Unelmatripin alku

Artikkelikuva - Meiji-temppeli, Tokio, Japani

Tarkalleen vuosi sitten kahdeksan kuukauden matka maailman ympäri oli vasta edessä. Laskeuduimme Hemmon kanssa Hanedan lentokentälle Tokioon tiistaina 2. syyskuuta. Vuorokauden yhtämittaisen matkustamisen jälkeen olimme aivan nupit jäässä emmekä tajunneet oikein mistään mitään.

Lähtöä oli edeltänyt lievästi sanottuna kaoottinen fiilis, kun saimme viime tipassa kotimme vuokralle ja kaikki tavarat piti pakata sen takia varastoon. Tietysti myös rinkat piti pakata, siirtyä sijaisasuntoon viimeiseksi yöksi ja yrittää kaiken säätämisen keskellä tajuta, että tulisimme Suomeen seuraavan kerran vasta toukokuussa 2015.

Saimme onneksi järjestelyt hoidettua niin, että kaikki oli valmista ajoissa eikä mikään jäänyt kaihertamaan. Viimeisenä iltana ennen lähtöä tosin viilasin vielä rinkan sisältöä, sillä tavaraa tuntui olevan liikaa.

Näkymä Tokyo Metropolitan Government Buildingistä Japanin Tokiossa
Tokiokollaasi 1
Illallinen hostellilla Tokiossa, Hemmon rinkka Suomessa ennen lähtöä, baarikatu Tokiossa ja toinen illallinen hostellilla Tokiossa

Suomesta lähtiessämme en tuntenut haikeutta, päinvastoin. Unelmatrippimme oli alkamassa. Oli helppo lähteä. Kutkuttavasta vapauden fiiliksestä huolimatta olo oli myös outo, kun odotimme Vantaalla aamun pimeydessä bussia, joka veisi meidät lentokentälle. Tämä matka oli jotakin muuta kuin perinteinen muutaman viikon lomareissu. Jollain tasolla sen tajusi, jollain tasolla taas ei.

Japanikollaasi 3
Juoma-automaatti Tokiossa temppelin pihalla, hostellin ”olohuone” Kawaguchikossa, Fuji ja Tokion metrokartta

Japani oli minulle kokonaan uusi maa, ja olikin todella hauskaa aloittaa matka täysin uudesta kohteesta ja aivan erilaisesta kulttuurista. Ihan aluksi meillä molemmilla oli vielä perilläkin epätodellinen olo. Oliko matka muka oikeasti nyt alkanut? Japanin totaalisen erilaisuuden ansiosta reissun alkaminen kuitenkin konkretisoitui nopeasti. Kirjoitin heti alkumatkasta tunnelmista blogiin näin:

Ensimmäiset päivät Tokiossa kuluivat kuin siivillä. Olinkin jo kolmantena iltana aivan varma, että olemme olleet perillä jo pidempään. Tässä rutiineista vapaassa elämässä on selkeästi vaarana, että sisäinen kalenteri alkaa heittää pahemman kerran ja vielä jonain päivänä myöhästymme varatuilta lennoilta tai muuta vastaavaa.

Siinä olin oikeassa, että sisäinen kalenteri alkoi todellakin heittää hyvin nopeasti, kun viikonloput eivät olleet rytmittämässä elämää. Tästä huolimatta emme myöhästyneet varatulta lennolta tai mistään muualtakaan koko matkan aikana. Hurraa!

Patsas puistossa Tokiossa
Temppelillä Tokiossa
Patsaita temppelillä Tokiossa

Vietimme Japanissa 18 päivää. Maa teki jokseenkin lähtemättömän vaikutuksen, ja haluan ehdottomasti palata sinne takaisin. Yleisemmin näin lähtöpäivää ja alkumatkaa muistellessa voin vain todeta, että en ole koskaan tehnyt mitään niin hienoa kuin reissannut maailman ympäri. Tuntuu hassulta, että lähdöstä on vuosi.

Millainen on sinun reissu-unelmasi tai oletko jo kenties toteuttanut sen?


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

2 vastausta artikkeliin “Unelmatripin alku”

  1. Niin totta ja allekirjoitan täysin saman "en ole koskaan tehnyt mitään niin hienoa kuin reissannut maailman ympäri." Hyvä me! ;D Ja tosiaan, lähdöstä on jo vuosi, meillä kummallakin. Hassua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.