Machu Picchun intiaanikylä sijaitsee 2430 metrin korkeudella Perun Andeilla. Upeaa nähtävyyttä lähin kylä on Aguas Calientesin alle 2000 asukkaan kylä. Se sijaitsee noin puolen tunnin bussimatkan päässä Machu Picchusta noin 2040 metrin korkeudessa. Mitä kannattaa huomioida vuoristotaudin suhteen sekä matkajärjestelyissä Machu Picchuun mennessä?
Machu Picchun ja Aguas Calientesin hieman yli 2000 metrin korkeudet eivät vielä ole kovin pahoja vuoristotaudin riskiä ajatellen, mutta vuoristotaudin oireita tulee Terveyskirjaston mukaan usein jo 2500 metrissä. Kun korkeus on 4200 metriä, jo 40 prosenttia ihmisistä sairastuu vuoristotautiin. Riski siis kasvaa sitä mukaa kuin korkeuskin. Tauti voi iskeä keneen tahansa iästä ja kunnosta riippumatta, ja siihen voi pahimmassa tapauksessa kuolla.
Vaikka ei sairastuisikaan korkeuksissa vakavasti, vuoristossa oleilu luultavasti tuntuu kropassa enemmän tai vähemmän ikävältä. Päänsärky, unettomuus, hengästyminen ja sydämen lyöntitiheyden nopeutuminen ovat yleisiä. Sekä minulle että Hemmolle tuli näistä oireista osa, kun vierailimme Machu Picchussa, ja varsinkin, kun olimme matkalla vielä korkeammalla sijaitsevassa Cuscossa. Keho toki sopeutuu korkeuksissa olemiseen (tätä kutsutaan akklimatisoitumiseksi), mutta se vie oman aikansa.
Machu Picchuun ja Aguas Calientesin kylään täytyy matkustaa Cuscon kautta. Cusco sijaitseekin sitten jo 3400 metrissä eli merkittävästi korkeammalla kuin Machu Picchu ja Aguas Calientes sijaitsevat. Riski vuoristotautiin tai ylipäätään korkeuden aiheuttamiin ikäviin tuntemuksiin on siellä näin ollen suurempi ilman sopeutumisaikaa.
Matkaa suunnitellessamme luimme korkeuseroista, akklimatisoitumisesta ja siitä, miten matka Machu Picchuun olisi järkevää toteuttaa. Allekirjoittanut oli sairastanut tällä kuukausien mittaisella maailmanympärimatkalla jo ihan tarpeeksi, joten laadimme suunnitelman, joka pienensi korkeuserojen aiheuttamia riskejä (joskaan ei poistanut niitä kokonaan).
Monet matkaajat lentävät Cuscoon ja jäävät sinne totuttelemaan korkeaan ilmanalaan. Tämä johtuu usein siitä, että matkan järjestäminen Cuscosta eteenpäin samalle päivälle tuntuu vaikealta. Vaikeaa se ei kuitenkaan ole. Cuscosta on nimittäin mahdollista edetä hyvinkin helposti alempiin korkeuksiin yhden päivän aikana. Se on myös suositeltavaa, mikäli haluaa tehdä oman olonsa vähän helpommaksi vuoristossa.
Osta liput Macchu Picchun kylään etukäteen
Aivan ensimmäiseksi ostimme netistä pääsyliput Machu Picchun kylään. Me halusimme huiputtaa Machu Picchu Montañan, jonne otetaan päivittäin maksimissaan 400 kävijää. Halusimme varmistaa paikkamme tiettynä päivänä ja ostimme siksi liput etukäteen. Tällä hetkellä (kevät 2015) itse Machu Picchun kylään päästetään päivittäin 2500 matkaajaa, joten pahimpaan sesonkiaikaan on hyvä idea hankkia liput valmiiksi, vaikka ei haluaisikaan kiivetä Machu Picchu Montañalle tai Huayna Picchulle (jonne on sama 400 matkaajan raja kuin Montañalla).
Paikan päällä lippuja voi ostaa ainoastaan Machu Picchu Cultural Centrestä, joka sijaitsee Aguas Calientesin kylän keskusaukion laidalla – lippuja ei siis saa Machu Picchun historiallisen kylän sisäänkäynniltä.
Lippujen ostaminen netistä onnistui meillä suoraan ilman ongelmia, mutta lukemani mukaan ostamisessa voi joskus tulla vastaan hankaluuksia. Kannattaa kaivella netistä tietoa tuoreimmasta tilanteesta ennen lippujen ostoon ryhtymistä.
Limasta Cuscon kautta Machu Picchuun yhdessä päivässä – näin onnistut
Machu Picchun pääsyliput varmistettuamme hoidimme lennot Limasta Cuscoon ja toisinpäin sekä buukkasimme Perurailin meno-paluuliput Ollantaytambosta Aguas Calientesiin (Vistadome-juna noin 56 euroa / lärvi) ja takaisin (Expedition-juna noin 49 euroa / lärvi). Varasimme myös majoitukset etukäteen, eli kaikki muu oli valmiiksi hoidettu paitsi kyyti Cuscosta Ollantaytambon juna-asemalle.
