Otsikko on totisinta totta. Kävin ennen kesäistä Balkanin-matkaa korjauttamassa legojani ja siinä jutustellessa mainitsin olevani menossa pian Albaniaan. Hammaslääkärin ilme oli näkemisen arvoinen ja kommentti samaa tasoa: ”Mitä hemmettiä varten sinä sinne menet?” Lomailemaan, vastasin. Huoneeseen laskeutui epäuskoinen hiljaisuus, minkä päätteeksi hammaslääkäri totesi päätään pudistellen: ”Et sitten mitään muuta lomakohdetta keksinyt?”
Selvisi, että hammaslääkärin epäilevä suhtautuminen Albaniaan lomakohteena johtui historian tuottamista mielikuvista: Albania oli vuoteen 1991 asti sulkeutunut kommunistinen valtio, jota johti diktaattorin ankarin elkein Enver Hoxha. Vainoharhainen johtaja muun muassa sulki maan kirkot ja moskeijat ja rakennutti maahan noin 700 000 betonibunkkeria torjumaan Naton ja Varsovan liiton mahdolliset hyökkäykset – meininki oli siis varsin pohjoiskorealaista. Albania luopui kommunismista viimeisenä Euroopan maana vuonna 1991.
Hammaslääkärini ei ollut ainoa Albaniaan epäilevästi suhtautuva keskustelukumppanini ennen matkaa. Useampi tuttuni oli ihmeissään kuullessaan Albanian olevan matkamme kohdelistalla. Albania on toipunut kommunismista hitaasti ja maa on yhä Euroopan köyhimpiä. Vaikka sinne tehdään nykyään jopa pakettimatkoja, turismi on yhä moni paikoin verrattain uutta, ja saamistani kommenteista päätellen monien suomalaisten mielestä Albania on ankea valinta lomakohteeksi.
Koska me olimme menossa Albaniaan autolla, kiinnitimme etukäteen huomiota etenkin liikennettä koskeviin tarinoihin. Koko Balkanin ajokulttuurista ja liikenteestä liikkuu villejä huhuja, mutta erityisesti Albaniasta: kuulimme etukäteen esimerkiksi, että Albanian tiet ovat täynnä reikiä, koska kaivonkansia ei ole. Osa liikennettä koskevista kauhutarinoista tuntui pitävän paikkansa, mutta kaivonkannet olivat kyllä paikoillaan niillä seuduilla, joilla me ajoimme.
Herkullinen ilta Albanian Shkodërissa
Ensikosketuksemme Albaniaan oli autoilun takia nimenomaan liikenne, joka vaihtui kuin salamaniskusta aivan erilaiseksi heti, kun ylitimme rajan Montenegrosta Albaniaan. Itse tie oli ihan hyvässä kunnossa, mutta ohittelu lisääntyi eksponentiaalisesti ja jouduimme olemaan koko ajan varuillamme sen suhteen, tuuppaako joku hidas kulkuneuvo tai kävelijä yhtäkkiä tien reunalta eteen ilman mitään varoitusta.
Shkodërin kaupunkiin on kuitenkin Montenegrosta lyhyt matka, joten emme joutuneet kauhistelemaan touhua kovin pitkään, kun olimme jo perillä ensimmäisessä etapissamme. Majoituimme aivan Shkodërin keskustassa kävelykadulla siistissä Hotel Carmenissa (46 euroa per yö). Sieltä meidän oli helppo lähteä viettämään iltaa kaupunkiin.
Shkodër on yksi Balkanin alueen vanhimmista kaupungeista. Nähtävyyksiin kuuluu itse kaupungin lisäksi ainakin Rozafan linnoitus, joka tosin jäi meiltä katsastamatta. Kiertelimme Shkodërin keskustassa ja vietimme herkullisen illan San Francisco -nimisessä ravintolassa, jonka toisen kerroksen mukavalta terassilta tutkailimme kävelykadun meininkiä ja nautimme illallista hämärän laskeutuessa. Kadun vilinää katsellessamme kiinnitimme huomiota siihen, että siellä oli käynnissä aikamoinen all male panel paikallisten asukkaiden osalta: paikallisia naisia ei juuri näkynyt. Turisteja oli joitakin – tietysti myös naisia – mutta muuten väki oli hyvin miesvoittoista.
Maistelimme muun muassa paikalliseen tyyliin valmistettua uunijuustoa, joka toi mieleen kreikkalaisen keittiön. Vastaavia fetajuustoa muistuttavaa juustoa, paprikaa ja oliiveja sisältäviä annoksia oli tarjolla useissa muissakin albanialaisissa ravintoloissa, joissa kävimme. Alkupalat, pääruuat, viinit ja kahvit maksoivat San Franciscossa kahdelta hengeltä yhteensä 20 euroa, ja luultavasti kyseinen ravintola on Shkodërin kalleimpia. Hintataso Albaniassa on siis todella edullinen. Ruoka oli erittäin hyvää, ja lisäksi paikallinen viini oli pienistä epäilyksistämme huolimatta erinomaista. Albania sai näin ollen heti pisteitä ruoka- ja juomatarjonnastaan.
Yöllä heräsimme moskeijan raikuviin rukouskutsuihin. Hotellin äänieristys oli ikkunoiden osalta olematon, joten täydellä volyymillä kajautettavat rukouskutsut eivät todellakaan olisi voineet jäädä kuulematta: kuulosti siltä kuin kaveri olisi ollut megafonin kanssa huoneemme parvekkeella joikuamassa. Albanian asukkaista hieman yli puolet on muslimeja.
Albanian ajoittain kaoottinen liikenne
Aamulla yritimme ajaa Rozafan linnoitukselle ja saimme lisäkokemusta paikallisesta liikenteestä ja teiden kunnosta. Navigaattorin mukaan ainoa reitti linnoitukselle oli pihatietä muistuttava kärrypolku, joka kapeni kapenemistaan kunnes yksinkertaisesti loppui. Pois peruutteluun meni jonkin verran aikaa, ja reikäisellä tiellä pomppiminen vei loputkin halut suunnistaa linnoitukselle jotain toista kautta. Päätimme unohtaa koko Rozafan ja asetimme määränpääksi seuraavan yöpymispaikkamme Durrësin.
Moottoritiellä ajelu Shkodërista Durrësiin nostatti verenpainetta. Ohittelu ei rajoittunut siihen, että ajettaisiin ”vain” 200 lasissa vastaantulevien kaistalla välittämättä lainkaan lähestyvistä autojen keuloista, vaan ohi mentiin myös oikealta penkan puolelta – kaasupoljin pohjassa sielläkin. Moottoritielle punki kaikenlaista kärryä, kävelijää ja köröttelijää niin vasemmalta kuin oikealta, ja pahimmillaan kaksikaistaiseksi tarkoitetulla tiellä taisi olla rinnakkain kuusi autoa (jos siis penkka lasketaan tieksi).
Olimme noin 35 kilometrin päässä Durrësista, kun liikenne jumahti kokonaan ja hetken kuluttua ambulanssi pujotteli jonon ohi. Emme yllättyneet pätkääkään siitä, että tiellä oli tapahtunut kolari. Tielle muodostui autoista hallitsematon sumppu, jonka ohitse rakkaat kanssa-autoilijamme pyrkivät kaikin tavoin vasemmalta ja oikealta, ambulanssista ja onnettomuudesta tai kenestäkään muusta mitään välittämättä. Käsittämätön liikennehässäkkä saatiin jotenkin ihmeen kaupalla lopulta ratkeamaan ja pääsimme hotellille ehjin nahoin.
Viimeistään tämän ajopätkän aikana päätimme, että emme aja Albaniassa yhtään metriä enempää kuin on pakko. Näin ollen alkuperäinen reittisuunnitelmamme ajaa Makedoniaan saakka sai muutossinetin päälleen ja päätimme palata Durrësissa vietettyjen päivien jälkeen takaisin Montenegroon.
On vielä mainittava, että sitten aikanaan paluumatka sujui liikenteen osalta huomattavasti leppoisammissa merkeissä. Kaksi ensimmäistä ajopätkää kuitenkin jättivät jälkeensä muistot Albanian liikenteestä Euroopan pahimpana sähläyksenä.
Rentoa elämää Durrësissa
Olimme varanneet Durrësista reissun ylivoimaisesti ökyimmän majoituksen, sillä halusimme pelata varman päälle (eli välttää mahdolliset läävät) ja etenkin päästä uima-altaaseen lillumaan. Neljän tähden Palace Hotel & Spa ei todellakaan ollut läävä, joten tässä onnistuttiin erinomaisesti. Hotelli sijaitsi leveällä hiekkarannalla parin kilometrin päässä keskustasta. Rannalla oli myös muita hotelleja ja kattava valikoima kivoja ravintoloita. Ainoastaan muut turistit puuttuivat. Ei varsinaisesti haitannut, että niin hotellissa kuin ravintoloissa ja rannallakin oli erittäin väljää. Väljyys johtui mahdollisesti siitä, että sesonki ei vielä kesäkuussa ollut kunnolla käynnissä.
Olimme lukeneet etukäteen, että hotellin ranta olisi saastainen, mutta nämä tiedot eivät pitäneet lainkaan paikkaansa. Vesi oli kirkasta ja ranta siisti. Emme ole Hemmon kanssa rantalomaihmisiä, joten emme kellahtaneet ottamaan aurinkoa rannan aurinkotuoleille. Nautimme kuitenkin suorista näkymistä merelle, rantakadulla kävelemisestä sekä hotellimme uima-altaassa pulikoinnista ja uima-altaan reunalla drinkkien siemailusta.
Saimme jälleen yhden kokemuksen Albanian edullisesta hintatasosta, kun söimme yhtenä iltana hotellilla illallisen: alkupalat, pääruuat ja viinit kahdelle sai sielläkin 19 eurolla. Myös palvelu oli hyvää, vaikka olimme lukeneet etukäteen useiden muiden matkailijoiden ikävistä kokemuksista.
Hotellikuplan rikkoi onneksi vierailu Durrësin kaupungissa. Kävelimme keskustaan, sillä matkaa oli vain pari kilometriä. Emme oikein tienneet, mitä odottaa, joten kaupunki oli myönteinen yllätys. Tyylikkäitä rakennuksia, hienoja kahviloita ja putiikkeja oli noin sadantuhannen asukkaan kaupungissa mukavissa määrin, mutta ei niin runsaasti, että paikallinen rähjäisyys ja omaleimaisuus olisivat jääneet kokonaan niiden jalkoihin.
Tutkailimme keskustan kävelyaukion suihkulähteitä, bongasimme jälleen kerran moskeijan, maistelimme paikallisen leipomon tuotteita, viilennyimme ilmastoidussa kahvilassa ja kurkimme amfiteatterin raunioita. En lähtisi Durrësiin suurin odotuksin viikon lomalle, mutta pari päivää oli ihan hyvä aika tutustua kaupunkiin ja nauttia rantahotellin meiningistä.
Kokonaisuutena vierailumme Albaniassa jätti käsityksen, että maa on hyvä matkakohde edullista ja Etelä-Euroopan perinteisiin lomakohteisiin verrattuna vähän eksoottisempaa paikkaa etsiville. Maasta löytyy hyvää, välimerellistä ruokaa ja juomaa, ja ravintoloissa syöminen on edullista. Meidän kokemustemme mukaan myös hyvätasoista majoitusta on saatavilla suhteellisen edullisesti. Järisyttävän upeita nähtävyyksiä ei vierailemistamme paikoista löytynyt, mutta se ei ole mielestäni aina tarpeellistakaan.
Autolla ajamiseen Albaniassa suhtautuisin kuitenkin jonkinlaisella varauksella, jos automatkailu ei ole erityisen tuttua (ja vaikka olisikin). Meillä on Hemmon kanssa autoilukokemusta runsaasti Euroopan lähes jokaisesta kolkasta ja lisäksi Yhdysvalloista, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta Albanian kaltaista säätöä ei ole tullut vastaan missään muualla, missä olemme ajaneet itse.
Liikenteestä tuli ajoittain mieleen vietnamilainen liikennehässäkkä (sillä erotuksella, että Albaniassa liikenne koostuu autoista eikä mopoista), jossa olemme olleet vain kävelijöinä ja toisten kyydissä. Albaniassa kaksi ajopätkää kolmesta olivat täynnä vaaratilanteita. Liikennettä lukuun ottamatta kokemukset maasta jäivät kirkkaasti plussan puolelle, ja erityisen ilahtuneita olimme ruoka- ja juomatarjonnasta.
Onko sinulla kokemuksia Albaniasta tai haluaisitko matkustaa sinne?
Lue kaikki kolmen viikon Balkan-automatkaan liittyvät jutut:
- Autolla Euroopassa: reittisuunnitelma Balkanille
- Kokemuksia autoilusta Balkanilla
- Kesäloma alkoi Dubrovnikista
- Dubrovnikin kaupunginmuurilla
- Idän ja lännen rajalla: Mostar
- Kontrastien Sarajevo
- Merkintöjä matkan varrelta: Bajina Bašta, Serbia
- Serbiasta Montenegroon: historiallinen juna ja Euroopan syvin kanjoni
- Durmitorin kansallispuiston maisemia
- Kaunis Kotor – mitä siellä voi tehdä?
- Viininmaistelukierros Montenegrossa
- Autolla Euroopassa: serpentiinitiellä Kotorin yllä
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Me oltiin kesäkuussa samassa hotellissa Durresissa. Mahtava paikka. Myös käppäilimme keskustaan. Mutta me kyllä kävellessämme rantareittiä näimme roskia vedessä. Kovin kyllä siivoovat ja koittavat pitää paikat puhtaina. Shkoder jäi väliin se hieman harmittaa.
Huomasin silloin kesällä Instasta tai jostain, että te olitte siellä noin viikko meidän jälkeen. Me ei kävelty keskustaa kohti rantaa pitkin vaan mentiin hotellilta suoraan kadulle. Ei ollut paha matka kävellä, mutta matkalla oli aika epäsiistiä. Siinähän tosin olikin sellaisia hylättyjä junavaunuja ynnä muuta matkalla. Harvassa muussakaan paikassa mitkään ratapihat ihan priimasiistissä kunnossa ovat. Rannalla sen sijaan siivottiin aika ahkerasti ja me ei siinä juuri roskia nähty. Jotkut penskat tosin rikkoivat yhtenä iltana pulloja rannassa, mutta niitä onneksi ojensi joku ohikulkija ilkivallasta (lasinsirut jäivät silti muiden siivottaviksi tai jonkun jalkaan uppoaviksi).
Voi kun oli mukava lueskella kuulumisia Albaniasta! 🙂 olimme itse lomailemassa Shkoderissa, Durresissa sekä Tiranassa tuossa pari vuotta sitten kesällä. Kadut näyttävät tutuilta ja liikenne kuullostaa samanlaiselle mitä silloinkin. Rozafan linnoitus oli kyllä todella upea ja käymisen arvoinen paikka. Me kyllä kävelimme sinne keskustasta asti ja omien muistikuvien mukaan pääsimme ihan hyväkuntoista tietä pitkin aina linnoituksen juurelle asti. Satuitteko te huomaamaan yleistä paikallista tapaa, että ihmiset letkuttavat vedellä pihansa puhtaaksi? 😀 jostain kumman syystä tämä tapa jäi vahvasti meidän mieleemme 🙂
Joo, me ajateltiinkin, että Rozafaan on pakko viedä jostain parempikin tie ja että navigaattori vain sekoili jotain, koska se hävitti keskustassa koko ajan myös sijainnin. Meni kuitenkin hermot siihen säätämiseen ja meillä alkoi tulla jo vähän kiire eteenpäin, joten annettiin olla. Parit melkein kolarit keskustassa reittiä linnoitukselle etsiessä eivät varsinaisesti jättäneet fiilistä, että olisi huvittanut säätää siellä pidempään.
Ei huomattu tuollaista pihojen pesua, tai ainakaan ei jäänyt mieleen. 🙂 Nuo on jänniä juttuja: joskus matkoilta jää muistoiksi ihan ihmeellisiä yksityiskohtia. 😀
On se vaan hyvä, että kävitte tsekkaamassa myös nämä mestat👍 Ens kesän reittisuunnitelma alkaa hahmottumaan, ja näihinkin juttuihin tulen taatusti palaamaan😁. Mä tosin mietin Kreikkaa lähtömaana. Kun se Meteora ei jätä mua millään rauhaan.
