Amalfin rannikko: matkajärjestelyt ja kustannukset

Artikkelikuva - Positanon rantaa

Italiassa on kaksi nyrkkisääntöä hintatasosta: ”etelässä on edullista” ja ”pohjoisessa on kallista”. Vaikka Amalfin rannikko sijaitsee melko eteläisessä Italiassa Napolin kupeessa, se tekee poikkeuksen sääntöön. Siellä ei ole erityisen edullista. Miten toukokuun matka Italiaan Amalfin rannikolle tuli järjestettyä ja mitä se kustansi?

Perille monta eri reittiä

Amalfin rannikolle Italiaan matkustaminen vaatii vähän vaivannäköä, ja vaivannäöstä yleensä aiheutuu jotain kuluja. Järkeviä lentovaihtoehtoja on pari: lento Roomaan ja sieltä junalla Amalfin rannikolle, tai lento Napoliin ja matkan jatkaminen junalla perille. Me päädyimme Hemmon kanssa lentämään Roomaan, koska lennot sinne olivat huomattavasti edullisemmat kuin Napoliin junalippujenkin hinnat huomioiden. Halusimme myös käväistä pikaisesti Roomassa samalla reissulla, koska kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä aiemmin.

Menomatkalla hyppäsimme heti lennon jälkeen Roomassa junaan, jolla menimme Salernoon. Matka kesti kaksi tuntia. Salernosta jatkoimme matkaa vuokra-autolla rannikolle Positanoon. Paluumatkalla yövyimme yhden yön Roomassa.

Lennoista (Helsinki–Rooma–Helsinki) pulitimme 497 euroa eli 248,50 euroa per lätty. Junaliput välille Rooma–Salerno–Rooma maksoivat kahdelta hengeltä 67 euroa.

Tukikohta hyvältä paikalta Amalfin rannikolla

Me valitsimme Amalfin rannikolta tukikohdaksemme Positanon, koska olimme kuulleet ja lukeneet siitä paljon hyvää. Emme halunneet mihinkään tuppukylään, jossa olisi yksi tai kaksi ravintolaa, koska sellaisessa paikassa olisimme kyllästyneet viikon aikana hengiltä. Positanokaan ei ole mikään iso paikka, mutta siellä on kuitenkin valinnanvaraa ravintoloiden suhteen ja hyvät yhteydet muualle rannikon kyliin ja saarille. Valintaan vaikutti myös se, että Positano on todella kaunis – klikkaile vaikka aiempaan postaukseeni kylästä.

20160714-Unelmatrippi-Amalfi-kulut-DSC_0830
Positano iltahämärässä

Vietimme Positanossa kahdeksan yötä. Etsimme hotellin, joka oli siedettävän kävelymatkan päässä ravintoloista ja muista palveluista. Halusimme varmistaa, että lomasta ei kuluisi kovin paljoa hukkaan kulkemisen kanssa säätäessä. Olisimme tietysti voineet mennä illallisille autolla, mutta onhan paljon mukavampaa, jos ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa. Varsinkin, kun Amalfin rannikolla sellaista ei todellakaan löydy. Toki kävellen liikkuminen tarkoitti myös sitä, että illallisilla saimme molemmat maistella ihania paikallisia viinejä, kun kummankaan ei tarvinnut olla kuskina.

Positanossa, matkan tukikohdassamme, halusimme siis päästä liikkumaan näppärästi kävellen. Se onnistui hyvin hotellistamme Dimora Fornillosta, jota ei tosin voi suositella huonokuntoisille tai liikuntarajoitteisille (kuten ei ehkä koko Amalfin rannikkoa). Vaikka hotellimme sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä rannasta ja ravintoloista, se sijaitsi rinteessä, kuten enemmistö muistakin alueen hotelleista ja rakennuksista. Rappusia siis riitti kavuttaviksi, mutta tämä ei meitä haitannut. Dimora Fornilloon ei ole pääsyä muuten kuin kävellen – jos siis olisimme liikkuneet Positanon sisällä autolla, olisimme joutuneet joka tapauksessa kävelemään jonkin verran hotellilta isomman tien varteen autolle ja toisinpäin. Sama juttu, jos olisimme ajelleet taksilla.

20160714-Unelmatrippi-Amalfi-kulut-DSC_0688
Huoneessamme oli oma terassi hulppealla merinäköalalla.

Kahdeksan yötä Dimora Fornillossa maksoi 886 euroa eli hotelli kustansi kahdelta hengeltä noin 111 euroa yötä kohden. Omalla mittapuullani tämä hinta alkaa olla ehdottomasti ylärajoilla melkeinpä missä tahansa maassa. Vastaavia, hyviä vaihtoehtoja ei kuitenkaan tämän edullisemmalla vaikuttanut löytyvän. Viimeisen eli matkan yhdeksännen yön vietimme Roomassa, missä maksoimme hyvällä paikalla sijaitsevassa majatalossa yhdestä yöstä 95 euroa.

Auton vuokraus ei ole ehdottomasti tarpeen, mutta tuo etuja

Vuokra-auton otimme koko Positanossa oleskelumme ajaksi, jotta pääsisimme kulkemaan minne halusimme, juuri silloin kun halusimme. Amalfin rannikolla on mahdollista liikkua bussilla, mutta oma aikataulu on aina paljon mukavampi ja joustavampi. Turistibussit eivät pysähdy jokaiseen mutkaan valokuvia varten, vaikka matkustajat kuinka vinkuisivat. Lisäksi syrjäisemmät seudut pikkukylineen ja sitruunaviljelmineen jäävät niiden kyydissä näkemättä. Tsekkaa aiempi postaukseni autoilusta Amalfin rannikolla.

20160714-Unelmatrippi-Amalfi-kulut-DSC_0713
Fiatit ovat Italiassa suosittuja. Pienellä autolla pääsee ahtaisiinkin paikkoihin, joita Amalfin rannikolla riittää.

Auton vuokraus olisi ollut mahdollinen säästökohde, sillä reissulla tuli pari päivää, jolloin emme käyttäneet autoa ollenkaan. Mikäli olisimme tehneet tarkan lomaohjelman etukäteen, olisimme voineet ottaa auton muutamaa päivää lyhyemmäksi ajaksi. Mutta no, pikkutarkka etukäteissuunnittelu ei nyt vain satu olemaan tapana.

Tiukka matkaohjelma olisi myös tarkoittanut, että emme olisi voineet täysin huomioida sään vaihtelua suunnitelmissa – mielestäni melko iso riski, koska halusimme kuitenkin käydä esimerkiksi patikoimassa, ja ainakaan minusta patikointi sateessa ei ole niin mukavaa kuin hyvällä säällä. Sateella sekä sumussa upeat maisemat esimerkiksi Sentiero degli Dein varrella ja Caprin saarella Monte Solarolta olisivat jääneet näkemättä ja kuvaamatta. Kun auto oli meillä koko ajan, meidän ei tarvinnut jo autovarausta tehdessämme päättää, minä päivinä menemme autoreissuille ja minä päivinä teemme jotakin ilman autoa. Tällaista pikaista suunnitelmien vaihtoa jouduimme reissulla tekemäänkin muun muassa silloin, kun sumu peitti ympäröivät kukkulat kokonaan sinä päivänä, kun olisin halunnut patikkareitille kuvaamaan.

20160714-Unelmatrippi-Amalfi-kulut-DSC_0932
Monte Solarolta on hyvät näkymät Caprin kuuluisille kivimuodostelmille.

Auton vuokraus (uusi Fiat 500) kahdeksaksi päiväksi maksoi vakuutuksineen 455 euroa eli noin 57 euroa päivää kohti. Lisäksi tuli tietenkin bensakuluja (tosin vain 55 euroa koko ajalta), ja auton parkkeeraus Positanossa maksoi myös. Parkkimaksussa ei olisi juuri ollut mahdollisuutta säästää, sillä Amalfin rannikolla kannattaa aivan ehdottomasti varata jostain parkkipaikka etukäteen. Muuten autoa ei saa mihinkään. Me saimme hotellimme kautta autopaikan läheiseltä parkkialueelta. Auton pitäminen siellä maksoi 18 euroa vuorokaudelta eli yhteensä 144 euroa.

Illallisiin saa Italiassa uppoamaan rahaa

Entäs sitten ruoka? Hotellihuoneemme hintaan kuului hyvä aamupala, joten siihen ei tarvinnut erikseen höylätä korttia. Lounaat ja illalliset söimme ravintoloissa.

Erityisen edulliseksi ravintoloissa syöminen ei Amalfin rannikolla tule. Laskin, että keskimäärin lounas maksoi meille kahdelle 26 euroa, mikä ei ole paha rasti. Sen sijaan illallisemme maksoivat kahdelta keskimäärin 91 euroa. Kävimme muutaman kerran illallisella pitkän kaavan mukaan, ja muuten söimme vähän kevyemmin (jos nyt niin voi italialaisesta ruuasta edes sanoa). Ruokaan saisi Amalfin rannikolla palamaan rahaa vaikka kuinka, mutta me valitsimme jonkinlaisen keskitien. Seudulla on ihania ravintoloita ja ruoka todella hyvää, joten herkuttelulta ei voi välttyä, eikä se toivottavasti ole kenelläkään Amalfin rannikolla edes tarkoituksena, ollaanhan Italiassa!

20160714-Unelmatrippi-Amalfi-kulut-DSC_0855

Meillä ei ollut hotellilla kokkausmahdollisuuksia, mutta kiinnitimme silti huomiota siihen, että elintarvikkeiden ostosmahdollisuudet ovat monissa paikoissa hyvin rajalliset. Supermarketteja ei ole, ja pikkukaupoissa on kallista ja heikot valikoimat. Niinpä monipuolisen ruuan laittaminen itse olisi ollut vaikeaa eikä välttämättä edes kovin edullista. Herää tietysti kysymys, että mistä paikalliset sapuskansa hankkivat, mutta siihen en osaa vastata. Ehkä toreilta?

Amalfin rannikko ei ole halpa matkakohde, mutta upea se on

Lennot, hotellit, auton vuokraus ja junaliput maksoivat kahdelta hengeltä yhteensä noin 2000 euroa. Näiden lisäksi rahaa paloi esimerkiksi venematkoihin, pysäköintiin, pääsymaksuihin, pienimuotoisiin ostoksiin ja etenkin ruokaan ja juomaan. Lounaiden ja illallisten keskimääräiset kustannukset jo kerroinkin, mutta noita muita kuluja en erittele tähän sen tarkemmin, koska jokaisen kulutustaso riippuu niin monesta seikasta. Täytyy vain sanoa, että aika paljon edullisempiakin reissuja on tullut tehtyä.

Kannattiko? Kyllä. Amalfin rannikko on upea, ja loma oli aivan mahtava niin upeiden maisemien, patikointi- ja muiden retkikokemusten kuin ruuankin puolesta. Ihan heti emme kuitenkaan ole menossa uudelleen, ja onneksi ei tarvitsekaan – sen verran hyvin tähän reissuun tuli panostettua, että mikään välistä jätetty paikka tai missattu mahdollisuus ei jäänyt harmittamaan.


Lue myös muut matkaan liityvät jutut:
Autolla Amalfin rannikolla – pala kauneinta Eurooppaa
Positano – ilo silmälle, tuskainen jaloille
Sentiero degli Dei eli patikointia Jumalten polulla
Päiväretki Caprin saarelle
Tulivuoren hautaama Pompeiji

2 vastausta artikkeliin “Amalfin rannikko: matkajärjestelyt ja kustannukset”

  1. Hei! Kiva kun kirjoitit kustannuksista. Nämä ovat aina mielenkiintoisia ja hyödyllisiä omien reissujen suunnittelun ja budjetoinnin kannalta. Mulla Amalfi-rannikko ehkä ensi kesän ohjelmassa, tänä kesänä vuorossa oli Kreikka.

    1. Kiitos kommentista, Heli! Tosi mukavaa, että koit tämän hyödylliseksi. Tykkään itsekin lukea kustannuksista blogeista ja muualta matkaa suunnitellessani. Kuten sanoit, se auttaa omien reissujen budjetoinnissa. Siksi siis tämäkin postaus. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *