Patikointia Baijerin ja Tirolin rajalla: Leutaschklamm

Artikkelikuva - Leutaschklamm

Baijerin ja Tirolin rajalla sijaitseva Leutaschklammin kanjonireitti on luonnossa liikkumisesta tykkääville erinomainen vierailukohde Garmisch-Partenkirchenin ja Ehrwaldin seudulla. Pystysuoriin kallionseinämiin kiinnitetty kävelyreitti on huikea elämys.

Lähdemme reitille Itävallan puolelta piskuisen Schanzin kylän liepeiltä. Reitti lähtee siellä parkkipaikan vierestä pienen kioskin kulmalta. Leutaschklammin rotkossa kulkee pari erilaista patikointireittä. Tutkailemme hetken infotaulua ja valitsemme punaisen reitin. Sen nimi on Klammsteig ja sillä on pituutta noin kolme kilometriä. Valitsemallamme reitillä kuljetaan korkealle kanjonin seinämiin kiinnitettyjä kävelysiltoja pitkin. Matkalla on kartan mukaan kaksi rotkon ylittävää siltaa.

Leutaschklammin rotkoa

Leutaschklammin rotkoreitti kulkee korkealla

Alkumatkasta kävellään hetki tavanomaista hiekkatietä, mutta reitti muuttuu pian metalliritiläksi, joka on viritetty kiinni kallionseinämiin. Luonto on kesäkuussa vehreä, joten ritilän vierusta puskee heinää ja muuta vihreää. Ritilää pitkin kulkiessa alaspäin rotkon pohjalle on kuitenkin suora näkymä, ja olemme todella korkealla.

Näkymä alaspäin ritiläsillalta Leutaschklammilla
Patikoijia Leutaschklammin rotkolla

Inhoan ritilöillä kävelemistä korkeissa paikoissa eivätkä korkeat paikat muutenkaan ole suosikkejani, mutta jostain syystä minua ei tällä reitillä juuri hirvitä. Jonkin matkaa kuljettuamme yhdessä kohdassa tosin hieman kauhistuttaa, sillä ritilä on kauempana seinämästä ja joudumme kulkemaan niin sanotusti tyhjän päällä vielä selvemmin kuin muissa kohdissa. Aivan seinämän vieressä kulkevat osuudet sen sijaan eivät tunnu lainkaan niin pahalta kuin etukäteen kuvittelin.

Rotkossa virtaa kauniin sinistä vettä ja ylhäällä kanjonin reunoilla on tummaa metsää. Maisemassa on puiden ja harmaan kallion takia jotain suomalaista, ja sitten ei taas kuitenkaan. Tällaisia rotkoreittejä kun ei meillä päin ole.

Rotkon yli siltoja pitkin

Matkan varrella on useita pisteitä, joille on viritelty erilaisia viihdykkeitä, kuten pimeässä kolossa piileskelevä peikkopatsas ja metallinen ”puhelin”, josta ääni kulkeutuu toiseen vastaavaan putkiloon eri puolelle rotkoa. Ne taitavat olla lapsia varten, mutta gongin lyömistä ei voi vastustaa. Ääni katoaa suureen kanjoniin. Näitä hieman outoja viritelmiä lukuun ottamatta reitin rakentajat ovat luottaneet ihan vain luonnon vetovoimaan – ja hyvä niin.

Gongi Leutaschklammilla
Leutaschklammin rotkoreittiä
Rappusia Leutaschklammin rotkolla

Seuraavaksi vastaan tulee ensimmäinen rotkon ylittävä riippusilta. Ilokseni huomaan, että sen pohja on kiinteä. Rotkoa ei siis tarvitse ylittää ritilöillä kävellen. Silta on kapea ja korkealla, mutta sen ylittäminen sujuu mukavasti. Maisemat ovat todella hienot joka suuntaan!

Toisella puolen kanjonia olemme jälleen ritilöiden päällä ja nousemme vielä vähän ylemmäs. Reitin toinen, pidempi riippusilta onkin vielä korkeammalla kuin ensimmäinen.

Toista siltaa lähestyessämme mietin ensimmäistä kertaa tällä reitillä, että minkä ihmeen takia olen tunkenut itseni (taas) tällaiseen paikkaan! Silta näyttää vähän matkan päästä aivan kamalalta, koska se on niin korkealla.

Leutaschklammin ritiläreittiä ja rotkon ylittävä silta
Leutaschklammin rotkon ylittävä silta
Leutaschklammin rotkon ylittävä silta

Onneksi silta on kuitenkin ensimmäisen sillan tapaan kiinteä, eli tälläkään kertaa kanjonia ei tarvitse ylittää ritilää pitkin kävellen. Pysähdyn sillalle, sillä Hemmo haluaa ottaa kuvan. Pysähdyttyäni huomaan sillan hieman heiluvan ja totean, että se on jo vähän liikaa. Korkealla rotkon yllä kapealla heiluvalla sillalla seisoskelu ei ole minua varten, joten jatkan äkkiä matkaa eteenpäin. Kävellessä sillan pientä heilumista ei edes huomaa.

Punaisen reittimme paluumatka parkkipaikalle kulkee toisen rotkon ylittävän sillan jälkeen metsän suojissa tavallista hiekkatietä. Mäkisessä kangasmetsässä on mukavan avaraa, ja matkalla näkyy kivistä pinottuja kasoja ja torneja. Heti metsään päästyämme maisema kuitenkin synkkenee ja alkaa ripotella vettä. Pian myös ukkonen alkaa jyrähdellä ja pisarat muuttuvat kaatosateeksi. Kiiruhdamme autolle, joka onkin parkkipaikalla lähes yksin – muut ulkoilijat ovat jo ehtineet rajuilmaa pakoon.

Kävelytie metsässä Leutaschklammin rotkolla

Käytännön asioita Leutaschklammista

Leutaschklammin rotko on ollut käveltävissä vuodesta 2006 lähtien. Rotkossa on helppo käydä Garmisch-Partenkirchenin seudulta Saksasta tai Itävallan puolelta esimerkiksi Ehrwaldista. Rotko sijaitsee Mittenwaldin (Saksa) ja Schanzin (Itävalta) kylien liepeillä. Me kävimme Leutaschklammin rotkolla, kun olimme matkalla Saksan Augsburgista Itävallan Söldeniin. Rotkolle osoittavissa kylteissä lukee Leutaschklamm tai Leutascher Geisterklamm (tai vain Geisterklamm).

Rotkossa on kaikkiaan kolme reittiä. Itävallan puolella on meidän kulkemamme Klammsteig (tai Klammgeistweg). Sillä on pituutta kolme kilometriä ja aikaa suositellaan varattavaksi noin 1,5 tuntia. Saksan puolella on Koboldpfad-ympyräreitti, joka on 1,9 kilometrin mittainen ja sen kävelyyn tulee varata noin tunti. Kolmas reitti on niin ikään Saksan puolella kulkeva 400-metrinen Wasserfallsteig, jonka tallustelee noin 20 minuutissa. Reittejä voi myös yhdistellä.

Meillä meni valitsemamme reitin kulkemiseen juuri tuo annettu suositusaika, noin puolitoista tuntia. Aikaa kului kävelyn lisäksi valokuvaamiseen, joten reitin voi mielestäni helposti kävellä nopeamminkin.

Kävelijöitä ritiläreitillä Leutaschklammin rotkolla

Leutaschklammin rotkolla vierailu on ilmaista lukuun ottamatta Wasserfallsteig-reittiä. Meidän kävelemämme reitti oli siis maksuton. Pysäköinti kuitenkin maksaa Itävallan puolella rotkon parkkipaikalla 5 euroa (kesäkuu 2022). Saksan puolella rotkolla ei käsittääkseni ole varsinaista parkkipaikkaa, vaan auto täytyy jättää kylään.

Kulkemamme ritiläreitti Klammsteig on helppokulkuista, mutta välillä on jonkin verran rappusia. Meillä oli jalassa vaelluskengät, mutta reitin voisi helposti kulkea myös lenkkareissa tai tennareissa.

Turkoosia vettä Leutaschklammilla

Vaikka ritilöiden päällä käveleminen korkealla on minusta yleisesti ottaen epämiellyttävää, Leutaschklammin reitti ei minusta tuntunut mitenkään hurjalta lukuun ottamatta jälkimmäistä rotkon ylittävää siltaa (joka ei edes ollut ritilää). Jollekin toiselle reitti voi silti olla aivan mahdoton. En siis voi varauksetta suositella kävelemäämme reittiä korkean paikan kammosta kärsiville.

Minusta tämä puolentoista tunnin mittainen pysähdys kannatti ehdottomasti! Leutaschklammin korkea rotkoreitti oli hieno ja mieleenpainuva kokemus.

Vierailimme Leutaschklammilla osana kuukauden mittaista autolomaa Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.


Lue myös nämä vinkit samalle seudulle:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

6 vastausta artikkeliin “Patikointia Baijerin ja Tirolin rajalla: Leutaschklamm”

  1. Olipa jännittävä! Laittaisin tämän seuraavan matkamme kartalle, mutta joutuisin etsimään itselleni kävelyseuran, koska sellaista ei todellakaan meidän perheestä löydy. Olen kävellyt kavereiden kanssa kerran Andalusiassa Caminito del Reyn miehen odottaessa parkkipaikalla, mutta tämä taitaa ritilöiden takia olla vielä hurjempi. Kiva oli kuitenkin nähdä kokemuksesi. Aila

    1. Minusta Caminito del Rey oli hurjempi kuin tämä, mutta se tietysti riippuu paljon siitäkin, minkä kukakin kokee hurjaksi. Lisäksi en ollut kävellyt Caminitolla käydessäni vielä montaakaan (jos yhtään) rotkoreittiä, joten on vaikea sanoa, miltä se tuntuisi tänä päivänä. Luulen, että edelleen aika hurjalta, vaikka kepoisesti sekin ennakko-odotuksista huolimatta meni. Mutta Leutaschklammilla voisit kävellä toisen niistä lyhyemmistä reiteistä, niin ei menisi niin kauan aikaa. 🙂 En kylläkään osaa sanoa, millaisia ne lopulta ovat, koska kävimme kävelemässä vain tämän pisimmän, korkealla kulkevan reitin. Ymmärtääkseni lyhin (Wasserfallsteig) kulkee paljon alempana. Seuraavalla kerralla näillä seuduilla käymme todennäköisesti katsastamassa myös sen, sillä netistä löytyvien kuvien perusteella sekin näyttää tosi hienolta.

  2. Noita upeita rotkoja Itävallassa riittää! Hienoa kuulla, että tuo reitti on jopa ilmainen. Siinä on aika paljon infraa laitettu kävelijöiden iloksi vapaaseen käyttöön. Teillä on ollut kyllä tosi upea Alppien matka!

    1. Kyllä! Hienoa, että tällaisiakin paikkoja on, joissa ei tarvitse maksaa pääsymaksua. Olisin tosin ollut valmis sellaisen maksamaankin, sillä kohde on hieno.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.