En pidä kylmästä enkä siitä, että kylmässä säässä on välttämätöntä pukeutua Michelin-mieheksi, jos ei halua jäätyä pystyyn. En siis ole ollenkaan talvi-ihminen. Kauniista maisemista kuitenkin pidän, tietysti! Tänä talvena luonto on pistänyt parastaan upeiden talvimaisemien suhteen. Kävimme loppiaisen aikaan pienellä automatkalla Itä-Suomessa ja saimme kokea tykkylumipuiden uskomattoman kauneuden Tahkolla, Nurmeksessa ja Kolilla. Hyppää mukaan matkalle talven ihmemaahan!
Ensimmäistä kertaa Tahkolla laskettelemassa
Vaikka en pidä talvesta, pidän kovasti laskettelusta, vaikka se ehkä vähän ristiriitaista onkin. Olen lasketellut lapsesta asti, mutta harvakseltaan, joten taitoni eivät ole kummoiset. Se ei kuitenkaan estä nauttimasta lajista. Myös Hemmolle laskettelu on mieluisaa puuhaa, ja kokemukset lajista suunnilleen samalla tasolla kuin minulla.
Syyskuisella Euroopan-automatkalla vierailimme Itävallan Söldenissä, joka on talviurheilukeskus ja Itävallan tunnetuimpia matkailukohteita. Siellä on vaikka mitä tekemistä kesälläkin, mutta seudun vuoret nähtyäni tiesin, että haluan Söldeniin myös laskettelemaan. En ole ikinä käynyt Alpeilla laskettelureissulla osin siitä syystä, että kohteen valinta on tuntunut todella vaikealta. No, sitä ongelmaa ei ole enää. Sölden on vaihtoehtojen listalla ykkösenä.
Edeltävä alustus toimii aasinsiltana sille, miten päädyimme loppiaisena Tahkolle. Edellisestä laskettelureissusta oli ehtinyt vierähtää jo vuosia, joten ennen loppiaista aloin miettiä, missä taitoja voisi verestää. Eihän sinne Alpeille voisi lähivuosina mitään laskettelureissua tehdä, jos edellisestä laskettelukokemuksesta on pieni ikuisuus. On parempi ensin vähän harjoitella kotimaan maisemissa.
Tahko tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä meistä kumpikaan ei ollut ikinä käynyt siellä laskettelemassa ja se oli sopivan lähellä Nurmesta, jonne meidän oli tarkoitus suunnata sukuloimaan loppiaisviikonloppuna. Siispä tuumasta toimeen: varasin äkkiä Tahkolta majapaikan yhdeksi yöksi ja käänsimme auton nokan kohti Itä-Suomea.
Tahkon rinnekarttaa tutkiessani totesin, että valinnanvaraa riittää, joten kohdevalinta vaikutti oikein lupaavalta. Tutkin tietysti Tahkoa myös somesta ja tuoreiden kuvien perusteella vaikutti siltä, että rinteet olivat täydellisessä kunnossa. Ja mitä ihmettä – rinteissä oli upeita tykkylumipuita! Aloin odottaa reissua toden teolla.
Paikan päällä ei tarvinnut pettyä. Tahkon rinteisiin kannatti lähteä jo pelkkien maisemien takia, sillä ne olivat upeat! Rinteet olivat myös laskettelun näkökulmasta mintissä, joten laskeminen oli mahtavaa. Sää oli melko rapsakka, mutta tarkenimme hyvillä varusteilla 16 asteen pakkasessa aika hyvin, vaikka tuuli oli välillä navakka. Laskettelussa oli kieltämättä pientä alkukankeutta vuosien tauon jälkeen, mutta nopeasti se alkoi taas sujua. Alpit, täältä tullaan! Tai ehkä ensin Lappi?
Pielisen maisemia Nurmeksen Toivontornista
Matkalla Tahkolta Nurmekseen harvinaisen kauniista talvimaisemista nauttiminen jatkui. Tuuli ei ollut vielä ravistellut lunta oksilta, joten kaikki tienvarret olivat täynnä upeita lumisia puita. Yli 20 asteen pakkasesta huolimatta oli pakko pysähtyä ja nousta ulos autosta ottamaan muutama kuva. Näpithän siinä jäätyivät, ja kamera, mutta se oli sen arvoista.
Suunnittelimme ensin vakaasti lähtevämme lauantaina uudelleen mäkeen Tahkolle, mutta pakkas- ja tuuliennuste oli niin hyytävä, että tulimme järkiimme ja päätimme pysyä Nurmeksessa. Toppauduimme hirveään määrään vaatteita ja lähdimme kiertämään muutaman kilometrin mittaisen Kohtavaaran luonto- ja historiapolun. Sen kohokohta on Toivontorni-niminen puinen näköalatorni.
Olin etukäteen vähän skeptinen luontopolun suhteen, mutta luminen metsä oli valloittava. Lisäksi Toivontornilta oli oikeasti hieno maisema Pieliselle. Polulla ei ollut meidän lisäksemme kuin kaksi muuta ihmistä, ja heidätkin näimme vain lyhyesti Toivontornilla. Polulla oli kulkenut juuri sen verran ihmisiä, että siitä oli sukeutunut helppokulkuinen väylä hangen keskelle. Luontopolku oli mukava päiväkävely kireästä pakkasesta huolimatta.
Viikonlopun aikana kävimme Nurmeksessa myös ihan varta vasten ajelulla seudun pikkuteillä. Arvelimme, että syrjäisten teiden varsilta löytyisi iskemättömiä lumisia maisemia, ja arvaus osui täysin oikeaan. Pikkuteillä ei yleensäkään juuri autoja liiku, joten saimme ajella ja pysähdellä kaikessa rauhassa ottamaan kuvia valkoiseen puuterilumeen hautautuneista maisemista. Nappasin kuvan myös Nurmeksen tyhjästä satamasta, jossa ainoat elonmerkit olivat höyryävä avanto ja pari lintua.
Kolin talvinen ihmemaa
Talvimaisemat sekä Tahkolla että Nurmeksessa olivat niin upeat, että ajattelin Kolin kansallismaisemien olevan väkisin vähintään yhtä hienot. Niinpä päätimme vielä koukata Kolin kautta paluumatkalla kotiin Helsinkiin. Siitä tuli jonkin verran ylimääräisiä kilometrejä, mutta kyllä kannatti! En ole koskaan nähnyt niin hienoja talvisia maisemia.
Koli on siitä kiitollinen kohde, että siellä upeiden maisemien äärelle pääsee käytännössä suoraan parkkipaikalta kesät ja talvet. Kolin kansallispuistoon tutustuminen onnistuu helposti Kolin Luontokeskus Ukolta lähteviä polkuja pitkin. Kolilla vierailuun ei siis ole välttämätöntä varata pitkää aikaa, vaikka pidempään viipyessä kauniista seudusta ehtisi tietenkin nauttia laajemmin. Joka tapauksessa Kolilla lyhytkin piipahdus antaa paljon.
Me viivyimme Kolilla tällä kertaa noin kaksi tuntia kierrellen Kolin kansallispuiston tykkylumisten puiden seassa ja näköalapaikoilla. Järisyttävän kaunista! Aiemmilla kerroilla olemme käyneet Kolilla kesäaikaan, ja vaikka siellä silloinkin on todella nättiä, niin minusta talvimaisemat vievät voiton.
Minun ei ollut tarkoitus tehdä Kolilta videota vaan testailin vain kesällä hankkimani uuden kameran toimintaa 20 asteen pakkasessa. Päädyin kuitenkin muokkaamaan kuvaamistani pätkistä pienen videon, sillä tuntui siltä, että niin kauniit maisemat olisi sääli jättää makaamaan vain levynkulmalle. Alla siis Kolin maisemia myös videomuodossa. Alla näet myös kartan tämän pienen Itä-Suomi-kierroksen reitistämme.
Matkasta kertyi auton mittariin noin 1100 kilometriä, ja siihen päälle tulivat vielä ylimääräiset maisemakurvailut Nurmeksen pikkuteillä. Tällainen kilometrimäärä voi joillekin kuulostaa suurelta muutaman päivän reissulle, mutta Suomessa välimatkat ovat pitkiä. Se on tuttua kauraa suurelle osalle junantuomista pääkaupunkiseutulaisista tai muuten vain eri puolelle Suomea joskus elämänsä varrella muuttaneelle – niin myös meille, entisille itäsuomalaisille.
Kaikesta talven ihmemaa -hehkutuksestani huolimatta on todettava, että ei minusta tullut tämänkään matkan myötä talvi-ihmistä. Matkalla koetut upeat talvimaisemat olivat kuitenkin ehdottomasti kaiken toppautumisen ja palelemisen arvoiset. Tuore ja paksu lumi on kaunista, kunnes se muuttuu loskaksi!
Missä sinä olet kokenut tähän mennessä upeimmat talvimaisemat?
Lue myös:
- Viikonloppu Tampereen talvessa
- Etätöissä Savossa: millainen oli workcation Kuopiossa?
- Yö saaristossa: linnakesaari Örö
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Todella hienoja maisemia oikeastaan kaikissa kolmessa paikassa! Minä en olekaan muutamaan vuoteen juurikaan lasketellut tai lumilautallut, mutta mieluista puuhaa omastakin mielestä. Upeimmat talvimaisemat Suomessa ovat tainneet olla Riisitunturilla, Rukan Valtavaaralla ja Ylläksen Kuer-tunturilla.
Riisitunturi tuntuu olevan monen suosikki ja tällä viikolla oli jossain mediassakin juttua Riisitunturin tykkylumipuista. Minulla se on vielä näkemättä. Nyt oli kyllä Kolilla ja muuallakin tällä reissulla niin upeita lumimaisemia, että en jäänyt enempää kaipaamaan. Olen käynyt todella kauan aikaa sitten laskettelemassa Ylläksellä, Pallaksella ja Levillä, mutta siellä ei silloin sattunut olemaan noin hienoja maisemia.