Etelä-Saksassa Völklingenissä sijaitsee erikoinen Unesco-kohde Völklingenin ruukki (Völklinger Hütte). Se on ainoa täysin ehjänä säilynyt 1800- ja 1900-luvun alun rautatehdas maailmassa ja merkittävä teollisen vallankumouksen näyttämö, minkä ansiosta se pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994. Valtavat tehdastilat toimivat nykyään museona ja taide- ja tapahtumatiloina. Kokonaisuus on sen verran kummallinen, että vierailua piti jälkikäteen sulatella hetki ennen kuin sain muodostettua Völklinger Hüttestä mielipiteen.
Mikä Völklinger Hütte?
Völklingenin ruukin historiallinen merkitys harkkoraudan valmistukselle on suuri, sillä useita merkittäviä teknologisia innovaatioita joko kehitettiin tai otettiin ensimmäisen kerran menestyksekkäästi käyttöön teollisessa mittakaavassa Völklingenin ruukissa. Sittemmin menetelmät ovat levinneet koko maailmaan.
Tehtaan perusti alun perin metallurgian insinööri Julius Buch vuonna 1873. Tuolloinen tehdas kuitenkin lopetti toimintansa kannattamattomana jo kuuden vuoden jälkeen. Vuonna 1881 sen osti liikemies Carl Röchling, joka uudisti tehdasta harkkoraudan valmistusta varten. Ensimmäinen masuuni otettiin käyttöön vuonna 1883.
Jo 1890-luvulla tehdas oli Saksan suurin. Se pysyi enimmäkseen Röchlingin perheen hallinnassa seuraavat vuosikymmenet aina 1970-luvulle asti. Välissä oli mielenkiintoisia käänteitä, kuten toisen maailmansodan jälkeen Röchlingien perheenjäsenten saamat vankilatuomiot ja omaisuuden takavarikoinnit ja myöhemmin palautukset. Muun muassa tähän tarinaan pääsee perehtymään vierailulla.
Völklingenin ruukki on paitsi Unesco-kohde, myös osa eurooppalaista teollisuusperintöreittiä (European Route of Industrial Heritage, ERIH), joka kattaa yli 2000 kohdetta eri maissa. Teollisuuskohteena se oli ensimmäinen, joka pääsi Unescon kulttuuriperintölistalle. Ennen ruukin lisäystä listalla oli katedraaleja, palatseja ja vanhoja kaupunkeja – hyvin erilaisia kohteita siis kuin vanha rautatehdas. Erikoisuus ei kuitenkaan jää vain tähän.
Valtava Völklinger Hütte pistää helposti pään sekaisin
Heti paikalle saapuessa on selvää, että Völklingerin ruukissa vierailu ei suju käden käänteessä, sillä tehdasalue on todella suuri. Kerroksia ja erilaisia tiloja on paljon, ja osa tiloista on sisällä ja osa ulkoilmassa.
Huomaamme hetken tehtaassa kierreltyämme, että välillä on hankala pysyä kartalla siitä, missä kaikkialla olemme jo ehtineet kuljeskella ja minne kannattaisi tai pitäisi mennä seuraavaksi. Näin käy siitä huolimatta, että ruukissa ainakin olevinaan on jonkinlainen viitoitettu reitti, jota vierailijoiden on tarkoitus seurailla.
Vierailulla pääsee tutustumaan tehtaan historiaan ja raudan valmistusvaiheisiin opastaulujen ja -kylttien, monenlaisten esineiden ja tietenkin koko tehdasympäristön kautta. Pysyvässä näyttelyssä kerrotaan myös tehdasta vuosikymmeniä pyörittäneen Röchlingin perheen historiasta sekä terveyspalveluista ja majoitusjärjestelyistä tehtaassa työskennelleille ja heidän perheilleen. Jo kaikessa tässä olisi sulateltavaa, sillä alue on tosiaan valtava.
Tiloihin on kuitenkin lisäksi ripoteltu monenlaista taidetta. Osa teoksista kuuluu pysyvään näyttelyyn, kuten ranskalaistaiteilija Christian Boltanskin vaikuttava installaatio Die Zwangsarbeiter. Se on muistomerkki tehtaassa toisen maailmansodan aikaan työskennelleille pakkotyöläisille. Heitä oli kaikkiaan lähes 12400 – miehiä, naisia ja lapsia – 20 eri maasta. Ruosteisten, suurten kaappien välissä voi kuulla kuiskauksina pakkotyöläisten nimiä.
Boltanskilta on tehtaan tiloissa myös toinen, metallisista pukukaapeista koostuva installaatio, mutta se ei mielestäni ole yhtä vaikuttava kuin pakkotyöläisten muistolle tehty teos. Meidän vierailumme aikaan vaihtuvissa näyttelyissä oli muun muassa urbaanin taiteen biennaali (28.4.–10.11.2024). Ruukin tiloissa järjestetään myös konsertteja ja muita tapahtumia.
Valtava Völklinger Hütte on täynnä ärsykkeitä
Völklinger Hütten näyttelyissä on paikoin todella hämärää ja myös meluisaa. Vanhoissa tehdastiloissa tuntuu olevan joka puolella putkia, telineitä, vaijereita ja ties mitä härpäkkeitä, joihin voisi kenties kompastua tai kolauttaa päänsä, jos seikkailisi vähän liian sivuun kulkuväylältä. Täällä kannattaa katsoa eteensä.
Rappusia menee ylös ja alas, ja kulkuväyliä on myös rautaritilöillä korkealla tilojen yllä. Mekin kuljemme suuren hallin läpi korkealla olevaa ritiläsiltaa pitkin. Sieltä näkee ympärille hyvin, mutta rautaritilöiden päällä korkeuksissa käveleminen ei varsinaisesti ole lempipuuhaani, joten yritän vain kipittää reippaasti hallin läpi.
Vähän väliä vastassa on taidetta, josta osa on niin eriskummallista, että sen edessä saa olla huuli pyöreänä. Tiloja ei kuitenkaan ole ahdettu täyteen opastauluja ja taideinstallaatioita, joten välillä voi keskittyä vain tehtaassa kuljeskeluun, mikä on jo itsessään erikoinen kokemus. Harvoinpa tällaisessa paikassa tulee oltua!
Ärsyketulvan lisäksi tehdasalueelta löytyy myös varsin sliipattuja tiloja. Eräässä avarassa tilassa on kiinnostava valokuvanäyttely ja sen yhteydessä kummallinen, roskista koostuva teos. Olutpullojen, epämääräisten metallitölkkien ja muun rojun kokoelma näyttää lähinnä siltä, että se olisi unohtunut pöydälle joltain tiloissa vierailleelta ryyppyporukalta, mutta kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää. Olutpullotaideteos on vierailun oudoimmasta päästä.
Lopputulemana sanoisin, että Völklingenin historiallinen tehdas pitää yksinkertaisesti nähdä ja kokea itse. Etukäteen tehdyt oletukset voivat kääntyä vierailulla päälaelleen. Minusta ruukissa vierailu se oli kokonaisuutena jokseenkin outo kokemus, mutta kaiken kaikkiaan käynti kallistui positiivisen puolelle. Valtavassa rautatehtaassa on ihme kyllä jotain rujon kaunista – tai jos sieltä ei löydä kauneutta, niin ainakin kiinnostavaa historiaa ja kaikkea outoa ihmeteltävää. Aika päheä mesta!
Käytännön asioita Völklinger Hüttessä vierailemisesta ja säästövinkit
Völklinger Hüttessä vierailua ei ehkä voi täysin varauksetta suositella liikuntaesteisille tai ainakaan huonosti näkeville. Asiat on kyllä pyritty järjestämään hyvin, mutta jonkinlainen haaste on mielestäni valon puute. Kiinnitin siihen huomiota, vaikka minulla on normaali näkö. Tiloissa on paikoin erittäin hämärää, suorastaan pimeää, mikä voi olla huononäköiselle ongelma.
Pääpiirteissään kävelyreiteillä on tasaista, mutta paikoin on epätasaisuuttakin. Rappusia löytyy runsaasti, mutta kerrosten välillä voi liikkua hisseillä. Völklinger Hütten omien sivujen mukaan 45 metrin korkeudessa sijaitseva näköalatasanne on ainoa paikka, jonne ei vanhassa tehtaassa pääse muuten kuin omin jaloin. Tiettyihin osiin tehdastiloja ei saa myöskään mennä ilman kypärää, ja yksi näistä paikoista on nimenomaan näköalatasanne.
Vierailulle pääsee ilmaiseksi, jos on paikalla kuun ensimmäisenä tiistaina kello 15 jälkeen, kuten me sattumoisin olimme. Normaalisti peruslippu maksaa 17 euroa. Saatavilla on myös opastusta, jonka hinta vaihtelee 3–5 euron välillä viikonpäivän mukaan. (Hintatiedot on tarkistettu lokakuussa 2024.) Ruukin aukioloajat, eri lippujen hinnat ja muut ajankohtaiset asiat sekä muun muassa alueen kartta löytyvät Völklinger Hütten omilta sivuilta.
Jos ajelet meidän tapaamme Völklingeniin matkailuautolla, niin tässä säästövinkki yöpaikasta: ruukin takapihalla on Völklinger Hütten ylläpitämä matkaparkki. Siellä on saatavilla vettä ja sähköä maksua vastaan, mutta jos niitä ei tarvitse, paikalla voi yöpyä täysin ilmaiseksi. Meidän vierailumme aikaan (kesäkuu 2024) matkaparkki oli täynnä, mutta siellä oli silti yöllä hyvin rauhallista.
Me kävimme Völklingenin ruukissa osana kuukauden mittaista automatkaa Euroopassa. Koko matkareitin kuvauksen löydät postauksesta Reitti automatkalle: Saksa, Ranska, Italia, Slovenia, Itävalta ja Tšekki.
Lue myös:
- Cochemin linna Reichsburg – yksi Saksan helmistä
- Ihanimmat Saksan ristikkotalokylät
- Berliinin näköalapaikat: valtiopäivätalo Reichstag
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Todella kiinnostavalta kuulostava paikka, josta en ollut kuullutkaan. Taas yksi paikka, joka pitää laittaa mieleen Saksassa vieraillessa.
Tämä oli kyllä tosiaan kiinnostava ja erikoinen mesta. Mielestäni kannatti käydä!