Ahvenanmaa tuo ainakin minulle mieleen seesteiset merimaisemat, siloiset kalliot ja niiden päällä nököttävät majakat, värikkäät venevajat sekä söpöt puutalot. Myös herkulliset kalaruuat välähtävät mielessä Ahvenanmaata ajatellessa. Nämä kaikki mielikuvat yhdistyvät täydellisesti Eckerössä.
Nuo mielikuvat minulla oli, vaikka en ollut koskaan käynyt Ahvenanmaalla. Nyt olen, sillä vietimme siellä juuri helatorstain tienoilla Hemmon kanssa pitkän viikonlopun. Mielikuvat osoittautuivat heti alussa varsin paikkansapitäviksi, kun suuntasimme suoraan satamasta Eckeröön.
Tukikohtanamme Eckerössä toimi Nalles gästhem -niminen majatalo. Paikan pitäjä kertoi meidän olleen toiset asiakkaat koko vuonna, mutta uskoi vakaasti kesähelteiden tuovan asiakkaita. Myös meidän vierailuumme osui mukavasti eräänlainen minikesä, sillä parin päivän ajan saimme nauttia Ahvenanmaalla lähes helteisistä lämpöasteista kylmän kevään jäljiltä.
Sanonta keikkuvasta keväästä tosin iski päin pläsiä seuraavina päivinä, kun lämpötila äkkiä laski yhdeksän asteen tuntumaan ja koko saaren valtasi paksu ja kalsea sumu. Alkumatkasta Eckerössä siitä ei kuitenkaan ollut tietoakaan, kun kurvailimme Maarianhaminasta Eckeröön täydellisessä kesäsäässä.
Pieni kierros Eckerössä
Matkalla Maarianhaminasta Eckeröön poikkesimme huvin vuoksi katsomaan 1300-luvulta peräisin olevaa Hammarlandin kirkkoa. Se on yksi Ahvenanmaan monista keskiaikaisista kivikirkoista. Toinen löytyikin heti Eckeröstä, ja kävimme ihmettelemässä myös sitä.
Teimme Eckerön liepeillä pienen maisemakierroksen Degersandin rannalle, missä simpukankuoria oli ajautunut rannalle suuret kasat. Paikka näytti täydelliseltä kesälomakohteelta, ja joku perhe siellä olikin jo rantahietikolla pelailemassa ja ottamassa aurinkoa, mutta uimaan hekään eivät sentään uskaltautuneet.
Kävimme myös katsastamassa, miltä Eckerön Käringsundissa näyttää. Olin lukenut etukäteen, että juuri Käringsundissa venevajat ovat erityisen viehättäviä. Näteiltä ne näyttivätkin hieman vinoissa riveissään veden äärellä ja päällä, pienten laineiden liplattaessa. Paikalla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Ainoa paikka, jonka luona oli muutama ihminen, oli Gastropub Bodegan. Sitä oltiin juuri availemassa iltaa varten.
Eckerön nähtävyyksiin kuuluu Carl Ludvig Engelin suunnittelema Posti- ja tullitalo, joka valmistui 1800-luvun alkupuolella. Engel on tunnettu muun muassa Helsingin Senaatintorin kauniin miljöön suunnittelusta. Meillä Posti- ja tullitalon katsastaminen jäi seuraavaan aamuun, sillä nälkä alkoi painaa ja pelkäsimme, että pienessä kylässä ravintolat eivät ole myöhään auki sesongin ulkopuolella.
Täydellinen kesäilta Eckerössä
Pienen kierroksemme jälkeen jätimme auton majatalon pihaan ja kävelimme vajaat pari kilometriä takaisin Käringsundiin. Matkalla näimme vain sikoja aitauksessa, emme yhtään ihmisiä. Rantaa lähestyessämme tielle alkoi sentään kantautua puheensorinaa. Saimme viimeisen vapaan pöydän Gastropub Bodeganin terassilta. Mikä tuuri!
Auringossa ja tuulelta suojassa oli juuri sopivat oltavat ja ihanan kesäinen lämpö, vaikka päivä alkoi kääntyä illaksi. Mahtavaa fiilistä vahvisti myös se, että edellisestä ravintolaillallisesta oli jo todella pitkä aika, puhumattakaan edellisestä terassilla istuskelusta. Tilasimme oluet ja ruokaa, ja vaikka alkupala-annosten saapumisessa kesti yllättävän pitkään, se ei todellakaan haitannut. Terassilla oli niin mukava tunnelma, että pieni odottelu oli suorastaan tervetullutta.
Jos olimme suorastaan juhlatunnelmissa silkasta terassille pääsemisestä, niin ruokien saavuttua pirskeet olivat myös suussa. Alkupalat olivat todella herkulliset, ja pääruuat meinasivatkin sitten viedä kielen ihan totaalisesti mennessään. Tilasimme kumpikin saman pääruuan ja totesimme molemmat, että tuo kala-annos oli kenties herkullisin, mitä kumpikaan meistä oli koskaan syönyt.
Kruunasimme illan kävelemällä vastarannalle niemenkärjen kallioille katselemaan auringonlaskua. Pieni valkoinen majakka törötti kalliolla omassa rauhassaan ja yksinäinen moottorivene rikkoi lähes tyynen meren pinnan. Sanoisin, että aika täydellinen Ahvenanmaa-hetki.
Paluumatkalla Nalles Gästhemiin kävelimme jälleen tyhjää tietä, seuranamme vain niityllä näkemämme kahdeksan peuraa. Nukkumaan käydessä oli rentoutunut lomafiilis.
Majataloon ennen meitä eli vuoden ensimmäisenä asiakkaana ehtinyt tyyppi oli siellä tavallisesti koko kesän viettävä nainen. Jutustelimme hänen kanssaan pitkät tovit aamupalalla, ja hän kehui päätöstämme tulla Eckeröön. Kuulemma suuri osa matkailijoista jää vain pyörimään Maarianhaminaan eikä vaivaudu näin kauas.
Eckeröön on Maarianhaminasta vain 30 kilometriä, mutta ehkä sekin on tosiaan monelle liikaa. Ei kannattaisi olla, sillä Eckerö on oikein viehättävä rauhan tyyssija. Meille se oli myös mahtavan terassi-illallisen sekä merimaisemien ansiosta koko Ahvenanmaan-reissumme ihanin paikka.
Lue myös:
- Kastelholman linna, Jan Karlsgården ja vankilamuseo Vita Björn
- Ahvenanmaan merenkulkumuseo ja museolaiva Pommern
- Matkaideoita kesä-Suomeen
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Ollaan kesällä tekemässä pyörämatka Ahvenanmaalle ja saaristoon. Eckerö on harkinnassa, saa nähdä käydäänkö siellä saakka. Eckerön ja Hammarlandin kirkot sekä Käringsund kiinnostaisivat sillä retkellä eniten. Kaikkeen kiinnostavaan aika ei kuitenkaan saaristossa taida riittää, sillä nähtävää on todella paljon.
Joo, keskikesällä sesonkiaikana pääsee myös liikkumaan paremmin lautoilla eri saarten välillä, joten kierreltävää on siinäkin mielessä enemmän. Noita kirkkojahan Ahvenanmaalla riittää, taisimme tehdä oman ennätyksen käymällä seitsemässä tai kahdeksassa parin päivän sisällä (tai osassa vain pihassa, koska sisään ei päässyt). Kaikenlaisia temppeleitä sun muita on kyllä tullut kierreltyä muualla tuohon tahtiin, mutta ei keskiaikaisia kirkkoja. 🙂
Kiva postaus. Tuttuja paikkoja kun Ahvenanmaalla asun, mutta postitalokuvasta oli jäänyt komea päärakennus pois!
Kiva, että tykkäsit postauksesta! 🙂
Kylläpä palasi mieleen mukavia muistoja Eckeröstä. Hyvin näyttäisi olevan kaikki ennallaan, tuo sama venekin samalla paikalla Käringsundissa. Todella idyllinen paikka ja erinomainen ravintolavalinta! Nyt voidaan lisätä Bodeganin skagen sekä ahvenet listalle asioista, joita ollaan molemmat matkoillamme koettu 😀
Haha, todellakin! 😀 Parsasalaatti-alkupala oli kyllä vielä herkullisempi kuin skagen, vaikka sekin oli oikein hyvä.
Eckerön voi hyvin kuvitella sellaiseksi paikaksi, joka pysyy ennallaan vuodesta toiseen. Ehkä se pätee lähes koko Ahvenanmaahan, sillä lähes kaikkialla tuntui olevan hyvässä mielessä pysähtynyt pikkukylän tunnelma.