Kokemuksia autoilusta Balkanilla

Autoilemassa Balkanilla

Ulkomailla autoilu voi tuntua pelottavalta ajatukselta, vaikka pelkoon ei olisi mitään järkevää syytä. Itsekin olen suurimmaksi osaksi jättänyt ajohommat Hemmolle, vaikka suurimmassa osassa Eurooppaa autoilu on ihan samanlaista kuin Suomessa – samalla tavalla se auto kulkee ulkomaillakin eikä liikenne ole niin kovin erilaista. Silti kesäiset kokemuksemme autoilusta Balkanilla kertovat, että on tässä rakkaassa maanosassamme myös sellaisia seutuja, joilla meininki poikkeaa radikaalisti kotimaisesta.

Vaikka meillä oli reilun kolmen viikon matkamme aikana muutama hurjakin liikennekokemus, korostan ettei koko Balkania missään nimessä kannata tuomita kamalaksi autoiluseuduksi. Omien kokemustemme perusteella huhut Balkanin karmeasta liikenteestä ovat vahvasti liioiteltuja – Albaniaa lukuun ottamatta. Kerron alla kokemuksistamme tarkemmin, mutta ensin on tärkeää käsitellä reitti, sillä se vaikuttaa tietenkin eniten siihen, mitä matkalla tulee vastaan. Niinpä tein kartan toteutuneesta ajoreitistämme:

Ajoimme kolmen viikon aikana viidessä maassa, jotka olivat Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Serbia, Montenegro ja Albania. Jos etsit inspiraatiota reittisuunnitteluun Balkanille, löydät alkuperäisen reittisuunnitelmamme postauksesta Autolla Euroopassa: reittisuunnitelma Balkanille. Tiputimme matkalla Makedonian pois ajan säästämiseksi, joten toteutunut reitti näkyy tosiaan yllä olevassa kartassa. Toteutuneita ajokilometrejä tuli noin 1300.

Kroatian liikenne oli osin vilkasta, mutta asiallista

Aloitimme matkamme Dubrovnikista, Kroatiasta. Fleetiltä varaamamme vuokra-auto oli uudenkarhea ja mielellään halusimme sen sellaisena – siis vahingoittumattomana – myös pitää. Emme ole koskaan naarmuttaneet autoa ulkomailla eikä niin käynyt myöskään tällä matkalla. Dubrovnikissa liikenne oli melko vilkasta, mutta ei kuitenkaan sekavaa. Kaupungista ulos päästyämme ja Mostarin suuntaan ajellessamme saimme heti nähdä rannikkotiellä upeita maisemia eivätkä muut autoilijat olleet millään tavoin vaivaksi tai vaaraksi. Tie oli erinomaisessa kunnossa.

Ajoimme Kroatiassa vielä matkan lopuksi, kun palasimme Dubrovnikiin Montenegron puolelta. Myös silloin liikenne oli rauhallista: ei mitään erityistä ihmeteltävää tai vaaratilanteita.

Kroatian liikenne ei siis ollut mitenkään ihmeellistä eikä kesäkuussa edes erityisen vilkasta. Hemmo tietysti pyöritteli rattia tottunein ottein, onhan hän ajanut Euroopassa ja muuallakin maailmalla tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä. Mutta ensimmäistä kertaa ulkomailla ajava noviisikin olisi varmasti pärjännyt erittäin hyvin!

20171001-Unelmatrippi-Kroatian-rajalla-115750
Paluumatkalla Montenegron ja Kroatian rajalla

Bosnia-Hertsegovinassa sakkailimme Mostarissa

Bosnia-Hertsegovinassa piipahdimme Kravican vesiputouksella ja Mostarissa ennen kuin majoituimme Sarajevoon. Rajan ylittäminen Kroatiasta Bosnia-Hertsegovinaan tapahtui eleettömästi ja ilman jonoja. Hemmo sai rajan ylitettyämme päivittää käytyjen maiden listansa 50:een maahan – hienoa!

