Matkustimme Vietnamissa junalla Da Nangista Ho Chi Minh Cityyn (Saigoniin). Kyseessä oli yöjuna, jolla matka kesti noin seitsemäntoista tuntia. Millainen kokemus oli vietnamilaisessa yöjunassa matkustaminen?
Vietnamissa taitoimme välin Hanoi–Da Nang lentäen, koska säästimme niin aikaa ja hintaero oli ajansäästöön nähden vähäinen. Da Nang ei ollut varsinainen kohteemme, vaan rantakaupunki Hoi An. Hoi Anista päätimme siirtyä Ho Chi Minh Cityyn (Saigoniin) junalla. Juna lähti Da Nangista yhdentoista aikaan illalla ja puksutteli yön ja seuraavan päivän läpi seitsemäntoista tuntia Ho Chi Minh Cityyn.
Koska majoituimme rantakaupunki Hoi Anissa, olimme tietysti ennen junan lähtöä siirtyneet Hoi Anista Da Nangiin. Tuon matkan taitoimme taksilla, sillä googlailun perusteella bussimatka olisi kestänyt paikallisbussilla huimat kolmisen tuntia. Siitä olisi tullut aivan liikaa hikoilua edessä olevaa junamatkaa silmällä pitäen.
Vietnamilaisen yöjunan hytti
Meitä oli kaksi, ja jaoimme junassa neljän hengen hytin yhden paikallisen miehen ja yhden amerikkalaisen naisen kanssa. Varasimme junaliput etukäteen ja otimme soft berth -tyyppiset paikat. Se tarkoitti, että pelkkien laverien sijaan meillä oli nukkumista varten patjat, peitot ja lakanat. Lakanat olivat hieman likaiset, mutta eivät niin kamalat, etteikö niihin olisi voinut kömpiä – eikä muuta vaihtoehtoa olisi ollutkaan. Jätimme nimittäin omat matkalakanamme kotiin tilanpuutteen vuoksi. Tämä junamatka oli ensimmäinen kerta, kun omia lakanoita tuli vähän ikävä.
Junan nytkähdettyä liikkeelle kävimme nukkumaan, sillä pimeässä maisemien katselusta ei olisi tullut mitään eikä junassa oikein ollut muutakaan tekemistä. Lienee sanomattakin selvää, että mitään nettiyhteyttä siellä ei ollut.
Juna natisi ja hytkyi sen verran räväkästi ja taukoamatta, että yöunet olivat mitä olivat, mutta saimme me jonkin verran nukuttua. Hytin ilmastointi oli sinänsä hyvä, mutta keskellä yötä se meni jostain syystä joksikin aikaa pois päältä. Silloin hytissä oli tietysti kuuma.
Aamulla havaihduimme siihen, että amerikkalainen matkaseuralaisemme sätki ylös sängystään ja poistui hytistä hirveällä kiireellä. Hän meinasi nukkua ohi oman asemansa. Myös hytissämme matkustanut paikallinen mies jäi pois samalla asemalla, joten loppumatkan olimme hytissä kahdestaan. Tosin kun kaivoin läppärin esiin, liimautui hyttiin paikallinen nuorimies. Hän tuntui olevan kovin kiinnostunut siitä, mitä olen tekemässä, mutta ei puhunut sanaakaan englantia. Jonkin ajan kuluttua hän häipyi matkoihinsa.
Vietnamilainen yöjuna heiluu ja matelee
Junan todellinen vauhti valkeni meille vasta valoisaan aikaan. Yöllä nimittäin tuntui junan heiluessa, että vauhti olisi ollut suht reipas, mutta aamulla huomasimme junan köröttelevän todella hiljaista tahtia. Ilmankos matka Da Nangista Ho Chi Minh Cityyn kesti niin pitkään! Olimme ajatelleet, että matkan kesto voisi johtua siitä, että juna pysähtyisi yöllä pidemmäksi aikaa jollekin pysäkille, mutta näin ei siis ollut.
Päivä kului ikkunasta maisemia katsellessa ja mukanamme olevan elektroniikan kanssa leikkiessä. Olimme saaneet paria päivää aiemmin haastattelupyynnön Ilta-Sanomien toimittajalta, ja matkalla laadimme vastaukset hänen kysymyksiinsä. Tekeillä ollut lehtijuttu liittyi unelmien toteuttamiseen, ja ilmeisesti melko monen haaveena on päästä maailmanympärimatkalle. Suosittelemme toteuttamaan unelman!
Hiljaisessa vauhdissa maisemien katselu tietysti onnistui paremmin kuin luotijunasta. Ulkona oli vehreää ja näimme koko kirjon vietnamilaista maaseutua ja lehmiä varmaan kokonaisen elämän edestä. (Paitsi että lehmiä on sittemmin tällä matkalla nähty vielä satoja lisää.) Junamme oli perillä Ho Chi Minh Cityssä neljän aikaan iltapäivällä sopivasti kaatosateen aikaan.
Yleistä vietnamilaisessa yöjunassa matkustamisesta
Jos harkitset junalla matkustamista Vietnamissa, niin ainakin meidän kokemuksemme oli pääosin ihan miellyttävä ja voisimme tehdä saman uudelleenkin. Lippuja ostaessa kannattaa olla tarkkana, sillä hyvin todennäköisesti länkkäriä yritetään vedättää (lue postaukseni Oppeja Kaakkois-Aasiasta).
Siihen kannattaa varautua, että junan wc:t voivat olla melko saastaisia, mutta kukaan tuskin muuta odottaakaan. Lakanoista jo kerroinkin, että ne eivät olleet ihan priimaa, mutta eivät myöskään karmeat.
Omaa evästä kannattaa ottaa junaan mukaan, sillä sieltä ei ruokaa juuri saa tai jos jotain saakin, se ei välttämättä houkuttele syömään. Kahvi sen sijaan oli meistä ihan siedettävää eikä maksanut paljoa.
Junassa pystyy nukkumaan, jos kestää meteliä ja junan heilumista. Heilunta on todella reipasta! Matkapahoinvointilääkkeet voivat olla hyvä idea, jos on taipuvainen voimaan huonosti heiluvissa kulkuneuvoissa. Myös korvatulpille voi olla metelin takia käyttöä.
Juna oli ikivanha, joten se oli kulahtanut ja siellä ei ollut mitään moderneja hienouksia. Ilmastointi kuitenkin löytyi. Yllä olevasta kuvaamastani videosta voi päätellä jotakin soft berth -hyttien ja junan tasosta ja verrata sitä omiin mukavuusvaatimuksiinsa. Junamatkoista voi katsella tietoa myös esimerkiksi Vietnam Railways Systemsin sivuilta.
Onko lukijoilla kokemuksia junamatkustamisesta Vietnamissa ja jos, niin millaisia?
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: