Saavuimme Australiasta Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Aucklandiin parahiksi viettämään uutta vuotta. Vuoden vaihtuminen olisi toki ollut ilotulituksineen hieno kokemus Sydneyssä, mutta lompakolle se olisi ollut vähemmän hieno. Niinpä vietimme vuodenvaihteen Aucklandin maltillisia ilotulituksia seuraten.
Saapuminen Sydneystä Aucklandiin
Kirjasimme tunnollisesti Uuden-Seelannin maahantulokaavakkeeseen ruksin kohtaan urheiluvaatteiden- ja tarvikkeiden mukana tuomisesta. Muun muassa sukelluskamat ja ulkoiluun tarkoitetut kengät tulee maahan tullessa ilmoittaa tai jäädä mahdollisesti kiinni niiden tuomisesta ja saada välitön sakko. Ensimmäinen vastassamme ollut virkailija merkitsi kaavakkeisiin vain A-kirjaimen samaan tapaan kuin Australian rajalla aikanaan. Me taidamme olla A-kansalaisia, suomalaiset.
Seuraava heebo oli vastassa ennen matkatavaroiden läpivalaisua ja hän kysyi meiltä merkitsemästämme ruksista. Ehdin sanoa vain, että meillä molemmilla on ulkoilulenkkarit mukana, kun ukko jo oli tyytyväinen ja iski leimat papereihin.
Etukäteen ajattelimme, että laukkumme pengottaisiin läpi laittamamme ruksin takia, mutta ei sentään. Olimme joka tapauksessa puhdistaneet lenkkarit iilimatokierrokselta tarttuneesta mudasta ja liasta ennen niiden pakkaamista, sillä tiesimme, että Uuden-Seelannin rajalla ollaan tarkkoja ja kysellään esimerkiksi kenkien pohjissa mahdollisesti olevasta maa-aineksesta.
Majoituimme Aucklandissa Rayland Epsom Moteliin, joka sijaitsee Newmarketissa muutaman kilometrin päässä Aucklandin keskustasta. Motellilta on hyvät bussiyhteydet keskustaan. Huoneemme oli mökkimäisyydessään vähän kämäinen eikä siellä ollut ollenkaan nettiä, mutta se oli paras vaihtoehto, jonka varausta tehdessämme löysimme.
Taistelua netin kanssa Aucklandissa
Huomasimme matkalla lentokentältä majapaikkaamme, että Uudessa-Seelannissa Australiasta tuttu Woolworths-automarketti onkin nimeltään Countdown. Sieltä kävimme hakemassa ruokaa motellille ensi tilassa. Samalla reissulla yritimme järjestää tietoliikenneyhteydet kuntoon eli hommata SIM-kortin, mutta Vodafonen sikahintainen prepaid-dataliittymä sai jäädä hyllyyn. Pyysivät noin 19,40 euroa yhdestä gigasta, kun Australiassa giga maksoi noin 10,60 euroa. Päälle tuli vielä itse SIM-kortin hinta, muutama euro molemmissa maissa.
Illalla bongasimme turistiesitteeestä maininnan ilmaisesta visitor SIM -kortista. Siihen sai gigan surffailudataa 20 taalalla (noin 13,40 euroa). Päätimme hommata tuon kortin jostakin. Heti aamulla keskustassa löysimmekin hostellin, josta saimme tuon Vodafonea halvemman vierailijoiden SIM-kortin mukaamme.
Uudessa-Seelannissa kirjastoissa on kokemuksemme mukaan hyvin usein ilmainen wifi. Aucklandissa hyödynsimme keskustan kirjaston wifiä matkajärjestelyjen urakointiin. Varasimme bussiliput Aucklandista Taupoon, Tauposta Wellingtoniin ja Pictonista Christchurchiin. Varasimme myös lauttaliput Wellingtonista Pictoniin sekä majoituksen Wellingtonista ja Christchurchista.
Samalla tuli askarreltua blogin parissa, selviteltyä Rarotongaan liittyviä asioita ja aktivoitua uusi SIM-kortti, joka lähti toimimaan välittömästi. Matkan edetessä kuitenkin havaitsimme, että liittymä toimi aika harvassa paikassa. Sielläkin, missä se toimi, yhteys oli useimmiten hidas. Ilman vertailukohtaa on vaikea sanoa, onko tilanne sama kaikilla liittymillä. Uusi-Seelantihan on Suomen tapaan aika harvaan asuttu maa (asukkaita on 15 per neliökilometri, Suomessa 18 per neliökilometri) ja katvealueita on varmaankin joka yhtiöllä. Suuremmissa kaupungeissa vierailijaliittymä toimi.
Aucklandissa minua jo Sydneyssä vaivannut flunssa paheni entisestään, joten yritimme ottaa suhteellisen rauhallisesti. Kirjastossa surffailun lisäksi kävimme datailemassa Britomartin matkakeskuksessa, joka on auki paljon kirjastoa myöhempään ja jossa myös on hyvä netti. Teimme lisäksi päiväreissun kauniille Waiheken saarelle.
Uusi vuosi maailman toisella puolella Aucklandissa
Vuoden vaihtumista juhlistimme viettämällä iltaa kaupungilla. Kävimme syömässä Mexico Food and Liquor -nimisessä paikassa. Meksikolaiset paikat vetävät meitä aina puoleensa, mutta tämä ravintola oli kyllä hienoinen pettymys. Sisustus oli kiva ja teemaan sopiva, mutta ruoka-annokset pieniä ja kuin siihen kuuluisaan suomalaiseen makuun tehtyjä eli täysin mauttomia. Edes margarita ei ollut sitä, mitä sen pitäisi olla. Kaikki tilattu kuitenkin tavalliseen tapaan syötiin ja juotiin.
Kävimme myös oluilla panimoravintola Brew on Quayssä ennen ilotulitusta. Valitettavasti nauttimamme pale alen nimi jäi laittamatta ylös, mutta se oli joka tapauksessa todella hyvää.
Aucklandissa ilotulitteet ammutaan Skytower-näköalatornista. Löysimme kadulta siedettävän spotin ilotulitteiden katseluun, ja siihen kertyi muutakin porukkaa. Parempi katselupaikka olisi ollut kukkulalla toisella puolen kaupunkia, mutta sen tajusimme vasta seuraavana päivänä ajellessamme bussilla sitä kautta kaupunkiin. Ilotulitus ei ollut mikään massiivinen, mutta saimme siitä kuitenkin vuoden vaihtumisen fiilistä.
Juhlahumussa kiinnitimme huomiota naisten vaatetukseen. Useimmilla oli minimekko tai muuta pikkuruista vaatetta päällä. Pukeutuminen oli sikäli optimistista, että itse tarkenin juuri ja juuri farkuissa ja neuletakissa. Toisaalta Suomessahan jengi heiluu pikkujouluissa kahdenkymmenen asteen pakkasessa vastaavissa minivaatteissa kuin Aucklandin porukka uutena vuonna, joten ehkä olen vain tullut vanhaksi, kun paleleminen edes uudenvuodenjuhlien takia ei niin kiinnosta.
Itse juhlinta Uuden-Seelannin suurimmassa kaupungissa näytti melko siistiltä eli kadulla ei tarvinnut pelätä saavansa pullosta päähänsä, kuten Helsingissä juhlatapahtumien aikaan. Ilta oli mukava ja pääsimme edullisesti yöbussilla kämpille kahden aikaan yöllä. Emme olleet kai tätä ennen heiluneet kaupungilla koko maailmanympärimatkan aikana niin myöhään vielä kertaakaan. Vanhuus, se ei tule yksin.
Lue myös:
- Waiheke Island ja Aucklandin Skytower
- Pysähdys Wellingtonissa
- Ensikosketus Uuden-Seelannin Eteläsaareen
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: