Üble Schluchtille mennessä varoituskyltit kertovat, että reitille meno on omalla vastuulla ja reitillä tulee varoa putoavia kiviä. Käy ilmi, että on paikallaan varoa myös liukastumista ja putoamista. Mitään ei onneksi satu. Läntisessä Itävallassa lähellä Liechtensteinin ja Sveitsin rajaa sijaitseva Üble Schlucht on patikointireitti, jota en kävelisi uudestaan, vaikka se lopulta ihan hieno olikin.
Jätämme auton parkkiin metsätien varteen paikkaan, jonka olemme katsoneet etukäteen netistä. Paikalla on puoliksi puskassa pari muutakin autoa, mutta varsinaista parkkipaikkaa ei metsätiellä ole.
Suuntaamme jalan kohti Üble Schluchtin rotkoa. Alkumatka on tavallista hiekkatietä metsässä. Rotko näkyy paikoin tien varrella puiden välistä, mutta hienoista maisemista ei oikein voi puhua, sillä pusikkoa on sen verran runsaasti.
Varsinaiselle Üble Schluchtin reitille laskeutuminen onkin sitten kapeaa, mutkittelevaa polkua alaspäin. Polku on juurakkoinen ja paikoin jyrkkä. Sateella se olisi taatusti liukas, mutta nyt ei onneksi ole kovin märkää. Liukasta mutaa ja märkiä kiviä on vain paikoin. Polku on ryteikön keskellä, joten tässä vaiheessa reitti ei todellakaan vaikuta erityisen upealta.
Kuumottavia hetkiä Üble Schluchtin reitillä
Rotkon pohjalle päästyämme maisema muuttuu ja odotukset paranevat. Rotkomaisema näyttää lupaavalta: pohjalla virtaa joki ja jykevät seinämät nousevat molemmilla puolilla korkealle ylös. Samaan aikaan vastassa on kuitenkin heti kuumottava kohta. Reitti kulkee kallionseinämän vieressä hyvin kapealla kaistaleella. Vieressä on pudotus rotkoon, kaidetta ei ole, ja on liukasta.
Olemme vain muutamien metrien korkeudessa, mutta sen verran korkeutta kuitenkin on, että putoamisessa ei todellakaan kävisi hyvin. Emmin jatkamista, mutta emme halua kääntyä takaisinkaan. Päätämme jatkaa eteenpäin, vaikka se ei tunnukaan kaikin puolin fiksulta – emmehän tiedä, mitä muuta reitillä on vielä edessä.
Pienen hetken pelkään tosissani tippuvani ja kolautan polveni kiveen edetessäni kapeimman, pahimman kohdan yli hieman leveämpään kohtaan. Onneksi polveen ei satu pahasti enkä myöskään luiskahda kiviseen rotkoon. Myöhemmin käy ilmi, että tämä alkumatkan kohta oli koko reitin kuumottavin. Onneksi se oli hyvin lyhyt pätkä.
Komeita kallio- ja rotkomaisemia
Ylitämme rotkon sen pohjalla pientä siltaa pitkin. Pian reitin yllä kaartaa kallionkieleke, jonka alla patikointireitti kulkee kalliota pitkin. Allamme oleva kallio viettää loivasti rotkoon. Korkeutta ei onneksi ole tällä osuudella kovin paljoa, sillä reittiä on rajaamassa vain muutamia tukipuiksi asetettuja puukepukoita. Kun niihin nojaa jalalla, ne eivät vaikuta kovinkaan tukevilta. Osa on lahoja. Arvelen, että on parempi olla luottamatta tukipuihin ja yrittää vain pysyä kaukana reunasta.
Rotko on kapea ja sen pohjalla virtaa siniharmaa joki. Kallionseinämät nousevat molemmilla puolillamme korkeuteen ja tekevät rotkosta hämärän. Päivä on kaunis, mutta syvällä rotkossa on kosteaa, sillä auringonsäteet eivät ulotu kunnolla lämmittämään ja kuivaamaan sitä.
Otamme mittasuhteiden havainnollistamiseksi matalimmassa ja turvallisimmalta vaikuttavassa kohdassa muutamia kuvia, joista näkee, miten pikkuisilta ihmiset näyttävät rotkossa. Meidän lisäksemme siellä ei tosin muita olekaan.
Koko reitillä kaivan järkkärin repusta vain tässä yhdessä kohdassa. Reitti vaatii sen verran keskittymistä, ettei kameran avoin kanniskelu ja varjelu kolhuilta ja kosteudelta tunnu järkevältä toiminnalta. Muutamia kännykkäkuvia sentään matkalta nappaamme.
Reitti etenee kallionkielekkeen alla ja sitten sen vieressä ja lähtee jonkin ajan kuluttua nousemaan jälleen ylöspäin. Reitillä on paikoin vaijeria tai jonkinlaista puukaidetta, josta voi ottaa tukea. Nekään eivät tosin kaikista kohdista vaikuta kovin luotettavilta. Monessa kohtaa ei ole mitään kaidetta. Nousemme rotkon pohjalta ylöspäin ja lopulta reitti muuttuu jälleen samanlaiseksi kapeaksi ja juurakkoiseksi poluksi kuin alkumatkasta. Lopuksi päädymme niityn laidalle.
Loppusäädöt
Emme halua palata samaa reittiä takaisin, joten lähdemme etsimään muuta paluukeinoa metsätien varteen jättämällemme autolle. Suunnistamme läheiselle asutusalueelle ja harkitsemme taksia, mutta on niin hiljaista, että se ei onnistu. Takseja kun ei niin syrjässä näy. Pian löydämme onneksi bussipysäkin ja pääsemme läheiseen Rankweilin kylään.
Kylässä etsiskelemme jälleen taksia, mutta kun sellaista ei näy juna-asemankaan läheisyydessä, päätämme kysyä paikallisen pikkubussin kuljettajalta neuvoa. Kerromme, että automme on Üble Schluchtin patikointireitin toisessa päässä rotkon toisella puolella. Kuljettaja soittaa jonnekin ja kehottaa sen jälkeen meitä hyppäämään kyytiin: hän voi viedä meidät automme lähelle isomman tien varteen. Kiitollisina tartumme tarjoukseen. Kuljettaja ei ottaisi kyydistä edes maksua, mutta annamme hänelle kiitokseksi pienen tipin.
Näin jälkikäteen olen sinänsä tyytyväinen, että kävelimme Üble Schluchtin reitin, sillä olihan se lopulta hieno ja omanlaisensa kokemus. Kuntoilustakin se ehdottomasti kävi, sillä reitti ei ollut kevyimmästä päästä. Uudelleen en silti reitille lähtisi. Alpeilta löytyy paljon upeampiakin reittejä, joille pääsee kätevämmin ja pysäköinti onnistuu helpommin, ja joilla turvallisuusasiat ovat paremmalla tolalla ja matkalla on vähemmän ryteikköä.
Kaiken kaikkiaan Üble Schlucht sisälsi hieman liikaa säätöä, mikä verotti kokonaiskokemusta. Mutta tulipahan käytyä ja koettua tämäkin!
Patikoimme Üble Schluchtin läpi osana kuukauden mittaista autolomaa Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Lue myös:
- Patikoijan Eurooppa: vinkkejä hienoista rotkoreiteistä
- Patikointia Itävallassa: Lammerklammin rotko
- Breitachklamm – patikointia syvässä rotkossa Baijerissa
- Partnachklamm, huikea patikointireitti kapeassa rotkossa
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Kyllä tuo reittinä näyttää kuvien perusteella varsin kivalta. Joitain reittjä on itsekin tullut patikoituja, jotka ovat olleet siinä määrin pelottavia, että jäävät kyllä väliin seuraaalla kerralla. Nyt on harkinnassa, että pitäisikö pyrkiä patikoimaan Angels Landing Zionissa tulevalla matkalla, vai pitäisikö jättää suosiolla väliin. Varsin pelottavalta sekin paikoitellen näyttää.
Joo, kieltämättä rotkon pohjalla oli kyllä oikein hienon näköistä! Toisaalta kuvissa ei näy niitä pahimpia kohtia tai tiheimpiä ryteikköjä. 😀 Ei niissä pystynyt eikä kannattanut edes harkita kuvaamista vaan oli todellakin järkevää keskittyä kävelemiseen, koska ei tietenkään haluttu päätyä numeroiksi tilastoihin. Olen monesti miettinyt, että kuvilla on muutenkin vaikea antaa realistista kuvaa esim. vaelluspolkujen juurakkoisuudesta, vaikeusasteesta tai jyrkkyydestä. Eivät ne ikinä näytä kuvissa samalta kuin paikan päällä.
Yleensä ne varoituskyltit ovat tuolla päin ihan syystä paikallaan. Usein vain turistit eivät näitä usko tai arvioivat omat kyvyt ja sitten joudutaan vuoripelastajia tms. soittamaan apuun. Hyvä, että selvisitte ehjänä ja ensi kerralla kannattaa tutustua etukäteen reittiin.
Oltiin kyllä tutustuttu, mutta ne kuvauksethan ovat mitä ovat. 🙂 Joskus pitävät paikkansa tosi hyvin, ja usein taas eivät. Vaikka kuinka katselee reittiä (tai esim. mitä tahansa turistikohdetta, ravintolaa, tms.) etukäteen, niin silti ei koskaan voi satavarmasti tietää, millaista siellä paikan päällä lopulta on. Tästä reitistä tiedettiin kyllä, että ei ole mikään kaikkein kevyin, mutta esimerkiksi ryteikön määrä vähän yllätti ja lisäksi se, että turvajärjestelyt olivat paikoin vähän niin ja näin. Yleensä Itävallassa on ollut oman kokemukseni mukaan vähän paremmat systeemit. Mutta ei tämä nyt lopulta niin paha reitti ollut, ja tosiaan tietenkin oli hyvä juttu, että mitään ei myöskään käynyt.
Oliko tuolla missään vaiheessa riskiä, että sateen tullessa rotkossa joki tulvii kulkureitille asti? Tästähän varoitetaan esimerkiksi USA:n kanjoneissa kulkijoista.
Hyvä kysymys. Kun googlettelin reittiä etukäteen, niin mietin tuotakin asiaa, mutta en löytänyt siitä varoituksia. Sen sijaan varoituksia kyllä oli esim. liukastumisvaarasta, mikä nyt ei ole mikään yllätys tällaisella reitillä. Katsoimme kyllä varmuuden vuoksi sääennusteet tarkkaan etukäteen emmekä olisi tuonne joka tapauksessa lähteneet, jos olisi ennustettu sadetta. Ihan siis siitä syystä, että en erityisemmin tykkää patikoida kaatosateessa. 😀