Vetelehtien Lissabonissa

Lissabon, Santa Catarina

Lissabonin-reissun jälkeen olen miettinyt, että mihin me Hemmon kanssa oikein aikamme siellä kulutimme. Loman Lissabonin-osuus tuntuu hujahtaneen ohi kamalan nopeasti. En keksi kaupungista mitään merkittävää raportoitavaa, vaikka meillä oli siellä todella mukavaa. Listasin toki aiemmin syitä matkustaa Lissaboniin, mutta kyllä me kai muutakin lomalla teimme kuin söimme leivoksia, joimme portviiniä, kiersimme näköalapaikkoja ja kävimme päiväretkellä Sintrassa. Vai teimmekö?

Pitääkö lomalla ylipäätään tehdä aina jotain mainittavaa? Eikö loma ole loma, jos ei ole kiertänyt kaikkia mahdollisia turistinähtävyyksiä? 

20170208-Unelmatrippi-Lissabon-DSC_0012

Kävimme me sentään Time Out Market -ruokatorilla pyörimässä. Täyteen ammuttu halli oli täynnä houkuttelevia vaihtoehtoja, joista osa oli kohtuuhintaisia ja osa ei. Emme syöneet siellä, koska vapaita tuoleja ei meinannut millään löytyä ja koska paikka oli turhan hälyinen houkutellakseen meitä viihtymään siellä lautasten äärellä. Mercado da Ribeiran nimellä tunnettu kauppahalli oli pitkään perinteinen kauppahalli, kunnes vuonna 2014 remontin jälkeen sinne avattiin yli 40 eri ständin ruokatori. Mukana on palkittuja ruokaravintoloita ja baareja, ja myös perinteisiä markkinakojuja on vielä hallin toisessa osassa. Time Out Market lasketaan varmaan monellakin mittarilla nähtävyydeksi, ja kyllä minäkin suosittelen siellä piipahtamaan, jos runsaudenpula annoksissa ei hirvitä ja ruokatorien hässäkkä ja tungos ovat mieleesi.

20170208-Unelmatrippi-Lissabon-kollaasi1
Viinillä, kauppahallissa ja ratikassa

Myös Lissabonin legendaariset, vanhat raitiovaunut ovat eräänlainen nähtävyys. Niitä paitsi kuvataan paljon, niihin myös survoudutaan kyytiin. Mekin ajelimme yhdellä niistä, mutta tämän teimme kyllä vain kerran. Ratikka oli tunnelmallinen, mutta tupaten täynnä. Yksi testikerta riitti – muuten hoidimme liikkumiset joko kävellen, metrolla tai bussilla. Bussilla huristelimme yhden kerran vähän kauemmas keskustasta Belémiin. Belémistä puhutaan usein kuin se olisi oma kaupunkinsa, mutta ei, kyseessä on oikeasti yksi Lissabonin kaupunginosista. Menimme sinne lähinnä paljon kehuttujen alkuperäisten Belém-leivosten takia, mutta myös katsomaan Belémin tornia ja ihan vain maisemia. Belémin tornissa emme käyneet sisällä, kunhan vain kauhistelimme sinne johtavaa jonoa.

20170208-Unelmatrippi-Lissabon-DSC_0081

20170208-Unelmatrippi-Lissabon-DSC_0095

Entäs sitten shoppailu – sehän on myös suosittua puuhaa kaupunkilomilla, eikö? No, minulla harvemmin, mutta tällä kertaa olin ihme kyllä jopa etukäteen ajatellut shoppailua ja pohtinut, että voisin ostaa Lissabonista haaveilemani nahkaisen repun, mikäli sopiva yksilö osuisi kohdalle. Osittain tästä syystä poistuimme yhtenä päivänä keskustasta metrolla Lissabonin melko tuoreeseen kaupunginosaan, Parque das Naçõesiin. Se on rakennettu vasta 2012 ja sieltä löytyy ostoskeskuksen lisäksi mm. Lissabonin kehuttu akvaario. Reppua ei ostarilta löytynyt ja akvaarionkin jätimme laiskuuttamme käymättä. Koko matkalta ostimme vain jääkaappimagneetin ja lentokentältä pari pikkupulloa portviiniä.

20170208-Unelmatrippi-Lissabon-kollaasi3

Olemme ilmeisesti ihan surkeita turisteja: ei yhtään museota, patsaat jäivät kuvaamatta eikä shoppailukaan sujunut. Mitä oikein Lissabonissa teimme?

20170208-Unelmatrippi-Lissabon-DSC_0049

Notkuimme jonkin verran kahviloissa ja viinilasien äärellä, koska se nyt vain on lomalla mukavaa. Ikkunapöydästä on mukava tarkkailla ohi lipuvia ihmisiä ja tutkailla kaupungin menoa. Lissabonin kahviloissa erilaisten makeiden ja suolaisten leivonnaisten määrä on yleensä aikamoinen eivätkä hinnatkaan päätä huimaa.

Notkumista enemmän kuitenkin kävelimme. Kilometrejä tuli paljon, kuten aina. Ihan vain kiertelimme ja katselimme, samalla kun olimme matkalla jonnekin tiettyyn paikkaan. Teemme usein näin: päätämme mennä jonnekin ja päätämme kävellä perille, ainakin jos matkaa on vain pari–kolme kilometriä (kymmenenkään ei välttämättä ole mikään este). Matkalla tutustumme kaupunkiin ikään kuin huomaamatta ja ehkä piipahdamme joissakin kaupoissa tai kahviloissa. Määränpääkin saattaa usein olla ihan vain jokin toinen kaupunginosa eikä välttämättä esimerkiksi jokin tietty museo tai nähtävyys, vaikka toki me niissäkin tasaisin väliajoin käymme. Lissabonissa museot jäivät kuitenkin väliin, ja kuten tässä jo tulikin ilmi, emme varsinaisesti kunnostautuneet muussakaan turreilussa näköalapaikkoja ja Sintra-päiväretkeä lukuun ottamatta.

Muutamana päivänä peräti vetelehdimme jonkin aikaa asunnolla. Tämä oli poikkeuksellista, sillä maailmanympärimatkaa lukuun ottamatta – kahdeksassa kuukaudessa tulee väkisinkin laiskoja päiviä – olemme yleensä minimoineet majapaikassa vietettävän ajan.

20170208-Unelmatrippi-Lissabon-20161231_111336

Majoituskämppämme Lissabonissa oli pieni, mutta viihtyisä (jos kylpyhuoneen raadonhajua ei lasketa). Söimme kämpillä useimmat reissun aamiaisista ja yhtenä iltana teimme peräti niin eksoottisen ruokavalinnan, että lämmitimme uunissa pizzaa illalliseksi. Tämä oli omalla mittapuullani ehkä jo vähän säälittävää, mutta sentään muina päivinä nautimme Lissabonin ravintolatarjonnasta. Syöminen ulkona on kaupunkilomilla yleensä päivän kuin päivän olennainen ohjelmanumero, sillä vaikka ravintola ei lopulta olisi kummoinen, se on aina kokemus. Ravintolat jäävät aina matkoilta hyvin mieleen.

Kuulostaako vähän laiskalta ohjelmalta kuuden päivän ajalle? Niin se varmaan onkin.

Olimme lomalle lähtiessä molemmat aika puhki, joten päätimme jo ennen reissua ottaa erittäin iisisti kaikkien ”pakollisten” nähtävyyksien suhteen. Taisi onnistua. Emme me nähtävyyksiä kyllä normaalistikaan suorittamalla suorita, mutta nyt otettiin vielä normaaliakin löysemmin. Sintrassa kannatti ehdottomasti vierailla ja käyttää siihen yksi päivä, mutta noin muuten loman Lissabonin-osuus soljui mukavasti lähes omalla painollaan ilman minkäänlaista paikasta toiseen paahtamista. Kaupungin tunnelmaa aistien. Kävellen ja vetelehtien.

Lissabon oli tähän juuri sopiva paikka. Jossain muualla aika olisi voinut käydä pitkäksi kaltaiselleni levottomalle kulkijalle, ei minkään tekeminen kun ei oikein kuulu sanavarastooni. Olen se tyyppi, joka ei rantakohteessakaan todellakaan makaa rannalla vaan puuhaa koko ajan jotakin. Tällainen rento kuljeskeluloma tuli kuitenkin oikein hyvään saumaan, ja Lissabon itsessään riitti hyvin nähtävyydeksi. Riittäisi uudenkin reissun edestä.

Kierrätkö sinä lomilla aina kaikki mahdolliset nähtävyydet ja museot vai mitä teet?

Portugalista jatkoimme vielä yli viikoksi Espanjan puolelle, jossa oli tiedossa muutamakin hieno kohde. Näistä lisää seuraavissa postauksissa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

12 vastausta artikkeliin “Vetelehtien Lissabonissa”

  1. Kuulostaa täydelliseltä lomalta, minäkin nautin vaan kävelystä ja siitä että imen itseeni paikallista elämää. Ja välillä saa ja pitääkin laiskottaa, lomallakin😀

  2. Tää kuulosti todella paljon mun Madridin reissulta! Olin siellä toki lyhyemmän aikaa, mutta en usko kovin paljon “pakollisia nähtävyyksiä” nähneeni. Keskityin päämäärättömään vaelteluun, puistoihin, istuskeluun ja akkujen lataamiseen. Toki siinä ohimennen kävelin kahden kokonaisen kaupungissa viettämäni päivän aikana yli 50 kilometriä 😀

    Lissabonissa viihtyisin varmasti! En niinkään perusta niistä pakollisista nähtävyyksistä tai siitä, että koko ajan on pakko olla jotain tekemistä. Mulle riittää tunnelmallinen kaupunki, jonka eri nurkkia nuohota ja jossa voi pysähtyä ihmettelemään paikallista menoa. Voi kun Lissabon kutsuisi mua pian 🙂

    1. Haha, meille on näköjään yhteistä tuo kilometrien kerryttäminen! Niitä tulee yllättävän helposti, kun vain kuljeskelee paikasta toiseen. En tosin laskenut, paljonko Lissabonissa tuli kilsoja, mutta varmaan aika reippaasti tälläkin kertaa. Tietty siellä on vielä niitä mäkiä niin paljon, että matkat kyllä tuntuvat vähän pidemmiltä mitä ehkä ovatkaan. Kesällä niissä mäissä tulee varmasti tosi kuuma, mutta näin talvella ei.

      Kyllä mä luulen, että sä viihtyisit Lissabonissa! Se on just sellainen kaupunki, jossa on mukava nuohota ja ihmetellä. Lennotkaan eivät hei ole kovin pahan hintaisia. 😉

  3. Loma on loma, jos ei kierrä kaikkia mahdollisia nähtävyyksiä 🙂 Enkä edes tiedä olisiko Lissabonissa hirvesti enemmän suoritettavaa, São Jorgen linnoitus, Hieronymoksen luostari ja Belémin torni ehkä. Museoista ei tule mieleen kuin Gulbenkianin taidemuseo, jonne kaverini parikymmentä vuotta sitten välttämättä halusi, mutten lähtenyt mukaan. Katselen ihmeissäni kuvaa tuosta Belémin tornin jonosta, me käytiin joitakin vuosia sitten siellä lokakuussa ja saatiin olla käytännössä ihan keskenämme. Kenties nyt joululomasesonki vaikutti tai Lissabonin suosio vaan on nousussa.

    Tosi osuvasti sanottu, että Lissabon itsessään riitti nähtävyydeksi. Mun mielestä se on nimenomaan vaeltelukaupunki, jossa on mukava aistia tunnelmia Bairro Altossa, Alfamassa tai missä vaan. Voi vaan ihmetellä niitä kaakeleita ja pittoreskeja katuja ja pysähdellä näköalapaikoille tai kahviloihin. Mulla ei ole mitään konkreettista syytä mennä Lissaboniin kolmatta kertaa, olen mielestäni nähnyt jo aika hyvin kaiken oleellisen. Toisaalta taas, jos pitäisi valita eurooppalainen kaupunki pidempään oleskeluun, Lissabon tulee mieleen melkein ensimmäisenä vaihtoehtona.

    1. Kirjoitit tuossa tosi hyvin Lissabonin ominaisuuksista vaeltelukaupunkina. São Jorgen linnoituksessa olisi varmaan pitänyt käydä, koska tavallisesti me kyllä kahlataan kaikki linnat läpi. Mutta tällä kertaa nyt näin. 🙂 Ehkä Lissaboniin tulee vielä joskus palattua ja käymme siellä sitten, kuka tietää. Mulle ei jäänyt sellainen olo, että kaupunkiin olisi ns. pakko palata joskus – mutta mulla ei olisi todellakaan mitään sitä vastaankaan. Oikein ihana kaupunki monella mittarilla. Haaveilen kyllä reissusta eteläisemmässä Portugalissa, ja jos sitä lähdetään jossain vaiheessa toteuttamaan, niin todennäköisesti silloin tulee käväistyä samalla uudelleen Lissabonissa jo ihan lentojen takia.

