Saavumme Sarajevoon autolla Dubrovnikista, ja jo ensimmäisistä kaupungissa vastaan tulevista kerrostaloista lähtien huomio kiinnittyy talojen seinissä näkyviin reikiin. Luodinreikiä. Vieras näky useimmille suomalaisille, useimmille eurooppalaisille. Vaan ei sarajevolaisille. Kävi heti selväksi, että Sarajevo on kontrastien kaupunki.
Menneisyys on Sarajevossa läsnä kaduilla ja rakennusten seinissä
Luodinreikiä seinissä ja kranaatinjälkiä kaduilla on havaittavissa Sarajevon keskustassa siellä sun täällä. Osa kranaatinsirpaleiden jäljistä on maalattu punaisella. Nämä niin sanotut Sarajevon ruusut on korostettu ja jätetty jälkipolville muistutukseksi kaupungin synkästä menneisyydestä, Sarajevon piirityksestä vuosina 1992–1995. Kaupungissa sai tuolloin surmansa yli 11 000 henkeä ja haavoittui 50 000. Piiritys kuuluu Jugoslavian hajoamissotien tunnetuimpiin tapahtumiin.
Tuntuu jokseenkin karulta istua Sarajevon katedraalin edustalla kahvilan terassilla nauttimassa mitä kauneimmasta kesäpäivästä raikas juoma kädessä ja katsella ihmisvilinän lisäksi katedraalin edessä ja seinissä olevia kranaattien iskemiä reikiä. Siitä ei ole kovin kauan aikaa, kun näillä kaduilla ei todellakaan istuskeltu rennosti kahviloissa. Piirityksen aikana kaupungin kadut olivat tarkka-ampujien tähtäimessä.
Sarajevossa kontrastit ovat muutenkin suuria. Keskustan rakennukset ovat kauniita ja elämä vaikuttaa monelta osin modernin helpolta ja kepeältä, kahviloista kantautuu naurua ja astioiden helinää. Sitten näemme katedraalin edustalla isän ja pojan istumassa kadulla. Isä opettaa poikaa kerjäämisen saloihin.
Vaikka monet rakennukset keskustassa ovat hyvässä kunnossa, ei tarvitse katsoa kovin tarkkaan nähdäkseen myös hylättyjä ja surkeassa kunnossa olevia taloja. Ne eivät kuitenkaan ole voitolla, kuten ei surkeus tai ankeus muutenkaan.
Sarajevon viehättävä Baščaršija
Muutaman korttelin päässä katedraalista on Sarajevon vanha keskusta ja basaarialue Baščaršija. Sen katuja reunustavat kahvilat, tee- ja shishapaikat, yksinkertaiset ravintolat ja pikkuiset myymälät. Rakennukset ovat puisia, tummiksi maalattuja ja matalia. Bosnialaista vahvaa kahvia tarjotaan perinteisistä, metallista taotuista astioista, jotka viehättävät silmää. Terassit pystytetään näppärästi kaatamalla ikkunansuojukset penkeiksi ja kiikuttamalla ulos muutama lisäjakkara ja pieniä pöytiä. Lihavartaiden, shishatupakan ja kahvin tuoksut leijailevat kaduilla.
Tutustumme Sarajevon kaikista alueista nimenomaan Baščaršijaan eniten. Majoitumme Baščaršijan liepeillä pienessä putiikkihotellissa. Joka ilta läheisestä moskeijasta kajahtaa ilmoille kova pamaus auringon laskettua: vierailumme aikaan on sattumoisin ramadan, ja pamauksen tarkoitus on ilmoittaa, että muslimit voivat nauttia illallista. Moskeijoita on täällä paljon – mutta niin on kirkkoja ja synagogiakin, vierekkäin ja sulassa sovussa.
Baščaršija on viehättävää aluetta. Se tulee selväksi jo ensimmäisenä iltana, kun käymme kävelyllä sen pimeillä kujilla ja tutkaamme mahdollisia aamiaispaikkoja seuraavan päivän varalta. Terassit ovat täynnä väkeä ja joka puolella soljuu rento puheensorina.
Illalla tehdyn tiedustelukävelyn ansiosta löydämme aamulla tiemme suoraan miellyttävälle terassille. Istumme alas puiden varjoon ja kysymme menun perään. Vastausta emme aavistaneet etukäteen: kahvilasta saa vain kahvia, ei mitään syötävää. Vaikka nälkä kurnii, päätämme jäädä kahville, sillä juuri kahviloissa notkuminen on Sarajevon sosiaalisen elämän ydintä. Haluamme saada siitä palasen kokemuspakkiin. Olemme Sarajevossa kaksi yötä, ja vietämme todella paljon aikaa kahviloissa niin tunnelman kuin itse kahvin takia.
Valtavia ruoka-annoksia ja tupakansavua
Jos menneisyys onkin Sarajevossa jätetty pitkälti taakse ja katse on tulevaisuudessa, yksi silmiinpistävä – tai pitäisikö sanoa nenäänpistävä – asia hyppää kahviloissa esille: sisätiloissa saa polttaa. Sarajevossa onkin parasta etsiytyä terassille istumaan ja jättää sisätilat röyhyttelijöille.
Ravintoloissa kannattaa miettiä, kuinka nälkäinen oikeasti on, eli kannattaisiko ehkä jakaa annos seuralaisen kanssa vai tilata ihan omat mätöt. Annoksen hinta voi nimittäin hämätä vahvasti, jos sen kuvittelee olevan yhteydessä annoksen kokoon. Parin euron hintainen leipä kun voi olla suuren lautasen kokoinen ja täytetty parilla kanafileellä. Tällaisia kivoja ylläreitä löytyy esimerkiksi Terrazza-nimisestä ravintolasta keskustasta. Suositus kanasandwichille!
Kebabannosten osalta kannattaa puolestaan muistaa erikseen pyytää lihan seuraksi jotakin muutakin kuin annokseen kuuluva leipä. Tomaattia ja kastiketta tai mitään muutakaan keventävää ei välttämättä muuten pöytään ilmesty. Balkanilla ei lihassa säästellä, mutta kasviksia sen sijaan voi tulla äkkiä ikävä.
Sarajevo jätti kahden päivän aikana erittäin myönteisen mielikuvan. Kontrastien kaupungissa on jotakin poikkeuksellisen kiehtovaa – vähän kuten Mostarissakin, josta kirjoitin aiemmin, mutta osin eri tavalla. Mostarin tapaan Sarajevossa on näkyvästi läsnä eri uskontoja ja kulttuureja. Täällä siihen on totuttu, sillä Sarajevo on samalla tavalla idän ja lännen taitekohdassa kuin Mostar.
Sarajevossa ajatukset kuitenkin etsiytyvät väkisin lähihistoriaan. Siltä ei voi välttyä luodinreikiä ja kranaattien jättämiä jälkiä nähdessään. Sarajevo tuo terveen muistutuksen siitä, että sodat eivät aina tapahdu kovin kaukana meistä. Lohdullista on kuitenkin se, että elämä jatkuu. Sarajevon viihtyisissä kahviloissa ja herkkuruokien äärellä synkkä menneisyys hälvenee taustalle.
***
Luodinreikiä ja kranaatiniskemiä löytyy muuten myös Helsingistä, kun vain osaa katsoa. Tästä kerrotaan Ylen artikkelissa Suomalaiset kuvaavat sotien jälkiä kaupungeissa – katso kuvat ja tarinat tutuilta kulmilta. Bosnian sodasta löytyy materiaalia niin ikään Ylen artikkelista Kansa, jonka maailma petti.
Oletko käynyt Sarajevossa?
Lue kaikki kolmen viikon Balkan-automatkaan liittyvät jutut:
- Autolla Euroopassa: reittisuunnitelma Balkanille
- Kokemuksia autoilusta Balkanilla
- Kesäloma alkoi Dubrovnikista
- Dubrovnikin kaupunginmuurilla
- Idän ja lännen rajalla: Mostar
- Merkintöjä matkan varrelta: Bajina Bašta, Serbia
- Serbiasta Montenegroon: historiallinen juna ja Euroopan syvin kanjoni
- Durmitorin kansallispuiston maisemia
- Albania – maa, josta jopa hammaslääkärini varoitti
- Kaunis Kotor – mitä siellä voi tehdä?
- Viininmaistelukierros Montenegrossa
- Autolla Euroopassa: serpentiinitiellä Kotorin yllä
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Sarajevohan vaikuttaa varsin viihtyisältä kaupungilta! Historia on toki synkkä, mutta jotenkin pidän näiden jaloilleen nousseiden kaupunkien tunnelmasta, niissä on paljon sellaista ”kaikesta selviää”-henkeä. Me vietettiin juuri viikonloppu Bukarestissa ja sekin oli yllättävän viihtyisä ja vähän samaa henkeä sielläkin oli. Samoin jollain tavalla tästä jutusta tuli Kosovon Pristina mieleen, siellä kun on hyvin paljon samanlaista historian painolastia ja kontrasteja, mutta samalla niin eloisia katuja ja iloista meininkiä!
Kiitos kommentista! Mä huomasinkin, että olit tehnyt Bukarest-postauksen. Kiinnostavaa!
Sarajevo oli tämän kesän reissulla ehkä vahvimmin sellainen paikka, jonne kiinnostaisi palata. Eli kyllä, varsin viihtyisä ja kiinnostava kaupunki. Pristinaa pallottelimme muuten yhdeksi kohteeksi, mutta aika ei vain sitten riittänyt siihen. Joskus toiste sitten toivottavasti mennään. Voin kuvitella, että Pristinassakin tosiaan on tuota samaa tunnelmaa, jota kuvailet. Olen samaa mieltä, että siinä on jotain tosi kiehtovaa!
Tosi mielenkiintoinen postaus! 🙂
Kiitos kommentista! Mukavaa, että tykkäsit! 🙂