Wimbachklamm: patikointia rotkossa Saksassa

Wimbachklamm - artikkelikuva

Wimbachklammin rotkoreitti on melko lyhyt, mutta sitäkin hienompi patikointireitti Berchtesgadenin kansallispuistossa Saksassa. Rotkon kosteudessa viihtyvät vehreät kasvit koristavat jyrkkiä seinämiä, joita pitkin valuu solkenaan vettä pieninä vesiputouksina alas rotkoon. Siellä vaahtoaa turkoosinsininen vesi.

Saavumme Wimbachklammin parkkipaikalle aamupäivällä kymmenen maissa, mutta huomaamme heti, että olemme liikkeellä liian myöhään. Parkkipaikka on jo aivan täynnä. Saamme onneksi auton parkkiin kahden kilometrin päähän toiselle parkkipaikalle. Kävelemme sieltä nättiä joen vartta pitkin Wimbachklammin reitin parkkikselle. Sieltä pääsemme aloittamaan varsinaisen patikoinnin itse rotkolle.

Alkumatkasta reitti ennen varsinaista rotkoa on aivan tavallista hiekkatietä. Tietä ympäröivät niityt ja se nousee melko jyrkästi ylämäkeen. Vaikka on syyskuu, sää on helteinen ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Kuumahan tässä tulee!

Hiekkatie niittyjen keskellä Wimbachklammilla
Wimbachklammin portti

Ostamme rotkoon liput itsepalveluautomaatista. Ne maksavat vain pari euroa per henkilö. Käytännössä lippuna toimii poletti, jolla pääsee portista läpi rotkoon. Rotkosta nousee viileä tuulahdus, kun laskeudumme alaspäin.

Wimbachklamm on eksoottinen näky

Rotkossa kuljetaan seinämään kiinnitettyä kapeaa, puista kävelysiltaa pitkin. Reitillä on varjoisaa ja hieman hämärää, koska auringonsäteet eivät pääse kunnolla ulottumaan rotkoon jyrkkien seinämien ja kasvien vuoksi. Kaide on välillä niin korkea, että 160-senttisenä joudun kurkkimaan muutamassa kohdissa sen yli nähdäkseni kunnolla alas rotkon pohjalla virtaavan veden. Se on syvän turkoosia ja näyttää upealta.

Wimbachklammin kävelysiltaa ja rotkoa
Näky Wimbachklammilla sillalta alas veteen
Hemmo Wimbachklammin rotkossa
Jenni Wimbachklammilla
Wimbachklammin rotkoa

Ympärillä vallitsee kohina. Se tulee vedestä, jota valuu lukuisina pieninä putouksina pitkin rotkon jyrkkiä ja vihreän kasvuston peittämiä seinämiä. Näky on suorastaan eksoottinen ja tuo mieleen Uuden-Seelannin Eteläsaaren, missä olemme aikanaan käyneet patikoimassa.

Roiskuvan veden vuoksi patikointireitillä on paikoin kosteaa, vaikka päivä on kaunis eikä lähipäivinä ole satanut pisaraakaan. Puinen kävelysilta ei onneksi ole liukas, vaikka se on joistain kohtaa märkä.

Wimbachklammin rotkomaisemaa
Wimbachklammin jokiuoma
Vesinoroja seinämällä Wimbachklammilla
Hemmo ja kalliomaisemaa Wimbachklammin rotkossa

Ihme kyllä rotkossa ei ole lainkaan ruuhkaa, vaikka parkkipaikan tungoksesta olisi voinut kuvitella toisin. Hyvä niin! Wimbachklammin rotkoreitti ei ole hurjan pitkä, mutta sitäkin hienompi. Ihailemme veden solinaa pitkään. Rotkon toiseen päähän päästyämme vuorossa on taas jonkin verran rappusia, tällä kertaa ylöspäin.

Rotkosta poistuttuamme päädymme jälleen tavalliselle hiekkatielle, jota pitkin palaamme lähtöpisteeseen. Koska pysäköimme auton parin kilometrin päähän Wimbachklammin ”oikealta” parkkipaikalta, matkaa kertyy yhteensä noin 7,5 kilometriä. Tarkistan kellosta, että autolle palattuamme meillä on kulunut kävelyretkeen hieman alle kaksi tuntia. Se oli hyvin käytettyä aikaa, sillä Wimbachklamm on todella hieno reitti ja ehdottomasti parin euron pääsymaksun arvoinen!

Patikoimme Wimbachin rotkossa osana kolmen viikon autoreissuamme Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Majoituimme Schönau am Königsseen kaupungissa, mistä on Wimbachklammille matkaa alle 10 kilometriä.


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

4 vastausta artikkeliin “Wimbachklamm: patikointia rotkossa Saksassa”

  1. Hienolta näyttävä ja kuulostava paikka, josta en ollut aiemmin kuullut. Kuulostaa paikalta, joissa ihmisten vähäinenen määrä on erityisen tärkeä asia, jotta vesiputousten äänistä pystyy nauttimaan. Kuvien perusteella itselleni tuli mieleen Slovenian Vintgarin rotko, joka sekin oli itselleni mieluisa kohde.

    1. Joo, ja suuri määrä ihmisiä häiritsisi varsinkin siksi, että reitillä on vaikea ohitella ja laskea itse toisia ohi, koska reitti on kapea. Veden pauhu oli yllättävän kova.

      Vintgar on aivan upea! Paikan päällä Wimbachklamm ei mielestäni lainkaan muistuta sitä, mutta kuten taisin jossain yhteydessä kirjoittaa, niin netin kuvien perusteella moni tällainen rotkoreitti näyttää samankaltaiselta. Paikan päällä voi sitten olla ihan toisin. Me kävelimme tällä viimeisimmällä matkallamme näitä reittejä useamman ja etukäteen vähän mietin, onko järkeä käydä niin monta reittiä läpi, jos ne ovatkin tosi samanlaisia. No, eivät olleet, vaan jokainen oli ihan omanlaisensa! Onneksi siis tuli käytyä.

  2. Nämä Klammit eli rotkot ovat kyllä todella aliarvostettu luonnonnähtävyys Alpeilla. Sitä ei jotenkin vain älyä, etteivät pelkästään vuorenhuiput ole tavoittelemisen arvoisia, vaan ekosysteemiin kuuluu muitakin tosi huikeita paikkoja – kuten rotkot. Königsseellä kyllä riittää nähtävää, tosi hienoa, että päädyitte sinne seikkailemaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *