Serbiasta Montenegroon: historiallinen juna ja Euroopan syvin kanjoni

Taran kanjonin ylittävä silta, Montenegro

Meillä on Hemmon kanssa tapana päättää automatkoilla tarkka reitti lyhyellä varoitusajalla, tyypillisesti edellisenä iltana ennen siirtymistä paikasta toiseen tai korkeintaan pari päivää etukäteen. Reittivaihtoehtoja miettiessä ja googlaillessa silmiin osuu usein kaikenlaisia nähtävyyksiä, joista ei välttämättä itse ole ennen reissua kuullutkaan. Meillä on näitä mestoja usein muistissa iso valikoima, jotta on varaa valita sen mukaan, mitä reittiä lopulta ajamme. Nähtävyydet voivat olla isoja tai pieniä, ja koosta riippumatta ne osoittautuvat joskus tosi hienoiksi, joskus taas ne ovat syystäkin melko tuntemattomia.

Balkanin-matkaa varten olimme lueskelleet etukäteen muutamaa opaskirjaa ja bonganneet jostakin niistä Šargan 8 -nimisen junareitin, joka kulkee Serbiassa Mokra Goran kylästä Šargan Vitasin asemalle. Opaskirja tiesi kertoa myös toisesta nähtävyydestä, Taran kanjonista ja sen ylittävästä massiivisesta Taran sillasta Montenegrossa. Kanjoni on muuten Euroopan syvin – aina oppii uutta! Nämä molemmat nähtävyydet olivat matkan varrella, kun siirryimme Serbian Bajina Baštasta Montenegron puolelle Žabljakiin, eikä tuolla matkalla niin kamalasti mitään muuta kiinnostavalta vaikuttavaa ollutkaan. Arvaatte varmaan, että kävimme tsekkaamassa nuo kohteet.

Historiallinen Šargan 8 -juna

Opaskirjan ja useiden nettisivujen perusteella Šargan 8 -junareitti on erittäin suosittu seudun nähtävyyksistä, joten ajattelimme, että se voisi olla näkemisen arvoinen ja hauska kokemus – vähän kuin päiväretkemme Australian Kurandassa. Vaikka 1925 avattu junareitti on matkana lyhyt, vain noin 15 kilometriä, juna-ajeluun olisi valitettavasti uponnut liikaa aikaa, joten meidän oli pakko luopua ideasta. Päätimme silti piipahtaa katsomassa junan lähtöä Mokra Gorassa.

20170813-Unelmatrippi-Sargan8-DSC0427

20170813-Unelmatrippi-Mokra-Gora-DSC0436
Mokra Goran asemalla on erikoisia rakennuksia. Asemalla oli vierailumme aikaan meneillään kunnostustöitä ja näytti siltä, että turismiin panostetaan entistä enemmän.

20170813-Unelmatrippi-Sargan8-DSC0433
Junareitti kulkee läpi yli 20 tunnelista.

Paikan päällä olimme lopulta ihan tyytyväisiä, ettemme päätyneet ostamaan lippuja, sillä juna tuli lähes täyteen pieniä ja erittäin äänekkäitä koululaisia. Googlailun perusteella maisemat reitin varrella ovat todella hienot, mutta ne jäivät nyt väliin. Lohduttautuimme sillä, että niitä olisi joutunut katselemaan turhan raastavassa metelissä. Itse juna näytti historiallisessa ulkoasussaan komealta, ja siitä tosiaan tuli hieman mieleen Kurandan-juna Cairnsissä. Jos olet matkustanut Šargan 8 -reitin, kiinnostaisi kuulla kokemuksista!

Mahtava Taran kanjoni

Taran sillalle meidän ei tarvinnut sen enempää edes poiketa, sillä se oli suoraan reitin varrella. Sillalle päästyämme hykertelimme tyytyväisinä, että päädyimme ajelemaan myös tähän Euroopan kolkkaan, sillä silta ja sen alapuolella aukeava rotko olivat todella vaikuttava näky.

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0442

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0456

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0470

Vinkkiviitosena muille mahdollisille Balkan-seikkailijoille ruudun sillä puolen: sillan pohjoispäässä saa pysäköidä vapaasti, joskin parkkipaikka on pieni. Me joimme sillan pohjoispäässä kahvit ja kävimme kävelemässä sillalla, ylitimme sillan autolla ja laitoimme auton parkkiin vielä toisessakin päässä. Siellä saimme kuitenkin pysäköidä vain kahdeksi minuutiksi eli lyhyen valokuvaustauon verran, sillä lähin parkkipaikka oli varattu ainoastaan motellin asiakkaille, ja meille tultiin heti valittamaan parkkeeraamisesta.

Sillalla kulkeva maantie on seudun pääväylä, joten sillalla käveleminen voi kuulostaa aika vaaralliselta, sillä mitään kävelytietä sillalla ei ole. Näytti kuitenkin siltä, että autot ajavat maltillista nopeutta – turistit maisemien takia ja paikalliset turistien takia, olettaisin. Taran silta ja kanjoni muodostavat merkittävän nähtävyyden ja matkailijoita on turistisesongin aikaan paljon. Kesäkuun alussa oli kuitenkin melko hiljaista eli autoja ei ollut kovin runsaasti. En silti voi väittää, että sillalla käppäily autojen huristellessa ohi olisi tuntunut erityisen miellyttävältä. Tähän vaikutti tosin sekin, että betonista rakennettu kaarisilta on melko siro ja sen alapuolella oleva rotko on 170 metriä syvä – oiva paikka korkeita paikkoja kammoksuvalle meitsille siis.

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0449

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0467

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0475

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0476

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0481

Adrenaliinin perässä matkailevaa saattaa ilahduttaa se, että sillan pohjoispäästä voi heilauttaa itsensä kanjonin yli myös köysiradan kyydissä vaikkapa supermies-asennossa – siis jos pää kestää korkeuksia vähän paremmin kuin minulla.

Taran kanjoni on syvimmillään 1300 metrinen, mikä tekee siitä Euroopan syvimmän kanjonin. Maailmanlaajuisestikin ainoastaan Grand Canyon on suurempi. Montenegron puolella oleva osa kanjonista kuuluu Durmitorin kansallispuistoon ja on Unescon maailmanperintökohde.

Miltäs serbialaiset ja montenegrolaiset turistipyydykset sinun silmiisi näyttävät? Olitko kuullut aiemmin Taran kanjonista tai Šargan 8 -junasta?

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä Facebookissa ja Instagramissa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

8 vastausta artikkeliin “Serbiasta Montenegroon: historiallinen juna ja Euroopan syvin kanjoni”

  1. Hienolta näyttää! Ihan uusia tuttavuuksia meikäläiselle sekä juna että kanjoni. Grand Canyon on ihan “pikkuisen” tunnetumpi kuin tämä seuraabaksi suurin. 😀 Kyllä tuollakin olisi mukava käydä pyörähtämässä.

    1. Mä luulen, että reitti olisi ollut hieno, koska kyllä se ainakin Googlen tulosten perusteella siltä vaikutti. Löysin paljon reittiä ylistäviä kommentteja. Äänitaso olisi varmaan tällä kertaa vain ollut melkoinen. 😀

    1. Balkanilla on monin paikoin erittäin kaunista, se tuli kyllä nyt kesällä todistettua! Sekä tuo juna että kanjoni ovat lopulta aika syrjässä, sillä käsittääkseni suurin osa matkalaisista kuitenkin päätyy ennemminkin rannikon kohteisiin kuin sisämaahan. Tämä varmaan selittää osaltaan sitä, että nämä eivät ole älyttömän tunnettuja kumpikaan. Lisäksi varmaan Bosnian sota varjostaa edelleen koko alueen matkailua ainakin jollain tapaa, en tiedä.

      Tuo juna jäi kyllä vähän harmittamaan, mutta eipä sitä joka juttua aina ehdi kokeilla. Ja tosiaan luulen, ettei se olisi kummoinen nautinto ollut tuossa tilanteessa – natiaisilla oli nimittäin sekä volyymi että vauhti aika tapissa jo siinä laiturilla. 😀

  2. Onpa ihanat juna ja silta! Vähän kuin Harry Potterista. Voisin tehdä tuon junamatkan, jos joskus noilla kulmilla seikkailen. Tai melkein voisin lähteä tuonne tuon junamatkan takia 😀 Tosin ottaisin varmuuden vuoksi hyvät kuulosuojaimet mukaan…

    Muistan itse asiassa lukeneeni tuosta kanjonista. Tosin en olisi varmasti muistanut siitä lukemiani faktoja ilman tämän postauksen muistuttelua asiasta. On kyllä ihme, ettei kanjoni sen tunnetumpi ole, kun kokoluokkaa riittää. Mutta toisaalta varmasti kiva, ettei tuolla sillan kaiteilla ole kymmenittäin selfiekeppeilijöitä rivissä kuvaamassa.

    1. En tiedä sitten miten paljon on väkeä kovimman turistisesongin aikaan; oltiin tuolla kesäkuun alkupuolella, jolloin ei vielä ole kausi kunnolla käynnissä. Mun on silti vaikea kuvitella, että tuolla koskaan olisi mitään aivan jäätävää tungosta, koska aika syrjässähän nuo paikat ovat rannikon turistikohteisiin nähden. Juna tosin on arvostelujen perusteella usein buukattu täyteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *