Uusia tuulia Koh Phanganilla

Ranta, Koh Phangan, Thaimaa

Löhöäminen, vaikkakin pakon edessä, ja loputtomalta tuntuneen flunssan sairastaminen alkoivat Koh Phanganilla ottaa siinä määrin voimille, että aloimme pohtia matkasuunnitelman rukkaamista. Ranta- ja saarielämä ei enää houkuttanut. Jos kuitenkin jättäisimme Malesian ja Balin kokonaan väliin ja siirtyisimme Thaimaasta aiottua nopeammalla aikataululla Singaporeen, josta lentäisimme Australiaan..?

Aloimme myös haaveilla auton vuokraamisesta Australiassa, kun alun perin meidän oli tarkoitus ajaa itse korkeintaan Great Ocean Road ja liikkua muuten julkisilla tai lentäen. Muutamalla road trippailuun liittyvällä blogitekstillä saattoi olla tekemistä akuutin automatkakuumeen kanssa, vaikka toki se on meillä “vanhoina” automatkailijoina aina jossain aivosopukoissa pyörimässä jo muutenkin.

Tästä kuviosta alkaa ehkä hahmottua teille lukijoille, miksi emme ostaneet valmista lentopakettia tätä maailmanympärimatkaa varten saati tehneet koko matkan varauksia etukäteen. Meidän olisi ollut aikalailla mahdotonta ja suorastaan ahdistavaa pysytellä suunnitelmassamme, sillä tällaisia matkailijoita me olemme: muutamme suunnitelmia lennossa, jos siltä tuntuu. Ja nyt tuntui.

Totesimme, että Malesiaan ja Balille voimme ihan hyvin mennä jollain toisellakin matkalla, mutta Tyynenmeren saarille tai Australiaan ei noin vain matkusteta, joten tästä tilaisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti.

Meillä on jo pidempään ollut vähän huoli siitä, miten matkapäivät riittävät Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen Etelä-Amerikassa, joka kuitenkin kiinnostaa meitä todella paljon. Niinpä yritimme vähän nopeuttaa Australiaan lähtöä ja päätimme, että otamme Phanganilta vielä pari yötä lisää ja yritämme saada sinä aikana selviteltyä muuttuneeseen suunnitelmaamme liittyviä käytännön asioita.

Phangan Island View Hotel, Koh Phangan, Thaimaa

Matalan sesongin aikana Koh Phanganilla on väljää

Koh Phanganilla elpyessämme kävimme pienillä kävelylenkeillä katselemassa kujia sataman läheisyydessä. Kyläteillä oli hiljaista – aivan kuin suomalaisissa pikkukaupungeissa sunnuntaisin. Joko se johtui siitä, että turistisesonki ei ollut vielä käynnissä tai sitten saarella on aina hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Näimme kuitenkin monia liikkeitä, joissa oli myynnissä perinteistä turistikamaa, kuten helletoppeja ja varvassandaaleja. Ihmisiä ei vain ollut nimeksikään, ei paikallisia eikä länkkäreitä. Monissa liikkeissä ja ravintoloissa oli luukut kiinni.

Lämpötila oli 28, “tuntuu kuin 37”, joten kävellessä oli melkoisen hikiset oltavat. Saimme edistettyä matkasuunnitelmaa sen verran, että ostimme Seatran-yhtiöltä laiva + bussi -yhdistelmäliput Krabin kaupunkiin. Sieltä lentäisimme Singaporeen. Singaporeen olisi ollut lentoja myös Koh Samuilta, mutta Samuilta lentäminen olisi tullut huomattavasti Krabilta lentämistä kalliimmaksi, vaikka mukaan laskettaisiin Krabilla yöpymisen hinta. Emme olleet käyneet aiemmin Krabin kaupungissa, joten sinne matkaaminen sopi meille hyvin.

Lippujen hankinta thaityyliin eli vaikeasti

Laiva- ja bussilippujen ostaminen oli taas oma kuvionsa. Painelimme satamassa Seatranin tiskille. Siellä oli jonoa, joten tarkistimme ennen jonoon asettumista myymälässä hyörineeltä naiselta, saako heiltä varmasti ostettua yhdistelmälippuja Krabi Towniin. Nainen sanoi, että meidän pitää mennä viereiselle tiskille, joka oli eri firman. Pällistelimme siinä hetken huuli pyöreänä kunnes päätimme, että nyt on palattava takaisin ja kysyttävä uudelleen, että mikä tämä juttu taas on – Seatranilla kun oli kuitenkin iso yhdistelmälippuja mainostava lakana tiskin edessä.

Toistin naiselle, että olemme todellakin matkalla Krabi Towniin ja osoittelin lakanaa, että eikö teillä noita lippuja nyt olekaan, vaikka lakanassa niin sanotaan. Nainen kyseli uudelleen määränpäätämme, toisti sen (kuten oli myös aiemmin toistanut) ja lopulta sanoi, että kyllähän heillä yhdistelmälippuja Krabille on. ”Ostakaa tästä meidän tiskiltä.”

Nainen sanoi, että matkustuspäivänämme keskiviikkona ei ole kuin yksi lähtö kahdeksalta aamulla, eli kello yhdentoista lähtöä ei ole. Tiskillä kuitenkin myyjä, joka oli eri tyyppi kuin meitä aiemmin neuvonut nainen, kysyi haluamaamme lähtöaikaa. Olimme taas vähän ymmyrkäisinä: ”No mitäs ne vaihtoehdot sitten oli, kun niitä piti olla vain yksi eli kahdeksalta aamulla..?” Vastaus oli, että toki löytyy keskiviikkona myös kello yhdentoista lähtö. Ihme touhua saman firman sisällä!

Krabin-liput hommattuamme palasimme hotellille ja ostimme lennot Krabilta Singaporeen parin päivän päähän. Thaimaan saarten lauttaliikenteeseen ei voi täysin luottaa, sillä sää voi tehdä tepposet, joten jätimme matka-aikaan Phanganilta Krabille vähän pelivaraa.

Mopoilua Koh Phanganilla

Koh Phanganilla saimme kuin saimmekin myös vuokrattua yhtenä päivänä skootterin melko tyypilliseen 200 bahtin (vajaat 5 euroa) päivähintaan. Ajelimme saaren keskiosaan katsomaan Phaeng Noi ja Phaeng Yai -vesiputouksia. Jälkimmäisellä eli isommalla putouksella kävimme kävelemässä kivillä ja uitimme jalkojamme putouksen lätäköissä. Putous oli melko korkea, mutta vettä oli aika vähän. Kun sadekausi on kunnolla käynnissä, putous on varmaankin näyttävämpi.

Jenni Phaeng Yai -vesiputouksella, Koh Phangan, Thaimaa

Jatkoimme vesiputouksilta matkaa saaren toiselle puolelle kohti Haad Chalok Lam -rantaa, jonka ohitimme rannalla käymättä. Sen sijaan pistimme mopon parkkiin Mae Haad -rannalla. Siellä on pieni hiekkakannas, jota pitkin pääsee kävelemään viereiselle Koh Ma -pikkusaarelle. Tuuli tosi reippaasti ja oli jälleen pilvinen päivä, vaikka aurinko pilkistelikin välillä. Säästyimme sateelta, mutta keli ei ollut ihan parhaimmasta päästä.

Mae Haadilta ajoimme rannikkoa pitkin Thong Salaan eli “keskustaan” syömään ravintolaan. Keskustasta mopoilimme takaisin hotellille viiden aikaan iltapäivällä. Painelimme suoraan uima-altaalle, kun siihen vielä oli mahdollisuus. Altaalla jutustelimme pitkään amerikkalaisen baarinpitäjän kanssa, joka oli vaimonsa kanssa neljän kuukauden vapailla Kaakkois-Aasiassa. Mukava kohtaaminen!

Lähtöpäivänä satamassa selvisi, että meille luvattua kello yhdentoista lauttaa ei sitten kuitenkaan ollut. Olimme ostaneet liput nimenomaan Seatranin laivaan, sillä emme halunneet Lomprayahin katamaraanin kyytiin. Katamaraanimatka oli hirveä kokemus Taolle mennessä. Lomprayahilla lopulta kuitenkin matkustimme, sillä sinne meidän lippumme siirrettiin. Matkapahoinvointilääkkeille oli taas käyttöä, vaikka kyyti olikin suhteellisen rauhallinen verrattuna edelliseen katamaraanimatkaamme.

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Käärme paratiisissa eli pakkolepoa Koh Phanganilla
Sadetta ja myrskyä Koh Taolla
Junalla ja lautalla Bangkokista Koh Taolle

2 vastausta artikkeliin “Uusia tuulia Koh Phanganilla”

  1. Australia on niiiin upea, että sinne kannattaa varata paaaljon matkapäiviä 🙂 Suosittelen kovasti myös roadtrippailemaan siellä. Me ajeltiin Aussilaa puoli vuotta ympäri ja lähtisin vaikka heti uudellen toiseksi puoleksi vuodeksi, jos se olisi mahdollista.

    1. Niinpä – jos se vain olisi mahdollista, niin kyllähän sitä viihtyisi tien päällä vaikka muutaman vuoden! Tarkoitus on ajella itärannikolla. Aikaa on hieman vajaa kuukausi. Siinä ehtii sen mitä ehtii, lisää sitten seuraavalla kerralla. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.