Vietnamilaisessa yöjunassa

Vietnamissa taitoimme välin HanoiDa Nang lentäen, koska säästimme niin aikaa ja hintaero oli ajansäästöön nähden vähäinen. Hoi Anista päätimme kuitenkin siirtyä Ho Chi Minh Cityyn (Saigoniin) junalla. Matka kesti yöjunalla noin seitsemäntoista tuntia. Juna lähti Da Nangista yhdentoista aikaan illalla. Koska majoituimme Hoi Anissa, olimme tietysti ennen junan lähtöä siirtyneet Hoi Anista Da Nangiin. Tuon matkan taitoimme taksilla, sillä bussimatka olisi kestänyt paikallisbussilla kolmisen tuntia. Siitä olisi tullut aivan liikaa hikoilua edessä olevaa junamatkaa silmällä pitäen. 

Jaoimme junassa hytin yhden paikallisen miehen ja yhden amerikkalaisen naisen kanssa. Varasimme soft berth -paikat, eli pelkkien laverien sijaan meillä oli nukkumista varten patjat, peitot ja lakanat. Lakanat olivat hieman likaiset, mutta eivät niin kamalat, etteikö niihin olisi voinut kömpiä – eikä muuta vaihtoehtoa olisi ollutkaan. Jätimme nimittäin omat matkalakanamme kotiin tilanpuutteen vuoksi. Tämä junamatka oli ensimmäinen kerta, kun omia lakanoita tuli vähän ikävä.

Junan nytkähdettyä liikkeelle kävimme nukkumaan, sillä pimeässä maisemien katselustakaan ei olisi tullut mitään. Juna natisi ja hytkyi sen verran räväkästi, että yöunet olivat mitä olivat, mutta saimme me jonkin verran nukuttua. Hytin ilmastointi oli hyvä, mutta keskellä yötä se meni joksikin aikaa pois päältä ja silloin oli tietysti kuuma.

Junahyttimme

Aamulla heräsimme siihen, että amerikkalainen matkaseuralaisemme sätki ylös sängystään ja poistui hytistä hirveällä kiireellä. Hän meinasi nukkua ohi oman asemansa. Myös hytissämme matkustanut paikallinen mies jäi pois samalla asemalla, joten loppumatkan olimme hytissä kahdestaan. Tosin kun kaivoin läppärin esiin, liimautui hyttiin paikallinen nuorimies. Hän tuntui olevan kovin kiinnostunut siitä, mitä olen tekemässä, mutta ei puhunut sanaakaan englantia. Jonkin ajan kuluttua hän häipyi matkoihinsa.

Päivä kului ikkunasta maisemia katsellessa ja mukanamme olevan elektroniikan kanssa leikkiessä. Olimme saaneet paria päivää aiemmin haastattelupyynnön Ilta-Sanomien toimittajalta, ja matkalla laadimme vastaukset hänen kysymyksiinsä. Tekeillä ollut lehtijuttu liittyi unelmien toteuttamiseen, ja ilmeisesti melko monen haaveena on päästä maailmanympärimatkalle. Suosittelemme toteuttamaan unelman!

Junan todellinen vauhti valkeni meille vasta valoisaan aikaan. Yöllä nimittäin tuntui junan heiluessa, että vauhti olisi ollut kovakin, mutta aamulla huomasimme junan köröttelevän todella hiljaista tahtia. Ilmankos matka kestikin niin pitkään! Olimme ajatelleet, että matkan kesto voisi johtua siitä, että juna pysähtyisi yöllä pidemmäksi aikaa jollekin pysäkille, mutta näin ei siis ollut.

Hiljaisessa vauhdissa maisemien katselu tietysti onnistui paremmin kuin luotijunasta. Ulkona oli vehreää ja näimme koko kirjon vietnamilaista maaseutua ja lehmiä varmaan kokonaisen elämän edestä. (Paitsi että lehmiä on sittemmin tällä matkalla nähty vielä satoja lisää.) Junamme oli perillä Ho Chi Minh Cityssä neljän aikaan iltapäivällä sopivasti kaatosateen aikaan.

Jos joku harkitsee junalla matkustamista Vietnamissa, ainakin meidän kokemuksemme oli pääosin ihan miellyttävä ja voisimme tehdä saman uudelleenkin. Siihen kannattaa varautua, että junan wc:t voivat olla melko saastaisia, mutta kukaan tuskin muuta odottaakaan. Omaa evästä kannattaa ottaa mukaan, sillä junasta ei ruokaa juuri saa tai jos jotain saakin, se ei välttämättä houkuttele syömään. Kannattaa myös olla tarkkana lippuja ostaessa, sillä hyvin todennäköisesti länkkäriä yritetään vedättää (lue postaukseni Oppeja Kaakkois-Aasiasta).

Kahvi oli meistä siedettävää eikä maksanut paljoa. Junassa pystyy nukkumaan, jos kestää meteliä. Korvatulpat voivat olla hyvä idea, samoin matkapahoinvointilääkkeet, jos on taipuvainen voimaan huonosti heiluvissa kulkuneuvoissa. Juna oli ikivanha, joten se oli kulahtanut ja siellä ei ollut mitään moderneja hienouksia. Ilmastointi kuitenkin löytyi. Junamatkoista voi katsella tietoa esimerkiksi Vietnam Railways Systemsin sivuilta. Yllä olevasta kuvaamastani videosta voi päätellä jotakin soft berth -hyttien ja junan tasosta ja verrata sitä omiin mukavuusvaatimuksiinsa.

Onko lukijoilla kokemuksia junamatkustamisesta Vietnamissa ja jos, niin millaisia?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.