Olimme kesällä automatkan yhteydessä muutaman yön Baijerin eteläisimmässä kolkassa Oberstdorfissa. Saksan alppiseutu on kaunista ja siellä on paljon tekemistä luonnossa liikkujille. Kävimme yhtenä päivänä patikoimassa Starzlachklammin hienon rotkoreitin ja vierailimme samalla läheisellä Hinangerin vesiputouksella. Molemmat kohteet sijaitsevat Sonthofenissa noin viidentoista kilometrin päässä Oberstdorfin kylästä.
Saavumme Starzlachkammin rotkoreitin parkkipaikalle kymmenen maissa aamupäivällä. Siellä on vielä hiljaista. Kokemukseni mukaan Baijerissa patikointireiteille kannattaa suunnata ajoissa, sillä ne ovat lähes poikkeuksetta suosittuja. Olemme tyytyväisiä, että saamme lähteä reitille lähes omassa rauhassa.
Parkkipaikalta kulkee helppo ja rauhallinen kävelyreitti varsinaisen rotkoreitin suulle. Matkan kävelemisessä menee parikymmentä minuuttia. Pysähdymme hetkeksi ihailemaan pientä vesiputousta ennen kuin menemme kyselemään sisäänpääsylippuja kioskista.
Kioskin yhteydessä on pieni varjoisa terassi, jolle olisi mukava istahtaa hetkeksi. Tuhdin aamiaisen jäljiltä meillä ei kuitenkaan ole yhtään nälkä emmekä kaipaa myöskään juotavaa, joten ostamme vain sisäänpääsyliput ja suuntaamme suoraan rotkoreitille. Lippu on varsin edullinen: aikuisen lippu maksaa vain neljä euroa, ja majatalosta saamallamme matkailijakortilla saamme siitä vielä 50 senttiä alennusta (kesäkuu 2023).
Kapea ja kivinen Starzlachklammin rotkoreitti
Jatkamme portista sisään ja alamme nousta polkua ylöspäin. Alkumatkasta vastaan tulee jonkin verran betoni- ja kivirappusia sekä tasaista polkua. Kävelyreitin oikealla puolella puiden ja pusikon takana virtaa joki, joten matkaamme säestää miellyttävä veden solina.
Pian pääsemme metsän suojista rotkon reunalle. Silloin käy ilmi, että Starzlachklammin rotkoreitti on yllättävän kapea ja paikoin myös melko vaikeakulkuinen. Vertailen mielessäni reittiä edellisenä päivänä kävelemäämme Breitachklammin reittiin Oberstdorfissa ja pohdin, että Starzlachklammilla on paljon kapeampia ja epätasaisempia osuuksia.
Reitti on rotkon reunaa myöten kulkeva kapea suikale, mutta eteneminen ei ole millään tavoin pelottavaa vaan varsin mukava kokemus. Kaide on tukeva emmekä kävele kovinkaan korkealla. Tasapainoilemme rosoisen kallion ja kivien päällä eli reitti ei ole mitään tasaista taaperrusta, mutta en sanoisi sitä vaikeaksi vaan ennemmin vaihtelevaksi. Eteneminen ei käy tylsäksi, sillä seuraavaa askelta joutuu miettimään lähes jatkuvasti. Normaalikuntoiselle ihmiselle reitti ei tuota mitään hankaluuksia. Välillä reitillä on myös helppokulkuista lankkusiltaa.
Pysähtelemme vähän väliä katselemaan rotkossa virtaavaa vettä ja ympäröiviä kallioseinämiä. Vettä on yllättävän vähän, mutta kuitenkin sen verran, että virtaus muodostaa kävelylle kivan taustakohinan. Kallioon on ajan saatossa muodostunut tasaiseksi hioutuneita kohtia, jotka näyttävät hienoilta. Osa rotkossa vierailijoista käyttää niitä myös vesiliukumäkinä – näemme rotkossa canyoning-harrastajia. Touhu näyttää ihan hauskalta, mutta myös varsin vilpoiselta, sillä vesi ei ole lämmintä.
Etenemme rotkossa hyvän tovin, kunnes polun varrella tulee vastaan mahdollisuus lähteä nousemaan ylöspäin. Emme ole ihan varmoja, milloin varsinainen rotkoreitti itse asiassa päättyy, joten päätämme katsastaa, mitä ylhäällä on. Nousua riittääkin. Lopulta pääsemme ylös rotkosta ja päädymme portille. Nousimme siis ylös oikeasta kohdasta.
Portilla ei ole mitään kontrollia kumpaankaan suuntaan kulkeville, joten tajuamme, että täältä päästä rotkoon olisi nähtävästi päässyt ilman sisäänpääsylipun maksamista. Kuten sanottua, pääsymaksu oli muutenkin vain 3,5 euroa, joten maksamamme hinta ei todellakaan jää kaivelemaan.
Metsäreitillä sakkailua Starzlachklammilla
Päädymme portin jälkeen maalaismaisemiin pellon laitaan katselemaan heinikossa päivystäviä lehmiä. Katson kelloa ja totean, että meillä on mennyt varsinaisessa Starzlachklammin rotkossa kävellessä ja kuvia räpsiessä noin kaksi tuntia. Nyt täytyisi enää löytää takaisin autolle.
Meillä ei ole mitään erillistä karttaa patikointireitille ja viitoituksessa on toivomisen varaa. Lähdemme yksinkertaisesti kävelemään hiekkatietä pitkin suuntaan, jossa tiedämme parkkipaikan sijaitsevan. Yritämme varmistaa oikean reitin Google Mapsistä, mutta se ei tunnista tietä, jolla olemme.
Päädymme hetkeksi sakkailemaan metsässä pellon laidalla kulkevaa hiekkatietä edestakaisin oikeaa reittiä etsien. Melko pian päädymme kuitenkin siihen lopputulokseen, että kun hiekkatie kerran menee oikeaan suuntaan, niin ehkä sen varrelta lähtee myös reitti takaisin parkkipaikalle, vaikka varsinaisia viittoja ei tunnu löytyvän ja Google ei tunnista reittiä. Tällä taktiikalla löydämme kuin löydämmekin lopulta todella pitkät portaat, jotka laskeutuvat alaspäin kohti parkkista. Säheltämisen jälkeen meillä kuluu lopulta reitillä kokonaisuudessaan noin kolme ja puoli tuntia.
Piipahdus Hinanger-vesiputouksella
Autolle päästyämme päätämme käydä vielä katsastamassa lähistöllä sijaitsevan Hinanger-vesiputouksen. Kurvaamme sen lähelle ja jätämme auton tien varteen parkkiin. Tieltä on putoukselle vain lyhyt kävelymatka helppoa metsäpolkua ja pieniä kävelysiltoja pitkin. Vieressä solisee jälleen vesi, mutta tällä kertaa vain kapeana purona.
Hinanger-vesiputous osoittautuu kokonsa puolesta varsin vaatimattomaksi Baijerin mittapuulla. Meidän lisäksemme sitä on katsomassa vain kaksi ihmistä. Varjoisassa metsässä on joka tapauksessa nättiä ja putoukselle on helppo kulkea, joten olemme ihan tyytyväisiä, että päädyimme katsomaan sitä. Mitään mahtavaa spektaakkelia Hinanger-putoukselta ei kannata odottaa, mutta se on ihan kiva ja leppoisa piipahduspaikka.
Viivyimme Oberstdorfissa pari yötä, kun ajoimme omalla autolla Espanjasta Suomeen Via Baltican reittiä.
Lue myös nämä jutut Saksan Baijerista:
- Breitachklamm – patikointia syvässä rotkossa Oberstdorfissa Baijerissa
- Nebelhornin huipulla Oberstdorfissa
- Kesäisiä vinkkejä Saksan Oberstdorfiin
- Patikointia Baijerin ja Tirolin rajalla: Leutaschklamm
- Alpeilla Zugspitzen huipulla
- Partnachklamm, huikea patikointireitti kapeassa rotkossa
- Wimbachklamm: patikointia rotkossa Saksassa
- Vinkkejä Berchtesgadeniin Alppien juurelle
- Patikointia Baijerissa: Almbachklammin kanjonireitti
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Kuulostaa ja näyttää mukavalta reitiltä, ja jotenkin todella vehreältä myös. Ja tuo on muuten totta, että vaikka vettä olisi vähänkin, sen aiheuttama kohina tuntuu miellyttävältä. Hinanger-vesiputous ei tosiaan kovin massiiviselta näytä, mutta ei aina tarvitsekaan. Joskus jo pelkästään se, missä putous sijaitsee, saa sen näyttämään kivalta.
Reitti oli tosiaan aika vehreä! Ja vesiputouksia on aina kiva nähdä, vaikka ne eivät isoja olisikaan. En tiedä vaikuttiko tuohon Hinanger-putoukseen meidän käyntimme aikaan miten paljon se, että Alpeilla oli poikkeuksellisen vähän lunta edellisenä talvena ja sen myötä vettä virtasi vähän joka paikassa vähemmän kuin tavallisesti.