Sveitsin serpentiiniteiden tunnettu kolmikko Sustensola, Grimselsola ja Furkasola ovat ajettavissa yhden päivän aikana. Huikeat alppitiet muodostavat yhdessä 120 kilometrin mittaisen kierroksen, jonka varrella rattia saa pyörittää ahkerasti ja maisemat ovat uskomattoman hienot. Tämä alppitiekolmikko on todellinen automatkailijan unelma!
Näköalapaikkojen lisäksi solateiden varrelta löytyy patikointireittejä ja muita kohteita, jotka houkuttelevat poistumaan autosta muutenkin kuin valokuvia varten. Vesiputoukset, jäätiköt, rotkot ja muut nähtävyydet takaavat sen, että vaikka alppitiekolmikko on ajettavissa yhdessä päivässä, se ei välttämättä kannata. Kun varaa aikaa useamman päivän, ehtii käydä useammassa kohteessa matkan varrella.
Me kävimme kurvailemassa Sustensolan, Grimselsolan ja Furkasolan legendaariset alppitiet pariinkin kertaan, sillä vietimme seudulla kolme yötä ja sää mahdollisti serpentiinistä nautiskelun kahtena päivänä putkeen. Sään oikut kannattaakin näillä seuduilla huomioida, sillä vuoristossa ennusteet ovat usein epäluotettavia. Hyvä sää ei välttämättä osu juuri sille päivälle, kun on itse suunnitellut olevansa maisemissa. Kannattaa rakentaa aikataulu niin, että siinä on edes jonkin verran pelivaraa.
Jos aikaa on runsain mitoin, Sustensolan, Grimselsolan ja Furkasolan alppitiekolmikkoon voi yhdistää vielä pari muutakin hienoa alppitietä. Oberalpin sola, Nufenensola ja Sankt Gotthardin sola ovat nimittäin samalla seudulla. Sanoinko jo, että nyt on käsissä todellinen automatkailijan unelma?
Sustensolan, Grimselsolan ja Furkasolan alppitiet ovat auki touko-kesäkuulta lokakuulle lumitilanteesta riippuen. Sveitsin vuoristoteiden aukiolon ja mahdolliset kulkurajoitukset voi tarkistaa kätevästi esimerkiksi Alpenpässe-sivustolta. Sustensolan, Grimselsolan ja Furkasolan alppiteillä ei ole tullimaksuja ja tiet ovat hyvässä kunnossa. Teiden varrella on paljon hyviä levikkeitä pysähtymiseen, mutta piknikpöytiä ei kuitenkaan löydy.
Sustensolan alppitie (Sustenpass)
Sustensola yhdistää Innertkirchenin ja Wassenin paikkakunnat. Noin 45 kilometrin mittaisen serpentiinitien korkein kohta on 2224 metrissä. Tie on rakennettu vuosina 1938–1945 ja se avattiin yleisölle vuonna 1946. Sustensolassa on kuitenkin ollut liikennettä jo satoja vuosia aikaisemmin, vaikka koko matkaa Innertkirchenistä Wasseniin ei tuolloin vielä päässytkään kätevästi kulkemaan.
Maisemat reitin varrella ovat tietysti juuri niin upeat kuin Sveitsiltä voi odottaa. Jyrkillä rinteillä näkyy vesiputouksia ja vuoristopuroja, ja monin paikoin näkyy myös reilusti lunta. Jos pilvet eivät leijaile liian matalalla tai maisema ei peity hernerokkasumuun, noin puolivälissä matkaa on hieno näkymä Steinin jäätikölle (Steingletscher). Se hohtaa maisemassa sinertävänä.
Me ajoimme Sustensolan alppitien kahdesti, kerran kumpaankin suuntaan. Sää oli seudulla koko ajan epävakaa, ja päädyimmekin Sustensolan tiellä molemmilla kerroilla niin sankkaan sumuun, että koimme parhaaksi pysähtyä hetkeksi levikkeelle odottelemaan sumun hälvenemistä. Näkyvyyttä ei ollut kuin muutama metri. Onneksi sumu kuitenkin hälveni kummallakin kerralla yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, joten uskaltauduimme pian jatkamaan matkaa.
Sustensolan länsipäässä, Sustensolan ja Grimselsolan ”kulmassa” sijaitsee Aareschlucht, joka on erinomainen tärppi, jos on pientäkin kiinnostusta patikointiin. Rotkon läpi kulkeva kävelyreitti sopii lähes kenelle tahansa, sillä se on erittäin helppokulkuinen, mutta ei kuitenkaan missään nimessä tylsä. Ihan lähellä ovat myös Reichenbachin 120-metriset vesiputoukset, joilla me emme valitettavasti ehtineet vierailla, vaikka olisimme halunneet. Ensi kerralla sitten!
Grimselsolan alppitie (Grimselpass)
Grimselsolan serpentiinitie kulkee Meiringenista Gletschiin ja sen korkein kohta on 2163 metriä merenpinnasta. Tiellä on pituutta noin 38 kilometriä. Grimselsolan kautta on liikuttu jo Rooman valtakunnan aikoihin, mutta varsinaiseksi tieksi voi ehkä sanoa vasta 1894 rakennettua, hevosille tarkoitettua kärrypolkua. Tätä tietä levennettiin 1900-luvulla useita kertoja, kunnes siitä lopulta tuli nykyisenkaltainen kaksikaistainen vuoristotie.
Grimselsolan varrella on useita houkuttelevia paikkoja jalkautumiseen. Niistä yksi on Euroopan jyrkin funikulaari Gelmerbahn. Hurjassa kulmassa nouseva funikulaari vie matkailijat turkoosille Gelmerseelle, jonka ympäri voi kävellä – jos lumitilanne sen sallii.
Ennen Grimselsolan alppitien eteläpään serpentiinihuipennusta tien varrella on valtava Spitallamm-pato. Vuonna 1932 valmistuneella padolla kulkee patotie, jota pitkin pääsee ajamaan Hotel Grimsel Hospizille. Kivihotelli on nähtävyys, sillä se on Sveitsin ensimmäinen hotelli, josta löytyy mainintoja virallisissa dokumenteissa. Nuo maininnat ovat niinkin kaukaa kuin vuodelta 1142. Lisäksi hotelli pääsi Euroopassa otsikoihin vuonna 1932, kun siitä tuli koko maanosan ensimmäinen sähköllä lämmitetty hotelli.
Vanhaa patoa ollaan parhaillaan korvaamassa uudemmalla, joten paikalla voi nähdä tähän liittyviä työkoneita. Valmista pitäisi tulla vuonna 2025. Uudistustöistä huolimatta ainakin meidän vierailumme aikaan (kesäkuu 2022) patotietä pääsi ajamaan normaalisti.
Jos funikulaari tai valtavan patotien ajaminen tuntuvat liian hurjilta tai eivät muuten vain kiinnosta, tien eteläpäässä on pysähdyspaikka, joka vetoaa söpöydellään ja on täysin ilmainen. Pieni murmelipuisto (Murmeltierpark) sijaitsee aivan tien vieressä ja siellä pääsee näkemään louhikossa möngertäviä murmeleita. Sveitsin solateiden varrella tämä olikin ainoa paikka, jossa näimme näitä söpöjä karvapalloja (toisin kuin aikanaan Itävallan puolella Grossglocknerin alppitiellä, jossa niitä oli helppo bongailla luonnossa).
Erinomainen vinkki lounaspaikaksi Grimselsolan tien varrella on Totenseen rannalla sijaitseva Hotel Grimsel Passhöhe. Ravintolasta löytyy järven ylle kurkottava kiva, aurinkoinen terassi. Meidän vierailumme aikaan oli vähän turhan viileä ja tuulinen terassikeli, joten söimme lounaan sisätiloissa upeita maisemia katsellen. Ruoka oli todella herkullista ja palvelu erittäin hyvää. Tänne kannatti poiketa!
Furkasolan alppitie (Furkapass)
Kaupanteon ansiosta Furkasola oli merkittävä kulkureitti jo 1300-luvulla. 1860-luvulla se alkoi vetää puoleensa myös sankoin joukoin turisteja, kun tiestä oli rakennettu helpommin kuljettava. Upeiden vuoristomaisemien lisäksi hittikohde reitin varrella oli – ja on tänäkin päivänä – Rhônen jäätikkö (Rhonegletscher).
Rhone on jäätiköksi harvinaisen helppo vierailtava: solatieltä pääsee ihailemaan noin 2200 metrin korkeudessa sijaitsevaa jäätikön alaosaa lähes suoraan parkkipaikalta, Hotel Belvédèren edustalta. Jäätikköä voi ihailla myös ”sisältä”, sillä siihen porataan joka kesä noin satametrinen jääluola, jossa voi vierailla.
Valitettavasti jäätikkö kutistuu vuosi vuodelta ja siitä ei odoteta olevan mitään jäljellä enää noin sadan vuoden päästä. Tämän valossa tuntuu kieltämättä melko oudolta, että jäätikköä tieten tahtoen koverretaan joka kesä turisteja varten, mutta en osaa sanoa, onko sillä lopulta vaikutusta jäätikön sulamisnopeuteen.
Furkasolan korkein kohta sijaitsee lähteestä riippuen noin 2429 metriä merenpinnan yläpuolella. Tie kulkee Oberwaldista Hospentaliin ja on noin 35 kilometriä pitkä. Furkasola on alppitiekolmikosta kapein ja sen vuoksi eniten kuskilta vaativa. Tien korkeimmissa kohdissa on hieman ahdasta, jos vastaan tulee autoja, mutta sen verran leveyttä tiellä kuitenkin on, että ohittaminen onnistuu peruuttelematta.
Furkasolan alppitiellä oli meidän vierailumme aikaan pientä remonttia ja lisäksi ajelimme toisena päivänä tien korkeimmissa kohdissa erittäin sankassa sumussa, kuten Sustensolassakin. Toisella kerralla kävi mahtava tuuri ja näkyvyys oli erinomainen koko matkan.
Bonus: Oberalpin solatie (Oberalppass)
Me ajoimme kesäkuussa Sustensolan, Grimselsolan ja Furkasolan lisäksi Oberalpin solatien. Se kulkee Disentis/Mustérin ja Andermattin välillä. Majoituimme Susten-Grimsel-Furka-alppitiekolmikosta itään päin sijaitsevassa pienessä Tujetschin kylässä, joka on Oberalpin solatien varrella. Niinpä ajelimme Oberalpin solatien moneen kertaan lähes päästä päähän, kun suhasimme seudulla edestakaisin päiväretkillämme.
Myös Oberalpin solatien varrella maisemat ovat upeat, joten ei todellakaan harmittanut ajella tietä moneen otteeseen. Jylhä maisema on monin paikoin erittäin vihreä ja näkyvyyttä riittää todella kauas. Huiman avarien maisemien äärellä tuntee itsensä pieneksi. Oberalpin solatien korkein kohta on 2044 metrissä ja tiellä on pituutta noin 32 kilometriä.
Tiellä kuljetettiin turisteja hevoskärryillä jo 1800-luvulla, mutta nykyään se on hyväkuntoinen kaksikaistainen autotie. Oberalpin solatie sopii muuten myös niille, joille autoilu ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto. Solassa on nimittäin kulkenut jo vuodesta 1926 asti myös juna. Matterhorn-Gotthard-junarata on erityisesti talvisin elintärkeä alueen matkailulle.
Alppitiet kartalla: Sustensola, Grimselsola ja Furkasola
Sveitsin alppiteillä kurvailu oli yksi merkittävimmistä syistä sille, että ylipäätään matkustimme tänä kesänä Sveitsiin. Odotukset olivat korkealla – ja niihin myös vastattiin. Epävakaan sään takia olin täysin varautunut siihen, että näemme pelkkää sumua eli koko homma menee plörinäksi. Kävi kuitenkin ilmiömäinen tuuri ja jatkuvista sadekuuroista huolimatta saimme nauttia alppimaisemista myös kirkkaassa säässä. Mahtavaa! Sveitsin alppitiet olivat nähtävyyksineen ehdottomasti yksi kuukauden mittaisen automatkan kohokohdista.
Ovatko Sustensola, Grimselsola ja Furkasola tuttuja? Minkä tien varrella olet tähän mennessä nähnyt upeimmat maisemat?
Kurvailimme Sveitsin alppiteillä osana kuukauden mittaista autolomaa Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Lue myös nämä jutut Euroopan vuoristo- ja maisemateistä:
- Timmelsjochin alppitie
- Stelvion solan vuoristoreitti
- Itävalta: Ötztalin jäätikkötie
- Maisemareitti Verdonin rotkolta Cuneoon
- Autolla Norjassa: Varanginvuonon maisematie
- Häikäisevä Verdonin rotko autoilijan silmin
- Alppien ylitys: Grossglockner Hochalpenstrasse
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Tuo on kyllä aivan totta, että tuolla päin ajellessa (tai patikoidessa) sään epävakaisuus kannattaa tosiaan ottaa huomioon ja pyrkiä rakentamaan aikataulu joustavasti ja niin, että usein olisi myös ”varapäiviä”. Suomen hienoin tie on helppo sanoa, se on ilman muuta Tenontie. Maailmanlaajuisesti sen sijaan en kyllä osaa vastata, kun vaihtoehtoja on niin paljon ja monet niistä ovat keskenään hyvin erilaisia. Todella upeilta näyttävät joka tapauksessa kaikki nämä esittelemäsi alppitiet!
Tenontie on minustakin tosi hieno, mutta ei ehkä kuitenkaan Suomen hienoin. Tykkään Suomessa varmaan kaikkein eniten Puumalan liepeillä olevista järvimaisemista. Myös saariston rengastiellä on todella kaunista. Maailmanlaajuisesti en itsekään osaa sanoa, missä on ollut kaikkein upeimmat maisemat. On tullut ajeltua niin erilaisissa paikoissa, että niitä on vaikea verrata. Mutta nämä Sveitsin alppitiet ovat kyllä Euroopassa ihan kärkikahinoissa!
Suomen osalta kauneinta tietä on tosiaan aika vaikea valita. On niin monta eri tavalla kaunista. Teno, Puumala, Punkaharju ja Saaristotie kaikki hienoja. Ratin vääntämisen kannalta on myös muita hienoja teitä ja ne yleensä syrjässä eikä niistä pahemmin kirjoitella.
Nuo alppitiet on toki Euroopassa parhaimpien joukossa.
Tuo on totta, hienoutta voi arvioida niin monesta näkökulmasta. Minulla alppitiet menevät aina mitalisijoille, sillä vuoristomaisemat ja kiemurtelevat serpentiinit ovat minusta vain niin upeita. Joku toinen tykkää ehkä sitten jostain muusta enemmän. 🙂