Minulla oli alkukesän kahden autoreissun jälkeen edelleen palava matkakuume. Sellainen kunnon roihu, josta tietää, että se ei hyydy yhtään ennen kuin edes joku matkavaraus kilahtaa ostoskorin kautta sähköpostiin. Siispä päätin vihdoin olla välittämättä Roomaan suuntautuvien lentojen melko tyyriistä hintalapusta ja lähteä sammuttamaan matkakuumetta tuohon historiaa pursuavaan kaupunkiin. Viikonloppu Roomassa oli samettinen ja herkullinen.
Tämä oli toinen kertani Roomassa. Ekalla reissulla piipahdimme Hemmon kanssa kaupungissa vain pikaisesti Amalfin rannikolle suuntautuneen reissun yhteydessä. Silloin en oikein vakuuttunut. Joka paikassa tuntui olevan aivan liikaa ihmisiä, mikä ei toki ollut mikään yllätys yhdessä maailman suosituimmista matkakohteista. Tuntui, että Roomaa ei tavoita sieltä kaiken väenpaljouden alta. Vaikka kavahdin väkimäärää, tiesin jo silloin, että haluan vielä palata Roomaan. Täytyyhän kaikkien teiden päätepisteeseen yrittää tutustua edes jotenkin.
Yksi viikonloppu on vain säälittävä pintaraapaisu Roomassa, jossa joka kulmalta löytyy aivan käsittämätön määrä historiaa. On suorastaan huvittavaa, miten missä tahansa kadunkulmassa voi olla kivipylväs antiikin ajoilta. Töröttää siinä ihan muina kivipaaseina, täysin arkisesti. Roomalla olisi kaikki ainekset muuttua täysiveriseksi ulkoilmamuseoksi, mutta kaupunki ei ole näivettynyt vain turistikohteeksi. Se on vahvasti elossa ja todellinen. Majoitus Terminin aseman lähellä sivukadulla ehkä korosti tätä vaikutelmaa, sillä aseman läheisyydestä huolimatta majapaikan kulmilla ei pyörinyt turistilaumoja.
Viikonloppu Roomassa heinäkuun puolivälissä voi kuulostaa varsin hikiseltä ja sitä se toki oli, mutta hikistä oli tänä kesänä myös Suomessa, ja meitä lämpö ei ole koskaan häirinnyt. Roomassa elohopea pyöri samoissa lukemissa kuin Suomessa eli noin 30 asteessa, mikä ei ollut vielä erityisen tukahduttavaa. Sen verran kuumasti aurinko kuitenkin paahtoi, että pisimmät kävelyt paisteessa jätimme väliin ja käytimme sen sijaan metroa. Helle vaikutti myös tahtiin siinä mielessä, että pysähtelimme vähän väliä jonnekin viilentymään tai juomaan emmekä edes yrittäneet tahkota paikkoja turrevaihteella.
Meillä oli matkalle vain yksi nähtävyystavoite: käydä Vatikaanissa. Tämä myös toteutui, mistä voit lukea tarkemmin Vatikaanista ja Pietarinkirkosta kirjoittamastani postauksesta.
Lisäksi halusimme tutustua hieman Trastevereen, koska sitä aina kehutaan kauniiksi alueeksi. Nättiä siellä onkin, mutta kääntöpuolena Trasteveren kauniit kadut ja kujat ovat täpötäynnä muita matkaajia. Jos siis haluat edes hieman väljemmille vesille turistipaljoudesta, Trastevere ei ole paras paikka. Kuitenkin siellä tavoittaa eräänlaista pikkukylän tunnelmaa, joka monilta keskeisiltä Rooman alueilta puuttuu. Kävimme Trasteveressä ensin muuten vain ja uudelleen sunnuntaina kierrelläksemme Porta Portesen loputtomilla markkinoilla. Kirppistavarat olivat mielenkiintoisempia kuin muut, mutta emme tehneet mitään hankintoja.
Yleisesti Rooman viikonloppumatkan tavoite oli ihan vain nauttia reissussa olemisesta. Tämä onnistui mukavasti. Paljon kuljeskelua, valokuvaamista, gelaton maistelua (kahvin maku on paras!) ja ravintoloissa istuskelua. Testasimme esimerkiksi pariin otteeseen yksinkertaista cacio e pepe -klassikkopastaa ystäväni suosituksesta. Tuli jälleen kerran todettua, että myös klassikon voi valmistaa monella eri tavalla. Pasta oli jossain tosi hyvää, jossain mitäänsanomatonta. Lisäksi tuli tietysti syötyä kaikenlaista muutakin. Lopputulemana oli aikamoinen ähkyviikonloppu, kuinkas muuten.
Kuljeskelimme rauhallisessa Villa Borghesen puistossa, katselimme maisemia kauniilta Capitolium-kukkulalta Forum Romanumille päin ja kävimme tuijottamassa Colosseumia vähän joka puolelta. Huomasimme, että Tiberin varrella oli Island of Cinema -elokuvafestivaali ja katselimme joentörmältä alempana olevia kojujen rivistöjä, jotka ehkä liittyivät festivaaliin. Aurinko laski kauniisti joen ylle ja Rooma näytti viehättävältä ja romanttiselta. Kävimme myöhään illalla Trevin suihkulähteellä, missä oli väkeä ihan yhtä paljon kuin edellisellä reissulla eri aikaan päivästä. Siellä romantiikka karkasi kauas. Samettisessa yössä tavoitimme sen kuitenkin taas pian, kun kävelimme hämärästi valaistuilla kujilla tungoksesta poispäin.
Ihastuinko Roomaan näin toisella vierailukerralla? En palavasti, koska tunnelmasta oli välillä vaikea saada kiinni, mutta viihdyin kuitenkin. Kiistatta kaupunki on oikea historian aarreaitta ja siitä syystä matkustan todennäköisesti sinne taas joskus uudelleen.
Onko Rooma sinun suosikkisi?
Lue myös:
- Autolla Amalfin rannikolla – pala kauneinta Eurooppaa
- Positano – ilo silmälle, tuskainen jaloille
- Tulivuoren hautaama Pompeiji
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Tykkään Roomasta tosi paljon, mutta viime vierailulla huhtikuussa alkoi kyllä turistimäärä riepoa. Aikaisemmat visiittini Roomaan olivat 2001 ja 2006 ja turisteja oli huomattavasti vähemmän, vielä ihan siedettävä määrä. Onneksi löytyi kyllä löysimme myös rauhallisempiakin kujia ja paikkoja myös viime reissulla, kun malttoi pysyä poissa suurista nähtävyyksistä. Ja siellä se ihana Rooma juuri enemmän onkin.
Kiitos kommentista! Matkailijoiden määrä on varmaan vähän tuuristakin kiinni, en tiedä. Mekin löysimme ihan mukavasti rauhallisempia kujia, kun lähdimme pois nähtävyyksien liepeiltä. Usein ei tarvitse edes kovin kauas mennä, niin jo hiljenee (pätee siis ihan joka paikassa, ei ainoastaan Roomassa).