Samat on suunnat! 😀 Kreikka ei olisi ollenkaan hassumpi lähtömaa. Mun edellisestä käynnistä siellä on yli kymmenen vuotta, joten itsekin mielelläni kävisin siellä. Meillä on ensi kesälle mielessä läntisempi Eurooppa, mutta katsotaan nyt. 🙂
Hauska kuulla, että Albania kirvoittaa vieläkin kummastuneita kyselyitä. Ja on kiva, että moni (bloggaaja) tuntuu tänä vuonna löytäneen tiensä Albaniaan.
Me käytiin siellä viitisen vuotta sitten jonkinlaisella reppureissulla. Reissattiin Tiranassa, Beratissa ja Makedonian puolella Ohridissa. Silloin oli tosi vaikea löytää mitään tietoa koko maasta – mahtavaa, että tilanne alkaa korjaantua!
Albanialainen ruoka on todellakin hyvää. Tuntuu, että kaikki on paikallista ja todella tuoretta. Vieläkin haikailen niiden upeiden ja maukkaiden vihannesten perään 🙂
Jep, keskustelujen perusteella Albania tuntui olevan suurimmalle osalle ihan käsittämätön kohde, syystä tai toisesta. 😀 Mäkin olen noteerannut, että jokunen bloggaaja on käynyt lähiaikoina Albaniassa, ja kesän kynnyksellä näin pakettimatkamainoksiakin sinne (Sarandaan). Lisäksi muistelen, että mm. Hesari kirjoitteli keväällä Albanian-matkailusta. Jonkinlaista nostetta vaikuttaisi siis olevan.
Kävin Albaniassa vuonna 2014 – reittinä Shköder (1 yö) – Tirana (2 yötä) – Durres – Berat (1 yö). Matka Pristinasta (Kosovo) Skhöderiin oli hieno, erityisesti moottoritie joka jatkui upeana aina Albania rajalle ja edelleen rannikolle. Shköderin oli juurikin kuin kuvasit – ei paljoa turisteja missään mutta muuten kompakti kaupunki. Matka Tiranaan oli vähän kaaosta moottoritiellä, mutta varsinainen show oli itse Tiranan keskustassa ja sen yksisuuntaisilla pienillä kaduilla. Ei myöskään turisteja näkynyt. Parissa päivässä ehti näkemään kaupungin – ja sieltä matka jatkui Durresin kautta upeaan Beratiin, jossa olisi voinut viettää pidempään. Durresin satamakaupunki ei oikein ollut kiinnostava – mutta Beratia voin suositella. Tällä näkyi hieman turisteja, ja muutamien kanssa keskustelin – suosittelivat Etelä-Albanian rannikkokohteita. Lähtisinkö uudestaan ? Kyllä – erityisesti etelä-Albania voisi olla mielenkiintoinen. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ainakin tällöin kiinnostuneita mistä tullaan ja minne mennään… Liikenteeseen vaaditaan kärsivällisyyttä. Se mikä vieläkin kummastuttaa olivat ne isot pehmonallet, jotka oli ristiinnaulittu tai ”hirtetty” talojen edustalle tai katolle – kuulemma tuo suojaa pahalta.. Näitä oli paljon, mutta bunkkereita enemmän. Aika spookya!
Tiranan liikenteestä kuulimme etukäteen niin paljon kauhutarinoita, että kahden ekan Albaniassa ajetun pätkän jälkeen ei todellakaan kiinnostanut lähteä vielä sinnekin. Itse kaupunki olisi kyllä kiinnostanut, mutta ajaminen sinne ja siellä ei todellakaan. Hemmo oli ratissa ja häneltä ei kärsivällisyyttä puutu, mutta kyllä siellä Albanian liikenteessä sai tosissaan pelätä auton ja myös henkensä puolesta.
Eteläisemmistä kohteista olen kuullut monilta kehuja Sarandasta, mutta en tiedä, olisiko paikka silti mua ja Hemmoa varten, kun se on tunnettu rantakohteena. Emme ole oikein rantaihmisiä, ainakaan niin että jaksaisimme pidempään olla jossain rantakohteessa. Muutama päivä voisi olla ok (kuten Durrësissa olimme), ja Sarandan voisi käsittääkseni yhdistä suht helposti Kreikan-matkaan, joten miksipä ei jonain päivänä voisi harkita. Edullinen hintataso ja hyvät safkat ovat ehdottomasti Albanian plussapuolia.
Noita pehmonalleja me emme huomanneet ollenkaan. Ja bunkkereita piti olla Durrësissa rannalla pilvin pimein, mutta me emme kyllä löytäneet ensimmäistäkään ihan vain kävellessä siellä. Muistelen lukeneeni, että niitä on hävitetty kovaa tahtia, mutta luulimme silti, että niitä olisi Durrësissa erittäin helppo nähdä. Väärässä olimme. Olisimmehan me toki voineet kysellä niiden perään, mutta emme sitten jaksaneet vaivautua.
Albaniahan kuulostaa tosi kivalta – liikennettä lukuunottamatta. Edes Afrikassa ei ole tullut vastaan noin hullua menoa ja ollaan ajeltu siellä kuitenkin kuudessa eri maassa. Tuo hintataso, lämmin ilmasto ja vähäiset turistimäärät saa kuitenkin Albanian tuntumaan houkuttelevalta. 🙂
Suosittelen kyllä käymään – olen aika varma, että Albanian turistimäärät kasvavat nopeasti, sen verran paljon siellä vaikutti olevan kiinnostusta tehdä duunia matkailijoiden eteen. Nopea kehitys näkyi mun mielestä myös netin arvosteluissa: jo pari vuotta vanhat arvostelut vaikuttivat olevan ihan vanhentuneita, sillä asiat olivat muuttuneet niin äkkiä. Esimerkiksi meidän hotellistamme Durrësissa sanottiin monessa paikassa, että siellä ei osata englantia ja palvelu on jotenkin vajavaista. En voi yhtyä näihin mielipiteisiin, sillä kaikki toimi pääosin erittäin hyvin ja ihan tavalliseen tapaan. Turistimäärien suhteen oletan, että Albaniassa on muun Euroopan tapaan eniten väkeä Euroopan lomakauden aikaan eli joskus elokuussa, mutta ei mulla tästä ensi käden tietoa ole. Kesäkuussa oli erittäin tyhjää!
Liikenne oli tosiaan ihan karseaa kahdella pätkällä kolmesta, mutta ilman vaurioita onneksi selvittiin.
Tuttuja paikkoja, olen pariin otteeseen autoillut Albaniassa. Tosi huonoihin teihin törmäsin lähellä Makedonian rajaa. Pelottavaa liikenne oli Tiranan liikenneympyröissä kun tuntui, että kaikki yrittävät ajaa päälle.
Shkodërissakin nimenomaan liikenneympyrä oli kaikkein himmein paikka – tuntui, että joka suunnasta punki autoa, kävelijää, pyöräilijää, mopoa ja ties mitä kärryä.
Meiltä jäi nyt Makedonia välistä, mutta jollain toisella reissulla sitten ehkä päästään sinnekin (ehkä ei kuitenkaan autolla Albanian kautta, mutta saa nähdä).
Jep täällä sama – KAIKKI kummasteli ja varoitteli meitä meidän Albanian osuudesta. Oltiinkin vähän skeptisiä ja luettiin myös paljon etenkin vuokra-autolla matkailuun Albaniassa. Me oltiin henkisesti varauduttu siihen, että meidät tyyliin ryöstetään, poliiseille pitää antaa lahjuksia paljon ja katse pitää olla tiukasti tiessä ratissa. Pyhpah sanon kaikille, jotka kertoi varoituksiaan Albaniasta. Ihana maa ja meillä ei ollut yhtään kertaa ongelmia.
Heh, aika karuja mielikuvia ihmisillä selvästi. 😀
Liikenteen osalta olivat kyllä enimmäkseen oikeassa, meidän kokemusten mukaan (paitsi että oli Albaniassa sentään kaivonkannet!). Mutta noin muuten kaikki oli ihan jees, hinta-laatusuhde erittäin kohdillaan.
Itse olen suomessa elävä Albanialainen ja myönnän itsekkin että liikenne siellä ei ole mikään paras verrattuna Suomen liikenteeseen.
Viimevuosien aikana Albaania on kehittynyt valtavasti , varsinkin sen jälkeen kun pääministeriksi valittiin Edi Rama (Joka on vapaa-ajalla taiteilija). Itse olen ollut monta kertaaa Albaaniassa mutta jos haluaisin hyvän kokemuksen Albaniassa en itse lähtisi Duressiin vaan paikkoihin kuten kuten Ksamil tai Dhermi, jotka ovat perheille sopivia rantakohteita. Albania on mielestäni todella turvallinen paikka. Ei itselläni tai perheelläni ainakaan ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa, vaan sen sijaan hyviä muistoja ihmisten kohteliaisuudesta vieraanvaraisuudesta. Monet väärinkäsitykset Albanian turvallisuudesta ovat tulleet viereisiltä mailta kuten Kreikasta tai Kroatiasta joissa pelätään Albanian ”varastavan” kaikki turistinsa.
Kiitos kommentista! Meille jäi liikennettä lukuun ottamatta Albaniasta myönteinen kuva: ruoka oli tosi hyvää, ihmiset olivat ystävällisiä, palvelu pelasi joka paikassa, hintataso oli edullinen ja sekä Shkodërissa että Durrësissa oli kauniita puolia. Muuallahan emme tällä reissulla ehtineet käydä, mutta ehkä sitten joskus toisella kerralla. Maa tuntui sopivan erilaiselta kohteelta Euroopassa. Autolla en olisi enää kovin innokas Albaniaan lähtemään, mutta muulla tavoin toteutetulla reissulla kyllä ihan mielellään. Meille jäi kuva, että paikallisilla on kova halu kehittää maan matkailua.
Tervehdys teille!
Syyskuussa olisi tarkoitus suunnata tämän vuoden motskarireissu Makedonia, Albania, Montenegro seuduille. Montenegrosta on jo hieman kokemusta aiemmalta reissulta. Albania, onko siellä liikennne todella noin hurjaa, kun jutuissanne kirjoitatte? Mielestäni Latvia on nyt koetuista keljuin ”mopokurvailuun”. Saksasta olisi tarkoitus lähteä liikkeelle ja palata myös Saksaan. Reittivinkkiä??
Jouni
Tervehdys sinulle ja kiitos kommentista! Montenegrossa on hienot maisemat kurvailuun. Albanian liikenteestä meille osui juuri niin kamala kokemus kuin kirjoitin, ja olen kuullut monilta muilta vastaavia tarinoita. Toisaalta joillain on myös ihan hyviä kokemuksia. Me ajoimme vain rannikon tuntumassa Durrësiin asti ja takaisin Montenegroon, joten paha yleistää tämän pohjalta varmuudella mitään. Liikenne varmasti vaihtelee, mutta varautuisin kyllä omien kokemusteni ja monien muiden kertomusten pohjalta aika hurjaan menoon. Ehkä yllätyt positiivisesti!
Saksan puolella on lähellä Itävallan rajaa (Salzburg Itävallassa on suht lähellä) upea alppitie Grossglockner Hochalpenstrasse. Se on maksullinen, mutta tosi hieno. Löydät siitäkin jutun täältä blogista, jos kiinnostaa. Se voisi olla reittisi varrella. Sloveniassa Bled on kaunis ja Postojnan tippukiviluolat hienot, mutta siellä ei samanlaiseen kurvailuun tietysti pääse kuin Alpeilla. Postojnan ja Bledin välillä on kyllä kaunis mutkainen tie, kun ei aja motaria. Kroatian pohjoisosissa kävimme pari kesää sitten Istrian niemimaalla mm. Rovinjissa, Porecissa ja Pulassa – kauniita paikkoja kaikki. Siinä joutuisi tosin vähän poikkeamaan suorimmalta reitiltä. Sisämaassa on kaunista ajella Istriassa. Bosnia Hertsegovinassa Mostar on poikkeamisen arvoinen, samoin toki Sarajevo. Montenegrossa Kotorin yläpuolella on hieno serpentiinireitti, jonka voi käydä ajelemassa ihan huvin vuoksi päiväretkellä, jos yöpyy Kotorissa. Siitäkin löytyy juttua täältä blogista, jos kiinnostaa tarkemmin.
Antoisaa reittisuunnittelua ja hyvää matkaa!
Kävitkö moottoripyörällä? Jos niin, mitä kokemuksia? Kannattaako mennä? Ajettu usein esim. Puolassa, jota aikoinaan kauhisteltiin.
Minulla ei ole kokemusta moottoripyöräilystä, autolla oltiin liikkeellä tälläkin reissulla. Mutta omien kokemusten perusteella en voi suositella Albanian liikennettä kellekään, vaikka paluumatkalla se olikin rauhallisempaa. Joillain muilla on ollut parempi tuuri, eihän sitä koskaan varmaksi voi sanoa, mitä eteen tulee. Albania oli kyllä liikennettä lukuun ottamatta mukava kokemus.
Lisäyksenä, että ajettu Kotor, Mostar jne. Joita suosittelemme.
Hienoja paikkoja!
Kesällä 2015 olimme mieheni kanssa Albaniassa ja rakastuin maahan ja paikallisiin ihmisiin totaalisesti! Liikenne oli kyllä hullua, meidän mielestämme Durres oli kaikkein pahin paikka, muualla se sujui ihan mukavasti ja tiet olivat hyväkuntoisia. Olen laiska enää nykyisin päivittämään matkablogiani, mutta siitä reissusta jaksoin vielä kirjoittaa:
http://marimatkoilla.blogspot.com/2015/07/albania-13-1972015.html
Huomenna olemme lähdössä takaisin Albaniaan, tällä kertaa Pristinan kautta. Auto on tarkoitus jälleen vuokrata, nyt suuntaamme Albanian koillisosiin. Toivottavasti matkakokemus on yhtä positiivinen kuin kolme vuotta sitten.
Tutun näköisiä paikkoja blogissasi! Durrësissa oli tosiaan aika kaoottista menoa liikenteessä. Ei ajettu metriäkään enempää kuin oli pakko. 🙂 Muuten Albania oli kyllä mukava kokemus. Hyvää reissua teille, ajelkaahan varovasti!
Kiitos!
Kiitos! Tosi hyvä ja mielenkiitoinen kirjoitus!
Mukavaa, että tykkäsit! 🙂
Moi,
Suunnittelemme Euroopan reissua ja Albania on kiinnostanut mua jo pitkään, koska länsimaiset rantamestat eivät kauheasti kiinnosta, vaan vähän ” erilaisemmat” paikat.
Pärjäämmekö mies ja minä Albaniassa kahden teinitytöt kanssa ? Mentäisiin jo kuukauden päästä ja ilmeisesti Kreikan kautta eikä vuokrattaisi autoa! Mitä kandee palkata mukaan, siis sellaista mitä esim. Kreikkaan ei tarvitsisi pakata?
Mielenkiintoista lukea sun juttuja, kiitos!
Moi ja kiitos kommentista! En ole ihan varma onko Albania rantakohteena lopulta kovin paljon erilainen kuin muut rantakohteet – ehkä siinä mielessä, että siellä ei vielä ole ihan niin paljoa matkailua. Nyt on kyllä varmaan hyvä hetki matkustaa sinne, kun sitä erilaisuutta vielä edes jossain määrin löytyy. Albanian-matkailuhan kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia. Teinityttöjen viihtyvyydestä on vaikea sanoa mitään varmaa tuntematta kyseisiä tyttöjä :), mutta uskoisin, että upeat rannat ja hyvät ruuat viihdyttävät heitäkin! Ja kyllähän Albaniassa voi myös shoppailla, jos sellainen kiinnostaa. Mulla ei tule mieleen mitään sellaista, mitä Albaniassa voisi tarvita, mutta Kreikassa ei, joten uskoisin, että ihan samoilla lomakamppeilla pärjää molempien maiden rantakohteissa. Meinasitteko mennä Sarandëen? Se on kuulemma hieno rantakohde. Itse en ole käynyt, olimme Durrësissa ja Shkodërissa. Upeaa matkaa teille!
Durresin rannat olivat kyllä ihan järkyttävässä kunnossa ainakin huhtikuussa 2023: täynnä muovipulloja, rikkinäisiä lasipulloja ynnä muuta roskaa. Eipä siellä kukaan uinut paitsi muutama paikallinen pikkupoika. Ehkä nuo rannat siivotaan sitten kesäksi, kun kaupunkiin saapuu paljon turisteja. Durres oli ihan jees paikka noin muuten, itse olin 3 päivää siellä ja se riitti oikein sopivasti.
Kiitos kommentista! Ei ollut roskia meidän vierailumme aikaan, mutta ehkä meillä kävi tuuri – tai sitten sinulla kävi huono tuuri ja roskia sattui olemaan vain silloin. Vaikea sanoa. Durrës oli tosiaan ihan okei paikka.