20171001-Unelmatrippi-Bosnia-Hertsegovina-101528
Bosnia-Hertsegovinassa matkalla Serbian puolelle

Tie oli hyvässä kunnossa, kuten se oli ollut Kroatiassakin. Mostariin päästyämme ilmassa oli pientä säätöä, sillä kaupungissa oli suuria tieremontteja, joiden takia navigaattori päätyi ohjaamaan meidät kaupungin laitamilla erittäin kapeille ja mäkisille asuinkaduille. Siellä tuli hetkeksi sellainen olo, että ensimmäistä kertaa ikinä autoon saattaisi tällä reissulla tulla jokin pieni lommo. Puikkelehdimme erittäin ahtaista väleistä, mutta mitään ei kuitenkaan onneksi sattunut. Vastaantulevat myös antoivat kohteliaasti tietä.

Tie Mostarista Sarajevoon kulki pitkän matkaa vuorten välissä vihreän joen varressa. Maisemat olivat todella upeat ja mutkitteleva tie oli hyvässä hapessa. Tien varrella oli useita tienvarsiravintoloiksi varsin hienon näköisiä kuppiloita, joista oli kauniit näkymät alas joelle. Osan matkasta satoi vettä kaatamalla, mutta se ei meitä haitannut. Muiden autoilijoiden liikennekäyttäytymisessä ei ollut edelleenkään mitään ihmeellistä. Ohittelua tapahtui jonkin verran, mutta ei vaaralliseen tyyliin.

20171001-Unelmatrippi-Sarajevo-190937
Sarajevon kaduilla

Sarajevossa meillä oli majoitus Baščaršijan vanhassa kaupunginosassa, joten kadut olivat melko kapeita. Niillä mahtui kuitenkin menemään kaksi autoa rinnakkain, joten paljon pahempaakin on nähty. Varmistimme hotellin omistajalta alueen turvallisuustilanteen ja hän vakuutteli, että auton uskaltaa hyvin jättää parkkiin hotellin eteen kadulle. Tietenkään autoon ei kannata jättää missään päin maailmaa yhtäkään tavaraa näkyville, emmekä tehneet niin täälläkään.

Serbiassa oli rauhallista, mutta matkoihin meni aikaa

Sarajevosta jatkoimme matkaa pikkukaupunki Bajina Baštaan Serbiaan. Tie jatkui erittäin mutkaisena ja välillä se kulki hyvin korkealla, jolloin kumpuilevaa, kaunista maastoa näkyi kauas. Ajoittain taas ajelimme tiheän kuusimetsän keskellä ja maisema näytti suomalaisen silmin hyvin kotoisalta. Tie oli ehkä inasen huonommassa kunnossa kuin aiemmin, mutta kuitenkin sellaisessa kuosissa, että Suomessa ajellut pärjää täälläkin: välillä oli pientä rispaantumista, mutta ei mitään suurempaa. Liikennekulttuuri oli yhä maltillista.

20171001-Unelmatrippi-BajinaBasta-155738
Bajina Baštan keskustassa

20171001-Unelmatrippi-BajinaBasta-163211
Mökillä Bajina Baštan laitamilla

20171001-Unelmatrippi-BajinaBasta-101557
Seikkailemassa syrjäseudulla Taran kansallispuistossa Bajina Baštan lähettyvillä

Serbian rajalla meiltä kysyttiin ensimmäistä kertaa vuokra-auton papereita ja tiedusteltiin määränpäätämme – aivan normaaleja kysymyksiä raja-asemilla. Homma oli nopeasti hoidettu ja karautimme rähjäisen Bajina Baštan kylään parkkiin. Keskustassa ei ollut juuri lainkaan liikennettä, mutta vielä vähemmän sitä oli vuokramökkimme tuntumassa vuoristossa. Siellä vuokraisäntämme sanoi turvallisuudesta keskustellessamme naureskellen, että kyseessä on Serbia – ei tasan mitään pelättävää auton parkkeeraamisen suhteen, varsinkaan täällä syrjäseudulla.

Jopa mökille vievä tie oli hyvässä kunnossa. Ajelimme lähistön muitakin teitä, ja niistä osa oli hiekkapäällysteisiä ja kapeita, mutta suomalaiset mökkitiet ovat silti järjestään paljon kuppaisempia. Pääteissä ei ollut valittamista, mutta toki lyhyisiinkin matkoihin meni aikaa niin Serbiassa kuin Montenegrossakin, sillä tie mutkitteli niin paljon.

Montenegron syrjäseuduilla oli kaikkein hiljaisinta

Rajanylitys Montenegroon oli aikaisempien ylitysten tavoin sujuva emmekä joutuneet jonottamaan juuri yhtään. Ensimmäinen kohteemme Montenegrossa oli Žabljakin kylä Durmitorin kansallispuistossa. Matkalla sinne piipahdimme Mokra Gorassa ja ylitimme Tara-kanjonin yli vievän korkean sillan. Liikenne oli hiljaista ja tie pääosin aivan hyvässä kunnossa. Mitään moottoritietä näillä seuduilla ei ole vaan tie on ihan tavallinen maantie.

20171001-Unelmatrippi-MokraGora-135438
Maisemaa tien varrelta Mokra Goran ja Žabljakin välillä

Žabljak on niin pieni vuoristokylä, että siellä ei voi puhua ruuhkista hyvällä tahdollakaan. Keskusta on muutaman korttelin kokoinen talokeskittymä. Meillä oli vuokrakämppä keskustan tuntumassa ja sinne ajettiin kapeaa, mutta kuitenkin asfalttipäällysteistä tietä pitkin. Useat vieläkin syrjemmässä sijaitsevat tienpätkät olivat Durmitorin kansallispuistossa asfaltoituja, mikä oli suorastaan hämmentävää. Osa teistä oli niin kapeita, että niillä mahtui ajamaan hädin tuskin yksi auto. Päätiet olivat kuitenkin ihan tavanomaisia leveydeltään.

20171001-Unelmatrippi-Zabljak-094104
Žabljakin keskustassa

20171001-Unelmatrippi-Zabljak-174733
Vuokrakämpällemme menevällä tiellä

20171001-Unelmatrippi-Zabljak-153603
Seikkailemassa Durmitorin kansallispuistossa

Kohti etelää jatkaessamme piipahdimme maan pääkaupungissa Podgoricassa. Kaupungissa on vain noin 150 000 asukasta, joten suurista liikennevirroista ei ollut tietoakaan. Loppumatkasta palasimme vielä takaisin Montenegroon, kun vietimme useamman päivän rannikolla Kotorissa. Rannikko on Montenegron suosituinta matkailuseutua, joten siellä oli enemmän liikennettä. Tiet ovat kuitenkin niin mutkaisia, että vauhti pysyy useimmilla kuljettajilla aisoissa ihan luonnostaan.

20171001-Unelmatrippi-Kotor-104207
Serpentiinitiellä Kotorin yllä

Albania oli reitin musta lammas

Montenegron ja Albanian raja-asema oli remontissa. Autot seisoivat sorapäällysteisellä tiellä ja kaikki oli rähjäistä. Jotkut yrittivät etuilla jonossa menemällä kävellen esittämään passejaan ja ajamalla sitten jonon ohi. Viranomaisten puolesta tämäkin rajanylitys sujui melko sujuvasti, mutta muut rajalla jonottajat alkoivat etuiluineen vähän rasittaa. Autojen ympärillä seikkaili myös aggressiivisia kerjäläisiä. Rajalla näkemästämme touhusta tuli sellainen tunne, että saatamme olla jonkinlaisen kulttuurinvaihdoksen äärellä myös liikenteen suhteen.

Välittömästi Albanian puolelle päästyämme kuljettajilla ilmeisesti napsahti päässä, sillä silmitön ohittelu alkoi heti. Jengi kaahasi aivan ohjuksina, jos edessä oli pienikin suora tienpätkä, ja moni ei odottanut edes sitä. Muualla tällaista kaahaamista ei matkamme varrella tullut vastaan. Toisaalta olimme ajaneet joka puolella erittäin mutkaisia teitä, joilla ei muutenkaan voi ajaa kovin vauhdikkaasti. Ohittelua tapahtui toki joka puolella – sehän kuuluu normaaliin liikenteeseen – mutta vauhti oli muissa maissa huomattavasti maltillisempi ja tilanteet muutenkin ohittamiseen järkeviä.

20170901-Unelmatrippi-Albania-160652
Kävelykadulla Albanian Shkodërissa

Avauduin jo aiemmin Albanian liikenteestä jonkin verran. Tiivistän kokemukset tähän niin, että Albania ei todellakaan ole se paikka, jonne lähtisin harjoittelemaan autolla ajamista. Paluumatkalla Montenegroon näimme Albaniassa verrattain rauhallistakin liikennettä, mutta maahan tullessa tiellä sattui kolari, mikä ei yllättänyt meitä pätkääkään. Itse asiassa ihmettelimme, ettei kolareita sattunut silloin enempää. Vastaantulevien kaistalla ajaminen, oikealta penkan puolelta ohittelu, kuuden auton änkeäminen rinnakkain kahdelle autolle tarkoitetulla tiellä, järjettömät ylinopeudet ja yksinkertaisesti mitään mistään piittaamaton asenne jäivät mieleen Albanian liikennettä kuvaavina asioina. Omien kokemustemme perusteella en voi suositella autoilua Albaniassa, mutta muualla reittimme varrella kyllä.

