Retkeilyautolla matkailu: vinkit aloittelijalle

Mitä käytännön asioita on hyvä tietää retkeilyauton vesitankeista, sähköstä, kaasusta, auton pakkaamisesta ja ajamiseen vaikuttavista asioista? Millaista on retkeilyautolla matkailu Suomessa ja muualla Euroopassa? Tästä jutusta löydät kattavat vinkit retkeilyautolla matkailuun, vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin sekä muuta tietoa perusasioista, jotka eivät yleensä ole matkailuautoihin vihkiytymättömälle ennestään tuttuja.

Postaus sisältää kaksi mainoslinkkiä, jotka on merkitty tähdellä (*)

Tämä laaja postaus sisältää tietoa alla luetelluista aiheista. Pääset halutessasi hyppäämään tiettyyn kohtaan klikkaamalla linkkejä.

• Mikä on retkeilyauto?
• Omavarainen retkeilyauto tuo vapautta matkailuun
• Omatekoinen retkipaku voi vaatia erilaista vaivannäköä
• Retkeilyauton raikkaan veden täyttö ja käyttö
• Veden puhtauden varmistaminen retkeilyautossa
• Retkeilyauton vessa ja sen tyhjentäminen
• Retkeilyauton kaasupullot ja kaasun käyttö
• Paljonko retkeilyautossa kuluu kaasua?
• Retkeilyauton sähköt, hupiakut ja aurinkopaneelit
• Retkeilyauton pakkaaminen ja painorajat
• Retkeilyauton polttoaineen kulutus
• Retkeilyauton ajaminen ja pysäköinti

Mikä retkeilyauto?

Ihan ensin täytynee selventää, mikä on retkeilyauto ja miten se eroaa asuntoautosta, sillä tätä on kysytty minultakin usein. Eikä mikään ihme: ei se ole itsestään selvä asia, jos ei ole ollut aikaisemmin tekemisissä matkailuautojen kanssa. Itse asiassa vanlife-trendin myötä termit ovat menneet aiempaakin enemmän iloisesti sekaisin.

Lyhyesti sanottuna retkeilyautoiksi kutsutaan metallikuorisia, ulkoisesti pakettiautoa muistuttavia matkailuautoja eli autoja, joissa on asumisen ja yöpymisen mahdollistava varustelu.

Asuntoautot ovat tyypillisesti mitoiltaan suurempia kuin retkeilyautot, jolloin niissä on enemmän varusteita ja oleskelutilaa. Asuntoautoissa voi olla ylhäällä keulassa iso ”lippa”, jossa on nukkuma- tai muuta tilaa, mutta kaikissa asuntoautoissa sellaista ei suinkaan ole. Asuntoautojen ehdottomasti yleisin väri on valkoinen, mutta retkeilyautoille vastaavaa tyypillistä väritystä ei ole muodostunut. Esimerkiksi meidän retkeilyautomme on vaaleanharmaa.

Tehdasvalmisteisten retkeilyautojen varustelussa ei välttämättä ole eroa asuntoautoihin: molemmissa on tavallisesti wc, suihku, jääkaappi, hella sekä nukkumapaikkoja. Retkeilyautot ovat tyypillisesti sen verran pienempiä kuin asuntoautot, että niissä ei yleensä mahdu mukavasti nukkumaan enempää kuin kaksi henkeä, kun taas isoihin asuntoautoihin saattaa hyvin voida pedata sängyt neljälle tai jopa useammalle.

Jos asuntoauto kuitenkin on samaa pakettiauton kokoluokkaa kuin retkeilyautot yleensä ovat, autot eivät välttämättä eroa toisistaan muuten kuin ulkonäkönsä eli retkeilyauton metallikuoren puolesta.

Lue myös postaus Asuntoauton vuokraus: 7 vinkkiä noviiseille.

Itse rakennetut retkeilyautot ovat oma lukunsa. Vanlife-hengessä retkeily- ja matkailukäyttöön itse rakennettu auto voi olla sekä ulkoisesti että varustelultaan melkeinpä millainen tahansa. Osa omavalmisteisista retkeilyautoista on varustelutasoltaan samaa luokkaa kuin tehdasvalmisteiset retkeilyautot tai asuntoautot, tai niissä voi olla enemmän ja laadukkaampia varusteita – tai sitten vain minimaalinen määrä mukavuuksia. Itse tehtyjä retkeilyautoja on yhtä montaa mallia kuin on niiden rakentajia.

Keskityn tässä jutussa täysin varustellulla tehdasvalmisteisella retkeilyautolla matkailuun, jollainen meillä on. Monet vinkeistä soveltuvat myös itse rakennetulla retkeilyautolla ja asuntoautolla matkailuun.

Omavarainen retkeilyauto tuo vapautta matkailuun

Aiemmin henkilöautolla teltan kanssa Euroopassa reissatessa yövyimme käytännössä aina leirintäalueilla mukavuuksien äärellä, mutta nyt siihen ei ole välttämätöntä tarvetta, kun mukavuudet ovat käden ulottuvilla jatkuvasti. Olemmekin harrastaneet retkeilyauton hankkimisen myötä paljon puskaparkkeilua eli yöpyneet muualla kuin leirintäalueilla. (Samoin teimme muutamia vuosia sitten, kun meillä oli jonkin aikaa asuntoauto.)

Molemmissa yöpymistavoissa on puolensa eikä leirintäalueissa ole mielestäni mitään vikaa. Tykkään myös edelleen telttailusta eli emme siirtyneet retkeilyautoiluun siksi, että olisimme kyllästyneet telttailuun. On silti miellyttävää, että nyt voimme halutessamme yöpyä helposti muuallakin kuin leirintäalueilla ilman, että tarvitsee karsia mukavuuksista. Lisäksi puskaparkkeilu tuo säästöä matkakustannuksiin, sillä leirintäalueilla on aina jokin hinta, mutta puskaparkit ovat monesti ilmaisia.

Lue myös postaus Telttailu leirintäalueella Euroopassa: käytännön vinkit aloittelijalle.

Autossa nukkuminen (teltan sijaan) mahdollistaa myös matkaparkkien käytön. Matkaparkilla tarkoitetaan nimenomaan matkailuautoille tehtyä pysäköintialuetta, jossa ei ole leirintäalueiden tasoisia mukavuuksia tai väljyyttä, mutta niissä voi kuitenkin olla tarjolla sähköliitäntä, wc sekä peseytymismahdollisuudet. Matkaparkit ovat tyypillisesti melko edullisia, joskus jopa ilmaisia.

Meillä on tällä hetkellä kulkupelinä tehdasvalmisteinen retkeilyauto eli peltikuorinen pakettiauto (Fiat Ducato Weinsberg), joka on kuusi metriä pitkä ja 2,6 metriä korkea. Autoa voi ajaa henkilöauton ajokortilla – minulla ei muunlaista korttia olekaan. Autosta löytyy kaikki tarvittava normaaliin elämään: juokseva vesi, suihku, wc, kaasuliesi, jääkaappi, kaasulämmitys ja valaistus. Tällaisella autolla voi elellä varsin omavaraisesti.

Voimme yöpyä käytännössä millä tahansa parkkipaikalla eikä meidän tarvitse miettiä esimerkiksi julkisten vessojen sijaintia tai pohtia, missä pääsemme seuraavan kerran suihkuun. Tietysti julkisten vessojen käyttö silti kannattaa, jos haluaa pidentää tarvetta tyhjentää auton oma wc-säiliö.

Omatekoinen retkipaku voi vaatia eri tavalla vaivannäköä

Vanlife-trendin myötä monilla on omatekoisia retkipakuja tai vastaavia, joissa voi olla täysi varustelu tai vain jonkinlainen nukkumisen mahdollistava sisustus – tai jotain tältä väliltä. Varustelemattomalla retkipakulla matkailemisessa on paljon yhtäläisyyksiä telttailuun, paitsi että teltalla harvoin kannattaa tai on edes sallittua yöpyä satunnaisilla parkkipaikoilla, mutta pakulla niin voi tehdä.

Varustelemattomilla omatekoisilla retkipakuilla voi tietenkin majoittua leirintäalueilla palvelujen äärellä täysin samalla tavalla kuin teltalla tai tehdasvalmisteisilla retkeily- tai asuntoautoilla. Jos ei halua leirintäalueelle eikä autossa ole vessaa ja suihkua, mutta autossa haluaa silti yöpyä ja hoitaa arkisia askareita, asiat ovat hieman vaivalloisempia kuin omavaraisella, täysin varustellulla retkeilyautolla. Silti tämäkin matkailutyyli on täysin mahdollinen, jos intoa ja sietokykyä löytyy. Oikeaa tai väärää tapaa automatkailuun ei ole.

Huoltoasemien vessoja, tienvarsikäymälöitä ja muita julkisia vessoja on saatavilla kaikkialla maailmassa, mutta ne täytyy tietenkin ensin etsiä. Puskassa käyminen menettelee vielä luonnon helmassa ja syrjäseudulla, mutta ei kaupunkialueilla, jos pysäköintipaikkaa ei satu löytymään jonkun julkisen vessan liepeiltä. Suihkussa voi käydä joillakin bensiksillä tai uimahalleissa, ja peseytyä voi myös luonnonvesissä.

Ruuanlaittoon voi ilman keittiötä käyttää retkikeitintä tai kaasulla toimivaa hellanlevyä. Käsienpesu- ja juomavettä voi säilyttää kanistereissa, ja autoon voi hankkia irrallisen retkijääkaapin.

Kuten sanottu, meillä on tehdasvalmisteinen ja hyvin omavaraisen elämisen mahdollistava auto. Seuraavissa kappaleissa käyn läpi, miten elämä ja arkiset askareet tällaisen retkeilyauton kanssa sujuvat.

Retkeilyauton raikkaan veden täyttö ja käyttö

Retkeilyautomme vesitankkiin mahtuu 100 litraa raikasta vettä. Se riittää yleensä meillä kahdella hengellä reissussa noin neljäksi päiväksi.

Käytämme auton suihkua normaaliin päivittäiseen peseytymiseen. Tai siis normaaliin tapaan retkeilyn ja automatkailun kontekstissa: vesihana pidetään autossa auki vain tasan sen hetken, kun vettä oikeasti tarvitaan. Jos vettä lorottelee menemään turhaan, sata litraa saa kulumaan todella nopeasti.

Vertailun vuoksi: HSY:n mukaan suomalainen kuluttaa kotioloissa keskimäärin 130–135 litraa vettä vuorokaudessa. Noin puolet tästä kuluu suihkussa käymiseen. Meillä ei ole kotona asuntokohtaista vesimittaria, joten en tiedä, paljonko meillä kuluu vettä kotioloissa. On joka tapauksessa selvää, että autossa vedenkulutuksen ero kotioloihin on iso, sillä autossa vettä tulee säästettyä eri pieteetillä kuin kotona, vaikka emme me kotonakaan lorota vettä miten sattuu.

Autossa on tullut huomattua, että sata litraa riittää yllättävän pitkälle, kun vain välttää tarkasti turhaa vedenkulutusta.

Vettä kuluu autossa suihkussa käymisen lisäksi myös vessassa käymiseen, ruuanlaittoon, käsienpesuun ja muuhun tavanomaiseen elämään. Vettä voi autossamme lämmittää kaasun avulla, jolloin boileri täyttyy kuumalla vedellä ja voimme esimerkiksi käydä lämpimässä suihkussa.

Retkeilyautoihin ja matkailuautoihin saa täytettyä puhdasta vettä ja tyhjennettyä harmaan veden (suihkuvesi ja käsienpesuvesi) ja wc-säiliön (musta vesi) leirintäalueilla. Ei ihan jokaisella alueella, mutta tyypillisesti nämä mahdollisuudet ovat leirintäalueilla tarjolla niin Suomessa kuin ulkomailla.

Monin paikoin löytyy myös erillisiä matkailuautoilijoille tarkoitettuja huoltopisteitä esimerkiksi huoltoasemien tai matkaparkkien yhteydessä. Suomessa huoltopisteitä (ja matkaparkkeja) on esimerkiksi joillain ABC-asemilla ja Best Caravanilla. Niin kotimaassa kuin ulkomailla sopivia paikkoja voi etsiä googlaamalla tai esimerkiksi automatkailijoiden keskuudessa erittäin suositusta Park4Night-sovelluksesta.

Leirintäalueilla ei siis pääsääntöisesti ole mikään pakko yöpyä voidakseen hoitaa auton vesien täytön ja tyhjennyksen. Huoltokäynnin hinta leirintäalueilla vaihtelee, mutta tavanomainen hinta on viiden euron luokkaa. Myös erilliset huoltopisteet ovat monesti maksullisia, mutta ilmaisiakin on olemassa. Esimerkiksi Norjassa, Ranskassa ja Italiassa on omien kokemusteni mukaan ollut helppo löytää ilmaisiakin huoltopaikkoja, mikä tietysti aina ilahduttaa.

Juomavesi ja veden puhtauden varmistaminen retkeilyautossa

Auton vesitankista hanaan tuleva vesi on täysin juomakelpoista – olettaen tietenkin, että raikasvesitankkiin ei laita mitään muuta kuin juomakelpoista vettä. Euroopassa oikeastaan kaikkialla hanavesi on nykyään täysin juotavaa, joten juomakelpoisen veden saaminen ei ole minkäänlainen ongelma. Tarvittaessa vettä voi myös suodattaa maun parantamiseksi esimerkiksi Brita-kannulla. Me emme pääsääntöisesti ole ostelleet Euroopassa autoillessa kaupasta muovisia vesikanistereita tai -pulloja, mutta tarpeen vaatiessa niinkin voi tehdä.

Kaiken varalta teemme raikasvesitankille peruspesun yleensä kerran vuodessa. Tällöin laitamme tankkiin esimerkiksi Yachticon-merkkistä Pura tank -puhdistusainetta käyttöohjeen mukaisesti ja varmistamme sillä tavoin, että vesitankkiin ei pääse ajan myötä kertymään likaa. (Pestäänhän esimerkiksi juomavesipullotkin aina välillä.) Samaista ainetta käytetään paitsi autojen, myös esimerkiksi asuttavien veneiden raikasvesitankkien puhdistukseen.

Raikkaan veden säilymisen varmistamiseksi ja säilymisajan pidentämiseksi laitamme varsinkin kesän lämpimillä säillä tankkiin juomaveden säilöntään tarkoitettua ainetta. Tällä hetkellä meillä on käytössä Berger-merkkistä ainetta, jota ostimme viimeksi pari pulloa Saksasta Bergerin camping-liikkeestä. Vastaavaa tavaraa on myös Yachticon Aquaclean, jota voi ostaa esimerkiksi Motonetistä.

Yleensä meillä raikasvesisäiliö tulee käytettyä tyhjäksi viimeistään viikon kuluessa, joten vesi ei sinänsä ehdi lillua tankissa järin pitkään. Varsinkin lämpimällä säällä tankkiin alkaa kuitenkin ajan saatossa muodostua epäpuhtauksia, joten säilöntäaineen käyttö ja tankin säännöllinen puhdistaminen ovat hyviä toimia puhtauden ylläpitämiseksi.

Kesäaikaan auton raikasvesitankin vesi tietenkin lämpenee ympäröivän ilman lämpötilan mukaisesti. Silloin laskemme juomavettä erillisiin pulloihin, joita pidämme auton jääkaapissa. On mukavampi juoda kylmää vettä.

Retkeilyauton vessa ja sen tyhjentäminen

Autossamme on kasetti-wc eli vessa, jossa ”tuotokset” päätyvät irrotettavaan säiliöön. Wc-säiliöön laitetaan kemikaalia liottamaan jätöksiä ja poistamaan ei-toivottuja hajuja. Suosittu vaihtoehto on Thetfordin Aqua kem, jota on saatavana pussukoina ja pullossa, mutta muitakin vaihtoehtoja on markkinoilla. Kun vessaa käytetään, se huuhdellaan normaalisti vedellä. Vessapaperin kannattaa olla ohutta ja höttöistä, jotta se ei jumi vessasäiliöön.

Tyhjentämistä varten wc-säiliö irrotetaan auton ulkopuolella olevan luukun kautta ja sisältö kaadetaan joko tavalliseen vessanpönttöön tai leirintäalueilta tai matkaparkeista löytyviin erillisiin wc:n tyhjennyspaikkoihin. Ne on merkitty yleensä erittäin selkeästi. Käry näiden tyhjennyspaikkojen äärellä voi kieltämättä joskus järkyttää, mutta siihenkin tietyllä tavalla tottuu, vaikka vessan tyhjentäminen ei taatusti ole kenenkään mielipuuhaa.

Vessan säiliön tilavuus on meillä 17 litraa. Yleensä vessan tyhjennys tulee aikaisemmin akuutiksi kuin auton raikasvesitankin täyttö, mutta tämä tietysti riippuu käytön tiheydestä.

Retkeilyauton kaasupullot ja kaasun käyttö

Meidän retkeilyautossamme on takaosassa paikka kahdelle 11 kilon nestekaasupullolle. Kun toinen pullo tyhjenee, liitin pitää käydä vaihtamassa tyhjentyneestä pullosta täyteen pulloon, minkä jälkeen kaasun käyttöä voi taas jatkaa normaalisti. Joissain autoissa on myös automaattinen pullonvaihtaja, mutta meillä tällaista varustetta ei ole.

Kaasupullojen vaihtamisesta puhutaan karavaanareiden keskuudessa usein hämäävästi “täyttämisenä”, vaikka oikeasti tyhjä pullo käydään vaihtamassa täyteen liikkeessä. Pulloa ei siis täytetä, vaan tilalle tulee eri pullo. Eri asia on, jos autoon on asennettu niin sanottu tankkipullo, joka on tarkoitettu uudelleen täytettäväksi. Tankkipullo on kuitenkin harvinaisempi ratkaisu kuin ihan tavalliset kaasupullot, jotka meidänkin autossamme on.

Tyhjien kaasupullojen vaihto täysiin onnistuu Suomessa monissa liikkeissä, esimerkiksi Motonetissä, Puuilossa ja Tokmannilla, sekä huoltoasemilla. Kaasupullon hinta vaihtelee jonkin verran liikkeittäin ja maittain. Suomessa pullon kuori maksaa noin 90 euroa ja tyhjän pullon vaihtaminen täyteen noin 30 euroa.

Jos kaasupulloja ei ole omasta takaa ja haluaa vähän säästää, tyhjän tai vajaan pullon voi saada hankittua edullisesti esimerkiksi Tori.fi:stä – aina on ihmisiä, joilla on tarve päästä pulloistaan eroon. Me hommasimme retkeilyautoomme ensimmäiset kaasupullot juuri näin, sillä niitä ei ollut autossa valmiina.

Ulkomailla Suomesta hankittua kaasupulloa (tai ulkomailta Suomeen tuotua ulkomaista pulloa) ei saa vaihdettua samalla tavoin päittäin. Jos lähtee pitkälle reissulle muualle Eurooppaan, kaasulle pitää tästä syystä suoda muutama ajatus. Reissuun voi esimerkiksi lähteä vain yhdellä Suomi-pullolla ja ostaa sen rinnalle toisen pullon ulkomailta. Sen voi sitten tarvittaessa vaihtaa täyteen, jos pullo tyhjenee. Autossa kun ei saisi olla kerralla enempää kuin kaksi 11 kilon kaasupulloa (tai tarkalleen ottaen enintään 25 kiloa kaasua, mikä käytännössä tarkoittaa kahta 11 kilon kaasupulloa).

Saksassa myytävien kaasupullojen kierre sopii meikäläiseen kaasupullon liittimeen, joten siihen ei tarvita erillisiä adaptereita, mutta monissa muissa maissa tarvitaan adapteri. Niitä saa ostettua suomalaisista karavaanariliikkeistä mukaan matkalle, jos tarve on.

Paljonko retkeilyautossa kuluu kaasua?

Kaasun kulutus retkeilyautossa vaihtelee auton ominaisuuksien ja kaasun käytön mukaan. Meillä auton jääkaappi toimii sähköllä, joten kaasua ei kulu jääkaapin kylmänä pitämiseen. Jääkaappi voi kuitenkin joissain autoissa toimia myös kaasulla, ja silloin kaasua kuluu jatkuvasti jääkaapin käyttämiseen.

Meillä on autossa kaasulämmitys, joka mahdollistaa miellyttävän lämpimät nukkumisolosuhteet, vaikka ulkona olisi viileää tai jopa pakkasta. Lämmitys tietysti kuluttaa kaasua, mutta paljon vähemmän kuin etukäteen kuvittelimme.

Meillä yksi 11 kilon kaasupullo on riittänyt keväästä syksyyn, vaikka olemme aina viileinä öinä autossa nukkuessa käyttäneet auton lämmitystä. Kylmällä säällä laitamme ikkunoihin sisäpuolelle lämpöpeitteet, jotka auttavat eristämään kylmää ja säästämään samalla kaasua.

Kaasulla toimii autossamme myös jo aiemmin mainitsemani veden lämmitys sekä hella, jossa meillä on kaksi poltinta. Se on riittänyt hyvin kahden hengen tarpeisiin. Harvoin meillä kotonakaan porisee hellalla kolme, saati neljä pannua samaan aikaan, vaikka kokkailemme paljon. Meillä on kyllä matkoilla usein mukana myös trangia ja matkagrilli, jotta voimme halutessamme ja tilanteen salliessa tehdä ruokaa myös ulkosalla.

Koska jo yksi 11 kilon kaasupullo on riittänyt meillä pitkään, emme ole joutuneet aktiivisesti pohtimaan ulkomaisten kaasupullojen hankkimista Euroopassa reissatessa. Olemme lähteneet kuukauden mittaisille reissuille kahdella täydellä Suomi-pullolla. Jos olisimme reissussa yhden kuukauden sijaan monta kuukautta putkeen, asiaa pitäisi tietenkin miettiä toisesta näkökulmasta.

Retkeilyauton sähköt, hupiakut ja aurinkopaneelit

Meidän retkeilyautossamme on kaksi 95 ampeeritunnin hupiakkua, jotka tuottavat arkiaskareissa tarvittavan sähkön sekä auton jääkaapin sähkön, kun auto on parkissa. Akut latautuvat, kun autoa ajetaan, ja lisäksi niitä lataa auton katolla oleva 160 watin aurinkopaneeli. Se ei ollut autossa valmiina vaan asennutin sen auton oston yhteydessä Jyväs-Caravanilla.

Aurinkopaneeli retkeilyauton katolla mahdollistaa omavaraisemman elämisen: kun paneeli tuottaa hupiakuille virtaa, akkuja ei tarvitse välttämättä käydä lataamassa sähköjohdon päässä leirintäalueella tai matkaparkissa (tai ladata niitä edes kotipihassa). Tämä tarkoittaa rahan säästämistä matkaillessa, sillä sähkö maksaa lähes aina jotain erikseen niin leirintäalueilla kuin matkaparkeissa tai sitten se on jo leivottu hintaan eli paikat ovat kalliimpia kuin ne, joissa sähkö on valinnanvarainen.

Autossamme on myös 2000 watin siniaaltoinvertteri, joka mahdollistaa kotona seinäpistokkeesta ladattavien laitteiden – kuten läppärin – lataamisen myös autossa. Invertteri siis muuttaa autossa saatavilla olevan 12 voltin tasavirtajännitteen 230 voltin vaihtovirtajännitteeksi. Ilman invertteriä autossa voi latailla puhelinta ja muita laitteita, joille riittää 12 volttia.

Invertteri kuluttaa aika paljon auton hupiakkujen virtaa, mutta jos emme ole päivätolkulla paikoillaan pilvisessä säässä, niin tämä ei ole ainakaan tähän mennessä ollut yleensä ongelma. Käytämme invertteriä oikeastaan vain läppärin ja järjestelmäkameroiden akkujen sekä sähköhammasharjan lataamiseen. Muut reissuilla mukana olevat vimpaimet latautuvat ilmankin, ja ruokaa teemme kaasulla.

Nykyinen aurinkopaneeli on auttanut hupiakkujen kanssa aurinkoisella säällä ihan mukavasti, ja toisaalta akuthan latautuvat myös ajaessa. Emme yleensä ole montaa päivää putkeen samassa paikassa. Sähkön ”loppuminen” (eli hupiakkujen varaustason laskeminen liian alas) ei siis ole ollut yleensä ongelmana. Jos tekisin paneelihankintaa nyt, yrittäisin varmaan silti saada mahdutettua katolle kaksi paneelia tai sitten tehokkaamman yksittäisen paneelin. Tehokkaampi systeemi vähentäisi tarvetta seurailla akkujen tilannetta.

Mutta kuten sanottu, nykyinenkin systeemi on okei eikä ole aiheuttanut erityisesti stressiä, ja toisaalta matkailuautoilussa akkujen tilannetta on kyllä joka tapauksessa hyvä seurata aktiivisesti.

Meillä tämä onnistuu kätevästi paneelista, josta näkee summittaisesti kaikkien akkujen varaustason (starttiakku eli auton ”tavallinen akku” sekä hupiakut) ja raikasvesisäiliön tilanteen (eli miten paljon vettä on jäljellä). Samasta paneelista säädetään myös auton kaasulämmitystä ja kuuman veden lämmitystä. Ilmastointia meillä ei auton asuintiloissa ole, kuten ei ole kotonakaan. Ohjaamossa ilmastointi on, mutta se on tietysti käytössä vain ajon aikana.

Aurinkopaneelin lataustehon kannalta on tärkeää, että paneeli olisi mahdollisimman puhdas. Meillä paneelin peseminen on vaatinut hieman akrobatiaa, sillä autossamme ei ole kiinteitä tikkaita, joita pitkin katolle voisi nousta.

Kotioloissa katolle voi kurotella A-tikkailla, mutta emme voi emmekä halua roudata isoja tikkaita matkoillamme ympäri Eurooppaa. Reissussa olen tästä syystä puhdistanut paneelia avaamalla kattoikkunan, nousemalla seisomaan sängyn päälle ja ahtamalla yläkropan ulkoilmaan pienen kattoikkunan kautta. Sillä tavoin yletyn juuri ja juuri pesemään paneelia jatkovartisella pesusienellä. Ei mikään kätevin tapa, mutta ajaa asiansa, ja se on tärkeintä!

Retkeilyauton pakkaaminen ja painorajat

Automatkailussa on se hyvä puoli verrattuna vaikkapa juna- tai lentomatkailuun, että tavaraa mahtuu mukaan paljon joustavammin. Auton paino ei kuitenkaan saisi ylittää tiettyä rajaa, joten kaikenlaista (varsinkaan painavaa!) nice to have -tavaraa ei kannata haalia mukaan.

Oman auton massatiedot voi tarkistaa rekisteriotteesta. Esimerkiksi meillä auton kokonaismassa on 3300 kiloa. Tämä tarkoittaa auton suurinta sallittua painoa kuormattuna eli kun kaikki tavarat ja matkustajat ovat kyydissä. Auton omamassa puolestaan on meillä 2740 kiloa. Tämä sisältää itse ajoneuvon painon, 90 prosenttisesti täytetyt juomavesi- ja kaasusäiliöt sekä kuljettajan. Sekä kuljettajan että kunkin matkustajan painoksi lasketaan 75 kiloa riippumatta henkilöiden oikeasta painosta.

Sosiaalisen median eri karavaanariryhmissä puhutaan matkailuautojen painoasioista usein. Joskus tilanne voi olla se, että auton sallittu maksimipaino ylittyy liiallisen tavaramäärän vuoksi, ja moni pelkää tästä mahdollisesti seuraavia sakkoja. Nähdäkseni Euroopassa on epätodennäköistä joutua auton kanssa punnitukseen, mutta mahdollista se toki on.

Auton painoa on tietysti ylipäätään hankala tietää, jos ei vie autoa jonnekin punnittavaksi tai punnitse tunnontarkasti kaikkia mukaan pakattavia tavaroita ja ruokia. Me punnitsimme auton huvikseen kerran itse, kun erään matkaparkin kulmalla Italiassa oli autovaaka, jonka käyttö maksoi euron. Paino oli sallituissa rajoissa.

Millaisia tavaroita sitten kannattaa ottaa mukaan ja mistä niitä voi hankkia? Retkeilyautolla reissatessa pätee sama ohjenuora kuin muutenkin (auto)matkailemisessa: kannattaa pakata mukaan vain sellaiset matkatavarat, vaatteet ja kengät, joille on matkalla aito tarve.

Lue myös postaus Mitä mukaan road tripille? Automatkan pakkauslista henkilöautolla tehtävälle reissulle.

Retkeily- ja asuntoautojen pakkaamiseen pätevät samat nyrkkisäännöt. Tavaroiden, kuten astioiden, kannattaa olla kevyitä ja iskunkestäviä, ja tavarat kannattaa pakata niin, että ne heiluvat mahdollisimman vähän. Jatkuvan kilinän ja kolinan kuuntelu ajaessa on tuskaista ja ennen pitkää jotain yleensä myös hajoaa, jos tavarat iskeytyvät jatkuvasti toisiinsa ja laatikoiden seiniin. Irtotavaroita autossa ei kannata pitää ollenkaan ihan jo turvallisuussyistä. Kolarin sattuessa liikkeelle paiskautuvat tavarat voivat olla jopa kohtalokkaita.

Esimerkiksi Biltemassa, Motonetissä ja varsinaisissa karavaanikaupoissa, kuten vapaa-aika.comissa, myydään nimenomaan automatkailuun tarkoitettuja tarvikkeita. Itse hankin aikanaan Euroopan telttareissuja varten retkiastiat Biltemasta, ja ne ovat tätä nykyä meillä autossa. Myös retkeilykauppojen, kuten *Partioaitan ja *Scandinavian Outdoorin, retkeilyyn tarkoitetut astiat ja monet muut tarvikkeet soveltuvat hyvin myös automatkailuun.

Retkeilyauton polttoaineen kulutus

Meidän Fiat Ducatomme kulkee dieselillä, jota se kuluttaa keskimäärin 9 litraa sataa kilometriä kohti. Kulutus on tietysti suurempaa, jos ajelee paljon kovaa vauhtia tai vuoristoisilla seuduilla, kuten me Euroopan-reissuilla tyypillisesti teemme. Jyrkkämäkiset reitit nostavat hieman keskiarvoa. Lisäksi auto kuluttaa AdBlueta (urea-vesiliuos, joka vähentää auton päästöjä) 1–2 desilitraa sataa kilometriä kohti.

Ajamisen kustannuksiin vaikuttaa tietenkin polttoaineen hinta, joka vaihtelee eri puolilla Eurooppaa. Hintoja voi vertailla esimerkiksi cargopedia.net sivustolla yleiskäsityksen saamiseksi. Tietoihin on hyvä suhtautua suuntaa antavina.

AdBlue:ta saa ostettua 10 litran kanisterin noin 12 eurolla. Sitä voi tankata myös monilla bensa-asemilla erillisellä AdBlue-pistoolilla, mutta yleensä litrahinta on silloin kalliimpi. AdBluen kulutus on joka tapauksessa sen verran vähäistä, että se ei tunnu matkojen kokonaiskuluissa kovin paljoa.

Retkeilyauton ajaminen ja pysäköinti

Ennen ajamaan lähtöä pitää muistaa joka kerta tarkistaa muutamat tärkeät asiat.

• Onko jääkaapin ovi varmasti kunnolla kiinni? Jos ei, auton lattialla on pian ikävä yllätys rikkoontuneita jääkaapin antimia.
• Onhan tiskialtaan päälle pöytälevyksi laskettava (usein lasinen) pöytälevy varmasti alhaalla? Se voi helposti haljeta, jos se pamahtaa itsekseen kiinni ajon aikana. Omakohtaista kokemusta tällaisesta vahingosta ei onneksi ole, mutta monella muulla on.
• Ovatko kaasuhanat kiinni?
• Ovathan tulpat paikoillaan kaikkien viemäreiden päällä? Tulppien laittaminen paikoilleen tuli opittua kantapään kautta, kun suihkukopin lattian viemäriaukoista nousi autolla körötellessä vettä lattialle lainehtimaan.
• Ovatko kattoikkunat ja kaikki muutkin ikkunat varmasti kiinni? Melko yleinen vahinko on lähteä ajelemaan kattoikkuna auki, ja vauhdissa kattoikkunan luukku sitten repeää irti. Tätäkään ei ole onneksi sattunut meille (siis luukun hajoamista – kattoluukku auki on kyllä lähdetty epähuomiossa kaasuttelemaan useamman kerran).
• Eihän pöydillä, penkeillä tai sängyllä ole irtotavaroita? Ne voivat lennellä ajon aikana ympäriinsä.

Retkeilyautolla ajaminen on hieman hitaampaa kuin pienemmällä henkilöautolla, sillä esimerkiksi meidän autollamme saa ajaa Suomessa enintään 100 kilometrin tuntivauhtia. Kovempaa ei edes huvittaisi ajaa, sillä melutaso on pakussa aivan eri luokkaa kuin henkilöautossa, ja myös ajomukavuus alkaa kärsiä nopeuden kasvaessa.

Koon puolesta meidän kuusi metriä pitkä, 2,6 metriä korkea ja 2,05 metriä leveä pakettiautomme ei juuri aiheuta päänvaivaa reittivalinnoissa. Olemme ajelleet retkiksellä esimerkiksi Norjan kapeilla vuoristoteillä ja Alppien serpentiiniteillä. Tunneleiden osalta on toki katsottava aina liikennemerkeistä tunnelin korkeus, jotta se varmasti riittää. Ei onneksi ole erityisen yleistä, että tunnelit olisivat alle 2,6 metriä korkeita.

Lue myös postaus Parhaat vinkit automatkan reitin suunnitteluun.

Sen sijaan parkkihalleihin ei meidän retkeilyautollamme ole juuri koskaan asiaa – ne ovat tyypillisesti aivan liian matalia. Euroopassa on myös yllättävän paljon tavanomaisia parkkialueita, joille on puomin avulla estetty ajaminen kovin korkeilla autoilla. Kaikenlaiset korkeusmerkinnät kannattaakin aina tsekata rutiininomaisesti.

Retkeilyautot ovat tyypillisesti lyhyempiä kuin asuntoautot, vaikka myös asuntoautoja löytyy 6-metrisinä ja lyhyempinäkin. Yleensä 6-metriselle autolle löytyy aika hyvin tilaa parkkipaikoilta. Aika usein paikat ovat tosin sen verran lyhyitä, että osa auton pituudesta ei mahdu ruutuun. Tämän välttämiseksi voi yrittää löytää reunapaikan, jonne auton saa peruutettua niin, että takapyörät ovat vielä ruudussa, mutta muu peräosa on parkkipaikan ulkopuolella esimerkiksi nurmikon päällä. Pakittamisessa meidän autossamme on apuna peruutuskamera.

Jos parkkipaikka on kovin ahdas, joskus voi olla hyvä etsiä toinen vaihtoehto ihan vain siksi, etteivät muut kolhisi autoa. Meillä on omakohtaista kokemusta kolhuista, sillä aikanaan edellistä 6-metristä autoamme (joka oli asuntoauto) päin täräytti naapuri kotosalla taloyhtiömme parkkipaikalla. Autosta hajosi yksi kulma takavaloineen.

Vaikka tällaiset vahingot saa vakuutuksesta, niiden kuntoon saaminen vie aikaa ja vaatii vaivannäköä. Riskien pienentämiseksi koen paremmaksi pysäköidä retkiksellä (ja itse asiassa henkilöautollakin) ennemmin tilavaan paikkaan kuin ahtaaseen, jos vaihtoehtoja on tarjolla. Aina ei tietysti ole.

***

Onko sinulla kokemusta retkeilyautoista tai asuntoautoista? Mitä asioita itse pohdiskelit ennen ensimmäistä matkaa?

---

Lue myös:

• Roadtrip Euroopassa: kootut vinkit suunnitteluun ja toteutukseen
• Rahdin mukana Saksaan: lauttamatka Helsingistä Travemündeen
• Retkeilyautolla vuonojen Norjaan: reitti ja vinkit
• Automatkailu Euroopassa: 10 vinkkiä