Blogeissa on viime aikoina kiertänyt tarinani matkailijana -blogihaaste, johon päätin nyt itsekin tarttua. Mistä minun matkailutarinani alkoi? Mikä on ollut mieleenpainuvin matkani tähän mennessä? Entä kamalin matkakohde? Lue tästä postauksesta vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin!
Matkustin ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle ilmeisesti 3-vuotiaana. Matkakohteina olivat Norjan Ringeby ja Lillehammer, ja olimme liikkeellä perheemme Skodalla. Itse en muista tästä matkasta mitään, mutta äitini muistikuvien mukaan tämä reissu olisi ollut ensimmäinen ulkomaanmatkani. Vanhempani ovat aina tykänneet matkustaa, joten jo ihan pienenä olen käynyt myös Tukholmassa, Gotlannissa ja Oslossa.
Alle kouluikäisenä olin näiden reissujen lisäksi kolmena kesänä perheen kanssa telttareissulla: vuonna 1988 kävimme muun muassa Ruotsissa Eskilstunassa ja Tanskassa Legolandissa, vuonna 1989 mm. Tanskassa, Hollannissa, Belgiassa, Saksassa sekä Italiassa, ja vuonna 1990 jälleen Saksassa, Luxemburgissa ja Ranskassa. Olin siis käynyt jo ennen kouluikää aika monessa Euroopan maassa.
Paras matkamuisto lapsuudestani ovat telttareissut Euroopassa. Muistan, että noin 6-vuotiaana natiaisena jossain päin Saksaa palautin lasipulloja leirintäalueen respaan ja sain palautuksena karkkia – isä oli opettanut, mitä pitää saksaksi sanoa, jotta homma onnistuu. Ja onnistuihan se!
Leirielämästä jäi todella rakkaat muistot, ja olen jatkanut telttareissujen tekemistä näin aikuisiällä. Yksi kivoista lapsuusmuistoista on myös se, kun sain Hollannista matkamuistoksi söpöt punaiset puukengät, jotka roikkuivat vuosia huoneeni seinällä. Nuo kengät ovat edelleen tallessa.
Mieleenpainuvin matkakokemukseni on 2014–2015 Hemmon kanssa tehty kahdeksan kuukauden matka maailman ympäri. Olihan se sellainen reissu, että vastaavaa ei ole tullut aiemmin koettua. Kaikki tuon reissun postaukset löytyvät blogista tunnisteen maailman ympäri alta.
Toinen erittäin mieleenpainuva reissu on ollut niin ikään Hemmon kanssa tekemäni ensimmäinen automatka Euroopassa vuonna 2008. Tämä oli samalla ensimmäinen aikuisiällä tekemäni telttamatka, ja tällä reissulla vakuutuin lopullisesti siitä, että automatkailu on se minun juttuni.
Tuona kesänä meillä kävi aivan uskomaton mäihä sääolosuhteiden puolesta: saimme nauttia hellelukemista ja auringonpaisteesta lähes koko kuukauden reissun ajan. Ajelimme Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan, Sveitsiin ja Italiaan. Paluumatkalla kävimme Itävallassa ja ensimmäistä kertaa yhdessä Berliinissä.
Sellaisia matkakohteita on paljon, joihin haluaisin palata – ja moniin olen palannutkin, joihinkin jopa useamman kerran. Tässä tilastossani ykkösenä komeilee Berliini, jossa olen tätä kirjoittaessani käynyt yhdeksän kertaa. Myös muun muassa Lontoossa, Münchenissä sekä tietysti Tukholmassa ja Tallinnassa olen käynyt useamman kerran. Mikään näistä ei kuitenkaan ole kärjessä haavelistallani, sillä siellä on vähän kaukaisempia paikkoja: esimerkiksi Tokio, Uusi-Seelanti, Hongkong, Singapore, Thaimaan paratiisirannat ja Los Angeles ovat paikkoja, joihin palaisin erittäin mielelläni.
Euroopan kohteista tiedän, että Espanjan Torreviejaan tulee palattua, koska minulla on siellä sukulaisia. Samoin olen aika varma, että Münchenin-reissut eivät ole vielä paketissa – se kaupunki kun sijaitsee niin näppärässä solmukohdassa automatkoja ajatellen. Voi hyvin olla, että käymme siellä jälleen ensi kesänä. Berliinissä olemme Hemmon kanssa perinteisesti käyneet kerran vuodessa.
Puhun sujuvasti suomen lisäksi englantia. Pärjään myös espanjaksi, saksaksi ja varmasti myös ruotsiksi, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että ruotsia en ole tarvinnut yhdelläkään reissullani, joten se on aika ruosteessa.
Eniten reissuilla on ollut hyötyä englannin lisäksi espanjasta. Etelä-Amerikassa olisi ollut ilman sitä ajoittain erittäin hankalaa saada asioita hoidettua, ja toki espanjasta on hyötyä niin Espanjassa kuin vaikkapa Italiassakin. Myös saksasta on ollut paljon iloa, koska olemme Hemmon kanssa matkustelleet paljon saksankielisissä maissa. Olenpa jutustellut saksaksi myös Thaimaassa, kun snorklausreissulla oli mukana saksankielinen vanhempi herra, ja Costa Ricassa hostellinpitäjän kanssa.
Kuluneen vuoden aikana olen matkustanut toistaiseksi vain kerran ulkomaille, ja se reissu suuntautui Espanjaan. Tiedossa on kuitenkin huippuja matkoja tälle vuodelle. Kevään aikana edessä on kaksi viikonloppumatkaa, joista toinen suuntautuu Tallinnaan ja toinen Dubliniin. Edessä on myös reilun viikon reissu Amalfin rannikolle Italiaan sekä kesällä useamman viikon autoreissu Eurooppaan. Kyllä näillä suunnitelmilla kelpaa jo lähteä kevättä kohti! Syksyn ja ensi talven matkoja en ole vielä edes miettinyt, mutta eiköhän sinnekin tule kaikenlaista kivaa kehiteltyä.
Lapsuudessani emme tehneet perheen kanssa yhtäkään matkaa lentokoneella, vaan reissasimme aina autolla (tai laivalla). Olinkin ensimmäistä kertaa lentokoneessa vasta teini-ikäisenä, kun olin ystäväni kanssa kielikurssilla Brightonissa, Englannissa.
Tuohon matkaan kuului myös neljän tai viiden päivän mittainen Pariisin-vierailu. Pariisista jäivät mieleen törkeän kalliit ja mauttomat räkälästä ostetut pizzat sekä töykeät ja kielitaidottomat ihmiset. Sittemmin käsitykseni Pariisista on muuttunut parempaan suuntaan. Tuon teininä tehdyn reissun vuoksi olin kuitenkin vuosia sitä mieltä, että Pariisi on maailman kamalin matkakohde.
Tykkään reissata eniten puolisoni Hemmon kanssa, mutta myös ystävien ja vanhempien kanssa on mukava lähteä matkaan. Yksin en ole juuri matkustellut, mutta en näe sitä mitenkään poissuljettuna vaihtoehtona. Minusta on kuitenkin mukavaa voida jakaa kokemuksia läheisten kanssa, joten seurassa matkaaminen on siksi minulle houkuttelevampi vaihtoehto kuin yksin matkustaminen.
Etsin yleensä ennen matkaa tietoa matkakohteista netistä erilaisilta sivustoilta ja blogeista, matkalehdistä ja myös matkaoppaista. Netin tarjonta on kuitenkin syrjäyttänyt oppaita rankalla kädellä, ja turvaudun painettuihin opuksiin nykyään vain harvoin.
Suunnittelen kyllä matkojani etukäteen, mutta mitään minuuttiaikataulua en rakenna. Matkailijana haluan, että suunnitelmissa on varaa joustoon ja ex tempore -päätöksiin. Tykkään katsoa valmiiksi erilaisia kiinnostavia vaihtoehtoja esimerkiksi nähtävyyksistä, mutta en halua päättää etukäteen, mihin kaikkiin niistä menen ja missä järjestyksessä. Etukäteisvarausten tekeminen on minusta tämän takia usein todella vaikeaa. Mitä pidempi reissu on kyseessä, sitä hankalampaa se on.
Matkailijana olen omatoiminen, liikkeessä pysyvä ja majoituksen suhteen joustava. Tykkään suunnitella oman reissuohjelmani ja kulkea omaan tahtiini, joten valmiit matkapaketit eivät tavallisesti houkuttele. Voisin kuitenkin tehdä tähän poikkeuksen esimerkiksi jonkin eksoottisemman kohteen osalta, jos matkan järjestäminen itse olisi jostain syystä hankalaa.
Kaupunkilomalla tykkään kierrellä kaupunkia kävellen tai julkisia käyttäen, koska sillä tavalla näkee paikallista elämää ja pääsee haistelemaan kaupungin tunnelmaa ihan eri tavalla kuin taksin ikkunoiden läpi. Road tripit ja kiertomatkat ovat lähellä sydäntäni, sillä en jaksa kykkiä paikallani kovin kauaa. Puhtaat rantalomat eivät ole sen vuoksi ollenkaan minua varten.
Minua kiinnostaa matkoillani se, mitä voin kokea majoituksen ulkopuolella, joten majapaikaksi kelpaa hyvin vaatimattomampikin paikka (kunhan siellä on kuultu siivouksen puhdistavasta vaikutuksesta). Teltan pystyttäminen leirintäalueelle sopii minulle siinä kuin hotellissa tai hostellissa nukkuminen.
Tarinani matkailijana -blogihaaste
Tämä postaukseni on vastaus Globe Called Home -blogista saamaani haasteeseen. Tässä haasteessa oli seuraavat kysymykset:
- Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle?
- Paras matkamuisto lapsuudestasi?
- Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
- Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluaisit uudelleen?
- Mitä kieliä osaat puhua?
- Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
- Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
- Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
- Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
- Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
- Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?
Haluatko tarttua haasteeseen? Ole hyvä!
Lue myös:
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Tällaiset haasteet on kivoja, joskin oma aikansa menee tällaisen kirjoittamisessa – paljon oli tarinaa ja antoi hyvän kuvan sinusta matkailijana.
Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota telttaan. Meidän perheellä oli aivan samanlainen, joskin oranssi myös pääväriltään 🙂
Amalfin rannikko kuulostaa hienolta kohteelta, itse olen haikaillut sen perään jo pidemmän aikaa…
Itse olen matkailijana samanlainen, mielummin reissaan jonkun kanssa, jotta voi jakaa yhdessä kivat kokemukset.
Kiva, että jaksoit lukea! Menihän tähän tosiaan hetki aikaa, mutta toisaalta oli myös tosi hauskaa muistella vanhoja.
Mä muistan lapsuudesta, että joillakin tutuilla oli tuollainen samankaltainen teltta, mutta se oli ruskea-oranssi. Taisi olla sellainen väritys muotia 80-luvulla… Tuo teltta oli kyllä todella hyvä, vaikka se onkin malliltaan tuollainen kummallinen harjakatto. 😀
Odotan jo innolla Amalfin rannikkoa!
Myös minun lapsuudessa matkattiin Norjaan, joskin asuntovaunun kanssa. Ihania nuo vanhimmat kuvat. Voisivat olla varmasti aika monen lapsuuden albumista 😀
En löytänyt yhtäkään lapsuudessani otettua reissukuvaa, jossa olisin ollut kuvassa yksin! Olisi ollut hauskaa laittaa joku lapsuuskuva, mutta kohteliaisuuden nimissä sitten olisi pitänyt kysellä lupia muilta kuvissa esiintyviltä ihmisiltä, enkä nyt tähän hätään halunnut lähteä siihen. Mukavaa, että kuvat kuitenkin ovat mielestäsi tällaisinakin kivoja. 🙂
Meillä oli tosiaan tuo teltta, jonka kanssa reissattiin siellä sun täällä. Ihan mahtavia matkoja. 🙂
Reissuhistoriaasi mahtuu paljon hienoja kohteita! Tällaisia postauksia lukiessa on hienoa sekin, että samalla, kun kuulee toisten tarinoita, alkaa muistella niitä omia… Itse yövyin ekan kerran teltassa vasta parikymppisenä (Andorraan) – perheen kanssa lennettiin aina Kanarialle, kun olin pieni 🙂 Omatoimimatkat alkoivat tuosta.
Oi, minäkin tahtoisin Amalfille! Tykkään muutenkin Italiasta erityisesti.
Tässä ei tietenkään ole mainittu kuin osa kohteista, joissa on tullut käytyä, mutta hienoja toki ovat omastakin mielestä! 🙂 Tarinoiden muistelu on kivaa, itsekin muistin kaikenlaista tätä kirjoittaessa.
Mun lentokonematkustamiseni alkoi tosiaan aika paljon myöhemmin kuin monilla, mutta on tässä ihan hyvin kiritty. 🙂
Amalfin rannikko on toivottavasti ihana kohde!
Hauskoja muistelmia! Meidän perhe ei lapsuudessani paljoa matkustellut, mutta sukuloimassa kävimme muutaman kerran Ruotsissa. Ja teltassa on yövytty leirintäalueilla. Minäkin olin jo 11-vuotias, kun ekan kerran lensin lentokoneella.
Onhan se Ruotsikin jotain! Telttailu on hauskaa, edelleen. 🙂
Näitä on kiva lukea! 🙂 Olet säkin nähnyt jo vaikka kuinka paljon. Pitäisi ehkä itsekin tarttua tähän. Amalfi kuulostaa ihanalta suunnitelmalta.
Tartu, tartu! Varmasti on hauskaa kirjoittaa tätä, ainakin mun mielestä oli. 🙂
Mukavan nostalginen postaus, josta tuli aivan mieleen omat lapsuuden matkat. Minullakin ensimmäiset ulkomaan matkat suuntasivat Ruotsiin ja Norjaan, tosin yövyimme aina joko hotelleissa tai mökeissä.
Kesän matkanne Amalfin rannikolle kuulostaa ihanalta, se on todella kaunista seutua. Voisin palata niihin maisemiin vaikka tältä istumalta!
Me olimme perheen kanssa harvoin mökeissä, mutta yhden kerran muistan jostain Tanskan dyyneiltä. Siellä oli hienon näköistä. Ruotsi ja Norja taitavat olla niitä perinteisiä matkakohteita meillä, joilla ekat reissut eivät olleet osastoa lentokoneella aurinkolomalle. 🙂
Kaikki haastepostaukset ovat kivaa luettavaa 🙂 Paljon olet jo matkustanut ja varmasti lisää matkoja tulossa tulevaisuudessa! Dublin on aivan ihana paikka, ja jos vaan ehdit niin kannattaa käydä muuallakin Irlannissa 🙂
Mä olen kerran käynyt Pariisissa, olin siellä päivän verran eikä kyllä ole mikään hinku takaisin. Muutenkaan en Ranskasta tykkää.
Dublinin-reissulla ei tällä kertaa ole muuhun aikaa kuin itse Dubliniin, koska kyse on 3 yön viikonloppumatkasta. Joskus toiste sitten enemmän!
Mä kyllä nykyään tykkään Pariisista, mutta aika monta vuotta meni teiniajoista ennen kuin annoin kaupungille toisen mahdollisuuden. Ei se edelleenkään ole mun suosikkini Euroopassa, mutta kuitenkin ihan kiva ja kaunis kaupunki.
Tuo on kyllä oikeastaan jännää, että miten hyödyllinen espanja on monella suunnalla maailmaa ja miten vähän sitä kait edelleen Suomessa opetetaan. Mekin opiskelimme sitä vapaaehtoisesti iltalukiossa melkein pari vuotta kun tiesimme reissaavamme tulevaisuudessa myös Etelä-Amerikan suunnalla.
Mäkin olen opiskellut espanjaa vasta aikuisena. En muista, olisiko kouluaikaan siihen ollut mahdollisuuttakaan. Ehkä lukiossa olisi. Espanja on todellakin hyödyllinen ja myös kiva kieli!
Pariisi on kyllä monen suosikki kamalimmaksi kohteeksi, enkä oikein ymmärrä, miksi. Minua Pariisi on aina kohdellut hyvin. Toki suurkaupungeissa ja pääkaupungeissa ihmiset ovat aina vähän töykeämpiä ja kiireisempiä kuin muualla. Kamalien kohteiden listalle minulla ovat vakiintuneet kolme maata. Aika jännä, että varmasti Suomen kokeneimmat matkailijat viitatessaan jonkun toisen maan turvallisuustilanteeseen sanovat, että Helsingissä on vaarallisempaa, se tietää, että aika monen mielestä Helsinki on hyvin vaarallinen paikka! Kuitenkaan tämä ei ole huolenaihe Suomen matkailupropagandassa, vaan Suomea markkinoidaan lähinnä turvallisena maana. Tässä on outo epäsuhta.
En mäkään enää nykyään pidä Pariisia kamalana paikkana, mutta monta vuotta pidin ensimmäisen reissuni perusteella.
Maailmassa on toki paljon, paljon vaarallisempia paikkoja kuin Helsinki, mutta ei Suomi myöskään ole maailman turvallisin paikka (paitsi Ahvenanmaa taitaa olla aika kärjessä ;)).
Road tripit on parhaita! Me ollaan parhaillaan road tripillä ja taas tultiin siihen tulokseen, että on tää vaan paras tapa matkustaa. Jos vielä ei olisi hyttysiä ja liian kuuma…
Hyttyset ovat ehkäpä road trippien huonoin puoli! Siis jos niitä on, koska kaikkiallahan sekään ei ole ongelma. Siitepölyallergia on välillä myös aikamoinen riesa teltassa nukkuessa. Helle vielä menee. Aussien helle tosin on usein vähän eri settiä kuin mitä Euroopassa osuu kohdalle. Muistan varmaan ikuisesti ekan yön autossa Australiassa Cairnsista jonkin verran etelään. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun oli niin tautisen kuuma. 😀
Hih, mäkin reissaan Hemmon kanssa, tosin en käytä sitä nimeä blogissa, sillä vihaan sitä lempinimeä :D. Espanja on todellakin hyödyllinen kieli osata, enkä malta odottaa, että ehdimme jossain vaiheessa kunnolla reissuun Etelä-Amerikkaan. Sen pohjalta sujuu myös portugal auttavasti eli aika hyvin varmasti pärjäisin E-Amerikassa, ainakin kielen puolesta 🙂
Hauska tietää! 😀 Tuo ”mun” Hemmoni ei myöskään ole oikealta nimeltään Hemmo (senkin nimisiä kun on :D), mutta muulla nimellä en osaa häntä kutsua, kun tuo nimi on niin vakiintunut. 🙂
Mun espanjan pohjalta ei oikein kyllä portugali luista, vaikka kyllähän siitä (etenkin kirjoitettuna) ymmärtää jotakin, samoin kuin italiasta. Pienikin taito totta kai auttaa. Espanjaksi pärjään tosiaan ihan ok, vaikka sanavarasto ei mikään valtava olekaan.
Kattavan kuvan sai kyllä sinusta reissaajana. 🙂 Hauska kuulla että juuri autoilu, tai roadtrippailu, on sun "erikoisalaa". Ei kauhean moni matkabloggaaja taida itseään automatkailijaksi kuitenkaan lokeroida. Ja hauskaa, että oot matskutellut noin paljon, mutta kuitenkin lentäen vasta teininä.
Aivan totta, ehkä kauhean moni ei ole tosiaan niin vinksahtanut autoreissuihin. 😀 Onhan tässä tullut tehtyä toki paljon muitakin reissuja, mutta kyllä nuo automatkat ovat mulle se kaikkein siistein tapa kierrellä tällä pallolla. 🙂 Niistä innostun aina eniten.
Mä muistan lapsuudesta muutamat kerrat, kun kerroin jollekin, että en ole koskaan ollut lentokoneessa (siis alle 15-vuotiaana). Olettivat, että en siis ollut matkustanut koskaan minnekään, max Ruotsiin. 😀 Niin vain ihmisillä on eri käsityksiä siitä, millä kaikilla tavoilla Suomestakin pääsee pois (ja millaisia matkoja ylipäätään voi tehdä). 😉
Paljon oot ehtinyt reissata jo lapsena. Mulla lapsuuden reissut rajoittuivat aika lailla Suomeen, mutta eipä silloin osannut muuta kaivatakaan 🙂 Mä olen opiskellut espanjan alkeet miljoona (eli joku 15) vuotta sitten yläasteella, nyt oon vähän yrittänyt elvyttää olemattomia taitojani kevään Perun reissua varten. Muutenkin Etelä-Amerikka kiinnostaa ja olisihan se siellä varsin tarpeellista osata kommunikoida edes auttavasti paikallisten kanssa. Saksaa olen mäkin aika paljon reissuillani tarvinnut, erikoisin paikka on ollut Bosniassa, kun piti yrittää selvittää bussiaseman sijaintia. Myös Puolassa sen osaamisesta oli yllättävää hyötyä 🙂
Monessa paikassa Euroopassa saksa auttaa! Kaikki eivät kuitenkaan osaa englantia, etenkään vanhemmat ihmiset, mutta saksaa saattavat kuitenkin osata. Mun mielestä on ihan huippua, jos pystyy kommunikoimaan edes jotain paikallisella kielellä, joten siksikin espanja ja saksa ovat olleet tosi hyödyllisiä.
Ennen muinoin telttailu oli in, nyt ehkä palaamassa. Mekin oltiin lapsena paljon telttailemassa mutta kotimaassa. Olet nähnyt lapsena paljon. Pariisi oli minulle taas pitkään kohde, minne ajattelin etten koskaan matkusta ja sitten…..yllättäen löysimme itsemme sieltä 20-v hääpäivänämme. Ihan oli Pariisi jees kaupunki. Tosin Ranskassa olisi paljon pikkukyliä, minne voisi jossain vaiheessa matkata.
Pariisi on munkin mielestä nykyään ihan jees, vaikkei mikään varsinainen suosikki ole vieläkään. Ihan kiva paikka. Pienemmät kylät kiinnostaisivat myös, Ranskan puolella niissä ei ole tullut juuri kierreltyä.
Telttailu oli tosiaan isomman piirin harrastus vielä 80-luvulla kuin tässä välissä. Mutta nykyään tuntuu, että jonkin verran enemmän jengi harrastaa sitäkin. Tosin monet telttailevat eräretkillä, kun taas mä voin ihan hyvin mennä kaupunkilomalle teltalla (leirintäalueilta kun tavallisesti kuitenkin löytyy niitä telttapaikkojakin). Välillä on oltu Hemmon kanssa jollain teltta-alueella täysin kahdestaan, kun kaikki muut matkailijat ovat olleet asuntoautoilijoita. Euroopassa korkeimman sesongin aikaan about elokuussa sentään muitakin teltan kanssa liikkujia on näkynyt, välillä melkein ruuhkaksi asti. Mutta alkukesästä saa olla aika väljillä vesillä usein. 🙂
Olipas kiva postaus, tätä oli kiva lukea 🙂 Minullekin kelpaa vaatimattomampi majoitus, kunhan se tosiaankin on puhdas! Nyt Kaakkois-Aasian reissulla koin aivan liian monta majapaikkaa, jotka eivät vastanneet minun siisteys- ja puhtausvaatimuksia… Ei likaisessa huoneessa ole kiva nukkua, oli se sitten kuinka halpa tahansa!
Kiva, että tykkäsit! 🙂
Likainen huone vielä sinällään menee, kunhan edes sänky olisi puhdas. Yleensä vain likaista on sitten joka paikassa. 🙂 Likaiset lakanat ovat kuvottavia. On niitäkin silti nähty ja siinähän se on mennyt, mutta on se ällöä. Mä aina kyylään arvosteluja sen verran, että yleensä tiedän jo etukäteen, jos olen menossa paikkaan, joka ei välttämättä ole kovin siisti. Yleisesti ottaen olen löytänyt hyviä mestoja, vain muutamat paikat ovat olleet ällöjä. Torakat huoneessa ovat aikamoinen turn-off, mutta niitäkin paikkoja tulee väkisin vastaan, viimeksi Miamissa huoneistomajoituksessa. Leirintäalueilla on lähes poikkeuksetta ollut siistiä (niitä on tullut testattua Euroopassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa).
Tosi mukava lukea tälläisiä juttuja! Ja nuo kuvat on niin ihanan nostalgisia! Paljon olet reissannut ihan lapsesta asti!
Kiva, että tykkäsit! Kuvissa on nostalgiaa tietty varsinkin itselle, mutta mukavaa, että se välittyi myös ruudun toiselle puolelle. 🙂
Amalfia kuolataan täälläkin… Vähän harmittaa että Pariisilla ja jollain Roomalla on ihmisten mielissä niin tympeä kuva – jos pysyttelee ylihinnoitelluissa turistiräkälöissä ja ostaa sitä ylihinnoiteltua turiskiskeidaa, niin kyllähän siitä paska maku jää.
Amalfi vaikuttaa olevan suosittu kohde tällä hetkellä, kun niin moni tuntuu olevan sinne menossa, mun lisäksi siis. 🙂
En mä siellä Pariisissa mitään ylihintaista turistikrääsää ostellut enkä muutenkaan edes notkunut turistimestoilla, eli eipä nyt tällä kertaa johtunut ihan siitä tuo tympeä kuva. Ylikallis pizzantapainen kammotus löytyi ihan perusräkälästä majapaikan läheltä, joka oli hyvin syrjässä turistimestoilta. Huono kuva jäi hinta-laatusuhteeltaan surkean ruuan lisäksi ihmisten käytöksen ja kielitaidon puutteen takia (se klassinen: kukaan ei suostunut puhumaan sanaakaan englantia missään, vaikka osa olisi varmasti osannut) sekä hintatason takia (silloin teininä hinnat järkyttivät aika eri tavalla kuin tänä päivänä). Sittemmin olen tosiaan käynyt Pariisissa uudelleen, ja siltä reissulta jäi paljon parempi kuva kaupungista ja sen ihmisistä. 🙂 Välissä oli noin 15 vuotta, joten ehkä pariisilaiset oppivat siinä välissä asiallisemmiksi tai minä ignooraamaan ylimielisyyden, ken tietää. 😉
Aah, olet lähdössä Amalfille, ihanaa! Olin siellä tse viime kesänä. Ota Amalfilta ihmeessä laivakyyti Procidaan! Se on aivan mielettömän ihana. Yksi niistä paikoista, jonne ehdotomasti haluan mennä uudestaan. Ja siellä on iki-ihana ravintolakin, josta saa täydellistä tiramisua ja ruoan jälkeen imaisen venekyydin läheiseen satamakaupunkiin! Tässä linkki Procida-postaukseeni, jos kiinnostuit: http://maailmanaarella.com/2015/06/24/procida-italialainen-paratiisisaari-napolinlahdella/
Kiitos linkistä, kävin lukemassa ja Procida vaikuttaa tosiaankin käymisen arvoiselta paikalta! Täytyy katsoa, ehtisikö sinnekin käymään. Myös Pingviinimatkojen Milla suositteli Procidaa mulle jossain yhteydessä. Kyllä tästä jo joutaisikin lomailemaan sinne ihaniin maisemiin, en malttaisi odottaa!
Tosi kiva lukea näitä muistelupostauksia, pääsee ihan erilailla sisään myös blogin juttuihin pienen historiakatsauksen kautta 🙂 Mielenkiintoista lukea roadtrippailusta, mä en ole koskaan sitä suuremmin harrastanut, mutta oikein kätevä matkatapa se tosin on. Ainakin kun asuu täällä keskellä Eurooppaa, niin olisi helppo lähteä matkaan (ja ilmoittele jos eksytte joskus Dusseldorfin suunnille!!). Pitäisi ehkä itsekin saada aikaiseksi jossain vaiheessa tämä haaste, kun tässä ehtisi vain! Mun eka reissu oli 4v Legolandiin (aika perinteistä, eikö vaan), ja siitä se sitten alkoi.
Legoland taitaa olla monien suomalaisten ekoja reissuja! Ainakin, jos se eka reissu ei ole ollut Tukholmaan.
Minäpä ilmoittelen, jos eksytään Düsseldorfiin! Ensi kesäksi on vähän suunniteltu toisenlaista reittiä takaisin pohjoiseen tullessa, mutta nämä suunnitelmat eivät meillä kovin jäykkiä yleensä ole, joten muuttuvat harva se päivä. 😀 Düsseldorfissa muuten kävinkin Hemmon kanssa pari kesää sitten, kun olimme harvinaislaatuisesti liikkeellä junalla. Tykkäsin kaupungista (ja altbieristä :)). Lensimme Suomesta Düsseldorfiin ja jatkoimme sieltä Kölniin, Pariisiin ja Lontooseen junalla. Sekin oli tosi jees reissu, mutta omalla reissatessa on silti se parempi puoli, että silloin voi poiketa ihan mihin tahansa haluaa. Joka tapauksessa myös junailu on ihan näppärä vaihtoehto varsinkin teille, kun asutte siellä keskellä Eurooppaa. 🙂
Hei ihana muistelo – saatanpa itsekin tarttua tähän haasteeseen! 🙂 Siinä menee jo pieni tovi miettiä, missä sitä on tullut käytyä.. hehe varmaan ihan hauskaa
Tartu ihmeessä, tällaista on tosi kiva kirjoittaa! 🙂
Ihana muistelukatsaus! Tuollainen autoreissu olisi mahtava mutta tavallaan tuntuu vähän jännältä ajatus ollaanko sitten liian sidoksissa autoon? Vai tuntuuko oma kulkupeli enemmän vapauttavalta kuin sitovalta
Kiitos! 🙂 Mun mielestä auto nimenomaan tuo vapauden. Jos reissaa junalla, lentokoneella tai bussilla, pääsee vain sinne minne ne kulkevat. Autolla taas pääsee juuri sinne minne haluaa ja juuri siinä aikataulussa kuin itseä huvittaa. Siis joustavin mahdollinen matkailumuoto. 🙂
Auton parkkeeraaminen isoissa kaupungeissa on varmaan se, mikä voi mietityttää. Me on tavallisesti yövytty leirintäalueilla, joilta on monesti (etenkin siis isoissa kaupungeissa) ihan hyvät ja joskus jopa loistavat yhteydet mestoille, joten olemme jättäneet auton leirintäalueelle ja lähteneet julkisilla tutkimaan kaupunkia. Silloin ei ole tarvinnut maksella parkkihalleista eikä ylipäätään etsiskellä parkkipaikkaa. Prahassa teimme aikanaan niin, että veimme auton lentokentälle valvottuun parkkiin ja majoituimme ihan kaupungin ytimessä hostellissa. Varsovassa yövyimme halpishotellissa, ja auto oli hotellin parkissa. Pääosin olemme kuitenkin yöpyneet aina leirintäalueilla ja vain muutamissa poikkeustapauksissa joutuneet miettimään, mihin auton saisi turvallisesti parkkiin. Autossa kun on näillä leirimatkoilla aika paljon tavaraa mukana, ja autosta on helppo pölliä kamat, jos auto seisoo jossain kadun varressa. Leirintäalueille ei ole koskaan epäilyttänyt jättää autoa.
Hauska haaste, tuli mieleen omat lapsuuden telttareissut ja jopa palasin vuosien jälkeen oman perheeni kanssa Amsterdamin lähellä sijaitsevaan Voledamin kaupunkiin. Kaupungin nimi oli muuttunut Edamista Voledamiksi ja se näytti aikuisena hieman erilaiselta mutta tunnistin kyllä. Amalfi kuuluu myös minun kevään suunnitelmiin…
Kiva, että tykkäsit! Osallistu toki itsekin. 🙂
Heh, mäkin olen palannut moniin paikkoihin, missä tuli lapsena käytyä. Joistakin paikoista on ollut muistikuvia, joistain ei.
Hauska kuulla, että Amalfi houkuttaa niin monia!
Tuo reissu Amalfin rannikolle tulee olemaan varmasti ihana. Tai ainakin haluan uskoa niin, koska itse pidin paikasta niin paljon!
Haasteeseen olisi kyllä mielenkiintoista tarttua itsekin. Katsotaan, josko löytäisi aikaa jostain. Tällaisen kasaaminen ei ole mikään hetken juttu. Arvostan, että tämä(kin) postaus oli tehty näin huolella.
Mukavaa, että pidit postauksesta. Toivottavasti osallistut haasteeseen, lukisin mielelläni! 🙂
Mäkin luotan, että Amalfin-reissusta tulee upea. 😀 Se vaikuttaa todella ihanalta alueelta.
Nää on aina kivoja luettavia! 🙂 Ne on semmosia selkeitä ja ytimekkäitä. Toivottavasti moni ottaa haasteen vastaan.
Mäkin tykkäsin tästä haasteesta niin kirjoittamisen näkökulmasta kuin myös lukemisen – Globe Called Homen postaus tästä aiheesta oli tosi kiva!
Mahtava haaste ja kivaa oppia sun tarinasta matkailijana – näkee blogia vähän syvemälle! 🙂 Pitäneekin itsekin tarttua tähän haasteeseen joku päivä!
Osallistu ihmeessä, tätä postausta oli kiva kasata! 🙂
Olipa kiva lukea sun elämästä matkailijana. Täytyykin ottaa haaste vastaan ja yrittää kirjoitella ensi yönä unta odotellessa jotain 🙂
Mukavaa, että jaksoit lukea! 🙂 Toivottavasti tartut haasteeseen!
Olipas kiva postaus, tässä oppia uusia asioita susta :). Todella kiva, että jo lapsena olet päässyt automatkailemaan! Se on kyllä niiiin kätevä kulkuväline reissaamiseen, rakastan sitä vapauden tunnetta, jonka sillä saa. Samaa "vikaa" on myös täällä, joihinkin kohteisiin sitä vain haluaa palata uudelleen ja uudelleen..
Kiva, että pidit! 🙂
Olen kyllä monta kertaa kiitellyt tuuriani, että mulle sattui sellaiset vanhemmat, jotka tykkäävät reissata. 🙂 Ja luonnollisesti olen ihan samaa mieltä siitä, että auto on superkätevä kulkuväline – se on juurikin se vapaus, joka siinä viehättää.
Mielenkiintoinen matkailuhistoria! Automatkailu Euroopassa, sitä on jonkin verran päässyt itsekin kokeilemaan mutta tähän mennessä vain perheen kanssa menneinä vuosina. Oma automatka tai Euroopan reili olisi huippua! Aloitin juuri espanjan opinnot ja olen kielestä tosi innoissani, uskon että siitä tulee olemaan paljon hyötyä ja tekisi jo nyt mieli lähteä Espanjaan treenailemaan 😀
¡Qué bien! Espanjasta on ihan varmasti hyötyä sellaiselle, joka tykkää matkustaa. Sitä puhutaan kuitenkin niin paljon maailmalla. Tsemppiä opiskeluun!
Suosittelen automatkaa tai junailua Euroopassa! Eurooppa on pullollaan ihan huippuhienoja paikkoja.