Saksassa Baijerin eteläisimmässä kolkassa sijaitseva Oberstdorf tunnetaan varmasti parhaiten talviurheilukeskuksena ja Keski-Euroopan mäkiviikkojen tapahtumapaikkana. Oberstdorf on yksi neljästä kaupungista, joissa jokavuotiset hyppykisat pidetään. Kesäaikaan pieni Oberstdorf sopii hyvin patikointiin ja jylhien Allgäun Alppien vuoristomaisemien ihailuun. Me kävimme kesäkuussa katsomassa, miltä maisemat näyttävät kylän kupeessa sijaitsevan Nebelhorn-vuoren huipulta.
Nebelhornin huippu on 2224 metrin korkeudessa merenpinnasta. Oberstdorfin kylästä sinne pääsee nousemaan kevyesti huristelemalla hissin kyydissä kolme eri pätkää – goldolihisseistä tykkäävä saa siis nauttia koko rahan edestä!
Laaksosta noustaan Nebelhornbahn I:n kyytiin, ja se nousee Seealpe-hissiasemalle. Sieltä pääsee halutessaan jatkamaan suoraan matkaa ylöspäin poistumatta ollenkaan hissistä, jolloin hissi vaihtuu lennosta Nebelhornbahn II -hissiksi. Toisella stopilla Höfatsblick-asemalla hissiä on kuitenkin vaihdettava huipulle nousevaan Gipfelbahn-hissiin.
Hissimatka huipulle on kokonaisuudessaan elämys. Se kestää yhteensä noin vartin, kun mukaan ei lasketa mahdollisia jonotus- ja odotusaikoja ja siirtymisiä hissistä toiseen.
Goldolit ovat moderneja ja hiljaisia. Ne kulkevat miellyttävän tasaisesti. Heti alkumatkasta hissi ohittaa monille urheilua seuraaville tutut Oberstdorfin hyppyrimäet. Minua ne eivät kovin paljon kiinnostaneet, mutta muut näkymät kyllä. Oberstdorfin kylä jää hissin kyydissä nopeasti kauas alas ja samalla ympäröivät maisemat muuttuvat koko ajan karummiksi. Samalla lumihuippuiset vuoret tulevat koko ajan lähemmäs.
Mahtavia vuoristomaisemia Nebelhornin huipulta
Nebelhornin huipulta maisemat vasta hienot ovatkin: ympärillä avautuu näkymä, joka sisältää noin 400 vuorenhuippua! Vastustamattoman upeita maisemia voi istahtaa katselemaan ajan kanssa suurelle, avonaiselle terassille, missä maisemien kylkeen voi tilata ravintolasta vaikkapa vehnäoluen ja brezelin tai kupposen kahvia. Tällaiset terassit Alpeilla ovat paikkoja, joita en ikinä jätä väliin, jos kerran on tilaisuus viipyillä niillä jonkin aikaa.
Mielettömien terassinäkymien lisäksi Nebelhornin huipulla kannattaa kurkkia maisemia myös toiseen suuntaan. Huipulla on terassiravintolan ohella myös sadan metrin mittainen näköalareitti, Nordwandsteig. Reitille kuljetaan lyhyen kävelytunnelin läpi kahvilan ja terassin vierestä. Itse reitti on rakennettu metallisista ritilöistä, joita pitkin pääsee kiertämään huipun pohjoispuolelta takaisin sen eteläpuolelle.
Monilla vuoristoalueilla on tyypillistä, että korkeimmalle kohdalle on pystytetty suuri risti. Nebelhornin huipulla oleva risti jää kahvilan ja Nordwandsteigin reitin muodostaman soikion keskelle. Ristin luokse pääsee Nebelhornilla varsin helposti, sillä se on aivan näköalatasanteiden vieressä. Jonkinlaista yritteliäisyyttä saattaa tosin vaatia ujuttautuminen kaikkien muiden ristin lähettyvillä tungeksivien ohitse.
Laskettelijoita Nebelhornilla hemmottelee Saksan pisin rinne, joka on 7,5 kilometrin mittainen. Tällaiset luvut saavat todella unelmoimaan laskettelureissusta Alpeille. Se riemu on vielä minulla kokematta, vaikka olen haaveillut siitä alakoululaisesta asti. Patikointi vuoristomaisemissa on kuitenkin yhtä lailla upea kokemus, ja siitä olen onneksi päässyt nauttimaan useita kertoja.
Nebelhornilla päätimme kävellä huipulta yhden hissimatkan verran alaspäin. Vaihtoehtona olisi toki ollut kävellä vaikka koko matka laaksoon asti, mutta siihen emme ryhtyneet. Olimme päättäneet asian jo etukäteen, ja hissillä ylös noustessamme olimme tyytyväisiä ratkaisuun. Jo hissistä tarkasteltuna oli selvää, että matkassa olisi mennyt pieni ikuisuus, sillä rinne on jyrkkä ja pitkä. Se ei myöskään näyttänyt erityisen kiinnostavalta. Ei meillä sinänsä minnekään kiire ollut, mutta tuntitolkulla jyrkkään rinteeseen tehtyä hiekkatietä käveleminen ei oikein houkutellut aiempien kokemusten perusteella.
Jo yhden lyhyen hissivälin kävelyyn huipulta seuraavalle hissiasemalle meni meillä noin tunti. Osa ajasta kului valokuvaamiseen, mutta käveleminen oli jo itsessään yllättävän hidasta jyrkällä hiekkatiellä, jossa sai jatkuvasti varoa jalkojen alta lipeävän soran aiheuttamaa kaatumista. Tällä kertaa vuorenrinteellä kävely ei siis noussut erityisen hienoksi patikointikokemukseksi. Maisemat olivat eittämättä komeat, mutta hiekkatie oli aika tylsä ja samaan aikaan ärsyttävä käveltävä alamäkeen.
Muilta osin Nebelhornin huipulla vierailu oli erinomainen kokemus. Maisemat huipulta ja hissimatkoilta ovat upeat, ja muutenkin hisseillä liikkuminen oli mukavaa ajanvietettä.
Oletko noussut hissillä vuoren päälle? Jos et, niin houkuttaisiko joskus päästä kokeilemaan?
Viivyimme Oberstdorfissa pari yötä, kun ajoimme omalla autolla Espanjasta Suomeen Via Baltican reittiä. Lisätietoa Oberstdorfista matkailukohteena löydät Oberstdorfin turismitoimiston sivuilta. Hissien aukioloajat ja lippujen hinnat kannattaa tarkistaa Oberstdorf Kleinwalsertalin sivuilta.
Lue myös:
- Kesäisiä vinkkejä Saksan Oberstdorfiin
- Patikointia Baijerissa: Starzlachklamm ja Hinanger-vesiputous
- Bastei, Saksin Sveitsin ykkösnähtävyys
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Huh, on kyllä maisemat nyt kohdillaan! Olen pistänyt tosiaan monesti nuo ristit merkille, mutta en asiaa ole tarkemmin ole ajatellut. Oletko tietoinen, että onko niiden takana joku tarina? Huikean pituinen tuo laskettelurinne. Olisi joskus kiva lähteä laskettelureissulle Alpeille – varmasti olisi upea kokemus. Ja kyllä, onhan noita hissejä tullut käytettyä.
Ristit liittyvät tietenkin uskontoon, mutta luin, että niillä olisi ollut virkaa myös ukkosenjohdattimina ja jonkinlaisina rajatolppina.
Olisi tosiaan aika huikeaa laskea 7,5 kilometrin mittaista rinnettä. Alpeilta löytyy toki paljon pidempiäkin, mutta on tuokin jo aikamoinen pituus Suomen rinteisiin verrattuna. Olisi mukavaa, kun ei tarvitsisi jatkuvasti odottaa hissijonossa ja olla matkalla hississä ylöspäin vaan itse laskettelun osuus olisi pidempikestoinen.