Käytännön vinkkejä Balkanilla autoilevalle

Kuten edellä olevasta kuvailustani käy ilmi, Balkanin liikenteessä ei mielestäni ole mitään pelättävää Albaniaa lukuun ottamatta. Suuremmissa kaupungeissa liikenne vaatii aina enemmän tarkkaavaisuutta kuin hiljaisilla kyläteillä. Rajanylitykset sujuivat meidän reissullamme noin vartissa tai puolessa tunnissa. Pisimmillään odotimme 45 minuuttia Montenegron ja Kroatian rajalla. Listaan tähän vielä pari juttua, jotka joko pitää ehdottomasti ottaa huomioon tai kannattaa ottaa huomioon Balkanilla autoillessa:

  • Autovuokraamosta on varmistettava, että auton saa viedä ulkomaille ja vielä erikseen tarkistettava maarajoitukset, sillä joidenkin vuokraamojen autoja ei saa viedä kuin tiettyihin maihin. Me otimme auton Fleetistä, josta sain etukäteen vahvistuksen, että auton sai viedä reittimme varrella oleviin maihin. Erityisesti Albania olisi voinut olla ongelma.
  • Pimeällä ajaminen ei ole hyvä idea, sillä valaistus on joko huonoa tai olematonta ja kuten sanottu, tiet ovat kapeita ja mutkaisia. Me ajoimme vain valoisaan aikaan.
  • Tietulleja ei juuri ole. Meillä meni tietulliin rahaa vain Bosnia-Hertsegovinassa (2,5 euroa välillä Mostar–Sarajevo).
  • Vaikka välimatka olisi kilometreissä lyhyt, ajallisesti se ei sitä ole, sillä nopeudet ovat mutkaisilla ja osin kapeilla teillä huomattavasti alhaisempia kuin esimerkiksi Suomessa. Myös nopeusrajoitukset ovat alhaisempia kuin Suomessa. Kannattaa varata siirtymiin reippaasti aikaa – sillä tavalla ehtii myös katsella rauhassa maisemia, jotka ovat Balkanilla erittäin kauniita.
  • Rajanylityksiä varten kannattaa pitää tarpeelliset asiakirjat käsillä (passit ja auton paperit), jotta ylitys sujuu sutjakasti.
  • Kuten aina autolla matkaillessa, pysäköityyn autoon ei kannata jättää yhtään mitään tavaroita edes hetkeksi, varsinkaan näkyvälle paikalle.

Muutama bloggaajakollegani on kirjoittanut tästä samasta aiheesta, joten jos suunnittelet matkaa Balkanille, suosittelen tutustumaan esimerkiksi Irtiottoja maailmalle -blogin ja Rimman ja Lauran blogin juttuihin.

Oletko ajellut Balkanilla? Millaista oli? Jos sinulla ei ole kokemusta, niin millaisia mielikuvia sinulla on Balkanin liikenteestä?

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Kontrastien Sarajevo
Durmitorin kansallispuiston maisemia
Albania – maa, josta jopa hammaslääkärini varoitti

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

2 vastausta artikkeliin “Kokemuksia autoilusta Balkanilla”

  1. Balkanin liikenteellä on kyllä ehkä turhan paha maine, vaikka ei se tosiaan niin paha sitten peloista huolimatta ollutkaan. Muistan kanssa, kuinka Albanian rajan ylityksen kohdalla muutoksen kyllä huomasi selkeästi, vaikka te taisitte “päästä” todistamaan Albanian osalta aika paljon räikeämpiäkin tapauksia kun me. Tässä tuli kyllä hyviä vinkkejä, kiitti myös linkkauksesta!

    1. Eipä kestä. 🙂 Joo, meidän reissulla ero muun Balkanin ja Albanian välillä ei olisi voinut oikein räikeämpi olla. Ihan uskomatonta säätöä se Albanian touhu. Muualla ei ollut mitään kummallista eli ei tosiaan kokonaisuutena mitenkään paha kokemus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *