Merkintöjä matkan varrelta: Bajina Bašta, Serbia

Banjska stena

Vaikuttavan Sarajevon jälkeen Balkan-automatkamme jatkui suunnitelman mukaisesti Serbian puolelle. Uusi maa, uudet kujeet! Maisema ei tietysti kovin äkkiä erilaiseksi vaihtunut, sillä maan pinnanmuodot eivät juuri valtioiden rajoista välitä. Mutkainen tie puhkoi korkealla tiheää kuusimetsää, alempana se kulki peltojen ja lehtimetsän keskellä. Mieleeni jäi tavalliseen tapaan kaikenlaisia yksityiskohtia, kuten se, miten tien varrella oli todella paljon keskeneräisiä taloja, joista – kuten useista muutoin täysin valmiistakin taloista – puuttui parvekekaiteet. Voimme vain arvuutella, miksi tällainen vaarallinen villitys on Balkanilla vallalla.

20170803-Unelmatrippi-Bosnia-Hertzegovina-112325
Maisemaa matkan varrelta autokorjaamo-kahvilan (!) pihalta

20170803-Unelmatrippi-Srebrenica-DSC0378
Srebrenican joukkomurhan muistomerkillä

20170803-Unelmatrippi-Srebrenica-DSC0382

Ennen Serbian rajaa poikkesimme Srebrenican joukkomurhan muistomerkillä toteamassa jälleen kerran, että ihminen osaa olla aivan järkyttävän julma. Srebrenicassa tapettiin vuonna 1995 yli 7000 bosniakkia. Jos aihe kiinnostaa, lukaise esimerkiksi Syö matkusta rakasta -blogin Merin vastikään julkaisema juttu Srebrenica, Balkanin surullisin kylä.

Serbian rajalla meiltä kysyttiin ensimmäistä kertaa vuokra-automme papereita. Papereiden katsomisen lisäksi rajavirkailija oli kiinnostunut ainoastaan määränpäästämme, joten rajanylitys oli tälläkin kertaa varsin sujuva.

Saavuimme Bajina Baštaan iltapäivällä. Rähjäinen kyläpahanen oli hiljainen kuin jumalan hylkäämä itäsuomalainen taajama. Turistitoimiston kielitaitoinen työntekijä myi meille Taran kansallispuiston kartan, ja kävimme syömässä lounaaksi yhdessä keskustan ravintolassa mahdollisesti kaikkien aikojen juustoisimmat pizzat sekä ostamassa hedelmäkaupasta iltapalaa mökille.

Varaamamme lomahuoneisto sijaitsi vuoristossa 15 kilometrin päässä keskustasta. Illan laskeutuessa mökin ympäröi ensin sade ja sitten tiheä sumu. Netti onneksi toimi, joten ilta sujahti mukavasti hiljaisuutta kuunnellen ja somessa seikkaillen. Yöllä havahduin moneen otteeseen makuuhuoneen ikkunasta kajastavaan kirkkaaseen valoon. Miksi ihmeessä mökin takapihalle on pystytetty kirkas katulamppu, päiväilin unenpöpperössä. Lopulta tajusin: mielettömän kirkas möllykkä oli kuu.

Taran kansallispuistossa

Aamun valjettua lähdimme etsimään jotakin nähtävää kansallispuistosta. Ensimmäinen karttaan merkitty ”monumentti” lyhyen kävelymatkan päässä tieltä oli täysi huti: punainen lautahökkeli ruohikkoisella aukiolla, jota reunusti suomalaisittain äärimmäisen tutun näköinen kuusimetsä, ei varsinaisesti säväyttänyt. Mitrovacin kylän suunnalla olevat Banjska stenan näköalapaikat olivat onneksi vakuuttavampia. Mutta silläkin uhalla, että orastava maineeni eräpirkkona ottaa osumaa, minun on kerrottava: vaelluskenkiä ei olisi tarvittu myöskään Banjska stenaan pääsemiseksi, sillä tieltä oli metsän läpi ehkä parinsadan metrin matka näköalapaikoille. Näkymät olivat joka tapauksessa hienot.

20170803-Unelmatrippi-Bajina-Basta-DSC0397

20170803-Unelmatrippi-Bajina-Basta-DSC0412

20170803-Unelmatrippi-Bajina-Basta-DSC0395

20170803-Unelmatrippi-Bajina-Basta-DSC0390

Taran kansallispuistossa on useampia patikointipolkuja, mutta meidän kiinnostuksemme siellä patikointiin lopahti jo näiden ensimmäisten pienten kävelyjen jälkeen. Näköalapaikat tuskin olisivat parantuneet enää upean Banjska stenan jälkeen, ja Serbian metsiä vastaavaa kuusikkoa meillä on Suomessa omasta takaa aivan riittävästi. Miksi siis vaivautua? Serbian syrjäseutukokemus oli täytetty jo näillä eväillä. Laitoimme laiskuusvaihteen päälle ja ajelimme kylään kahville. Kahdelle hengelle isot viipaleet juustokakkua ja kahvit maksoivat siistissä kahvilassa alle neljä euroa.

20170803-Unelmatrippi-Bajina-Basta-DSC0421

20170803-Unelmatrippi-Bajina-Basta-DSC0399

En sano, että Taran kansallispuistoon ei kannattaisi mennä. Sanon, että jos päädyt Bajina Baštaan pyörimään esimerkiksi matkalla Belgradista Montenegron puolelle, kannattaa ilman muuta käydä Banjska stenan näköalapaikoilla. Taran kansallispuistossa voi patikoinnin lisäksi pyöräillä, kalastaa ja metsästää, mutta nämä kaikki vaativat jonkinlaista valmistelua ja/tai lupia, joten takki auki -lähestymistapa ei välttämättä toimi kauhean hyvin. Taran kanjonin ylittävän kuuluisan sillan näkee huomattavasti helpommin Montenegrosta: se sijaitsee melko lähellä Zabljakia. Toki se osuu mukavasti matkan varrelle Bajina Baštasta etelään ajellessa.

Ränsistyneessä Bajina Baštan kylässä ei ole mitään nähtävää, joten kannattaa majoittua kauniissa maisemissa rinteillä – majataloja ja mökkejä löytyy lähistöltä runsaasti. Hiljaisuus on taattua ja öinen tähtitaivas upea, joten mökkeily on hieno elämys. Tai jos ei ole, ainakin voit sanoa mökkeilleesi serbialaisilla kukkuloilla.

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä Facebookissa ja Instagramissa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *