmeneltä aamulla. Ilma on vielä yön jäljiltä viileä ja kostea. Parkissa on vain pari muuta autoa ja niistäkin yksi ehkä kuuluu lipunmyyntitiskin takana seisovalle miehelle.
Menemme sisään porteista ja lähdemme kulkemaan vasemmalle lähtevää polkua. Alkumatkasta reitti on suojaisaa metsäpolkua, mutta pian pääsemme rotkon reunalle. Reitti lähtee kulkemaan seinämää myöten. Olemme korkealla, mutta rotkon seinämät jatkuvat vielä ylöspäin sekä meidän puolellamme että rotkon vastapuolella.
Kapeat kävelysillat ovat enimmäkseen puuta, kuten myös kaiteet. Sieltä täältä puuttuu palasia, mutta ei niin paljoa, että reitti tuntuisi varsinaisesti turvattomalta. Muutaman pienen sillan kohdalla tosin varoitellaan, että siltaa ei saa ylittää ryhmänä. Olemme reitillä melkein kahdestaan, joten ruuhkasta ei onneksi ole huolta.
Rappusia sekä ylös että alas on paljon, ja kävelyreitti on epätasainen. Se on myös todella kapea. Monin paikoin ohittaminen olisi hankalaa tai peräti mahdotonta. Olen iloinen, että porukkaa ei ole nimeksikään ja saamme kulkea kaikessa rauhassa. Aina välillä pysähdyn katsomaan alas rotkoon ja taaksepäin reitille, jota pitkin olemme juuri kulkeneet. Pystysuorassa seinämässä erottuvat etäältä vain reitin kaiteet.
Lammerklammin kanjonin patikointireitti kulkee yhtä laitaa lähes rotkon päätyyn saakka. Siellä, korkealla rotkon kapeassa kohdassa, on rotkon ylittävä ritiläsilta. Sen näkeminen ei ilahduta minua yhtään, sillä en erityisesti pidä korkeista paikoista enkä varsinkaan ritiläsilloista. Ylitän sillan nopeasti enkä kykene jäämään sillalle kuvaamaan.
Rotkon ylitettyämme reitti laskeutuu pian rauhoittuneen joen varteen. Ihailemme jonkin aikaa aurinkoista ja seesteistä maisemaa joen rannassa ja palaamme sitten takaisin rotkoon aloittaaksemme paluumatkan sisääntulopisteelle samaa reittiä pitkin. Tällä kertaa pysähdyn ritiläsillalle katselemaan maisemia ja otan pari kuvaakin.
Hämärä kanjoni, Lammerklammin rotkon erikoisin osuus
Sisäänkäynnin kohdalle päästyämme emme vielä lähde pois rotkosta vaan jatkamme suoraan eteenpäin. Täällä toisessa päässä Lammerklammia on nimittäin koko paikan erikoisin osuus, syvälle laskeutuva pimeäksi tai hämäräksi rotkoksi kutsuttu pätkä. Siellä askelmat on koverrettu suoraan kallioon ja osa on valettu betonista.
Laskeudumme alas hämärään. Seinämät lähenevät toisiaan ja ovat kapeimmissa kohdissa vain noin metrin päässä toisistaan. Välillä kallio kaartuu reitin päälle niin, että eteenpäin pääsee vain kiemurtelemalla sen ali. Seinämään on kiinnitetty tulvamerkintöjä, joista näkee, miten korkealla vesi on pahimpien tulvien aikaan ollut. Niiden näkeminen tuntuu kapeassa rotkossa hurjalta, sillä nyt vesi on monen metrin päässä alhaalla.
Reitin päätepisteessä meitä huvittaa synkkä mörköhahmo, jonka joku on laittanut vartijaksi ylös rotkon seinämälle. Ajan saatossa vesi on kovertanut seinämät sileiksi kuin hiidenkirnut. Lammerklammin synty juontaakin juurensa jääkaudelle noin 15 000–30 000 vuoden taakse. Jäätiköt veistivät laakson, johon sulamisvedet puolestaan koversivat kapean, jyrkkien kallioiden reunustaman rotkon.
Lammerklammin rotko on ollut avoinna kävijöille vuodesta 1884 ja sen sanotaan olevan yksi Salzburgin osavaltion hienoimmista luonnonnähtävyyksistä. En tunne osavaltiota niin hyvin, että voisin ottaa väittämään kantaa, mutta sen allekirjoitan, että Lammerklamm on hieno! Puolentoista tunnin patikoinnin jälkeen palaamme autolle monta upeaa muistoa rikkaampina.
Käytännön asioita Lammerklammin rotkossa vierailusta
Itävallan puolella Lammerklammin rotkoa lähin suuri kaupunki on 40 kilometrin päässä sijaitseva Salzburg. Kätevin tapa vierailla rotkolla on oma auto, mutta paikalle pääsee myös junalla ja bussilla. Lähin juna-asema on Golling, mistä matkaa pääsee jatkamaan Scheffauhun bussilla.
Me vierailimme Lammerklammin rotkossa, kun olimme ajamassa Saksasta Berchtesgadenin kansallispuiston kupeessa sijaitsevasta Schönau am Königsseestä Itävaltaan Taxenbachin kylään. Koukkasimme siis rotkovierailulle ajomatkan varrella. Saksan Schönau am Königsseessä on Lammerklammille alle 40 kilometriä matkaa, joten päivävierailu on Saksasta käsin yhtä helposti toteutettavissa kuin Itävallasta Salzburgista.
Lammerklammin rotko on kesäkohde: patikointireitin pääsee kulkemaan toukokuulta lokakuulle. Vieraileminen on maksullista (6 euroa, syyskuu 2021) ja liput saa ostettua joko etukäteen netistä tai paikan päältä lipunmyyntipisteestä. Tarkista aukioloajat, hinnat ja muut ajankohtaiset asiat ennen vierailua Lammerklammin verkkosivuilta. Rotkon sisäänkäynnin edustalla on maksuton parkkipaikka, ja lipunmyyntipiste ja rotkon sisäänkäynti ovat sen välittömässä läheisyydessä.
Lammerklammin rotko on mahdollista kävellä edestakaisin (kuten me teimme) tai vain toiseen päähän Landgasthof Lammerklauselle, mistä voi tarvittaessa palata bussilla tai jollain muulla kyydillä rotkon sisäänkäynnin edustalla olevalle parkkipaikalle.
Jos liikut seudulla, kannattaa katsastaa samalla kertaa myös hieno Gollingin vesiputous. Se sijaitsee vain 12 kilometrin päässä Lammerklammin rotkolta länteen. Myös Gollingin vesiputouksella on patikointireitti. Ja olen muuten tehnyt seudun patikointireiteistä myös videon, jossa on edellä mainittujen lisäksi kaksi muuta hienoa päiväpatikointiin sopivaa reittiä.
Patikoimme Lammerklammin rotkoreitillä osana kolmen viikon automatkaa Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.
Lue myös:
- Patikoiden vuorelta alas Itävallan Söldenissä
- Itävalta: maailman suurin jääluola Eisriesenwelt
- Patikointia Kitzlochklammin kanjonissa Itävallan Alpeilla
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Me olemme käyneet Euroopassa kaksi rotkokävelyä, Sloveniassa Vintgarin rotkolla ja Saksassa Partnachklammin rotkolla. Tykkäsimme molemmista. On vakuuttava näky, kun turkoosi vesi kulkee halkomansa kalliouoman kautta. Ja miten turkoosia vesi paikoitellen onkaan! Lammerklammin rotkolla oman lisämausteensa tuonevat nuo kapeat kävelykäytävät. Vaikuttavan näköistä!
Vintgar ja Partnachklamm ovat molemmat tosi upeita, mekin olemme kävelleet ne molemmat! Vintgar oli itse asiassa aikanaan ensimmäinen rotkoreitti, jonka kävimme kävelemässä, ja olimme ihan myytyjä. Sittemmin näitä reittejä on tullut laitettua ylös, että voi tilaisuuden tullen käydä katsastamassa. Syyskuun reissulla tuli käveltyä useampi, ja kaikki hyvin erilaisia. Pistänpä tähän myös linkin vanhaan juttuun Vintgarista, kun nyt tuli se puheeksi: Virtaavan veden äärellä Bledissä: Vintgarin sola. 🙂 Kaikkein hurjin reitti on kuitenkin ollut Espanjassa Caminito del Rey.