Kaltaiseni matkailufriikin näkökulmasta mikään ei katkaise arkea niin mukavasti kuin matka. Aina ei ole mahdollisuutta paria päivää pidempään reissuun, mutta sehän ei haittaa – lyhytkin matka piristää kummasti! Viime syksynä mietimme Hemmon kanssa sopivaa kohdetta pienelle viikonlopun mittaiselle irtiotolle. Päädyimme siihen, että viikonloppu Kööpenhaminassa olisi juuri sopiva irtiotto, sillä kaunis kaupunki ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu.
Juttua päivitetty 7.3.2021.
Kööpenhamina pisti syyskuun lopun reissullamme parastaan: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöäkin oli reippaasti enemmän kuin Helsingissä. Oli niin tyyntä, että kanaviin pysäköidyt veneet eivät juuri aaltojen voimasta heiluneet.
Kävelimme raikkaassa aamussa Amagerbrosta Nyhavniin, jossa meitä oli vastassa juuri se postikorttimaisema, josta Kööpenhamina parhaiten tunnetaan. Ihanat, värikkäät talot seisoivat rivissä syksyisessä auringonpaisteessa, kun hyppäsimme risteilyveneeseen ja soljuimme niiden ohitse pienelle maisemakierrokselle.
Risteilyä lukuun ottamatta liikuimme kaupungissa jalan, kun kerran sääkin oli niin loistava. Seurailimme väljästi hotellilta mukaan nappaamamme kartan esittelemää kävelykierrosta. Se vei meidät Strøgetille syömään smørrebrødit, 36-metrisen Rundetårnin kulmille ihailemaan lähistön kiinnostavia, pikkuputiikkien ja ravintoloiden täplittämiä kortteleita, ja Rosenborgin linnan puutarhaan. Ihmiset viettivät puutarhassa piknikkiä nauttien vihreästä nurmesta, särmästi leikatuista istutuksista ja kauniista ruusuista. Viivähdimme paikalla tovin jos toisenkin rauhallista meininkiä katsellen.
Koska tanskalaiset voileivät tuli testattua Strøgetillä ja todettua, että ne eivät ainakaan testaamassamme paikassa olleet kummoisia, halusimme seuraavaksi maistaa jotakin muuta. Papirøenin (”Paperisaari”) katuruokatori antoi siihen loistavat mahdollisuudet monipuolisella sapuskatarjonnallaan. Eteemme päätyivät brasilialainen liha-annos ja sushilajitelma, jotka huuhtelimme alas maukkaalla oluella ja viinillä.
Hallissa ei ollut tilaa läheskään kaikille innokkaille ruokailijoille, sillä väkeä oli valtavasti, mutta ruokailutila levittäytyi sujuvasti ulos veden äärelle – siellä jokainen istahti siihen, mihin vain sai takalistonsa mahdutettua. Tungosta oli omaan makuuni ehkä vähän liikaakin, mutta ymmärrän täysin miksi Papirøen viehättää niin monia.
Itsekin palaisin mielelläni vesi kielellä Papirøenin ruokatorin vilinään seuraavalla matkallani Kööpenhaminaan. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä Papirøen on vierailumme jälkeen suljettu. Katuruokaa löytyy tätä nykyä Reffenistä.
Ehdimme viikonlopun aikana sapuskoida kojuruokaa myös modernissa Torvehallernen kauppahallissa (Frederiksborggade 21), testailla tapaksia viehättävässä Voraz-ravintolassa (Kompagnistræde 16) ja mättää aasialaisia annoksia Giin Khaossa (Amagerbrogade 20) – noin esimerkiksi. Mitäs sitä sanotaan: koko ajan nälkä ja koko ajan jano…
Jokaisessa kaupungissa on mukava päästä edes kerran ihailemaan maisemia vähän korkeammalta. Kööpenhaminassa toteutimme tämän Christiansborgin palatsin tornista käsin. Torniin pääsee täysin ilmaiseksi ja se on 106 metrin korkeudellaan Kööpenhaminan korkein torni. Ylhäältä näkee todella kauas: vaikuttava Juutinrauman silta erottuu horisontissa selvästi, ja kirkkaalla säällä on mahdollista nähdä jopa Ruotsin Malmöhön asti.
Kävimme uteliaina pyörähtämässä viikonlopun aikana myös paljon puhutussa Christianian vapaakaupungissa, kuten puolisen miljoonaa muutakin matkailijaa joka vuosi. Siellä en ottanut riskiä valokuvaamisesta, sillä kamerat suositellaan pitämään alueella piilossa.
Omien sääntöjensä mukaan elävä Christiania näytti aurinkoisena päivänä yhtä resuiselta kuin epäilemättä muulloinkin, mutta ei vaaralliselta. Sitä se voi kuitenkin joissain tapauksissa olla. Saimme uteliaisuutemme tyydytettyä kävelemällä alueen läpi, mutta sen enempää emme kokeneet tarvetta Christianiaan tutustua.
Viikonloppu Kööpenhaminassa tarjosi kaivatun tauon kotikulmilla pyörimiseen ja viihdyimme nätissä kaupungissa hyvin. Erityisen edullinen kohde Köpis ei etenkään majoituksen osalta kuitenkaan ole, mistä annan kaupungille vähän miinuspisteitä. Tänä syksynä meillä on pikkureissujen kohtalo vielä mietinnässä, mutta eiköhän tässä vielä jotain keksitä. Minne sinä menisit syksyiselle viikonloppulomalle?
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: