Stuibenfallin vesiputous on upea luonnonnähtävyys, joka sijaitsee Itävallan Tirolissa suositulla Ötztalin matkailuseudulla. Mahtava 159-metrinen vesiputous näkyy kauas, ja putouksella vierailuun on pari erilaista vaihtoehtoa. Me kiipesimme putouksen yläjuoksulle sen vierustaa kulkevia rappusia pitkin. Nousu vei kaikkiaan pari tuntia ja kävi helteellä urheilusta, mutta oli jokaisen hikipisaran arvoinen!
Kävely Stuibenfallin vesiputouksen juurelle
Aurinko korventaa, mutta onneksi Stuibenfallin putoukselle vievä kävelyreitti ohjailee meidät heti parkkipaikalta suojaisaan metsään. Kyltin mukaan putoukselle on kävelymatkaa noin 50 minuuttia. Kyltissä tarkoitetaan matkaa putouksen alajuoksulle. Meillä kuluu valokuvauksineen matkaan tunti eli kyltin arvio matkan vaatimasta ajasta osuu meidän tapauksessamme aika hyvin kohdilleen.
Reitti vesiputouksen alajuoksulle on leveää ja helppokulkuista hiekkatietä. Tie tosin nousee koko ajan ylöspäin, joten mikään kaikkein kevyin päiväkävely ei tämäkään noin tunnin pätkä ole, vaikka sinänsä helppokulkuinen onkin. Kävelytien varressa solisee koko matkan ajan kapea joki tai puro, joka antaa kävelylle mukavan taustaäänen. Veden solina on aina yhtä ihanaa kuultavaa. Vesi on kylmää, joten näin hellesäällä käy mielessä, että puron varressa olisi mukava levähtää viilentymässä. Emme kuitenkaan jää matkalle kupeksimaan.
Noin tunnin kävelyn jälkeen olemme putouksen edustalla, näköalapaikan numero yksi kohdalla. Seurailemme siellä, kun vanhempi herra kokeilee puron ylittämistä kiipeilyvaljaissa vaijeria pitkin kävellen. Hyvin meni!
Ihailemme tällä ensimmäisellä näköalapaikalla vesiputousta koko komeudessaan, sillä täältä se näkyy ensimmäisen kerran hienosti. Putous on täältä käsin vielä melko kaukana, joten virran voimaa ja roiskeita ei pääse tuntemaan, mutta lähes 160 metrin korkuinen vesiputous näyttää komealta. Jos ei siis halua syystä tai toisesta kävellä rappusia, putousta voi käydä katsomassa vain ykkös- ja kakkostasanteilta. Näin moni näyttää tekevänkin.
Nousu Stuibenfallin yläjuoksulle
Vasta kahden ensimmäisen tasanteen jälkeen alkaa varsinainen kiipeäminen rappusia pitkin putouksen yläjuoksulle. Rappuset ovat enimmäkseen metalliritilää, joka on ripustettu korkealle tavalla tai toisella. Ritiläasia kannattaa huomioida, jos ritilät eivät kuulu suosikkeihin esimerkiksi korkean paikan kammon takia. Myös rappusten määrä kannattaa huomioida: niitä on matkalla kaikkiaan noin 700 eli tallustettavaa riittää.
Kun reitti lähtee nousemaan putouksen luokse kakkostasanteen ja lyhyen polkupätkän jälkeen, ensin on käveltävä portaista ja tasanteista koostuva pitkä ja erikoinen, metallinen riippusilta. Niin sanotusti tyhjän päällä putouksen edustalla roikkuva silta- ja rappushökötys nousee ylöspäin ja näyttää kauempaa tarkasteltuna aika pelottavalta, koska en erityisemmin pidä korkeista paikoista.
Lähempää tarkasteltuna ritilähäkkyrä ei kuitenkaan näytä niin hurjalta. Se on jännä rakennelma. En muista koskaan aikaisemmin kävelleeni vastaavaa ylöspäin nousevaa, tasanteita ja rappusia sisältävää riippusiltaa pitkin. Noin 80-metristä hökötystä pitelevät paikoillaan ranteenpaksuiset vaijerit. Vaikka kyse on riippusiltamaisesta rakenteesta, se ei onneksi heilu kovin paljoa.
Riippusillan jälkeen ollaan hetkittäin kiinteällä maalla. Sieltä löytyy kolmas näköalapaikka. Siellä on alempana sijaitseva pieni tasanne, johon roiskuu reippaasti vettä putouksesta. Päätämme laskeutua sinne vasta paluumatkalla, sillä emme halua vielä tässä vaiheessa kastua putouksen roiskeista läpimäriksi. Matkan edetessä tämä päätös kaduttaa, sillä on helteinen sää ja rappusten kiipeäminen on todella hikistä puuhaa. Väliviilennys olisi ollut paikallaan.
Puolivälin paikkeilla alkaa jo tuntua, että rappuset rupeaisivat riittämään, mutta ei auta kuin jatkaa eteenpäin. On järkyttävän kuuma. Ennen putouksen yläjuoksulle pääsyä täytyy kävellä vielä kierrerappusista koostuva korkea torni, joka on tietysti suorassa auringonpaisteessa.
Katson ylhäällä kelloa ja totean, että meillä meni ykköstasanteen jälkeiseen nousuvaiheeseen noin tunti ja 20 minuuttia. Osa ajasta on kulunut tavalliseen tapaan valokuvaten, joten nopeamminkin taatusti pääsee. Meillä ei ole tänään kiire.
Aivan ylhäällä on vaihteeksi muutakin kuin ritilää ja rappusia. Olemme hetken metsän keskellä ja kävelemme polkua pitkin kohti viimeistä tasannetta. Tuolle putouksen yläjuoksulla olevalle vihoviimeiselle näköalapaikalle pääsee vain laskeutumalla rappusia hieman alaspäin.
Näkymät ovat ylhäältä hienot, mutta ihan erilaiset kuin nousun varrelta. Ylhäältä on mahdoton hahmottaa putouksen kokoa, sillä putousta ei voi nähdä kokonaisuudessaan sen yläjuoksulla seisten. Siksi mietin ylätasanteilla, että jos käy piipahtamassa yläkautta vain siellä, menettää paljon. Matka parkkipaikalta putoukselle ensin hiekkatien ja kuohuvan puron vartta ja sen jälkeen ritilärappusia nousten on hieno kokemus ja käy lisäksi mukavasti kuntoilusta.
Paluumatkaan ylhäältä takaisin ritiläosuuden alapäähän meillä kuluu vain 35 minuuttia. Matkalla piipahdamme kolmostasanteen kohdalla olevalla tasanteella, jonka jätimme tulomatkalla välistä. Virta aiheuttaa voimakkaan tuulenvireen ja roiskeet lyövät hienojakoisina koko kroppaan. Vesisuihku virkistää mukavasti. Tasanteella ei kuitenkaan tarvitse kauan seistä, kun tulee jo kylmä, sillä vesi on jäistä. Emme ehdi kastua läpimäriksi, kun tekee jo mieli jatkaa matkaa.
Miten Stuibenfallin vesiputouksella voi vierailla?
Stuibenfallin vesiputouksen näkemiseen on kolme vaihtoehtoa. Ne kaikki ovat helposti toteutettavissa. Ötztalin alue on suosittua matkailuseutua, mikä näkyy myös Stuibenfallin kohdalla. Parkkipaikkoja löytyy ja reitit on selkeästi merkitty. Putouksella vierailu ei maksa mitään, mutta pysäköinti voi paikasta riippuen kustantaa jotakin.
Kaikkein helpoin tapa nähdä Stuibenfall on katsella putousta sen vastapäiseltä nyppylältä, jossa on tarkoitusta varten rakennettu parkkipaikka ja näköalapaikka. Tämä tapa on kätevä, jos on kiire tai ei muuten vain huvita tutkailla putousta sen tarkemmin. Näköalapaikalla käy bussilasteittain ihmisiä vesiputousta ihmettelemässä. Putous näkyy näköalapaikalta kokonaisuudessaan hyvin, jos vain ei ole kovin pilvinen, sumuinen tai sateinen sää. Me kävimme katsomassa Stuibenfallia tältä näköalapaikalta syyskuun 2021 reissullamme.
Toinen vaihtoehto on aloittaa vierailu suoraan putouksen yläjuoksulta. Siellä on pysäköintimahdollisuus Sennhofin parkkipaikalla Niederthaissa. Parkkipaikalta alkaa puron varressa kulkeva leveä kävelyreitti, jota pitkin pääsee ensin Gasthof Stuibenfall -majatalolle ja edelleen itse vesiputoukselle. Yläjuoksulla voi valita, haluaako jättää vierailun siihen vai laskeutua rappuja putouksen alajuoksulle.
Kolmas vaihtoehto on kävellä putouksen luokse alhaalta käsin. Tämä reitti oli meidän valintamme. Lähdimme reitille Bischoffsplatzin parkkipaikalla, joka on käytännössä suoraan päätien varressa Umhausenin kylän liepeillä. Pysäköinti maksoi 5 euroa (kesäkuu 2022).
Kuten edellä kuvailin, alhaalta lähtevä reitti koostuu ensin vajaan tunnin kävelymatkasta hiekkatietä pitkin puron varressa. Matkan varrella heti alkumatkasta on Ötzin kylä, joka on yksi Ötztalin seudun tunnetuimpia turistinähtävyyksiä. Kylässä voi tutustua vuonna 1991 löydetyn jäämies Ötzin historiaan ja kivikautiseen elämään. Matkalla on myös pieni gasthaus, jonka terassilla kävimme paluumatkalla kylmillä juomilla veden loputtua kesken.
Ensimmäisten näköalatasanteiden jälkeen voi valita, jatkaako ylös asti ritilöitä ja rappusia pitkin. Suosittelen ehdottomasti jatkamaan, jos vain kunto kestää! Reitin varrella putous tulee koko ajan lähemmäs ja sen näkee käytännössä koko ajan, joten tämä reittivalinta on mielestäni antoisin. Putous ei jää selän taakse, kuten ylhäältä alaspäin tullessa. Lisäksi putouksen voima tulee kunnolla ilmi vain lähietäisyydeltä, ja tällä reitillä pääsee aivan putouksen viereen ja roiskeisiin.
Ovatko Ötztalin nähtävyydet sinulle tuttuja? Oletko käynyt Stuibenfallilla?
Vierailimme Stuibenfallin putouksella osana kuukauden mittaista autolomaa Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Lue myös:
- Patikoiden vuorelta alas Itävallan Söldenissä
- Itävalta: Ötztalin jäätikkötie
- Itävallan Sölden, vuoria rakastavan matkailijan paratiisi
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Ei ole Ötztalin nähtävyydet tuttuja enkä ole Stuibenfallilla käynyt. Hienolta paikka kuitenkin näyttää ja mielellään tuolla joskus kävisi. Se on joka tapauksessa ilman muuta selvää, että jos tuolla tulee käytyä, niin varmasti tulisi jatkettua ylös asti ritilöitä ja rappusia pitkin!
Ötztalissa on todella paljon nähtävää erityisesti luonnosta tykkääville, mutta muutenkin. Ihastuimme seutuun täysillä viime syksynä, kun olimme ensimmäistä kertaa Söldenissä. Piti heti palata takaisin tänä kesänä. 🙂 Haluaisin käydä siellä myös talvella laskettelemassa, mutta saa nyt nähdä, milloin se onnistuisi.
Saimme tästä kirjoituksestasi idean lähteä Stuibenfallin putoukselle mekin. Oli mahtava putous! Kiitos vinkistä.
https://ailajajuha.com/2022/10/24/stuibenfall-vaikuttava-vesiputous/