Itävallan Söldenissä sijaitsee kiinnostava kohde automatkailijoille: Ötztalin jäätikkötie. Se kaartelee vuoristokylän perältä ylös ensin kolmentoista kilometrin matkan Rettenbachin jäätikölle, mistä voi jatkaa vielä Tiefenbachin jäätikölle. Ötztalin maisemat ovat kauttaaltaan huikeat, ja jäätikkötiellä vuoriston karu kauneus korostuu entisestään. Tie mutkittelee yli 3000-metristen vuorenhuippujen kupeessa.
Ötztalin jäätikkötie on Itä-Alppien korkein vuoristotie. Ötztalin jäätikkötiestä tekee huikeiden maisemien lisäksi kiinnostavan se, että Rettenbachilta Tiefenbachin jäätikön äärelle päästäkseen automatkailijan on ajettava Rosi Mittermaier -tunnelitietä pitkin. Tuo tunneli on Euroopan korkeimmalla sijaitseva tunnelitie, ja sillä on pituutta 1,7 kilometriä. Tunnelissa ohitetaan myös jäätikkötien korkein kohta, joka on 2830 metriä merenpinnan yläpuolella.
Mutta superlatiiveista viis: Ötztalin jäätikkötie olisi hieno, vaikka se ei sisältäisi yhtäkään korkein, suurin tai kaunein -lisämäärettä.
Kurvailua Ötztalin jäätikkötiellä
Ötztalin jäätikkötie rakennettiin vuonna 1972 jatkoksi jo aikaisemmin rakennetulle Hochsöldenin tielle. Kun tietä lähtee nousemaan Söldenin kylästä ylöspäin, ensin kaarrellaan hetki jyrkkiä mutkia metsän suojissa, mutta nopeasti päästään avarampiin maisemiin. Pian vastaan tulee myös tulliasema.
Ötztalin jäätikkötien ikävä puoli onkin se, että tie on maksullinen – toisaalta niin ovat monet muutkin Alppien panoraamatiet. Tämä maisematie on kuitenkin aika lyhyt, joten 21 euron lippu (syyskuu 2021) henkilöautolle tuntuu aika tyyriiltä.
Ylös vuoristomaisemiin pääsee myös bussilla, mikä tulee maksimissaan kolmen hengen seurueelle halvemmaksi kuin oman auton käyttö (bussilippu 6 euroa per henki, syyskuu 2021). Ajantasaiset hinnat ja eri lippuvaihtoehdot löytyvät Söldenin sivuilta.
Alkumatkasta jäätikkötien varressa näkyy hyvällä tuurilla niin lampaita, lehmiä kuin vuohia, jotka saattavat kuljeksia muina elukoina keskellä tietä ja tuoda näin yllättävän hidasteen matkantekoon. Se ei kuitenkaan varsinaisesti ole ongelma vaan ennemminkin kiva lisä. Tällaisella mutkatiellä kun ei voisi kovin kummoista vauhtia muutenkaan ajaa eikä nopea eteneminen ole maisemateillä kurvailun idea.
Matkan varrella on pieni kirkko, jonka tuntumassa on penkki maisemien katselua varten. Se on sijoitettu hienosti niin, että sen kohdalta aukeaa avara maisema ympäröiville vuorille ja alas laaksoon.
Rettenbachille vievän tien perältä löytyy parkkipaikka (Oberer Parkplatz Rettenbachjoch), jolla töröttää jälleen yksi superlatiivikyltti: 2798 metrin korkeudessa kerrotaan, että tässä on Euroopan korkeimmalla sijaitseva päällystetty tienpätkä. En tiedä onko kyltti vanhentunut vai puuttuuko siitä jotain lisämääreitä, sillä monien lähteiden mukaan korkein päällystetty tie Euroopassa on oikeasti Pico del Veleta Espanjassa. Joka tapauksessa Ötztalin jäätikkötie kulkee korkealla ja maisemat ovat sen mukaiset!
Meille kävi niin, että emme päässeet ajamaan Rosi Mittermaierin tunneliin ja näin ollen emme päässeet käymään Tiefenbachin jäätiköllä saakka vaan kävimme ainoastaan Rettenbachin luona. En varsinaisesti ”keräile” mitään ajettuja maisemateitä, mutta tämä jäi vähän kaivelemaan.
Oliko tie ajamisen arvoinen?
Maisemareitit ovat aina kiinnostavia, joten oli hienoa päästä ajamaan Ötztalin jäätikkötie. Mutta kävisinkö ajamassa sen myös uudestaan? Ehkä.
Maisemat tien varrella ovat todella hienot, mutta lippu on eittämättä kallis kahdestaan (tai yksin) maksettavaksi niinkin lyhyestä tienpätkästä. Mutta silti: koska emme päässeet Tiefenbachille asti, niin saattaisin pulittaa lippuhinnan uudestaan ihan vain nähdäkseni senkin osuuden ja maisemat. En kuitenkaan matkustaisi ainoastaan tästä syystä Söldeniin – mutta monista muista syistä kyllä, sillä Sölden on ihastuttava paikka.
Jäätikkötien ajaminen uudestaan voisi kiinnostaa myös silloin, jos olisimme Söldenissä eri ajankohtana. Nyt olimme siellä syyskuussa. Uutta lunta ei vielä juuri ollut satanut edes vuorten ylimpiin osiin, joten maisemat olivat varsin kiviset. Vuoristopuroissa ei virrannut kovin paljoa vettä, koska melkein kaikki sulamassa ollut lumi ja jää oli jo mennyt menojaan kesän aikana. Alkukesästä maisemat voisivat olla melko erilaiset, jos lunta olisi vielä huipuilla talven jäljiltä ja sulamisvedet virtaisivat vuolaina.
Ajoimme Ötztalin jäätikkötien osana kolmen viikon automatkaamme Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.
Lue myös nämä jutut Euroopan maisemareiteiltä:
- Kierros Sveitsin alppiteillä: Sustensola, Grimselsola ja Furkasola
- Autolla Euroopassa: Timmelsjochin alppitie
- Maisemareitti Verdonin rotkolta Cuneoon
- Autolla Alppien yli: Stelvion solan vuoristoreitti
- Autolla Euroopassa: serpentiinitiellä Kotorin yllä
- Autolla Norjassa: Varanginvuonon maisematie
- Häikäisevä Verdonin rotko autoilijan silmin
- Alppien ylitys: Grossglockner Hochalpenstrasse
- Andorrasta Ranskan Rivieralle – reittivinkki automatkalle
- Maisemareitillä San Sebastiánista Andorraan
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Kyllä nuo maisemat todella upeilta näyttävät! Omasta mielestäni kaikilla vastaavilla maisemateillä sää näyttelee varsin suurta roolia ja homma on tuurista kiinni. Kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, näyttää maisemat todella upeilta. Sumussa ja pilvisellä säällä maisemat jää usein vaatimattomammiksi. Aurinkoisella ilmalla Ötztalin jäätikkötie on varmasti hintansa arvoinen useampaankin kertaan ajettavaksi!
Tuo on kyllä ehdottomasti totta, säällä on suuri vaikutus! Meillä kävi säiden kanssa enimmäkseen ihan älyttömän hyvä tuuri tuolla syyskuun reissulla. Maisemateillä kurvaillessa oli silloin joka kerta kaunis sää, mikä ilahdutti kovasti.