Saatat muistaa kirjoitukseni Espanjassa sijaitsevasta Caminito del Reystä, joka oli aikanaan hengenvaarallinen patikointireitti ja kunnostustöiden jälkeen tänä päivänä monen korkean paikan kammosta kärsivän painajainen. Minua ei pelottanut siellä oikeastaan yhtään, vaikka reitti kulkee pystysuoralla seinämällä korkeuksissa ja sisältää heiluvan riippusillan. Gorges du Fierin rotkoreitillä Ranskassa sen sijaan olin kauhusta kankeana. Miten tässä näin kävi?
Gorges du Fier oli sopivasti matkan varrella toukokuun reitillämme Espanjasta Suomeen: rotko sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä romanttisesta Annecyn kaupungista, joka oli yksi yöpymispaikoistamme. Kävimme kulkemassa rotkoreitin matkalla Nîmesistä Annecyyn.
Natisevia lankkuja jalkojen alla Gorges du Fierissä
Pienellä parkkipaikalla on onneksi tilaa, joten meidän on ylipäätään mahdollista lähteä reitille. Kannatti olla ajoissa! Alkumatka parkkipaikalta lippuluukulle eli reitti ennen varsinaista Gorges du Fieriä sisältää jonkin verran portaita, mutta ei ole muuten vaikeakulkuinen.
Liput kustantavat vain 5,70 euroa per nokka (toukokuu 2018). Pääsemme lippuluukulta läpi jonottamatta lainkaan, ja oikeastaan heti portilta alkaa seinämään kiinnitetty kapea kävelysilta. Huomaan, että se on rakenteeltaan hyvin samankaltainen kuin Caminito del Reyllä: silta on kiinnitetty seinämään jykevillä rautarakenteilla ja jalkojen alla on puista lankkua.
Astun sillalle. Muistan, että Caminito del Reyllä mikään jalkojen alla ei notku eikä heilu. Tajuan, että Gorges du Fierillä lankut paikoin joustavat ja jotkut niistä näyttävät heikkokuntoisilta. Tämän havainnon myötä jalat alkavat mennä tönköiksi ja käsi hakeutua kiinni kaiteeseen. Hemmetti. Kaikkeen sitä pitää työntyä!
Kapea reitti ei mahdollista kaukana reunasta lymyilyä. Seinämät kohoavat jyrkkinä ympärillä, ja valo kajastaa kauniisti ylhäältä kapeaan seinämien väliin jäävään rotkoon, jossa etenemme. Raks. Jalan alta kuuluva rasahdus on ahdistava. Sydän jättää lyönnin väliin ja kädet hikoavat. Ei kai tämä silta voi oikeasti hajota alta, eihän? Tiedostan, että seinämällä kävellessä ei ole oikea hetki miettiä rotkoon tippuvia ihmisiä ja lehtiotsikoita kuolleista turisteista.
Yritän ottaa valokuvia ja onnistunkin siinä jollain tavoin, tai siis niin luulen – kuten aiemmin kerroin, muistikortti oli eri mieltä kuvien tärkeydestä ja päätti olla tallentamatta niitä. Tämä muisto säilyy tosin varmasti mielessäni ilman järkkärillä otettuja kuviakin.
Etenemme reitin loppuun ja huokaisen helpotuksesta, vaikka tiedän, että joudumme palaamaan samaa reittiä takaisin. Gorges du Fier kun täytyy kulkea edestakaisin. Seinämäreitin loputtua on mahdollisuus tutustua luontopolkuun ja infotauluihin, mutta jätämme ne koululaisille ja palaamme hetken pällistelyn jälkeen takaisin seinämälle. Paluumatka on jo hieman vähemmän karmiva, mutta kyllä se edelleen tutisuttaa.
Hieno kokemus jännityksestä huolimatta
En muista milloin olisin pelännyt niin paljon kuin Gorges du Fierin reitillä. Ehkä jossain huvipuistohärvelissä? Huvittavaa on, että äitini – jota perhevitsimme mukaan huippaa jo lattiamaton reunalla – naureskeli reitin läpi ilman mitään ongelmia. Ei kuulemma pelottanut yhtään. Läpi sen kävelin minäkin, mutta ei juurikaan naurattanut.
Reitti kulkee matalammalla kuin Caminito del Rey, noin 25 metrin korkeudessa, joten kaiken järjen mukaan pelko ei iskenyt korkeuden takia. Narisevat ja paikoin hieman epäilyttävän näköiset lankut olivat todennäköisesti syy sille, että koin reitin aika kauheaksi. Enhän pidä edes ritilärappusissa kävelystä!
Kaikesta huolimatta menisin totta kai uudelleen, sillä reitti on todella hieno ja näin jälkikäteen reitti ei tunnu pelottavalta. Jostain syystä paikan päällä se kuitenkin veti jalat spagetiksi.
Gorges du Fier on avoinna vain kesäisin
Gorges du Fier on avoinna vain kesäaikaan maaliskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin. Me olimme paikalla toukokuussa. Reitillä oli paikoin hieman ruuhkaa, mutta toisaalta välillä oli lähes tyhjää. Emme joutuneet jonottamaan itse reitille emmekä myöskään parkkipaikalle.
Meillä meni reitin kulkemiseen edestakaisin alle tunti eli reitti ei ole kovin pitkä. Kannattanee kuitenkin varata pari tuntia, jos haluaa jättää aikaa infotauluihin ja muuhun oheisrekvisiittaan tutustumiseen ja varautua tungokseen.
Paikalla on kaksi ilmaista parkkipaikkaa kävijöitä varten: pienempi parkkipaikka Pontverressä Chavanodista tullessa ja isompi Poisyn ja Lovagnyn suunnista tulijoille. Gorges du Fierin sivustolta löydät tarkat ohjeet paikalle saapumisesta eri suunnista sekä muuta hyödyllistä tietoa vierailua ajatellen.
Lisätietoja: www.gorgesdufier.com
Kiinnostaisiko sinua kävellä seinämälle viritetyllä kävelysillalla? Onko Gorges du Fier tuttu paikka?
Tämä postaus liittyy automatkaamme Euroopan halki: katso aiemmasta kirjoituksesta koko reitti kartalla ja yöpymispaikat.
Lue myös:
- Häikäisevä Verdonin rotko autoilijan silmin
- Huima Caminito del Rey
- Autolla Euroopassa: Besalú, kylä toiselta aikakaudelta
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Oi wau, näyttääpä huikealta paikalta! Mä luulen että viihtyisin tuolla enemmän kuin hyvin, joten tää täytyy kyllä laittaa muistiin, jos vaikka joskus tuolle suunnalle eksyisi.
Ja hei, mä olen ainakin kuullut useamman sanovan, että jostain syystä puiden latvan korkeus on ihmispsyykkelle se kaikista haastavin ja pelottavin. Caminito del Rey taitaa mennä tuosta määritelmästä jo sen verran yli (riippuu toki puista), joten sinäänsä ihan loogista että tämä tuntui pahemmalta!
Voihan se olla, että ne puut olivat sitten osasyy, en tiedä! Gorges du Fier kannattaa ilman muuta käydä kävelemässä, jos jossain lähistöllä matkailee. Tosi hieno paikka ja sinänsä aika nopea homma eli ei vie kamalasti aikaa muulta ohjelmalta.
Huh, voin uskoa, että tutisevat ja natisevat lankut kuumotti! Olisivat varmasti muakin, vaikka en mitenkään korkeanpaikan kammosta kärsi. En tiedä, tuleeko ainakaan lähitulevaisuuden reissut viemään mua näille suunnille, mutta pitää silti laittaa tämä korvan taakse 🙂 Harmi juttu tuo muistikortin temppuilu. Osaan niin samaistua kameraongelmiin ja harmittaa vieläkin todella paljon, että oma kamerani päätti hajota juuri Galapagossaarilla, vaikka onneksi sainkin kameraa siellä lainaksi. Ja onneksi puhelimillakin saa nykyään varsin hyviä kuvia.
Kameran hajoaminen Galapagossaarilla on kyllä todellinen menetys, luinkin siitä blogistasi. Todella harmi! Onneksi kuitenkin muistot jäävät ja kännykälläkin saa jotain kuvia (vaikka haastavissa valaistusolosuhteissa kännykkä häviääkin väistämättä kunnon kameralle). Galapagossaaret ovat muuten ihan ykkösenä mielessäni kuvitteellisen seuraavan maailmanympärimatkani yhtenä kohteena. 🙂
Gorges du Fier on tosi hieno paikka, kannattaa piipahtaa, jos osut joskus seudulle!