Cuscosta Ollantaytamboon voi mennä taksilla tai yhteiskuljetuksella eli pikkubussilla. Me halusimme päästä hommasta helpolla, joten ostimme Cuscon lentokentällä pakettikyydin yhdestä kentän turistipisteistä. Settiin kuului menomatkalla taksi pikkubussin lähtöpaikalle ja pikkubussikyyti Ollantaytamboon (noin 15 euroa / henki). Paluupäivänä lippuun kuului vain pikkubussikyyti Ollantaytambosta Cuscoon bussiasemalle (noin 7,5 euroa / lärvi), josta otimme itse taksin lentokentälle (3 euroa).
Muutkin kyydit olisivat hoituneet mitä todennäköisimmin vielä halvemmalla hoitamalla niiden neuvotteleminen itse, mutta aina ei vain jaksa säätää, joten turistitoimisto sai tällä kertaa toimia välittäjänä.
Kartta reitistä Lima – Cusco – Ollantaytambo – Aguas Calientes
Miten järjestelyt ja matka onnistuivat?
Etukäteen vähän jännitti, menisikö aikataulussa jokin pieleen, sillä kuviossa oli monta palasta. Kaikki toimi kuitenkin kuin rasvattu. Olimme jättäneet aikatauluun varmuuden vuoksi joustonvaraa.
Lento Limasta Cuscoon kestää reilun tunnin, ja olimme perillä kahdeksan aikaan aamulla. Matka Cuscosta Ollantaytamboon puolestaan kestää noin kaksi tuntia, ja Ollantaytambossa olimme jo puoli yhdentoista aikaan. Olimme varanneet junaliput vasta puoli neljän aikaan lähtevään junaan, joten meille jäi Ollantaytambossa reippaasti aikaa istuskella kahvilassa ja käydä syömässä.
Me huomasimme Limasta Cuscon kentälle saavuttuamme, että happi todella tuntui loppuvan ja päässä vähän huippasi. Menomatkalla Ollantaytambossa (korkeus 2790 metriä) junaa odotellessa olo oli myös melko heikko, varsinkin minulla.
Kärsimme tuona päivänä pahasta univajeesta, sillä edellisenä yönä Limassa hostellissamme oli bileporukkaa, minkä takia emme nukkuneet koko yönä. Lähtö kentälle oli jo kolmen jälkeen aamuyöllä. Univajeella saattoi siis myös olla tekemistä huonon olon kanssa, mutta joka tapauksessa en tiedä ketään Cuscossa vieraillutta, joka ei olisi tuntenut korkeaa ilmanalaa nahoissaan edes jollain tavoin.
Junamatkan jälkeen Aguas Calientesiin saavuttuamme hengittäminen oli helpompaa. Paluumatkalla Limaan odottelimme Cuscossa lentoa ja testasimme lisähapen hengittelyä pullosta – se tuntui auttavan ainakin hengästymisen tunteeseen ja lievään huimaukseen. Lisähappipulloja myydään Cuscossa ja Ollantaytambossa yleisesti, joten tätä oli helppo testata.
Muutaman päivän vuoristoseudulla oleskelun jälkeen korkea ilmanala ei enää tunnu niin ikävältä, jos tuntemuksia on ylipäätään tullut. Niinpä vielä korkeammalla sijaitsevassa Cuscossa vieraileminen paluumatkalla voi olla kropalle paljon helpommin kestettävä koettelemus kuin se olisi ollut ilman totuttelua.
Oletko käynyt Cuscossa? Miltä tuntui?
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Kiitos, paljon hyvää infoa, jos joskus tuonnekin ajaudun!
Eipä kestä. 🙂 Suosittelen ehdottomasti käymään, jos vain mahdollisuus tulee. Matka Machu Picchulle oli varmaankin hienoin juttu koko maailmanympärimatkalla.
Jännää tuo, että lisähappea myydään yleisesti. Täällä ei, vaikka täälläkin on monta pikkukaupunkia ja laskettelukeskusta yli 3km korkeudessa. Kai sitä kuitenkin jostain saisi tilattua, tai ehkäpä apteekista haettua, mutta vielä ei (onneksi) ole tullut tarvetta lähteä metsästämään.
Niinpä! Myyvät tuolla happea matkamuistomyymälöissä sun muissa. Pakkohan sitä oli ihan kokemuksen vuoksi ostaa ja kokeilla, ja kyllä siitä tuntui olevan myös hyötyä. Mutta ilmankin olisi pärjätty. Paluumatkalla Cuscossa oli muutenkin jo vähän totuttu vuorostoon. Mulla kyllä löi aika pahan hedarin päälle Machu Picchu Montañalle kavutessa, joten siellä olisi ehkä ennemmin kannattanut olla se pullo mukana, mutta ei tullut etukäteen mieleen käydä ostamassa. En odottanut, että korkeus vaikuttaisi meikäläiseen niin voimakkaasti.