Torronsuon kansallispuisto: patikointia erämaamaisemissa

Artikkelikuva Torronsuon kansallispuisto

Torronsuon kansallispuisto Kanta-Hämeessä on kelpo päiväretkikohde esimerkiksi pääkaupunkiseudulta käsin. Torronsuolle on Helsingistä matkaa vain noin sata kilometriä. Perillä kansallispuistossa ulkoilijaa odottavat avarat suomaisemat ja pitkospuut sekä varjoisat metsätaipaleet. Kävelyreittien suo-osuuksilla maisemat muistuttavat erämaata ja kulkijan valtaa miellyttävä rauhan tunne: täällä on tilaa hengittää.

Tämä kevät on ollut minulle varsinainen ulkoilukevät. Koronaviruspandemian vuoksi olen viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa kotona töitä tehden. Neljän seinän sisällä istumisen vastapainoksi olen lenkkeillyt enemmän kuin aikoihin, ja lisäksi olemme Hemmon kanssa tehneet patikointireissuja eteläisen Suomen kansallispuistoihin. Torronsuolle suuntasimme eräänä lauantaina toukokuun alkupuolella, kun sääennuste lupaili ihanan aurinkoista päivää.

20200530-Unelmatrippi-Torronsuo-DSC0822

Pitkospuilla Torronsuon kansallispuistossa

Jätämme auton Kiljamon parkkipaikalle, joka on lähes täynnä. Pitkospuille suunnatessamme huomaamme kuitenkin nopeasti, että väkimassat katoavat kansallispuiston uumeniin helposti: pitkospuilla ja metsässä ei ruuhkia näy. Vaikka pitkospuut ovat enimmäkseen kapeat, muiden kulkijoiden väistäminen onnistuu ongelmitta pienellä ennakoinnilla.

Päätämme kävellä kansallispuistossa noin kymmenen kilometrin lenkin. Kiljamon pysäköintialueelta alkaa 150 metrin pituinen tavallista leveämpi pitkostettu polku, joka sopii lastenvaunujen kanssa liikkuville. Sitä pitkin pitäisi päästä pyörätuolillakin, mutta polku on vierailumme aikaan paikoin melko heikossa hapessa. Kunnostustyöt näyttävät olevan vielä kesken. Leveämpi osuus päättyy avosuon reunalla olevaan tasanteeseen, jolta katselemme hetken aikaa maisemia.

20200530-Unelmatrippi-Torronsuo-DSC0783

Pian pitkospuut kaartavat metsän suojista suolle, missä Torronsuon maisemat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Torronsuo on Suomen syvin suo ja Etelä-Suomen suurin keidassuo. Meidän vierailumme aikaan on vielä liian aikaista suopursujen kukinnalle, mutta kesä-heinäkuussa valkoisia kukintoja riittäisi. Auringonpaisteessa värit toistuvat hienosti ja ripauksella mielikuvitusta voi ajatella olevansa Lapin erämaassa. Rauhan rikkovat vain satunnaiset vastaantulijat ja lintujen laulu.

20200530-Unelmatrippi-Torronsuo-DSC0802
Pitkospuilla kävelijä Torronsuon kansallispuistossa

Metsätaipaleita ja taukopaikkoja

Suuntaamme metsäpolkua Härksaaren vanhan louhoksen taukopaikalle. Siellä on jonkin verran väkeä, mutta saamme silti nauttia eväämme rauhassa. Avolouhoksesta on aikoinaan louhittu muun muassa kvartsia ja maasälpää, mutta louhoksessa ei mielestämme tänä päivänä ole mitään erityistä nähtävää. Sen sijaan metsän siimeksessä pehmeät sammalmättäät näyttävät hienoilta auringon siivilöityessä niihin puiden oksien lomasta.

20200530-Unelmatrippi-Torronsuo-DSC0850
20200530-Unelmatrippi-Torronsuo-DSC0861
20200530-Unelmatrippi-Torronsuo-DSC0862
20200530-Unelmatrippi-Torronsuo-160918

Metsätaipaleen jälkeen reitiltä löytyy melko korkea lintutorni, josta voi tiirailla kauas suolle. Tornin vieressä on hyvä taukopaikka, ja muut paikalla olevat ulkoilijat keskittyvätkin laavulla istuskeluun ja ruokailemiseen. Niinpä saamme lintutornin suuren tasanteen ihan vain itsellemme.

Reitin loppupuolella pääsemme jälleen kävelemään pitkospuilla suolle. Pitkospuita Torronsuolla todellakin riittää, mikä on mukavaa vaihtelua kotikulmien hiekkateille ja tavallisille metsäpoluille. Päiväretki Torronsuon kansallispuistoon on tästä syystä erityisen antoisa.

Jos haluaisi iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, voisi vierailla samalla reissulla myös Liesjärven kansallispuistossa, joka on aivan Torronsuon kansallispuiston vieressä. Me jätämme sen seuraavaan kertaan ja huristelemme päivän luontoannoksesta tyytyväisinä takaisin kotiin Helsinkiin.

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Elämyksiä Mäntsälässä
Matkaideoita kesä-Suomeen
Mökillä Matildassa: patikointia Teijon kansallispuistossa

2 vastausta artikkeliin “Torronsuon kansallispuisto: patikointia erämaamaisemissa”

  1. Torronsuo on hieno suopainotteinen kansallispuisto. Omasta mielestäni ainoastaan Patvinsuo on hienompi, mutta toisaalta se on paljon kauempana näin Etelä-Suomalaisen näkökulmasta. Usein on tosiaan niin, että vaikka parkkipaikalla olisi autoja runsaasti, ei kuitenkaan itse reitillä törmää kovin moneen ihmiseen, joskin taukopaikoilla porukkaa saattaa olla enemmän.

    Oli hyvä ratkaisu, että ette käyneet Liesjärven kansallispuistossa tuolla reissulla. Ei siksi, että siellä ei kannattaisi käydä, vaan siksi, että se ansaitsee ihan oman päivänsä. Kyynäränharju on siellä kuuluisin paikka, mutta kannattaa kiertää muitakin reittejä, sillä nekin ovat todella hienoja.

    Pitäisi kirjoittaa Suomen kansallispuistoista enemmänkin, sillä käydään niissä ahkerasti ja kamera kulkee myös mukana. Noista kahdesta ollaan kuitenkin kirjoitettu:
    https://www.matkallamissamilloinkin.com/torronsuon-kansallispuisto-upea-luontokohde-kanta-hameessa/
    https://www.matkallamissamilloinkin.com/liesjarven-kansallispuisto-satumainen-sammalmetsa-kanta-hameessa/

    1. Joo, juuri noin ajattelimme, että Liesjärvi ansaitsee ihan oman reissunsa. Eipä tässä ole mitään tarvetta yrittää ahnehtia kaikkia mahdollisia paikkoja yksittäisen päivän aikana. 🙂

      Kiitos linkeistä, käyn kurkkimassa! Saa nähdä, tuleeko menty Patvinsuolle nyt kesällä. Liikumme nimittäin pian siellä suunnilla, joten mahdollisesti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *