Sentiero degli Dei eli patikointia Jumalten polulla

Artikkelikuva - Sentiero degli Dein varrelta avautuvat upeat maisemat

Amalfin rannikolla Italiassa on runsaasti patikointireittejä, ja niiden varrella maisemat ovat enimmäkseen upeita. Ehkä tunnetuin reiteistä on Sentiero degli Dei eli Jumalten polku. Reitin nimi on siinä mielessä varsin osuva, että sen varrella maisemat ovat taatusti kerrassaan jumalaiset. Jos aiot käydä Amalfin rannikolla kävelemässä vain yhden reitin, valitse tämä!

Noin kahdeksan kilometrin mittainen Sentiero degli Dein patikointireitti on luokiteltu helpoksi, ja sitä se enimmäkseen onkin. Muutamassa kohdassa joutuu kapuamaan aika jyrkkää kivikkoa, mutta muuten on suhteellisen loivaa nousua ja laskua peräkanaa.

Sen sijaan loiva ei ole reittiä monissa kohdissa reunustava jyrkänne, joten jalat kannattaa pitää tukevasti polulla ja katsoa tarkasti eteensä. Kaiteita ei ole läheskään joka kohdassa ja jos onkin, ne ovat huteria. Korkeita paikkoja pelkäävälle reitti voi olla tästä syystä haastava.

Sentiero degli Dein patikointireitillä ei ole juuri kaiteita
Sentiero degli Dein opastekyltti
Betoninen ja kaitein suojattu kohta reitillä
Terassiviljelmiä ja karua maisemaa Sentiero degli Dein patikointireitillä

Vakava korkeanpaikankammo ei siis välttämättä ole Sentiero degli Deillä hyvä seuralainen, mutta vaikken itsekään ole korkeiden paikkojen ylin ystävä, en ollut reitillä kauhusta kankeana. Sen sijaan olin monttu auki siitä, mitä näin ympärilläni.

Jyrkänteen reunalta avautuvat näkymät ovat vertaansa vailla, vaikka monenlaisesta maisemasta on kertynyt jo kokemusta. Monessa kohtaa täytyi yksinkertaisesti pysähtyä ja huokaista syvään luonnon upeuden edessä. Käsittämättömän turkoosi meri kimmelsi alhaalla ja jylhä jyrkänne ja vihreän eri sävyt vaihtelivat edessä. Aurinko porotti siniseltä taivaalta ja sai minut levittämään aurinkorasvaa muutaman ylimääräisen kerroksen. Taustalla kilkattivat vuohien kaulakellot, ja välillä näimme noita painovoimaa uhmaavia eläimiä jyrkässä rinteessä mättämässä ruohoa sisuksiinsa.

Rinnemaisemaa Sentiero degli Dein patikointireitillä
Hemmo Sentiero degli Dein patikointireitillä
Postikorttimaisema alas Positanoon Sentiero degli Dein patikointireitiltä

Välillä Sentiero degli Dein reitti kulkee puiden varjossa, mikä on helpotus etenkin kuumana päivänä. Toukokuussa reitillä sai kulkea melko rauhassa, mutta ei sentään täysin ilman muita taapertajia. Reitille järjestetään myös hintavia opastettuja kävelyjä, mutta reitin seuraaminen onnistuu aivan helposti ilman opastusta, joten minusta maksettu kierros vaikuttaa tarpeettomalta. Toki oppaalla voi olla jotakin mielenkiintoista tai hyödyllistä kerrottavaa, ja silloin opastus voi olla kiva lisä.

Reitin lopussa oli voittajafiilis hulppeiden maisemien ansiosta ja tietysti myös siksi, että olimme ylipäätään valinneet patikoitavaksi juuri tämän reitin. Kokemus ei unohdu ihan heti!

Käytännön asioita Sentiero degli Dein patikointireitistä

Miten perille? Sentiero degli Dei alkaa Agerolasta, jonne pääsee bussilla Amalfista. Tarkista aikataulut Positano.comista. Reitin päätepiste on Nocellessa, josta voit joko kävellä pari kilometriä lisää Positanoon tai hypätä bussiin. Positanosta voit tarvittaessa jatkaa matkaa laivalla muihin Amalfin rannikon kyliin.

Mitä mukaan? Älä lähde reitille heppoisissa kengissä. Ota mukaan vettä ja evästä – reitin varrella on hyviä piknikpaikkoja. Älä unohda myöskään aurinkorasvaa.

Kauanko kestää? Varaa reitin kävelyyn ainakin kolme tuntia.

Lisätietoa: Sentiero degli Dei Positanon verkkosivuilla


Lue myös muut Amalfin rannikon matkaamme liittyvät jutut:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

4 vastausta artikkeliin “Sentiero degli Dei eli patikointia Jumalten polulla”

  1. Upeita maisemia! Tästä tuli mieleen omat ”pienet” patikointiretket Sierra Blancalla aikoinaan. Jotenkin nautin tuollaisista kapeista, kivikkoisista kinttupoluista, joissa on pakko keskittyä ja edetä hitaasti. Silloin ei ole sitä vaaraa, että patikkaretkestä tulisi suorittamista, vaan kun on pakko edetä hitaasti ja rauhallisesti, muistaa nauttia myös maisemista.

    1. Mä käyn patikkareiteillä nimenomaan maisemien takia. Ei siis pelkoa, että unohtuisi nauttia niistä, mutta ymmärrän pointtisi. 🙂 Tämä reitti on huikea! Voisin mennä vaikka heti uudelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *