Viikonloppu Tampereen talvessa

Artikkelikuva - viikonloppu Tampereella talvella

Meillä on tapana tehdä hääpäivänä jotakin erityistä. Joulukuussa 2021 tuo “erityinen tekeminen” oli pieni irtiotto Tampereelle. Kiva hotellihuone, muutaman nähtävyyden katsastaminen, drinkit jossain meille uudessa paikassa ja illallinen hyvässä ravintolassa – mikäs sen mukavampaa! Edellisestä reissusta Tampereelle oli jo aikaa, joten oli mukava palata pitkästä aikaa tuohon viehättävään teollisuusvibojen kaupunkiin. 

Talvinen Tampere Näsinneulan korkeuksista

Aioimme ensin matkata Tampereelle Helsingistä junalla, mutta päädyimme kuitenkin omaan autoon, sillä se tuntui kätevämmältä ja näinä aikoina myös turvallisemmalta vaihtoehdolta. (Omikrontartunnat olivat juuri lähteneet rakettimaiseen nousuun ennen matkaamme.) Starttasimme auton kevyessä pakkassäässä lauantaiaamuna ja olimme puolenpäivän aikaan perillä Tampereella. 

Suuntasimme suoraan Näsinneulaan. En ollut koskaan käynyt siellä, vaikka Tampere muutoin tuttu onkin. Oli siis jo korkea aika käydä Suomen korkeimmassa rakennuksessa! Näsinneula on avattu vuonna 1971 ja siltä se ulkoa näyttääkin. Suurin osa näköalatorneista tuntuu tosin olevan aivan samannäköisiä betonisia tötteröitä riippumatta siitä, miltä vuosikymmeneltä ne ovat, eikä 168 metrin korkeuteen kurottava Näsinneula ole tässä mikään poikkeus. 

Tampere Näsinneulasta käsin
Tampere Näsinneulasta käsin

Sisältä Näsinneula on kuitenkin varsin freesin näköinen, ja erityisesti ylös nousevan hissin modernit, värikkäät valot vähän yllättivät. Hissimatka oli ohi nopeasti, mutta ylhäällä nautiskelimme maisemista aika pitkään 120 metrin korkeudessa olevassa Neula Sky Cafessa.

Näsinneulan pääsylippu maksaa 7,90 euroa (joulukuu 2021), mikä tuntui minusta varsin kohtuulliselta. Kahvilan aukioloaikana hintaan nimittäin sisältyy myös kuppi kahvia tai teetä tai lasillinen mehua. Kahvin äärellä oli mukava ihailla maisemia. Joulukuussa ei vielä ollut lunta, mutta Näsijärvi oli jäässä.

Tanssivaa taidetta Sara Hildénin taidemuseossa

Koska olimme jo sopivasti Särkänniemessä, suuntasimme Näsinneulasta Sara Hildénin taidemuseoon, joka sijaitsee aivan näkötornin vieressä. Museokortti pääsi jälleen käyttöön! Sara Hildénin taidemuseossa oli esillä kanadalaissyntyisen Marcel Dzaman näyttely nimeltä Tonight we dance (25.9.–23.1.2022 eli vielä ehtii!). 

Näyttelyn nimen mukaisesti monet teokset liittyivät tavalla tai toisella tanssiin. Emme tienneet taiteilijasta mitään ennen kuin menimme näyttelyyn, joten meillä ei ollut myöskään mitään odotuksia näyttelyn suhteen. Se osoittautui monipuoliseksi: oli eri materiaaleista tehtyjä veistoksia, jänniä pieniä kollaaseja, myyttisiä hahmoja, videota, musiikkia ja monenlaisia maalauksia. Näyttely yllätti myönteisesti ja oli kiva ohjelmanumero päiväämme Tampereella.

Ringissä tanssivia hahmoja Marcel Dzaman näyttelyssä Tampereella
Kaksi taulua Marcel Dzaman näyttelyssä

Majoitus siistissä Marriottissa

Suosimme usein sympaattisia majataloja tai muita vähän arkisempia majapaikkoja, eivätkä bisnestyyliset hotellit ole meille mitenkään ilmeisin valinta. Tampereella halusimme kuitenkin tällä kertaa testata Courtyard by Marriott Tampere Cityn, sillä moni muu kaupungin hotelleista oli jo tullut tutuksi aikaisemmilla reissuilla. 

Suuntasimme hotellille Särkänniemestä Näsinneulan ja taidemuseon jälkeen, kun iltapäivä oli jo pitkällä ja lounas oli siitä huolimatta vielä syömättä. Laitoimme auton parkkiin hotellin sisäpihalle, kirjauduimme sisään ja mietimme, miksi ihmeessä lounas meinaa aina jäädä väliin, vaikka kuinka yritämme aikatauluttaa turistipäiviämme. Päätimme käydä äkkiä haukkaamassa jotain pientä hotellin ravintolassa, jotta aikaa ei enää kuluisi lounaspaikan etsimiseen ja ehtisimme vielä drinkeille ennen illallisvaraustamme. 

Huoneemme Marriott Courtyard Tampere Cityssä
Torni-hotelli yöllä Tampereella

Hotellin nettisivujen perusteella ajattelin hotellin olevan melko mitäänsanomaton, mutta paikan päällä se oli viihtyisämpi kuin kuvien perusteella kuvittelin. Saimme vielä huoneen hotellin ylimmästä kerroksesta, ja lattiasta kattoon ulottuvasta ikkunasta oli hieno kaupunkinäkymä hotelli Tornin suuntaan. Muutenkin tykkäsin tilavasta huoneestamme ja sen tyylikkäästä kylppäristä. Erityisen tärkeää oli tietysti hotellin sijainti: se oli kätevä, sillä kävellen oli lyhyt matka kaikkialle. 

Vähän harmitti, että emme ehtineet suunnitelmista huolimatta testata mitään kivaa lounaspaikkaa. Hotellin baarissa puoliksi vetäisty club sandwich oli kuitenkin ihan hyvää, siirsi nälkää juuri sopivasti ja oli aikataulusyistä järkevä vaihtoehto. Myös hotellin aamiainen seuraavana aamuna oli sen verran kiva, että yöpyisin hotellissa mielelläni uudestaankin.

Skumppaa Tampereen kattojen yllä Moro Sky Barissa

Olin jo pitkään halunnut käydä Tampereella Moro Sky Barissa, sillä tykkään katsella maisemia yläilmoista ja korkealla sijaitsevat baarit ovat Suomessa aika harvinaisia. Niinpä olimme jo etukäteen päättäneet, että hääpäivän kunniaksi menemme ennen illallista Moroon skumpalle. 

Kuohuviinilasilliset Moro Sky barissa

Täytyy kuitenkin sanoa, että alkuillasta en ehkä Moroon toiste menisi, joten ensi kerralla täytyy miettiä ajankohta vähän paremmin. Fiilis oli vähän kuin ABC-aseman buffetissa tai leikkipaikalla, sillä lapsia juoksenteli baarissa ympäriinsä, ja muutenkin tunnelma oli levoton ja ympäristö vähän hujan hajan. Osuimme varmaan paikalle yhtenä suosituimmista ajankohdista, sillä baari oli aika täynnä. Henkilökunnalla oli täysi työ yrittää siivota pöytiä. 

Toisaalta oli tietenkin hienoa, että baarissa oli väkeä, sillä ravintola-ala on ottanut pandemiasta niin paljon osumaa. Olinkin iloinen, että meillä kävi tuuri ja saimme ylipäätään pöydän ja vielä aivan ikkunan vierestä. Kaupungin valot näyttivät hienoilta pimeänä talvi-iltana ja skumppakin maistui.

Ihana illallinen Tampellassa

Olin omasta mielestäni ravintolavarauksen kanssa ajoissa liikkeellä, kun etsiskelin meille hyvää illallispaikkaa noin kuukautta ennen matkaa. Pari ensimmäistä ravintolavaihtoehtoa oli kuitenkin jo varattu täyteen, joten tuli kiire kysellä suosituksia tutuilta. Tampella sai kehuja ja menu vaikutti oikein hyvältä, joten varasin äkkiä pöydän. Tilaa onneksi vielä oli.

Tykkään vanhoista tiilirakennuksista, joten mielestäni Finlaysonin alueella sijaitseva Tampella näytti hienolta ulkoa. Se osoittautui hienoksi myös sisältä: pidin ravintolan avarista sisätiloista ja mukavan yksinkertaisesta sisustuksesta. Tunnelma oli mukavan rauhallinen. Kaikkein tärkeintä oli tietenkin ruoka, joka osoittautui kaikkiaan herkulliseksi. Kielen mennessään vei erityisesti kahden hengen alkupalalautaseen kuulunut grillattu mustekala. Todella hyvää! 

Ravintola Tampella
Tampellan ihana alkupala

Herkullisen illallisen jälkeen menimme vielä panimoravintola Plevnaan oluelle, mutta kovin pitkään emme jaksaneet iltaa jatkaa ennen kuin täytyi jo raahautua hotellille pehkuihin. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu Tampereella oli jälleen kerran mukava kokemus. Ensi kerralla täytyy vierailla kaupungissa kesäaikaan, sillä haluaisin testata Finlaysonin alueella järjestettävän Tampereen kattokävelyn. Siispä seuraavaa Tampereen-reissua odotellessa!


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

2 vastausta artikkeliin “Viikonloppu Tampereen talvessa”

  1. Tampere on kiva kaupunki. Asuin lapsuuteni Porissa, ja Tampereella tuli käytyä todella usein ja Näsineula tuli silloin hyvinkin tutuksi, olen niihin aikoihin käynyt siellä kymmeniä kertoja. Sittemmin en Näsineulassa kuitenkaan ole käynyt ja voisikin olla hauskaa käydä siellä monen vuoden tauon jälkeen. Täytyykin pitää mielessä, kun seuraavaksi tulee taas Tampereella käytyä.

    1. Minä vähän ihmettelen, miten päädyin Näsinneulaan vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tampere on tosiaan mukava kaupunki. Nyt oli useamman vuoden tauko, mutta joskus aikaisemmin tuli käytyä Tampereella tiheämmin. Aina siellä viihtyy!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.