Rimini oli mielikuvissani rantakohde sen ei-niin-mairittelevassa merkityksessä: ei juuri nähtävää, ja aktiviteetit liittyvät rannalla oleiluun. Emme ole Hemmon kanssa kummoisia rantalomaihmisiä, mutta päätimme silti antaa Riminille mahdollisuuden. Miksi – ja miten loma Riminissä sujui?
Rimini valikoitui yhdeksi syyskuisen automatkamme kohteeksi muutamasta eri syystä. Ensimmäinen oli se, että halusimme vihdoin ja viimein käydä San Marinon minivaltiossa, ja se sattuu sijaitsemaan aivan Riminin lähellä. Rimini siis vaikutti tähän tarkoitukseen erinomaiselta tukikohdalta.
Olisimme totta kai voineet majoittua lähistöllä jossain muuallakin tai vaikka itse San Marinossa. Ajattelimme kuitenkin, että Rimini on suorastaan klassikkokohteen maineessa, joten tässä olisi hyvä tilaisuus muodostaa paikasta oma mielipide. Tämä oli syy numero kaksi.
Kolmas syy oli se, että meillä oli ikävä merellistä tunnelmaa eteläisessä Euroopassa, ja kun Espanja ei sopinut automatkamme reitille, Rimini vaikutti ihan mukiinmenevältä kohteelta muutaman päivän etelä-fiilistelyyn. Parin päivän rento oleilu kaupungilla ja rannalla käyskennellen ja uima-altaassa pulikoiden vaikutti ihan hyvältä idealta. Muilta osin kun syyskuinen lomamme kului lähinnä vuoristossa ja kanjoneissa patikoiden.
Mielikuvani Riministä rantakohteena ei heti hirveästi muuttunut, kun pääsimme kohteeseen. Ranta todella on Riminin valttikortti, mutta on sanottava, että ranta on hienompi kuin olin etukäteen kuvitellut. Mielettömän leveä ja siisti ranta olikin Riminin ensimmäinen myönteinen yllätys. Kymmeniä metrejä leveän hiekkarannan hiekka on ihanan sileää, ja matala ranta soveltuu mukavaan kahlailuun loistavasti. Ranta soveltuu hyvin myös pitkiin kävelyihin, sillä se jatkuu lähes silmänkantamattomiin. Tätä käytimme heti hyväksi.
Sellainen miinus ja ehkä vähän erikoinenkin asia rannassa oli, että hotellien tuntumassa se on jaettu maksullisiin alueisiin. Omien rantatuolien tai edes pyyhkeiden kanssa sinne ei ollut asiaa istuskelemaan, mutta kävellä rannalla sentään sai miten halusi. Maksullisuus oli toisaalta myös tae palveluista ja siisteydestä. Maksullisilla sektoreilla näkyi olevan kunnollisia pukukoppeja, suihkutiloja, pelikenttiä ja muita aktiviteettimahdollisuuksia sekä ravintoloita. Kaikille avoin vapaa ranta oli jossakin kauempana emmekä osuneet koskaan sen kohdalle, joten en tiedä, miltä siellä näytti.
Vedimme Riminin rantalomasimulaattorin äärimmäisyyksiin ja majoituimme heti rantakadulta seuraavalla kadulla. Samalla alueella on hotelleja vieri vieressä, mutta yllätyin iloisesti siitä, että ne eivät ole järkyttävän suuria resortteja vaan pienehköjä, ihmisen kokoisia hotelleja. Pidän sellaisista huomattavasti enemmän kuin suurista hotellikomplekseista.
Majoitumme usein majatalotyyppisissä paikoissa, joten meidän mittapuullamme Riminin hotellimme Ambassador oli pienestä koostaan huolimatta suorastaan ökyn näköinen, vaikka ei se oikeasti mikään luksushotelli ollut. Ihan kaunis kyllä, ja hyvin pidetty. Pieni uima-allaskin löytyi ja aamiainen oli oikein hyvä. Tykkäsimme.
Samalla kadulla hotellien kanssa sijaitsi vieri vieressä ravintoloita ja turistikrääsäkauppoja. En ole erityisen kiinnostunut shoppailusta, joten kauppojen anti ei oikein vetänyt puoleensa. Kauppojen ansiosta oli kuitenkin kätevää, että naposteltavia ja juotavaa sai helposti ostettua mukaan kävelylenkeille, koska lähes kaikissa kaupoissa oli jokin kylmälaari.
Hotellikadun ravintolat olivat kaikki siistin näköisiä, mikä oli tietysti myönteistä. Tarjonta oli sellaista, mitä olettaa saattaa: jokaisen ravintolan listalla oli pitkät litaniat erilaisia pizza- ja pasta-annoksia.
Vaikka tämä taitaa olla aika epäsuosittu mielipide, niin sanon sen silti: nuo kaikkein suosituimmat italialaisen keittiön antimet ovat minusta “kaikille sopivana” yleensä yllätyksettömiä ja tylsiä. Joka tuutista ympäri maailmaa tunkevat pizzat ja pastat eivät siis ole minun ykkösvaihtoehtoni, mutta totta kai voin niitä silti syödä siinä kuin kaikkea muutakin. Ja oli listoilla muitakin vaihtoehtoja, joten menimme neljän yön vierailumme aikana helpoimman kautta ja söimme iltaisin jossain hotellin lähiravintoloista. Eniten nautimme kahviloista, sillä italialaista gelatoa ja espressoa on vaikea hakata.
Rimini oli syyskuussa hämmentävän tyhjä, mikä korostui etenkin rannalla ja vanhassa keskustassa. Ihmisten vähyys saattoi johtua vallitsevasta maailmantilanteesta eli koronasta, tai sitten kausi on normaalistikin taputeltu syyskuun puolivälin tietämillä. Esimerkiksi meidän hotellissamme uima-allas meni kiinni samaisena päivänä, kun lähdimme pois.
Riminin perustivat aikanaan roomalaiset parisataa vuotta ennen ajanlaskun alkua, joten kaupungilla voisi kaiketi olla mainetta myös muuna kuin rantakohteena. Historia ei kuitenkaan taida tulla juuri kenellekään ensimmäisenä mieleen Riministä puhuttaessa. Viitteitä historiasta on kuitenkin nähtävissä esimerkiksi vanhassa keskustassa.
Riminin vanha keskusta oli lähes tyhjä, kun kiertelimme kujilla ja aukioilla. Ihana italialainen eläväisyys siis vähän puuttui, mutta muuten keskusta oli kiva ja kompakti. Nättejä vanhoja rakennuksia ja rakennelmia on aina hauska katsella. Riminissä osa niistä on roomalaisten ajoilta, kuten Augustuksen riemukaari ja Tiberiuksen silta. Muutenkin keskustassa on mukavaa historiallista tunnelmaa, josta nautimme niin ympäriinsä kuljeskellen kuin torin laidalla kahvilla istuen.
Riminin keskusta on kuitenkin melko pieni, joten katujen tutkimiseen ei hirmu kauan mennyt. Oli silti mukava nähdä parin päivän aikana Riminillä muutakin kuin rantaa ja hotellin ympäristöä. Yksi päivä kului tietenkin vierailuumme San Marinossa.
Uskoisin, että rantalomailun ystäville Rimini on maineensa veroinen (siis hyvässä mielessä) ja passeli vaihtoehto. Valtava ranta yhdistettynä siistiin yleisilmeeseen ja italialaiseen ruokaan vetoaa varmasti moniin lomailijoihin, ja ripaus historiaa tuo cocktailiin kivan lisän.
Meille Rimini toimi San Marinossa vierailua ajatellen hyvänä tukikohtana, aivan kuten olimme ajatelleet. Fiilikset voisi tiivistää niin, että muutaman yön visiitti Riminiin on ihan sopiva annos hentoa merituulta, vanhoja katuja, ihanaa aurinkoa ja hienoa rantahiekkaa, vaikka ei rantalomailija olisikaan.
Kävimme Riminissä osana kolmen viikon automatkaamme Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.
Lue myös:
- Päiväretki Riministä San Marinoon
- Italian kauniit kylät: Chiavenna
- Positano – ilo silmälle, tuskainen jaloille
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Me ei olla Riminissä käyty ja omat mielikuvat ovat pitkälti samanlaisia kuin sinulla ja aivan samoista syistä. Toisaalta uskon kuitenkin, että viihtyisin mainiosti muutaman päivän. Itselleni tuo kaupungin hiljaisuus / rauhallisuus olisi todennäköisesti myös positiivinen asia, viihdyn sellaisissa paikoissa paremmin.
Joo, kyllä muutama päivä menee ihan helposti. Onhan Italia aina Italia. 🙂 En itsekään kaipaa mitään ryysistä, mutta kyllä ihmiset tekevät kaupungin.
Olin Riminillä töissä yhden kesän parikymppisenä. Jaoimme yökerhon mainoksia rannalla päivisin ja rantakadulla illalla. Meillä oli ihan mahtava työporukka nuoria ympäri Eurooppaa ja asuttiin kaikki samassa talossa. Rimini ei ole erityisen idyllisen italialainen, mutta sillä on erityinen paikka sydämessäni tuon kesän vuoksi. Nuorille Rimini oli ainakin silloin ihan mieletön bilepaikka, josta löytyi mitä ihmeellisempiä yökerhoja. Ravintoloita tuolla kilometrejä pitkällä rantakadulla oli ihan hyviäkin, mutta keskustassa oli silloin yksi mieletön helmi. Rantakadun ravintolat ja hotellit muuten tarkennettiin aina bussipysäkkinumerolla, jotta tiesi missä kohtaa pitkää katua kyseinen paikka suunnilleen on. Tein paljon päiväretkiä mm. Bolognaan, San Marinoon ja aivan ihanaan Urbinoon.
Kuulostaa tosi hauskalta kokemukselta! Nuorena koetut jutut jäävät usein tosi erityisinä mieleen ja niitä on mukava muistella myöhemmin. Nyt ei kyllä ollut Riminillä minkään ikäisten bileistä tietoakaan! Oli tosi hiljaista joka paikassa. Kesäsesonki alkoi olla syyskuun puolivälissä jo ohi, ja ehkä siellä oli myös korona-ajan takia (tai ehkä muutenkin nykyisin?) erilaista kuin joskus aikaisemmin. Vaikea sanoa, kun en ole käynyt kuin tämän yhden kerran.
Mielenkiintoista luettavaa! Ihan ensimmäisen Italian-matkani lennot oli Riminin kentälle, mutta kyseessä oli vain kiertomatkan lähtöpiste, enkä ole koskaan käynyt Riminissä tai missään muussakaan tuon seudun rannikkokaupungissa. Vaikuttaa tämän perusteella ihan kelpo matkakohteelta, ainakin noin ruuhkaisimman kesäsesongin ulkopuolella.
Voisin sanoa rakastavani pastaa ja pizzaa, mutta Italian-matkoilla niiden syöminen jää silti usein vähäiseksi. Lounasaikaan otan kyllä usein pastan, mutta illalla syödessä se jää käytännössä aina väliin, koska antipastoja ei voi vastustaa ja niiden jälkeen hyppään pastaosaston yli suoraan kalaan tai lihaan. Pizzan suhteen olen taas aika valikoiva, eikä laadukkaita ja sopivaan aikaan auki olevia pizzerioita ole Italiassakaan joka kulmalla. Muutenkin korkeintaan yksi pizza viikossa riittää (paitsi Napolissa).
Joo, syyskuussa oli kyllä varsin hiljaista. Ehkä vähän turhankin hiljaista! Tai no, korona-aikana hiljaisuus on tietysti ollut ihan hyvästä matkailijan näkökulmasta, mutta yleisesti ottaen kaupunkien tunnelma kuitenkin tuppaa syntymään tietynlaisesta eläväisyydestä – ja sen luovat nimenomaan ihmiset. Mutta liika on liikaa, joten jos pitää valita, niin ennemmin tosi vähän ihmisiä kuin aivan sairaasti ihmisiä. 😀