Snorklausta, mopoilua ja syömistä Rarotongalla

Pari päivää Rarotongalla oleskeltuamme oli panimokeikan vuoro. Halusimme käydä Rarotongan ilmeisesti ainoassa panimossa jo ihan sen takia, että Matutu-panimon pale ale on niin kivasti nimetty. Kirjaimellisesti, sillä oluen nimi on Kiva. Pyysimme bussikuskia jättämään meidät kyydistä panimon kohdalla ja menimme haahuilemaan omakotitalon näköisen panimon pihamaalle. Sisällä ostimme nuorelta kaverilta Kivat ja jäimme juomaan niitä panimon edustalle. Töissä ollut nainen tiesi, mitä kiva tarkoittaa suomeksi. Sen oli kertonut hänelle joku suomalainen suurlähetystön edustaja. Ostimme panimolta mukaan sixpackin Mai-lageria, joka oli meistä parempaa kuin pale ale.

20150202_164156-m20150201_202212-m

Kävelimme panimolta Fruits of Rarotongan kohdalle katselemaan, miltä siellä näytti snorklaamisen kannalta. Edellisen päivän aurinkoyliannostuksen takia pyrimme vähän välttelemään aurinkoa, joten emme menneet ensimmäisellä visiitillä lainkaan veteen.

20150203_131139-mBussilla kulkeminen Rarotongalla osoittautui epätoivoiseksi ja välimatkat veivät kävellen turhan kauan aikaa, joten vuokrasimme Avisilta skootterin kolmeksi päiväksi (39 NZD eli noin 26 euroa). Ensi töiksemme kävimme ajamassa saaren ympäri (noin 32 kilometriä) ja etsimme samalla ruokapaikkaa. Loistavat fish & chipsit löytyivät Sea Salt Takeaway -ravintolasta pääkaupunki Avaruasta, ja samasta paikasta sai myös todella meheviä juustohampurilaisia.

20150205_183036-m 20150205_184235-mSkootterilla pääsimme liikkumaan kätevästi ja pääsimme vihdoin snorklaamaankin. Kävimme katselemassa veden alle Fruits of Rarotongassa viikon aikana useaan otteeseen, ja testasimme myös Murilla ja Queen’s Representativen tietämillä snorklaamista. Fruits oli näistä ehdottomasti paras paikka. Sain vinkin Fruits of Rarotongasta Laura let’s go -blogistilta – kiitos ja kumarrus, Laura! Hemmo kuvasi snorkailuamme actionkameralla, ja pätkin kuvatuista videoista kasaan pienen koosteen. Videolta näkyy, että koralli Rarotongalla ei ole mitenkään erityisen värikästä.

Rarotongan tunnetuin laguuni, kaunis Muri, on matalaakin matalampi ja kahlattavaa on paljon ennen kuin veteen voi heittäytyä edes kellumaan snorklausvermeissä. Murilla oli ensin kokeilemassamme snorklauspaikassa meren pohjassa niin paljon merimakkaroita, että emme meinanneet mahtua kävelemään niiden seassa syvemmille vesille. Hesaria (15.6.2013) vapaasti lainaten: ”Merimakkarat ovat meritähtien sukuisia aivottomia lihapötköjä, joita elää merissä eri puolilla maailmaa. Hätääntyessään ne ulostavat sisäelimensä mereen. Sisuskalut kasvavat takaisin noin kuukaudessa.” Että sellainen elukka! Toisessa kohtaa laguunia emme viihtyneet pitkään, sillä vedessä ei yksinkertaisesti ollut mitään nähtävää Fruits of Rarotongaan verrattuna. Muri ei siis saa ainakaan meiltä hyviä pisteitä snorklauspaikkatilastossa.

Snorklaaminen Rarolla ei muutenkaan vedä vertoja Thaimaan upeille mestoille, mutta on siinä kuitenkin hetkensä. Vesi on kirkasta ja lämmintä, ja vedessä näkee paljon erilaisia kaloja. Parasta kuitenkin on se, että korallia on aivan rannassa, joten snorklaamaan pääsee suoraan rantahiekalta. Thaimaassa snorklauspaikat tuntuvat usein olevan venematkan päässä, mikä tekee hommasta vähän työläämpää. Rarotongalla meri on snorklaamiseen sopivan tyyni, sillä aallot rikkoutuvat kaukana rannasta ja vain muutamassa kohdassa on vaarallista uida. Kalat ovat Rarolla mitä ilmeisimmin tottuneet niitä syöttäviin ihmisiin, sillä jos rantaveteen menee seisoskelemaan, kalat alkavat heti parveilla ympärillä. Leipäpalan murentelu saa kalat aivan sekaisin (Hemmo testasi!). Snorklaajasta ne eivät juuri kiinnostu.

20150207_135101-m

Sea Saltin ja Salsa cafén lisäksi testasimme saarella paria muutakin ravintolaa. Intialaisen Ravizin kämäinen ulkonäkö hämäsi, sillä ruoka oli siellä paitsi edullista, myös hyvää. Vietimme tietysti aikaa myös hotellilla. Siellä kun ei ollut kovinkaan ankeat oltavat, mikä ehkä välittyy yllä olevista kuvista. Romanttinen illallinen onnistui Trader’s Jacksissä, jossa saimme pöydän merinäköalalla. Hemmo maistoi siellä paikallista tunnettua herkkua ika mataa. Raakaa kalaa, limeä ja kookosta sisältävä ruokalaji ei ihan vakuuttanut, vaikka se alas menikin. Minun kalasalaattiannokseni oli sen verran ankea tuotos, että en voi kehua sitä. Ravintolassa pyörineen kissan mielestä se kuitenkin oli mitä ilmeisimmin taivaallista herkkua, sillä kissa tuli ensin pyörimään jalkoihimme ja sen jälkeen se hyppäsi samalle tuolille kanssani. Siitä se lopulta loikkasi pöydälle. Olin jo syönyt annokseni, joten se ei haitannut, vaan saimme hyvät naurut kalanjämiä etsivästä kissasta.

Skootterilla tuli rällättyä saaren ympäri muutaman kerran ihan vain huvikseen, sillä saarella ei ole hirveästi tekemistä uimisen, syömisen ja auringossa makaamisen lisäksi. Mietimme, että saari on varmasti eksoottinen sellaiselle matkaajalle, joka ei ole aiemmin käynyt trooppisilla saarilla missään päin maailmaa. Meistä siellä näyttää ja tuoksuu samalta kuin samojen leveysasteiden paikoissa aina. Palmut huojuvat tuulessa, vehreät kukkulat näkyvät horisontissa. Paikallisten pihamaillaan käryttämistä roskakasoista nouseva savu pöllähtelee nenään tämän tästä. Koiria ja kanoja juoksentelee joka paikassa vapaina. Paikalliset ajavat skoottereilla ilman kypärää ja autojen lavoilla on aivan normaalia matkustaa.

Ympäristö vaikutti siis hyvinkin tutulta Aasian trooppisten paikkojen jälkeen. Huomattavimmat erot olivat hintataso (korkeampi kuin Uudessa-Seelannissa), kielitaito (lähes kaikki puhuvat Rarolla erinomaista englantia, onhan se toinen saaren virallisista kielistä rarotongan kielen ohella) ja paikallisten painoindeksi (Cookinsaarten asukkaat kuuluvat maailman lihavimpiin, joten laihat tai edes normaalipainoisen tietämillä olevat ihmiset ovat Rarotongalla harvassa). Niin, ja tietysti niin kallis internet, että sitä ei raaski käyttää. Saarella kannattaa niin netin kuin muidenkin asioiden suhteen ottaa käyttöön ei se ole niin justiinsa -asenne, sopeutua siihen kuuluisaan island timeen. Bussi tulee, jos tulee, eikä asioilla ole niin hätä.

Eksotiikkaa tai ei, ainakin viikko Rarotongalla oli rentouttava. Ennen Rarolle menoa olimme ajaneet autolla paikasta toiseen kaksi kuukautta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Siksi emme Cookinsaarilla edes harkinneet saarihyppelyä. Yhdellä nähtävyyksistä köyhällä pikkuisella saarella pysyttely reilun viikon ajan oli hyvä päätös ajoittain hektiselle paikasta toiseen siirtymiselle. Toisaalta viikko oli myös melkeinpä maksimiaika saarella, sillä viikon jälkeen oli jo aikamoinen ikävä sivistyksen pariin eli nettiin. Rarotongalta lähtiessämme olimme rentoutuneita ja täynnä virtaa Los Angelesissa kiertelyä varten.

Edit: Snorklausvideo ja sen esittelyvirkkeet on lisätty 25.2.2015.
Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Uusia tuulia Koh Phanganilla

Löhöäminen (vaikkakin pakon edessä) ja loputtomalta tuntuneen flunssan sairastaminen alkoivat Koh Phanganilla ottaa siinä määrin voimille, että aloimme pohtia matkasuunnitelman rukkaamista. Ranta- ja saarielämä ei enää houkuttanut. Jos kuitenkin jättäisimme Malesian ja Balin kokonaan väliin ja siirtyisimme Thaimaasta aiottua nopeammalla aikataululla Singaporeen, josta lentäisimme Australiaan..?

Aloimme myös haaveilla auton vuokraamisesta Australiassa, kun alun perin meidän oli tarkoitus ajaa itse korkeintaan Great Ocean Road ja liikkua muuten julkisilla tai lentäen. Muutamalla road trippailuun liittyvällä blogitekstillä saattoi olla tekemistä akuutin automatkakuumeen kanssa (kiitokset esimerkiksi Kaukokaipuu-Nellalle!).

Tästä kuviosta alkaa ehkä hahmottua teille lukijoille, miksi emme ostaneet valmista lentopakettia tätä maailmanympärimatkaa varten saati tehneet koko matkan varauksia etukäteen. Meidän olisi ollut aikalailla mahdotonta ja suorastaan ahdistavaa pysytellä suunnitelmassamme, sillä tällaisia matkailijoita me olemme: muutamme suunnitelmia lennossa, jos siltä tuntuu. Ja nyt tuntui.

Totesimme, että Malesiaan ja Balillekin voimme ihan hyvin mennä jollain toisellakin matkalla, mutta Tyynenmeren saarille tai Ausseihin ei noin vain matkusteta. Meillä on jo pidempään ollut vähän huoli siitä, miten matkapäivät riittävät Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen Etelä-Amerikassa, joka kuitenkin kiinnostaa meitä todella paljon. Niinpä yritimme vähän nopeuttaa Australiaan lähtöä ja päätimme, että otamme Phanganilta vielä pari yötä lisää ja yritämme saada sinä aikana selviteltyä muuttuneeseen suunnitelmaamme liittyviä käytännön asioita.

20141115_160652-m

Matalan sesongin aikana on väljää

Koh Phanganilla elpyessämme kävimme pienillä kävelylenkeillä katselemassa kujia sataman läheisyydessä. Kyläteillä oli hiljaista – aivan kuin suomalaisissa pikkukaupungeissa sunnuntaisin. Joko se johtui siitä, että turistisesonki ei ollut vielä käynnissä tai sitten saarella on aina hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Näimme kuitenkin monia liikkeitä, joissa oli myynnissä perinteistä turistikamaa, kuten helletoppeja ja varvassandaaleja. Ihmisiä ei vain ollut nimeksikään, ei paikallisia eikä länkkäreitä. Monissa liikkeissä ja ravintoloissa oli luukut kiinni.

Lämpötila oli 28, “tuntuu kuin 37”, joten kävellessä oli melkoisen hikiset oltavat. Saimme edistettyä matkasuunnitelmaa sen verran, että ostimme Seatran-yhtiöltä laiva + bussi -yhdistelmäliput Krabille. Sieltä lentäisimme Singaporeen. Singaporeen olisi ollut lentoja myös Koh Samuilta, mutta Samuilta lentäminen olisi tullut huomattavasti Krabilta lentämistä kalliimmaksi, vaikka mukaan laskettaisiin Krabilla yöpymisen hinta. Emme olleet käyneet aiemmin Krabin kaupungissa, joten sinne matkaaminen sopi meille hyvin.

Lippujen hankinta thaityyliin eli vaikeasti

Laiva- ja bussilippujen ostaminen oli taas oma kuvionsa. Painelimme satamassa Seatranin tiskille. Siellä oli jonoa, joten tarkistimme ennen jonoon asettumista myymälässä hyörineeltä naiselta, saako heiltä varmasti ostettua yhdistelmälippuja Krabi Towniin. Nainen sanoi, että meidän pitää mennä viereiselle tiskille, joka oli eri firman. Pällistelimme siinä hetken huuli pyöreänä kunnes päätimme, että nyt on palattava takaisin ja kysyttävä uudelleen, että mikä tämä juttu taas on – Seatranilla kun oli kuitenkin iso yhdistelmälippuja mainostava lakana tiskin edessä.

Toistin naiselle, että olemme todellakin matkalla Krabi Towniin ja osoittelin lakanaa, että eikö teillä noita lippuja nyt olekaan, vaikka lakanassa niin sanotaan. Nainen kyseli uudelleen määränpäätämme, toisti sen (kuten oli myös aiemmin toistanut) ja lopulta sanoi, että kyllähän heillä yhdistelmälippuja Krabille on. ”Ostakaa tästä meidän tiskiltä.”

Nainen sanoi, että matkustuspäivänämme keskiviikkona ei ole kuin yksi lähtö kahdeksalta aamulla, eli kello yhdentoista lähtöä ei ole. Tiskillä kuitenkin myyjä, joka oli eri tyyppi kuin meitä aiemmin neuvonut nainen, kysyi haluamaamme lähtöaikaa. Olimme taas vähän ymmyrkäisinä: ”No mitäs ne vaihtoehdot sitten oli, kun niitä piti olla vain yksi eli kahdeksalta aamulla..?” Vastaus oli, että toki löytyy keskiviikkona myös kello yhdentoista lähtö. Ihme touhua saman firman sisällä! Krabin-liput hommattuamme palasimme hotellille ja ostimme lennot Krabilta Singaporeen parin päivän päähän. Thaimaan saarten lauttaliikenteeseen ei voi täysin luottaa, sillä sää voi tehdä tepposet, joten jätimme matka-aikaan Phanganilta Krabille vähän pelivaraa.

Mopoilua Koh Phanganilla

Koh Phanganilla saimme kuin saimmekin myös vuokrattua yhtenä päivänä skootterin melko tyypilliseen 200 bahtin päivähintaan. Ajelimme saaren keskiosaan katsomaan Phaeng Noi ja Phaeng Yai -vesiputouksia. Jälkimmäisellä eli isommalla putouksella kävimme kävelemässä kivillä ja uitimme jalkojamme putouksen lätäköissä. Putous oli melko korkea, mutta vettä oli aika vähän. Kun sadekausi on kunnolla käynnissä, putous on varmaankin näyttävämpi.

20141118_134049-m

Jatkoimme vesiputouksilta matkaa saaren toiselle puolelle kohti Haad Chalok Lam -rantaa, jonka ohitimme rannalla käymättä. Sen sijaan pistimme mopon parkkiin Mae Haad -rannalla. Siellä on pieni hiekkakannas, jota pitkin pääsee kävelemään viereiselle Koh Ma -pikkusaarelle. Tuuli tosi reippaasti ja oli jälleen pilvinen päivä, vaikka aurinko pilkistelikin välillä. Säästyimme sateelta, mutta keli ei ollut ihan parhaimmasta päästä.

Mae Haadilta ajoimme rannikkoa pitkin Thong Salaan eli “keskustaan” syömään ravintolaan. Keskustasta mopoilimme takaisin hotellille viiden aikaan iltapäivällä. Painelimme suoraan uima-altaalle, kun siihen vielä oli mahdollisuus. Altaalla jutustelimme pitkään amerikkalaisen baarinpitäjän kanssa, joka oli vaimonsa kanssa neljän kuukauden vapailla Kaakkois-Aasiassa.

Lähtöpäivänä satamassa selvisi, että meille luvattua kello yhdentoista lauttaa ei sitten kuitenkaan ollut. Olimme ostaneet liput nimenomaan Seatranin laivaan, sillä emme halunneet Lomprayahin katamaraanin kyytiin. Katamaraanimatka oli hirveä kokemus Taolle mennessä. Lomprayahilla lopulta kuitenkin matkustimme, sillä sinne meidän lippumme siirrettiin. Matkapahoinvointilääkkeille oli taas käyttöä, vaikka kyyti olikin suhteellisen rauhallinen verrattuna edelliseen katamaraanimatkaamme.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Sadetta ja myrskyä Koh Taolla

Ennen maailmanympärimatkaa ajattelimme, että Aasian-osuudella haluamme edes hetkeksi johonkin syrjäiseen bungalowiin ihan vain rentoutumaan. Tämä hetki koitti Koh Taolla.

Secret Garden Villagen bungalowimme ei ollut rannalla, koska pihistelimme hinnassa, mutta kovin sympaattinen majapaikka se siitä huolimatta oli. Sisäänkirjautuminen oli yhtä kuin laukkujen kanto kämppään. Passia tai mitään muutakaan ei kysytty. Koh Taolla vaikutti olevan rento saarimeininki. Junassa ja lautassa valvotun yön jäljiltä oli pakko ottaa pienet päiväunet, ja siinä menikin sitten pitkälle iltapäivään ennen kuin pääsimme uudelleen liikkeelle.

Huomasimme netistä, että Bangkok postin mukaan Thaimaan viranomaiset olivat antaneet tulvavaroituksen kuuteentoista provinssiin. Tulvavaroitus koski myös Chumphonin seutua ja Siaminlahden saaria. Vettä satoikin aivan järjettömän paljon, joten jouduimme senkin takia hieman odottelemaan ennen kylille lähtöä. Illalliseksi kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa satay-vartaita, kesärullia, paistettuja nuudeleita ja paistettua riisiä. Yksinkertaista ja niin hyvää!

Kävimme pienellä kävelyllä Sairee-rannan lähettyvillä sijaitsevassa saaren keskustassa ja huomasimme, että muutamien liikkeiden eteen viriteltiin tulvaveden varalta hiekkasäkkejä. Taolla ollessamme vettä satoi joka päivä useaan otteeseen. Tuuli ja aallot olivat välillä melkoisia, sillä myrsky velloi Siaminlahdella. Snorklausreissut jäivät siis väliin paitsi epävakaan sään myös flunssan takia.

20141110_120813-m

Bungalowimme sijaitsi palmumetsikön keskellä muutaman sadan metrin mittaisen hiekkatien päässä saaren päätieltä. Rannalle oli matkaa samaiset muutama sata metriä. Pimeällä hotellille täytyi mennä palmujen reunustamaa tietä taskulampun valossa, sillä katuvaloja tai muuta valaistusta ei ollut. Vähän kuin mökkitietä olisimme kävelleet. Haimme kävelyretkellä kaupasta pienen pullon thaimaalaista Sang Som -rommia ja colaa. Illalla istuskelimme bungalowin terassilla ja joimme rommipullon colan kanssa pois kuljeksimasta. Ympärillä soivat viidakon äänet. Jokin, ehkä sammakkolauma, piti uskomatonta meteliä jossakin lähistöllä. Hotellin omistajan nuori kissa tuli terassille seuraksemme ja olisi tullut sisäänkin, mutta emme päästäneet.

20141110_120449-m

Aamiaiselle hilauduimme läheiseen pieneen kahvilaan, jossa oli ehkä kuusi asiakaspaikkaa. Meidän ja kahden muun asiakkaan lisäksi kahvilassa oli hemmetisti kärpäsiä, kuten koko Koh Taolla. Varsinainen vitsaus. Kävimme kiertelemässä keskustaa ja sen kauppoja vähän tarkemmin. Auringonlaskun aikaan kävelimme Sairee-rannalla. Siellä oli muutama thaityylinen kiva baari, joissa ei ollut tuoleja vaan pehmikkeet istumista varten lattialla. Baareista oli hyvä auringonlaskunäkymä lahdelle, mutta me katselimme auringon painumista mailleen rantahiekalta käsin. Pimeällä oli taas mukava istua omalla terassilla ja kuunnella luonnon tarjoamaa konserttia. Öisin kuulimme monesti jonkin linnun pitävän mekkalaa aivan bungalowimme edustalla ja yritimme tirkistellä ikkunoista, minkä näköinen elukka oli kyseessä, mutta emme koskaan nähneet eläintä.

Nukuimme pitkään, mutta vuokrasimme siitä huolimatta skootterin loppupäiväksi. Päivävuokra oli 200 bahtia eli noin 4,90 euroa. Veimme pyykkiä pesulaan ja kävimme syömässä Sairee Sairee -nimisessä paikassa, joka oli saanut kehuja Tripadvisorissa. Hampurilaiset olivat superkuivat, mutta paikka itsessään oli kiva. Aioimme mopoilla Mango Bay -rannalle saaren toiselle puolelle, mutta lähes pystysuoran tien nähdessämme vaihdoimme suunnitelmaa. Olen aikanaan Koh Lantalla juossut mopon perässä ylämäkeen, kun mopon vääntö ei riittänyt viemään kahta ihmistä ylös asti, ja nyt ei huvittanut juosta.

Ajelimme sen sijaan Aow Leuk Baylle, joka sijaitsi pitkähkön alamäen päässä yksityisen tien varrella. Siellä katselimme roskaista ja saastaista rantavettä ja päätimme etsiä toisen paikan uimiselle. Se löytyikin Chalok Baan Kao -rannalta. Vesi oli sotkeutunut niin, että näkyvyyttä ei oikeastaan ollut, mutta ihmisten jäljiltä lilluvia roskia ei sentään ollut ajautunut sille rannalle. Pulikoimme aikamme lämpimässä vedessä. Paluumatkalla kävimme syömässä herkulliset ja isot sandwichit Zanzi bar -nimisessä paikassa.

20141112_153103-m

Saarelta poistuessamme tuk tuk -kuljettajat yrittivät taas vedättää meitä lupaamalla ensin yhden hinnan ja alkamalla sen jälkeen vääntää toisesta. Bangkokissa kohdallemme osunut vedätys oli tuoreessa muistissa. Tällä kertaa emme jääneet kuuntelemaan pelleilyä vaan otimme heti jalat alle ja ajattelimme kävellä satamaan. Meidän ei tarvinnut tallata kuin ehkä 100 metriä kun vierelle jo ajoi taksi, joka tarjosi kyytiä satamaan puolella siitä hinnasta, minkä vedättäjät yrittivät saada. Hyppäsimme kyytiin. Venkslaajilta jäi sekin raha saamatta. Mahtaa olla hyvä bisnes.

Satamassa ostimme liput tällä kertaa laivaan, emme katamaraaniin. Lähtöpäivänä sää oli rauhoittunut aiempiin päiviin nähden merkittävästi ja kyyti Koh Phanganille oli ihanan tasainen. Vietimme Taolla mukavan rentoa bungalow-elämää eikä haitannut, ettemme tällä kertaa päässeet kurkkimaan vedenalaisia ihmeitä snorklaamalla. Herättelimme kuitenkin toiveita paremmasta säästä ja snorklausretkestä Phanganilla, joskin ensin halusimme nauttia auringosta rannalla ja ehkä jopa uima-altaalla.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail