Serbiasta Montenegroon: historiallinen juna ja Euroopan syvin kanjoni

Artikkelikuva - Taran kanjonin ylittävä silta, Montenegro

Meillä on tapana päättää automatkoilla tarkka reitti lyhyellä varoitusajalla, tyypillisesti edellisenä iltana ennen siirtymistä paikasta toiseen tai korkeintaan pari päivää etukäteen. Balkanin-matkaa varten olimme lueskelleet etukäteen opaskirjoja ja bonganneet niistä Šargan 8 -nimisen junareitin, joka kulkee Serbiassa Mokra Goran kylästä Šargan Vitasin asemalle. Opaskirja tiesi kertoa myös toisesta nähtävyydestä, Taran kanjonista ja sen ylittävästä massiivisesta Taran sillasta Montenegrossa. Kanjoni on muuten Euroopan syvin – aina oppii uutta!

Nämä molemmat nähtävyydet olivat matkan varrella, kun siirryimme Serbian Bajina Baštasta Montenegron puolelle Žabljakiin. Juuri muuta kiinnostavaa tuolla matkalla ei olekaan, joten oli aika helppo päätös suunnata sekä Mokra Goraan että Taran kanjonin ylittävälle sillalle.

Historiallinen Šargan 8 -juna Mokra Gorassa

Opaskirjan ja useiden nettisivujen perusteella Šargan 8 -junareitti on erittäin suosittu seudun nähtävyyksistä, joten ajattelimme, että juna-ajelu voisi olla näkemisen arvoinen ja hauska kokemus – vähän kuin päiväretkemme aikanaan Australian Kurandassa. Junareitti kulkee yli 20 tunnelin halki.

Vaikka 1925 avattu Šargan 8 -junareitti on matkana lyhyt, vain noin 15 kilometriä, juna-ajeluun olisi valitettavasti uponnut liikaa aikaa, joten meidän oli pakko luopua ideasta. Päätimme silti piipahtaa katsomassa junan lähtöä Mokra Gorassa. Juna-asemalla oli erikoisia rakennuksia, joita myös kelpasi ihastella. Asemalla oli vierailumme aikaan myös meneillään kunnostustöitä ja näytti siltä, että turismiin panostetaan tulevaisuudessa entistä enemmän.

20170813-Unelmatrippi-Sargan8-DSC0427
Mokra Goran asemarakennuksia
20170813-Unelmatrippi-Sargan8-DSC0433

Paikan päällä olimme lopulta ihan tyytyväisiä, ettemme päätyneet ostamaan lippuja, sillä juna tuli lähes täyteen pieniä ja erittäin äänekkäitä koululaisia. Googlailun perusteella maisemat reitin varrella ovat todella hienot, mutta ne jäivät nyt väliin. Lohduttauduimme sillä, että niitä olisi joutunut katselemaan turhan raastavassa metelissä. Itse juna näytti historiallisessa ulkoasussaan komealta, ja siitä tosiaan tuli hieman mieleen Kurandan-juna Cairnsissä. Jos olet matkustanut Šargan 8 -reitin, kiinnostaisi kuulla kokemuksista!

Mahtava Taran kanjoni

Taran sillalle meidän ei tarvinnut sen enempää edes poiketa, sillä se oli suoraan ajoreittimme varrella. Sillalle päästyämme hykertelimme tyytyväisinä, että päädyimme ajelemaan myös tähän Euroopan kolkkaan, sillä silta ja sen alapuolella aukeava rotko olivat todella vaikuttava näky.

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0442
20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0456
Näkymä sillalta alas Taran kanjoniin

Vinkkiviitosena muille Balkan-seikkailijoille ruudun sillä puolen: sillan pohjoispäässä saa pysäköidä vapaasti, joskin parkkipaikka on pieni. Me joimme sillan pohjoispäässä kahvit ja kävimme kävelemässä sillalla, ylitimme sillan autolla ja laitoimme auton parkkiin vielä toisessakin päässä. Siellä saimme kuitenkin pysäköidä vain kahdeksi minuutiksi eli lyhyen valokuvaustauon verran, sillä lähin parkkipaikka oli varattu ainoastaan motellin asiakkaille, ja meille tultiin heti valittamaan parkkeeraamisesta.

Sillalla kulkeva maantie on seudun pääväylä, joten sillalla käveleminen voi kuulostaa aika vaaralliselta, sillä mitään kävelytietä sillalla ei ole. Näytti kuitenkin siltä, että autot ajavat maltillista nopeutta – turistit maisemien takia ja paikalliset turistien takia, olettaisin.

Taran silta ja kanjoni muodostavat merkittävän nähtävyyden ja matkailijoita on turistisesongin aikaan paljon. Kesäkuun alussa oli kuitenkin melko hiljaista eli autoja ei ollut kovin runsaasti. En silti voi väittää, että sillalla käppäily autojen huristellessa ohi olisi tuntunut erityisen miellyttävältä. Tähän vaikutti tosin sekin, että betonista rakennettu kaarisilta on melko siro ja sen alapuolella oleva rotko on 170 metriä syvä. Silta oli siis varsin oiva paikka minulle, korkeita paikkoja kammoksuvalle ihmiselle.

20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0449
20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0467
Näkymä joelle sillalta alas
20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0476
20170813-Unelmatrippi-Tara-kanjoni-DSC0481

Adrenaliinin perässä matkailevaa saattaa ilahduttaa se, että sillan pohjoispäästä voi heilauttaa itsensä kanjonin yli myös köysiradan kyydissä vaikkapa supermies-asennossa – siis jos pää kestää korkeuksia vähän paremmin kuin minulla.

Taran kanjoni on syvimmillään 1300 metrinen, mikä tekee siitä Euroopan syvimmän kanjonin. Maailmanlaajuisestikin ainoastaan Grand Canyon on suurempi. Montenegron puolella oleva osa kanjonista kuuluu Durmitorin kansallispuistoon ja on Unescon maailmanperintökohde.

Mokra Gora ja Taran kanjonin ylittävä silta kartalla

Miltäs serbialaiset ja montenegrolaiset turistipyydykset sinun silmiisi näyttävät? Olitko kuullut aiemmin Taran kanjonista tai Šargan 8 -junasta?


Lue kaikki kolmen viikon Balkan-automatkaan liittyvät jutut:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

8 vastausta artikkeliin “Serbiasta Montenegroon: historiallinen juna ja Euroopan syvin kanjoni”

  1. Hienolta näyttää! Ihan uusia tuttavuuksia meikäläiselle sekä juna että kanjoni. Grand Canyon on ihan ”pikkuisen” tunnetumpi kuin tämä seuraabaksi suurin. 😀 Kyllä tuollakin olisi mukava käydä pyörähtämässä.

    1. Äläpä muuta sano Grand Canyonista! En tajua, miten tämä Taran kanjoni voikin olla niin tuntematon, vaikka on syvin koko Euroopassa (mutta ei pisin). Kaunis paikka ilman muuta. 🙂

  2. Taran kanjonilla tuli itsekin pysähdyttyä muutama kesä sitten, mutta juna oli ihan uusi juttu. Tuo reitti olis varmasti kaunis vetää junalla, mutta toki ilman kirkuvia lapsia 😀

    1. Mä luulen, että reitti olisi ollut hieno, koska kyllä se ainakin Googlen tulosten perusteella siltä vaikutti. Löysin paljon reittiä ylistäviä kommentteja. Äänitaso olisi varmaan tällä kertaa vain ollut melkoinen. 😀

    1. Balkanilla on monin paikoin erittäin kaunista, se tuli kyllä nyt kesällä todistettua! Sekä tuo juna että kanjoni ovat lopulta aika syrjässä, sillä käsittääkseni suurin osa matkalaisista kuitenkin päätyy ennemminkin rannikon kohteisiin kuin sisämaahan. Tämä varmaan selittää osaltaan sitä, että nämä eivät ole älyttömän tunnettuja kumpikaan. Lisäksi varmaan Bosnian sota varjostaa edelleen koko alueen matkailua ainakin jollain tapaa, en tiedä.

      Tuo juna jäi kyllä vähän harmittamaan, mutta eipä sitä joka juttua aina ehdi kokeilla. Ja tosiaan luulen, ettei se olisi kummoinen nautinto ollut tuossa tilanteessa – natiaisilla oli nimittäin sekä volyymi että vauhti aika tapissa jo siinä laiturilla. 😀

  3. Onpa ihanat juna ja silta! Vähän kuin Harry Potterista. Voisin tehdä tuon junamatkan, jos joskus noilla kulmilla seikkailen. Tai melkein voisin lähteä tuonne tuon junamatkan takia 😀 Tosin ottaisin varmuuden vuoksi hyvät kuulosuojaimet mukaan…

    Muistan itse asiassa lukeneeni tuosta kanjonista. Tosin en olisi varmasti muistanut siitä lukemiani faktoja ilman tämän postauksen muistuttelua asiasta. On kyllä ihme, ettei kanjoni sen tunnetumpi ole, kun kokoluokkaa riittää. Mutta toisaalta varmasti kiva, ettei tuolla sillan kaiteilla ole kymmenittäin selfiekeppeilijöitä rivissä kuvaamassa.

    1. En tiedä sitten miten paljon on väkeä kovimman turistisesongin aikaan; oltiin tuolla kesäkuun alkupuolella, jolloin ei vielä ole kausi kunnolla käynnissä. Mun on silti vaikea kuvitella, että tuolla koskaan olisi mitään aivan jäätävää tungosta, koska aika syrjässähän nuo paikat ovat rannikon turistikohteisiin nähden. Juna tosin on arvostelujen perusteella usein buukattu täyteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.