      Ja kyllä, Belémin torniin oli aika jäätävä jono! Vähän ehkä yllätti. Toisaalta koko Belémissä tuntui jostain syystä olevan ihan poskettomasti väkeä. Ensimmäinen ajatus sinne päästyämme oli, että onpahan aikamoinen turistirysä. Muualla ei sellaista keskittymää näkynyt, vaikka toki Lissabonissa matkailijoita riittää talvellakin.

  4. Tämä kuulostaa ihan mun tavalta lomailla. Tuo haahuilu ja kävely ja ilmapiirin tunnustelu on kyllä parasta. Päämäärättömästi eteneminen ja sinne tänne kujille kurkkiminen. Kilometrejä tulee ihan huomaamatta ja samalla se kaupunki tutuksi.

  5. Lissabonissa vetelehtiminen on juuri parasta antia! Meillä tosin siitä haahuilusta ja eikä minkään tekemisestä on tullut jo suorastaan uusi normaali. Tämä muutos tapahtui puolen vuoden reissun aikana. Ei vaan jaksa juosta enää jokaisen museon, patsaan tai muun pakkonähtävyyden perässä. Emme myöskään suunnittele ravintoloita ja se on kieltämättä hieman kostautunut. Ruokapaikoistakin vain alkoi tulla enemmän se “siellä pitää käydä” osio matkaa ja hampaiden kiristelyähän siitä seurasi, joten on sitten nekin jätetty vähemmälle ja mennään spontaanisti löydettyihin paikkoihin. Oi voi miten ihana Lissabon onkaan. Ihanaa, että nautitte lomasta 🙂

    1. Me on toimittu ravintoloiden suhteen tuolla tavalla spontaanisti aina, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Välillä on katsottu valmiiksi muutama paikka, joissa olisi kiva käydä, mutta pöytävarausten asteelle se on johtanut ani harvoin (ehkä kerran tai kahdesti *ikinä*). Ei ole otettu niistä mitään stressiä. En tykkää yhtään sellaisesta aikataulutetusta meiningistä reissussa, ja nuo pöytävarauksetkin siksi lähinnä ahdistaisivat. Päiväretkien kanssa on sama juttu… Mutta joskus on toki pakko järkätä etukäteen, tai muuten ei pääse sinne mihin haluaa. Joku Machu Picchu nyt vaikka esimerkkinä tästä. 🙂 Eli joo, taitaa meilläkin olla aika vakiota tämä haahuilumeininki, mutta Lissabonissa se jotenkin korostui, kun itse kaupunki tosiaan tuntui nähtävyydeltä ja siinä se aika vain hurahti ympärille katsellessa.

  6. Lissabon on kyllä niin kaunis kaupunki, että se käy mielestäni jo ihan nähtävyydestä. Tuntuu, että joka kadunkulman takaa löytyy taas joku uusi ihana rakennus, jota tekee mieli kuvata. 🙂 Itse vietin viikon viime kesänä myös Lissabonissa ja vaikka muutaman nähtävyyden kävinkin tsekkaamassa, niin parasta oli mielestäni kuitenkin päättömästi kävely pitkin kaupunkia. Ihanat muistot tuli noista sinun ekoista kuvista, tuo ekan kuvan näköalapaikka kun oli ihan hostellini vieressä ja siinä tuli istuskeltua päivittäin. 🙂

    1. Hei ihanaa – vaikuttaa siltä, että hyvin monella on ihan samat fiilikset Lissabonista hyvänä päämäärättömän haahuilun kaupunkina! Siellä on sellaista mukavaa rappioromantiikkaa, kun kaupunki on aika rähjäinen ja silti hyvin koristeellinen ja kaunis. Näköalapaikat ovat ihan huippuja Lissabonissa, ja bonuksena vielä se, että ne tarjoavat täysin ilmaista tekemistä. Kiva, että kuvista tuli muistoja mieleen! Tuo Santa Catarinan näköalapaikka oli aika lähellä myös meidän kämppää Lissabonissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *