Haaveilin matkasta Vatikaaniin aktiivisesti jo vuonna 2016, kun suunnittelimme Hemmon kanssa matkaa Amalfin rannikolle ja lennot olivat Rooman kautta. Silloin Vatikaani jäi kuitenkin valitettavasti käymättä, koska aika ei millään riittänyt siihen. Näin pari vuotta myöhemmin saimme vihdoin järkättyä matkan Roomaan ja pääsimme sinne Vatikaaniinkin, jes! Samalla vierailimme Pietarinkirkossa, joka on Vatikaanivaltion pääkirkko.
Vatikaanissa on niin helppo vierailla Roomassa käydessä, että ilman muuta halusimme hyödyntää tilaisuuden nyt, kun aikaa oli hieman enemmän. Halusin ruksia tuon kääpiövaltion pois listaltani valtioista, joissa en ole vielä käynyt. Vatikaani on pinta-alaltaan (44 hehtaaria) ja väkiluvultaan maailman pienin itsenäinen valtio, joten tässäkin mielessä sinne piti päästä.
Vatikaani on myös siitä erikoinen, että se sijaitsee Italian ”sisällä” keskellä Rooman kaupunkia ja on täysin riippuvainen Italian infrastruktuurista ja myös taloudesta. Vatikaaniin voi puikahtaa Roomassa ihan vahingossa, sillä valtioiden rajaa ei välttämättä huomaa mistään.
Säälittävän kokoisen pikkuvaltion kansainvälinen huomioarvo on suuri siksi, että katolista kirkkoa johdetaan Vatikaanista käsin. Uskonnosta päästäänkin jouhevasti Vatikaanin nähtävyyksiin. Vatikaanin suurimmat vetonaulat ovat turistimielessä Pietarinkirkko ja Vatikaanin museot.
Vatikaanin museoiden kuuluisin osa on Sikstuksen kappeli, jossa voi siis käydä vain osana museovierailua. Me olimme varauksen kanssa liian myöhään liikkeellä, joten emme saaneet enää haluamiamme lippuja Vatikaanin museoihin ja meiltä jäi näin ollen näkemättä myös Sikstuksen kappeli ja siellä olevat Michelangelon epäilemättä upeat freskot. Tulevaisuudessa odottanee siis uusi reissu Vatikaaniin. Kannattaa ostaa liput ajoissa eikä säheltää hommaa pieleen, kuten meille kävi.
Pietarinkirkko on mahtipontinen
Vatikaanin Pietarinkirkossa kuitenkin vierailimme, sillä sen perusosiin päästäkseen ei tarvitse ostaa lippuja ja kupoliinkin pääsee helposti ostamalla piletin paikan päältä. Aikainen lintu nappaa silti madon myös tässä tapauksessa! Paras mahdollinen neuvo, jonka itse sain vierailua ennen ja jonka haluan jakaa, on: mene paikalle heti kirkon auetessa eli seitsemältä aamulla. Tämä neuvo koskee kaikkia niitä ihmisiä, jotka eivät rakasta jonottamista ja tungosta.
Heti seiskan jälkeen aamulla paikalla oli vain pari kourallista ihmisiä ja me pääsimme turvatarkastuksesta sukkana sisään. Yhdeksän aikaan jonossa oli jo satoja ihmisiä, jotka kykkivät hitaasti etenevässä jonossa ja jonotuksen jälkeen pääsivät kiertelemään tupaten täynnä olevaan kirkkoon. Aikainen aamuherätys oli todellakin kärsimyksen arvoinen!
Uskon myös, että kirkon ulkoasu ei olisi päässyt yhtä hyvin oikeuksiinsa väkijoukossa tungeksiessa kuin väljässä kirkossa kierrellessä. Jonotuksen aiheuttama tatti otsassa syö osansa nähtävyyden kuin nähtävyyden viehätyksestä.
Vierailuajan lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota pukeutumiseen. Pietarinkirkkoon ei ole asiaa minishortseissa tai -hameessa ja hihattomassa topissa, jos ei satu käymään tuuri tarkastusportilla. Minusta toisten uskonnon ja tapakulttuurin kunnioittaminen on kohteliasta, joten laitoin päälle vierailua varten polvet ja olkapäät peittävät vaatteet, mitä suosittelen muillekin. Vaatesääntöä valvotaan hanakasti: näimme useamman tyypin tulevan käännytetyksi ovelta, kun heillä ei ollut asiaankuuluvaa vaatetusta. Säällistä vaatetusta odotetaan niin naisilta kuin miehiltä.
Pietarinkirkko on suurimmalta osin peräisin 1600-luvulta ja se on maailman suurin uskonnollinen rakennus. Kirkko on yli 200 metriä pitkä ja yli 130 metriä korkea, ja sinne mahtuu 20 000 ihmistä. Tila on sanalla sanoen valtava. En ole kummoinen kirkkorakennusten ystävä, mutta on sanottava, että Pietarinkirkko on kokonsa ja yksityiskohtiensa runsauden vuoksi vaikuttava. Jos yksityiskohdista haluaa enemmän irti, kannattaa hommata esimerkiksi jokin opaslehtinen tai -kirja, jota voi tutkia kirkossa kierrellessä.
Pietarinkirkon kupolista aukeaa näköala Rooman ylle
Pietarinkirkon kupoliin pääsee vierailulle alkaen kello kahdeksalta aamulla. Me kiersimme kirkon noin tunnissa ja pääsimme myös kupoliin jonottamatta, koska olimme paikalla niin ajoissa. Sisään mennessä on vaihtoehtona kävellä kaikki raput ylös (noin 550 porrasta) tai mennä hissillä reiluun puoliväliin ja kävellä sieltä ylös (noin 330 porrasta). Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Hissiliput maksoivat 10 euroa per nenä (heinäkuu 2018), ilman hissiä olisi päässyt pari euroa halvemmalla.
Hissimatkan jälkeen pääsee katselemaan rauhassa kupolin sisäkattoa tasanteelta, joka kiertää kupolin reunoilla. Tasanteelta näkee tietenkin myös alas kirkkoon, jossa muurahaisen kokoiset ihmiset taapertavat patsaita ja koristeita ihastellen. Tasanteen jälkeen alkaa kapuaminen spiraalirappusia ylöspäin.
Rappusista on sanottava, että ne ovat paikoin erittäin kapeat ja jyrkät. Pietarinkirkon kupolin kaakelointi kaartuu joissain kohdissa rappusten päälle niin, että jopa kaltaiseni pienikokoinen tyyppi joutuu kävellessä vähän kenottamaan vinossa. Harteikkaalle, pitkälle tai muuten isolle ihmiselle portaikko voi siis olla vähän ahdas paikka. Ohittelemaan ei paljoa pääse eli rappusissa on edettävä kiltisti jonossa sitä tahtia kuin muutkin. Kapeimmasta kohdasta en edes yrittänyt ottaa kuvaa.
Ylhäältä aukeaa hieno näkymä joka suuntaan. Toisella laidalla oleva Berninin suunnittelema Pietarinaukio näyttää hienolta suihkulähteineen ja pylväsrivistöineen, kun taas toisella puolella aukeaa vihreitä näkymiä Vatikaanin puutarhaan ja Rooman ylle. Kupolista avautuvat maisemat olivat mielestäni pääsylipun ja kapuamisen arvoinen kokemus – ja myös kiipeäminen ahtaassa portaikossa oli tavallaan ihan hauskaa.
Lopuksi vielä ekstravinkki itse Vatikaaniin liittyen: älä poikkea aamiaiselle Cafe Morettoon matkalla metrolle. Foccacciot, kahvit ja iso vesipullo maksoivat 50 euroa. Siis viisikymmentä euroa. Arvasimme jo mennessä, että tämä ei tule halvaksi – paikka kun sijaitsee niin oivallisesti kulkureitillä Pietarinkirkolta Ottavianon metroasemalle – mutta olihan tuo silti uskomatonta rahastusta. Ei hinta kuitenkaan jäänyt suuremmin harmittamaan, sillä joskus kai näihin turistiansoihin väkisin sortuu.
Lisätietoja Vatikaanivaltion nähtävyyksistä: vaticanstate.va
Tietoa Vatikaanista Unescon sivuilla: unesco.org
Lue myös:
- Viikonloppu Roomassa – samettiöitä, gelatoa ja kävelyä historian keskellä
- Sedlecin luukirkko
- Satumainen Bledin linna
- Córdoban katedraali La Mezquita – rakennus, jossa historia kerrostuu
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: