Oletko kuullut viehättävästä Keilan vesiputouksesta, joka sijaitsee vain 30 kilometrin päässä Tallinnasta? Minulle se ei ollut aiemmin tuttu, mutta kesällä matkailimme Virossa ja kiinnostavia vierailukohteita etsiessämme huomasimme putouksen olevan sopivasti vain pienen ylimääräisen koukkauksen päässä matkalla Tallinnasta Haapsaluun. Onneksi teimme tuon koukkauksen, sillä Keilan vesiputous ja sen liepeillä kulkeva Keila-Joan luontopolku toivat hellepäivään ihanan virkistävän hetken kauniin luonnon äärellä.
Kun pysäköimme auton Keila-Joan syrjäseudulla, en oikein tiedä mitä odottaa. Olemme tulleet paikalle Keilan vesiputouksen houkuttelemina, ja ympärillämme pyörii vain pari muuta matkailijaa. Parkkipaikka ei ole kovin iso, joten ajattelen, että nähtävääkään ei varmaan ole kovin pitkäksi aikaa.
Keilan vesiputouksen kerrotaan olevan Viron kolmen suurimman luonnollisen vesiputouksen joukossa, mutta skeptisenä ajattelen, että se ei välttämättä tee siitä hääviä – kävimmehän kesällä Suomessa katsomassa maamme korkeinta vesiputousta, joka osoittautui hikiseksi noroksi vettä ryteikön keskellä. Kokemus verotti pahasti uskoani kaiken maailman hehkutettuihin vesiputouksiin. Keilan kohdalla luulot ankeasta näystä valuvat kuitenkin äkkiä jorpakkoon.
Olen heti kärkeen iloisesti yllättynyt nätisti toteutetusta kolmen kilometrin mittaisesta luontopolusta, jota lähdemme kävelemään. Sillat ovat kauniita ja luonto hehkuu niin vihreänä, että aurinkolasit ovat todellakin tarpeen. Kuulemme heti alussa kuohuvan veden äänen eikä aikaakaan, kun olemme jo putouksen sivulla.
Ja millainen se putous onkaan! Keilan vesiputouksen kuohut ovat suuret ja putous on kymmeniä metrejä leveä. Korkeutta sillä on kuusi metriä. Putouksen vieressä on vesivoimalaitos, mutta kuohujen kohdalla maisema on kaunis eivätkä sitä ole pilaamassa mitkään rakennelmat. Viivymme pitkän tovin katselemassa komeaa putousta ja nauttimassa virtaavan veden äänestä.
Jatkamme polkua alajuoksulle ja näemme valokuvaajan ottamassa pariskunnasta hääkuvia. Maisemat ovatkin varsin kohdallaan hääkuvaussessiolle. Kävellessämme ihailemme luonnon ohella myös vastarannalla pönöttävää linnamaista pytinkiä. Uusgoottilainen rakennus on valmistunut vuonna 1833. Se toimii tapahtumatilana ja museona. Ylitämme alajuoksulla sillan ja nousemme mäkeä linnan eteen, sillä haluaisimme päästä tutustumaan siihen lähemmin. Siellä on kuitenkin yksityistilaisuus – vaikuttaa siltä, että linnassa valmistellaan häitä.
Taaperramme porottavan auringon alla takaisin autolle ja suuntaamme ilahtuneina kohti Haapsalua. Olipa harvinaisen hieno automatkan taukopaikka!
Lue myös:
- Matkalla Virossa: viehättävä Haapsalu
- Pala tropiikkia Virossa: Rummun louhos
- Matkalla Virossa: 7 vinkkiä ihanaan Tarttoon
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Mikä tuo Suomen korkein vesiputous muuten oli? Tuohan taitaa pitkälti olla määrittely kysymys, että miten korkeus lasketaan… Itsekin olen kyllä huomannut, että putouksen korkeus ei tosiaan ole se juttu, vaan yleensä esimerkiksi virtaama on paljon tärkeämpi putouksen upeutta mietittäessä.
Ja ihan kivaltahan tuo Keilan putous näyttää noin kivana aurinkoisena päivänä!
Suomen korkein vesiputous on Korkeakoski Maaningalla. Kuulemma se näyttää sentään joltain sateisen sään jäljiltä, mutta omakohtaista kokemusta minulla ei tästä ole. Kesällä se oli suoraan sanoen säälittävä puro. 😀 Korkeus ei tietysti tarkoitakaan automaattisesti näyttävyyttä, mutta en olisi kutsunut sitä kesäistä näkyä edes varsinaiseksi putoukseksi, sen verran ankea näky se valitettavasti oli tuona päivänä. 😀
Keilan vesiputous on tosi nätti ja ympäröivä puisto oikein kiva. Mielestäni kannatti poiketa, kun ei siitä paljoa ylimääräistä matkaa edes tullut. 🙂
Onpa hieno vesiputous ja todella kaunis myös tuo ympäristö! Minäkin löysin vähän aikaa sitten Lahden läheltä Orimattilasta luonnonmukaisen kosken. Ei se ihan vertoja vetänyt Keilan vesiputoukselle, mutta kosken pauhu oli vaikuttava ja vettäkin virtasi ihan mukavasti. En ole siellä koskaan aiemmin käynyt, joten en tiedä olisiko paikka esim. keväällä jäiden lähdön jälkeen erilainen. Täytyy laittaa mieleen tuo Keilan vesiputous, näyttää käymisen arvoiselta paikalta.
Joo, kannattaa joskus piipahtaa, jos liikkuu sopivalla suunnalla! Autolla pääsee tuonne Keilan putoukselle helpoiten.
Kosket ovat hienoja, ja voi hyvin olla, että keväällä jäiden lähdön jälkeen on komeampi pauhu kuin kuivempaan aikaan.